Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Olen kai alkoholisti, mutta pidän ihmisistä huomattavasti enemmän kännissä kuin selvänä. Sikäli tämä @Action Bronson in yleistys ei päde itseeni.

 

[Action Bronson]

Olen kai alkoholisti, mutta pidän ihmisistä huomattavasti enemmän kännissä kuin selvänä. Sikäli tämä @Action Bronson in yleistys ei päde itseeni.

Ymmärrän kyllä. Yleistys tai ei niin aika tuttu käsitys kuitenkin läheisen kannalta tämä. Lisäksi se kännipäissään lähestyminen (hyvä päivä) ei tunnu aidolta. Toivon että saat jonkun kiintopisteen elämääsi johon ei kuulu alkoholin käyttö sikäli jos läheisten tuska ei sellainen ole. Harvemmin sitä ryyppäämällä muuta tapahtuu kuin katkeroituu entisestään.

 

[Hyman Roth]

Niin kai se on monella muullakin. Tosin se mielipide on vähän kuin tuuliviiri. Hyvänä päivänä sitten aivan toista. En tiedä millaisia perhesuhteita ja kaverisuhteita sinulla on mutta kyllä se on sääli jos ei paskaakaan nakkaa. Oletko muuten kertonut asiasta näin kuivanakin? Kosteat kaudet ei varmasti sitä epäselväksi jättänyt.

No joo, tai varmaan käytös puhuu puolestaan, vaikka promilleja ei suonissa olekaan. Toki on joitain ihmisiä, joista välitän todella paljon, osa etäisempiä ja osa läheisempiä, mutta noin yleensä ottaen piittaan vain itsestäni. Tuntuu todella oudolta ajatukselta, että joku oikeasti muka välittäisi hittoakaan siitä, että miten mulla menee.

Mutta noh, raittiina ollaan pysytty, vaikka se tylsää onkin. Tylsyyteenkin tottuun ja turtuu lopulta samalla tavoin, kuin sekaisin olemiseen.

 

[godspeed]

Toivon että saat jonkun kiintopisteen elämääsi johon ei kuulu alkoholin käyttö sikäli jos läheisten tuska ei sellainen ole. Harvemmin sitä ryyppäämällä muuta tapahtuu kuin katkeroituu entisestään.

Kiintopisteen löytämistä olen harjoitellut viimeisen vajaan 10 vuotta siinä onnistumatta siksi, että sellaista ei vain tällä luonteella tai maailmankuvalla ole mahdollista saavuttaa - olen ja näen asiat yksin, mutta en ole yksinäinen. Juon useimmiten yksin, enkä seurassa. Mitä tulee sitten ns ryyppäämiseen, niin viinaa en juo, koska silloin asiat lähtee aina käsistä. Saatan kuitenkin juoda putken päällä ollessa 15-20 kaljaa päivittäin, jolloin humalan tasoa voi kätevästi säädellä. Läheisiäni tai ketään muutakaan juomiseni ei häiritse, koska hoidan ne asiani kunnolla mitä on hoidettavana.

Mitä tulee alkoholismin kokemiseen sivullisena, niin isäni joi itsensä muutamassa vuodessa hengiltä kun hirtti kone kiinni kunnolla. Olin toki silloin vielä todella nuori enkä tajunnut erinäisten haittojen tai jopa hengenvaaran johtuvan hänen juomisestaan. Se oli kuitenkin erilaista alkoholismia, koska pullo kossua oli saattanut mennä jo aamulla ennen töihin lähtöä, ja sellainen jatkuvassa päiväkausia kestävässä erittäin rankassa juomisessa myös henkilön luonnekin muuttuu totaalisesti, mikä on yksi avaintekijöistä "oikeassa" alkoholismissa. Se muuttaa ihmisen väistämättä huonoksi ja kiusantekijäksi siinä missä pieni minun harrastamani tissuttelu voi tehdä sosiaalisille suhteille oikeastaan vain hyvää.

 

[Blöö]

Kalle Lähde, alkoholismistaan kertova esikoiskirjailija, ottaa mielenkiintoisen kannan tähän kiroukseen. Hän nimittäin katsoo, että ihmiset menevät esim. depression taakse, kun perustelevat juomistaan. Mielestäni hämmästyttävä väite, sillä omassa tuttavapiirissä juominen on nimenomaan saatu hallintaan tai lopetettu silloin, kun ymmärtää lääkitsevänsä depressiotaan alkoholilla.
Itse join liikaa juuri saadakseni hyvän fiiliksen. En edes tajunnut kärsiväni lievästä masennuksesta. Jota siis lääkitsin alkoholilla, joka hitaasti ja varmasti pahensi masennusta. Ja kaikki dokanneet tietävät, että annokset kasvaa vuosien varrella. Minua siis auttoi ennen kaikkea noiden syy-yhteyksien ymmärtäminen. Lopetin juomisen ja huomasin, etten ole alkoholisti. Sain depiksen hoidettua pois, eikä viinaa tehnyt edes mieli. Lasin vinkkua tai pullollisen olutta olen enää illassa nauttinut. Kertaakaan ei ole meinannutkaan lähteä keulimaan. Mut mä olen jo päättänyt, etten enää dokaa. Olen jo liian vanha juomaan siten, että se olisi hauskaa. Aikansa kutakin, nyt on parempi fiilis ja kuntokin. Eikä ole tullut töppäiltyä nolosti, mikä on ihan kiva muutos sekin...

 

[godspeed]

Alkoholismi voi joo olla seuraus masennuksesta, mutta on kovin vaikea tehdä eroa sille, että alkaako joku juoda masennuksen takia vai alkaako hän masentua juomisen takia.

 

[heavylutaa18]

jooei

 

[avs]

Nyt olen täysin eri mieltä. Baarissa sen uuden hakeminen voi jonottamisen takia kestää. Kotona ei tarvitse kuin kävellä jääkaapille. Itse juoma kyllä heilahtaa huiviin samaa nopeutta. Ja mulla ainakaan ei ole mitenkään epätavallista, että juon tietokoneen äärellä itseni niin humalaan että herään lattialta.

Täytyy myöntää että parissa vuodessa on ehkä tullut vähän aikuistuttua ja noita sammumisia on harvemmin, mutta kyllä se oma juominen edelleen täyttää nuo yhteiskunnan antamat alkoholismin merkit.

EDIT: oikeestihan tää oli vaan tällänen "I'm still alive!" tälle palstalle... (kännissä)

 

[avs]

Alkoholismi voi joo olla seuraus masennuksesta, mutta on kovin vaikea tehdä eroa sille, että alkaako joku juoda masennuksen takia vai alkaako hän masentua juomisen takia.

Ja onko sillä lopupelein mitään väliä, jos sitä viinaa vaan menee?

Mutta, jos kuitenkin pureudutaan, niin jotenkin tuntuisi, että stressi (masennus) aiheuttaa sitä edelleen juomista. Ja vaikea kyllä uskoa, että jengillä se alkustressi tulisi viinasta.

 

[Jupe]

Homma pysyy sen verran hallussa etten apua oo vielä hakenu. Se kynnys on iso, liian iso.

Itse olen alkoholia juonut joskus reilustikin ja seurannut sivusta kun lähimmäinen juo vielä tuotakin enemmän. Olen itse ehkä eri koulukuntaa tässä alkoholismin parantamisessa, mielestäni ei toimi lopettaa kokonaan ainakaan heti. Alkoholista haetaan se rentoutus, hyvä fiilis vaikkapa duunin jälkeen siihen lätkämatsiin. Ihminen tekee asioita mukavuuden halusta, se on elämää. Miksi kieltää sitä.
Joten kysyisinkin onko ihan pakko lotaista 8 pulloa jotain peruskeppanaa(en tiedä onko sun tapauksessa sitä) vaan korkkaa pari herkkuolutta mitkä riittää siihen rentoutumiseen. En usko porttiteoriaan tässä että jos juo vaikkapa kaksi 0.33 pulloa hyvää alea että seuraavalla viikolla se olisi 8% portteria ja sitten mäyräkoirallinen portteria, ei sinne päinkään.
Olutta juodaan myös janoon ja mikä olennaista oluen juonnin yhteydessä on veden saanti, paria hyvää olut pulloa kohti pitää juoda ainakin puolet määrästä vettä. Silloin ei tapa nestehukkaa sillä oluella vaan ainoastaan nauttii mausta ja saa sen rentotukset parista oluesta. Auttaa myös siihen että saa nukuttua paremmin.

Toinen viisasten kivi tähän juttuun on mielestäni se että alkoholi ei sovi tai ainakaan tuo yli kaksi normi olutpulloa kotioloihin eikä muihinkaan sosiaalisiin tilanteisiin missä muut selvinpäin. Alkoholistit keskenään ja selväpäiset keskenään, vaikka et olisi alkoholistikaan niin paria pulloa suuremmat määrät otat vain samankaltaisessa seurassa. Pointtina että promillet + perhe ei sovi, promillet + työyhteisö ei sovi, promillet + muut selvät heebot ei sovi. Ainoa mihin se sopii on tilaisuus missä muutkin ottaa. Kun lukee tämän ketjun juttuja ja miettii omiakin kokemuksia tämä pitäisi jokaisen perheellisen tajuta.

_

 

[kahden suunnan sentteri]

Auttaa myös siihen että saa nukuttua paremmin.

Auttaa ehkä nukahtamaan, mutta unen laatu on huonompaa, joten tuloksena on heränneenä väsyneempi ihminen kuin ilman niitä paria olutta.

1) Alcohol Has a Dose-Related Effect on Parasympathetic Nerve Activity During Sleep - Sagawa - 2011 - Alcoholism: Clinical and Experimental Research - Wiley Online Library
2) Alcohol and a Good Night's Sleep Don't Mix

Jos on uniongelmia, niin ei muuta kuin vetää illalla niin pitkän lenkin ja päälle niin hyvä safkan, että putoaa kuin kivi ja nukkuu kuin tukki. Positiivisena sivuvaikutuksena välitön henkinen hyvinvointi ja fyysisesti helpommat vanhuuspäivät.

 

[Jupe]

Auttaa ehkä nukahtamaan, mutta unen laatu on huonompaa, joten tuloksena on heränneenä väsyneempi ihminen kuin ilman niitä paria olutta.

Kirjoitin väärin ilmeisesti. En missään nimessä tarkoittanut että olutta juomalla nukkuisi paremmin. Mä nukun huonosti jo yhden oluen jälkeen ja sen vuoksi en juo ollenkaan himassa/arkena koska urheilenkin.
Tarkoitin että jos sen pari pulloa haluaa juoda matsia katsoessa niin se VESI on merkittävä tekijä sen kahden oluen lisäksi jos haluaa nukkua hiukan paremmin.

_

 

[godspeed]

Ja onko sillä lopupelein mitään väliä, jos sitä viinaa vaan menee?

Mutta, jos kuitenkin pureudutaan, niin jotenkin tuntuisi, että stressi (masennus) aiheuttaa sitä edelleen juomista. Ja vaikea kyllä uskoa, että jengillä se alkustressi tulisi viinasta.

On kuitenkin hyvä tehdä ero sille juoko viinaa vai vain mietoja. Viinaa en esimerkiksi itse voi koskaan juoda, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Sen sijaan mietoja pystyn nauttiin reilustikin ja silti hoitamaan kaikki tarvittavat askareeni, joita nyt ei hirveästi nykyään kuitenkaan ole. Stressin ja masennuksen välille en myöskään vetäisi suoraa yhtäläisyysmerkkiä, koska kaikki jotka stressaantuvat eivät juo ja ne jotka eivät stressaannu, voivat juoda siitä huolimatta onko olotila hyvä tai ei. Syihin on aina hyvä pureutua, tai muuten mikään juomisongelma ei koskaan selviä.

 

[tant gredulin]

Alkoholistin kanssa eläminen tuo mukanaan juuri tuon, mitä kuvailit: salailun. Se pitää sisällään monenlaista, mm. sen ettei asioista koskaan puhuta niiden oikeilla nimillä ja sitten sen, että kaikki alkoholistin ympärillä kävelee nk. 'munankuorilla', varoo sanomisiaan ja tekemisiään ettei alkoholisti vaan hermostu.

Oletko saanut mahdollisuuden puhua hänen kanssaan nyt, raitistumisen jälkeen?

 

[tant gredulin]

Se on ikävää, ettei keskustelua ole syntynyt, muttei mitenkään poikkeuksellista. Veikkaan, että omat vaikeutesi puhua tunteistasi ja 'riidellä asiallisesti' ovat lapsena opittuja toimintamalleja, joita kannattaisi purkaa jossakin. Jos oma alkoholinkäyttösi ei huolestuta sinua niin paljon, että tarvitset siihen apua, voisit ehkä aloittaa läheisryhmistä? Jotkut a-klinikat tarjoavat sellaista keskusteluapua, samoin Al-anon.

 

[tant gredulin]

Älä turhaan pahoittele, saman aiheen kääntöpuoli. Ja samoilta tahoilta saat apua, jos oma alkoholinkäyttösi huolestuttaa. Avun hakeminen, kun asialle voi vielä tehdä paljonkin, on fiksuinta mitä voi tehdä itsensä (ja parisuhteensa) eteen!

 

[adolf]

Minulla on hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla Jokeri23. Onkohan siitä nyt 11-12 vuotta kun oma isäni raitistui ja itse olen ollut nyt jo myös jokusen vuotta kokonaan ilman.

Alkoholistin läheisenä sitä alkaa imemään paljon itseensä sellaista syyllisyyttä, jota ei koskaan olisi pitänyt itseensä imeäkään. Eli rupeaa kantamaan sen alkoholistin omia paskasäkkejä. Alkoholistin läheisellä taitaakin olla hyvin samankaltainen tunne-elämä kuin sillä itse alkoholistilla.

Pitkä on prosessi ollut, mutta nyt tuntuu että alan itse olemaan voiton puolella jo mitä tulee tähän toipumiseen. Hitaasti mutta varmasti olen oppinut antamaan anteeksi. Niin itselleni kuin sitten myös isällenikin. Huomaan itsestäni sen että olen ruvennut omaamaan semmoisia terveen itsetunnon palasia, joiden olemassa olosta en ennen ollut laisinkaan tietoinen. Vissiinkin tämä herkkä tunne-elämä jollain tasolla kulkee koko loppuelämän mukana, mutta se ei tarkoita sitä että asioille ei voisi tehdä mitään. Niiden eteen voi vaikuttaa paljonkin.

Avain toipumiseen minusta on se että itse rupeaa tiedostamaan niitä asioita joille ennen on joutunut kääntämään selkänsä, kun esimerkiksi lapsuudessa ei ole kerta kaikkiaan voinut olla mitään tervettä kanavaa millä käsitellä omia tunteitaan, vaan ne ikään kuin lukkiutuu ihmisen sisälle. Esimerkiksi se syyllisyys ja heikko käsitys omasta arvosta on ilmeisesti semmoinen tunne jota vähän kaikki lasisen lapsuuden viettäneet jollain tasolla kokevat ja ovat kehitelleet erilaisia puolustusstrategioita joilla ovat selvinneet siinä myrkyllisessä ilmapiirissä.

Keskusteleminen asiaa oikeasti ymmärtävien ihmisten kanssa on asia jonka itsekin olen kokenut pelkästään hyväksi asiaksi.

 

[tant gredulin]

Alkoholistin läheisenä sitä alkaa imemään paljon itseensä sellaista syyllisyyttä, jota ei koskaan olisi pitänyt itseensä imeäkään. Eli rupeaa kantamaan sen alkoholistin omia paskasäkkejä. Alkoholistin läheisellä taitaakin olla hyvin samankaltainen tunne-elämä kuin sillä itse alkoholistilla.

Sepä se. Moni huokaisee helpotuksesta, kun läheinen raitistuu, mutta monta juovaa vuotta on jo saattanut romuttaa läheisen tunne-elämän. Sellaisen 'munankuorilla kävelemisen' mallin purkaminen vaatii työtä. Tässä vielä hyvä kirjoitus läheisen tunnoista:
Alkoholistin tytär haluaa eroon ryyppäämisen vähättelystä: Turvattomuus vaivaa lasta, vaikka kulissit olisivat kunnossa | Yle Uutiset | yle.fi

 

[pernaveikko]

@tant gredulin Kiitos vinkeistä. Jotain keskusteluapua olen kyllä jo vuosia miettinyt, pariterapiaa tms. itsensä ja parisuhteen kehittämiseen. Valitettavasti tuota tuntuu olevan aika vaikea saada, yksityisellä maksaa liikaa ja kaupunki tarjoaa siinä vaiheessa kun on eropaperit vetämässä. Näin olen ainakin ymmärtänyt.

Jos todella koet asian noin tarpeelliseksi, niin mikä estää laittamasta niitä papereita vetämään? Se on minuutin homma. Ehkä siinä liikutaan hieman harmaalla alueella (mikä ei suomalaisille pääsääntöisesti kerta kaikkiaan käy), mutta parempihan asiasta on nyt keskustella kuin sitten, kun ne paperit ovat vetämässä ns. oikeasti.

 

[pernaveikko]

Mielipide: Päihderiippuvaisesta on päästettävä irti – läheiset saattavat mahdollistaa riippuvuuden - Aamulehti

Jotkut eivät vain ymmärrä kyseessä olevan sairauden.

 

[Kirjoittelija]

Nyt täytyy myöntää että sunnuntain ja tiistain välinen yö oli aika pitkä. Onneksi tänään on taas pelipäivä. Starbucksin jääkahvia tekisi mieli muttei sitä taida tästä maasta löytyä.

 

[Mustanaamio]

Tissuttelu on vierasta ja tissuttelijat muuttuvat kalsarikännääjiksi. Lienevät lopulta niitä, jotka konstruktoi yksinaruisen keinun tylsyyteensä. Kotona ei juoda, ei koskaan. Lapsien (puolison tai kenenkään) ei tarvitse nähdä (sietää) ördäävää isiä tai naapurin setää.

Jos juodaan, mennään johonkin missä siitä ei ole harmia tai missä KAIKKI ryyppää. Itse olen huomannut, että kapakit on kohtuu hyviä ryyppäyspaikkoja.

Sittemin olen huomannut, että kapakassa ei ole enään hauskaa, tyypit on tympeitä ja tylsiä ja niiden jutut muuttuu vähemmän kiinnostaviksi. Vastakkainen sukupuolikin menettää viehättävyytensä tai puuttuu tyystin, joten parisuhteen sössiminenkään ei onnistu, vaikka yrittäisi.

Eli mahdollinen orastava alkoholismi hiipui pois, kun olosuhteet muuttuivat epäsuotuisiksi.

Jos ryyppääminen kiinnostaa, niin antaa mennä vain. Kyllä se pohja vastaan tulee. Matkalla menettää läheisensä ja sairastuttaa myös muut ja menettää ihan kaiken (kunnioituksen). Vitun itsekäs ja ääliömäinen vaihtoehto, en voi suositella. Kuka sellaista haluaa?

EDIT: Nuo karut kokemukset pistää mietteliääksi. Oma näkökulmani ei ole niihin rinnastettavissa.

 

[Olkku]

Ketjun avaajana kerron nyt, että täysin alkkis olen. No enkä oo. Joka-ainua ilta 2 shottia Jaloviinaa, ennen petiin menoa, se on siinä. Toisinaan , mutta vain viikonloppuisin useampi. Oluesta olen luopunut aivan kokonaan, koska se kura ei enään maistu mulle. Eli mulla on kyllä ongelmia, mutta ne eivät liity mitenkään alkoholiin. Onnea minä, ainakin yksi viinan kanssa selviytynyt :)

Mun ongelma on lähinnä, saanko kuukaudessa 250 lenkkikilometriä.

 

[godspeed]

1,5 viikkoa kaljatta on jo jonkinmoinen saavutus, kun viimeksi olen pidempään ollut juomatta vuoden 2011 keväällä n. 2 kuukautta. Helppo muistaa, kun muutoin tämä on ollut viimeiset n. 10 vuotta aika railakasta menoa. Ja tarkoituksena on nimenomaan jättää kalja kokonaan pois, koska kuten ylläolevan viestin kirjoittajalle, minullekaan ei kura enää maistu. Ei vain uppoa vaan alkaa ällöttää. Joku viisas joskus sanoi, että pitää tympääntyä jotta vähentäminen/lopettaminen onnistuu. Toki ollaan vasta alkutaipaleella, mutta hyvä viilis asian suhteen. Muutaman lonkeron ja/tai muutaman lasillisen viiniä suon itselleni joskus tästä eteenpäin, mutta yhtään enempään ei ole hinkuakaan. Täysraittius ei ole tavoitteena, koska kohtuukäytössä ei ole mitään vikaa. Eikä sitä sitäpaitsi tiedä, vaikka joskus tulevaisuudessa jäisi alkomahooli kokonaan unholaan.

 

[Salama15]

Tositarinaa havumetsien maasta...

Duunikaverilla (tosi mukava ja tunneherkkä tyyppi) on ollut taipumusta masennukseen, ollut joskus (hyvin harvoin) siitä saikullakin jonkin aikaa. Ongelmia kotielämässä (kehitysvammainen poika, vanhemmat aika huonossa kunnossa jne.) ja kirsikkana kakun päälle kaverin isobroidi dokasi itsensä hengiltä ihan väkisin tässä keväällä. Tällä broidilla on kaksi korkeakoulutettua / hyvissä duuneissa olevaa lasta ja useampi lapsenlapsi, eli noin periaatteessa kaikki oli paremmin kuin hyvin. Viina vaan veti niin rankasti puoleensa, että tuo kaikki positiivinen hukkui alkoholismin negatiivisuuteen, mullan alle.

Noh, tämä duunikaveri otti tuon broidin kuoleman tosi raskaasti kaiken muun taakan päälle ja masentui, tuli paniikkihäiriöitä yms. Nyt saikulla ja yrittänyt ilmeisesti päättää myös omat päivänsä, saas näkee onko enää ikinä kaverista duuneihin?

Sitä vaan, että alkoholismilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia...