En mä halua tulla juopoksi, juopot kun ovat mun mielestä perin vastenmielistä sakkia. Siinähän sitä on syy ja motivaattori. Nyt pitäisi vielä löytää ne työkalut jostain, ettei näin kävisi. Kovin kaltevalla pinnalla kun tässä tunnutaan menevän.
Olen joskus ennenkin tällä palstalla koittanut (huonosti) kuvailla sitä, miltä se tuntuu, kun alkoholiriippuvainen saa viinaa, se on yhtä kaikki todella kokonaisvaltainen fiilis. Sekä psyykkinen että fyysinen nautinto on huima ihan jo parin annoksen jälkeen.
Mitä eroa on juopolla ja alkoholiriippuvaisella?
Eiköhän sullekin oikeanlaiset työkalut löydy vaivan selättämiseksi, jos vain itse olet siihen valmis. Vaikuttaa siltä, ettet tähän nykyiseen tilanteeseen ole kovinkaan tyytyväinen. Eli jotain tarttis tehrä...
Sain aiemmasta kirjoituksestasi sellaisen kuvan, että vaimo on joskus naputtanut juomisestasi, muttei nykyään enää sitä tee. Itse eri asteisten juoppojen ympäröimänä kasvaneena ja eläneenä olen myös nähnyt, kuullut ja havainnoinut ympärilläni olleita naisia. En pysty tietenkään sinun tilanteestasi sanomaan juuta enkä jaata, mutta sen kokemuksen mukaan, mitä minä naisten ajatuksenjuoksusta ymmärrän, vaikeneminen ei koskaan ole hyvä merkki. Varsinkaan näissä asioissa. Juominen syö myös läheisiä sisältä, vaikka ulkoisesti pokka pitäisikin. Varsinkin, jos on lapsia. Ja lapset tietävät. Eivät välttämättä osaa yksilöidä, mistä on kysymys, mutta kyllä lapset ymmärtävät, että kaikki ei nyt ole kondiksessa. Voit toki itsellesi uskotella, että kaikki on jees, mutta juomasi määrien perusteella, on aivan varmaa, että perheesi kyllä näkee, vaistoaa ja tajuaa eron selvän ja humalaisen Schwalben välillä.
Älä käsitä väärin, en ole moralisoimassa tai haukkumassa sinua. Päinvastoin. Sulla on monta syytä muuttaa elämäntapojasi ja sinä itse olet suurin niistä. Siinä samalla voi monen muunkin elämästä tulla piirun verran kivempaa. Tsemppiä!