Matkalla alkoholismiin?

[purkki_paa]

Ihan hieno valinta sinänsä, mutta jotenkin sain sellaisen vaikutelman, että et ole edes täysi-ikäinen. Mikäli näin on niin kuuluukin olla absolutisti ;)

Joo aika paljon on tullut viime aikoina otettua. Syksyllä paljon. Jotenkin olen huomannut, että dokaaminen ja urheilu kulkee käsi kädessä. Kun on sellaisia kausia, että urheilen paljon niin tulee myös dokattua paljon. Äsken yksi doppelpock, 11h työpäivän jälkeen. Hyvää teki. Ehkä otan toisen, ehkä en.

Tämä pätee itselläni myös. Tahtoo usein itselläni olla, että normalisti kerran tai pari kuussa tulee otettua kunnolla ja näinä ns."väliviikkoina" tulee himassa tissuteltua sitten perjantai ja lauantai iltasin...ei nyt mitenkään siihen pisteeseen, että jurriin tulisi vain lähinnä 2-5 alkoholi annosta/ilta. Ja olen huomannut, että jonkin asteinen mielihyvä riippuvuus näihinkin on, en sillä ettäkö en ilman pystyisi olla toki, mutta kyllä parin annoksen jälkeen mieli on paljon iloisempi ja vapautuneempi.

Toki tämä ei mikään varsinainen ongelma itselläni ole ja mitenkään ihmissuhteet eivät tästä ole kärsineet, vaikka välillä on olo että olisi kiva saada vähennettyä alkoholin kulutusta, mikä on aika runsaslukuista testien perusteella. Vaikkakin tosin nämä alkoholitestit tuntuvat liioittelevan aika reippaasti kulutusta, eikä niillä ole oikein elämän oikeiden realiteettien kanssa yhtikäs mitään tekemistä....lähtökohta niissä tuntuu olevan se, että humalaan tulo on pahasta jos sen tekee kerran tai kaksi kuukaudessa. Mutta sinäänsä tämä alkoholin kulutus ei näy ulkonäöllisesti mitenkään kropassa, johtuen 3-4 kertaa viikossa olevasta punttiksella käymisestä ja koulu/työ matkojen meneminen polkupyörällä.

Eli tästä pääsenkin sopivasti kysymykseen. Mikä on kohtuukäytön ja mikä liikakäytön raja alkoholi annoksissa kuukaudessa? Ja nimenomaan ei minkään näiden testien asettamien jeesustelurajojen kanssaa, vain ne ns."oikeat" rajat joihin normi ihminenkin pystyy sopeutumaan.

Kyseessä on silkka asennevääristymä. Alkoholi yhdistetään nuorten keskuudessa hauskanpitoon ja bilettämiseen. Selvinpäin juhliminen on melkein käsittämätöntä. Ilmiö myös näyttää olevan aika lailla suomalainen, sillä esim. Italiassa käydessäni en kohdannut lainkaan humalaisia paikallisia - pelkästään suomalaisteinit hilluivat kadulla perseet olalla(hieman kärjistäen). En ole perushäpeilevä suomalainen, mutta pisti kyllä miettimään.

No jos miettii, niin vapautuneesti en ainakaan itse pysty juhlimaan ilman alkoholia. Jos pitäisi lähteä selvin päin baariin tai Pubiin kierrokselle kuuntelemaan jurristen frendien läppää, niin ei tule yhtikäs mitään siittä. Ja alkoholihan vapauttaa estot, eli oikeastaan näkisin ihan perusteltuna jopa että runsas alkoholin kulutus yhdistetään juhlimiseen/hauskanpitoon ensisijaisesti. Vaikka kieltämättä ehkä suomalainen kulttuuiri tahtoo vähän ns."romantisoida" alkoholin käyttöä ja jopa tavallaan ihannoida sen käyttöä juhla- ja vapaajan juomana. Siittä rajasta on kuitekin sitten helppo nousta liikakäyttäjääksi aika nopeasti jos mopo ei ns.pysy käsissä.

 

[Hejony]

Tuo tissuttelu on muuten sellainen juttu, jota minä en ole tajunnut. Kyllä minun juomiseni on ainakin täysin humalahakuista, en minä maun takia alkoholijuomia joisi. Jos haluan juomisesta jonkun makuelämyksen, niin juon sitten vaikka limsaa tai jotain...

Nyt tammikuussa oli ensimmäinen vkl selvinpäin, toisena kalsarit, kolmantena bileet joissa vedin liikaa, ja neljäntenä (eli nyt) selvinpäin. Oikein sopiva tahti, ja voisi yrittää ylläpitää sitä nyt tämän ensimmäisen puoliskon vuodesta, kun kesällä kuitenkin tahti tihenee aika paljon.

 

[Panzerfaust]

Alkoholismista en tiedä, mutta viina on siinä vaiheessa ongelma, kun elämän tavoitteet jää saavuttamatta alkoholin takia. Eli ei mitään hätää, viinaa vaan huiviin aina, kun seuraavana päivänä ei tiedä tarvitsevansa keskittymiskykyä tai fyysisiä suorituksia.

 

[ipaz]

Alkoholismista en tiedä, mutta viina on siinä vaiheessa ongelma, kun elämän tavoitteet jää saavuttamatta alkoholin takia. Eli ei mitään hätää, viinaa vaan huiviin aina, kun seuraavana päivänä ei tiedä tarvitsevansa keskittymiskykyä tai fyysisiä suorituksia.

Eilen tuli taas vedettyä ns. vatsallinen eli baarista ilman muistikuvia kotiin. Onneksi kuitit kertovat totuuden. Itselleni juominen on hyvinkin pitkälti ajatusten nollaamista. Tässä on nyt painettu töitä lokakuun lopulta asti jotakuinkin perkeleesti ja pään tyhjentäminen noista työasioista ei ole onnistunut ilman känniä. Loppuvuodesta olin pari kuukautta lähes selvinpäin, joten nyt otetaan sitten tuo aika kiinni.

ongelma, kun elämän tavoitteet jää saavuttamatta alkoholin takia

Mitkä ihmeen tavoitteet?

 

[Vekurinen]

Juon aina kun huvittaa. Joskus menee kaksi-kolmekin kuukautta pisaratta, eikä siihen kiinnitä edes huomiota. Kesälomaviikolla menee helposti muutama päivä putkeen. Ajattelen, että saan sillöin tällöin tapahtuvasta juopottelusta jotain lisää itselleni, normaalist poikkeavan tilanteen tai jotain. Kun sitten taas monilla ongelmasilla se tuntuu olevan niin, että siihen perusneutraaliin tilaan pääseminenkin vaatii sen sikspäkin tahi kaksi. Tiedä näistä.

 

[Osmo Rapeli]

ongelma, kun elämän tavoitteet jää saavuttamatta alkoholin takia

Mitkä ihmeen tavoitteet?

No ruohonjuuritason ongelmista kuten "naisseuran missaaminen sammumisen takia", tai "oksentamatta festarikesä läpi" isompiin asioihin, siis elämäntyylistä riippuen perheettömyyteen tai perheen epäonneen, tai viinan takia missattuihin matkoihin ja työmahdollisuuksiin. Siinä muutama esimerkiksi.

 

[Tulppu]

Eli tästä pääsenkin sopivasti kysymykseen. Mikä on kohtuukäytön ja mikä liikakäytön raja alkoholi annoksissa kuukaudessa? Ja nimenomaan ei minkään näiden testien asettamien jeesustelurajojen kanssaa, vain ne ns."oikeat" rajat joihin normi ihminenkin pystyy sopeutumaan.

Mielenkiintoinen kysymys. Tiedät ns. official vastauksen, mutta se ei sinulle kelpaa.

En nyt väitä että olet alkoholisti, mutta melko monet ongelmajuojat puolustelevat juomistaan samalla tavalla kuin sinä. Rajat ovat mukamas liian matalia. Juominen ei itsestä tunnu ongelmalliselta, mutta ei mahdu rajoihin. Rajoissa on siis vika. Vähän sama juttu kuin nopeusrajoitusten kanssa, nehän ovat kaikki väärin asetettuja?

On fakta, että alkoholin suurkulutuksen raja miehillä on 24 annosta viikossa. Tämä on selkokielellä kori kaljaa. Jos tuon rajan ylittää, olisi syytä miettiä missä mennään. Toisaalta sanotaan myös, että yhden promillen humalassa riski loukata itsensä kasvaa huomattavasti. Tuosta voi sitten oman painonsa avulla laskeskella omaa kertajuomisen suositeltavaa maksimia.

En usko että tuon virallisempia rajoja on olemassa. Ainahan voi tietysti sopia itse omat rajansa ja noudattaa niitä. Itse olen pysytellyt nyt jo pari viikkoa alle kymmenessä, kunpa tämä suuntaus jatkuisi.

 

[Cube]

Jos nyt vähän jeesustelua heittäisin kehiin, niin mielestäni juomista kannattaisi vähentää jo siinä vaiheessa, kun alkaa ensimmäisen kerran miettimään, että meneeköhän sitä vähän turhan reippaasti. Voi olla, että tässä vaiheessa ei edes vielä ole ongelmaa, mutta alkoholi on kuitenkin riippuvuutta aiheuttava aine, joten ongelma saattaa kyllä kehittyä hyvinkin helposti, jos siihen ei ymmärrä varautua.

Muutenkin päihteiden kanssa on vähän sellainen juttu, että vituiksi menee ja lujaa, jos ei malta olla itselleen rehellinen - siis ihan oikeasti rehellinen - niiden käytön suhteen.

 

[mtmela]

Tarkoituksella hain tämän ketjun esiin, kun tajusin että ei saatana, viina on pakotie kaikesta. Aina kun juo niin juo itsensä niin känniin että muisti menee viimeistään baarista lähtiessä.

Nuorena juotiin kun oli paha olo ja uhottiin paha olo pois, haastettiin riitaa, vittuiltiin tutuille ja tuntemattomille. Sitten tapasin tytön ja juotiin sosiaalisesti, usein ja sopivan kännissä tuli oltua. Silloin ei tullut töpeksittyä. Eron jälkeen juominen alkoi, ja siitä tuli lääke suruun ja pahaan oloon. Millään ei ollut väliä, ja se näkyi. Sitten sama uusiksi, uusi nainen ja uudet surut. Muutin Turkuun ja sosiaalinen elämä rajoittuu muutamaan kaveriin, työhön ja juomiseen. Vapaalla aina kännissä, ihan tolkuttomassa. Sisällä niin paha olla ja masennus niin syvä tuntui ettei millään pääse eroon. Työni hoidan helvetin hyvin, salillakin käyn jonkin verran, ja lenkkeilen. Mutta silti yksinäisyys vei tuopin ääreen, ja puhelin tieten mukana...kaikkea kivaa on tullut satojen humalatuntien aikana höpistyä. Ei tosin muista mitä ja miksi. Sain eron haavoja paikattua, ja elämä hymyili hieman. Ja sitten takaisku ja taas tuopin ääreen. Kauheaa jälkeä tuli, mutta ihme ja kumma yksi henkilö pysyi rinnalla ja tuki, viimeisen 3 viikon aikana ratkesin kerran, ja taas aivan helvetti irti. Ja silti yksi jaksaa vaikka loukkasin niin saatanasti. Vittu, kyyneleet valuu poskille kun tajuaa kuinka paljon toinen voi välittää ja rakastaa. Ei tipan tippaa enää. Satuttamisen aika on ohi, nyt parannutaan pikkuhiljaa ja aletaan nauttimaan elämästä. Pienin askelin ja uudestaan opetellen. Onneksi on yksi suojelusenkeli olemassa. Kova paikka myöntää itselle olevansa viinasta riippuvainen. Mutta minä olen.

 

[laredo]

Tuota noin. Vaatii aikamoista rohkeutta kirjoittaa omasta ongelmastaan noin suoraan. Hatunnosto sinulle.

Sinulla näyttää olevan motivaatiota läträilyn jättämiseen ja urheiluakin harrastat. Miksi et ottaisi antabustabletteja tukemaan päätöstäsi. Menee silloin varmaan himourheilun puolelle kun tekisi mieli ottaa rauhoittavat eikä pysty mutta parempi niin. Itse tunnen muutamia jotka ovat ao. menetelmän kautta päässeet eroon viinasta, masennuksesta ja muustakin skeidasta joka tuohon ryppääseen liittyy.

 

[mtmela]

Sinulla näyttää olevan motivaatiota läträilyn jättämiseen ja urheiluakin harrastat. Miksi et ottaisi antabustabletteja tukemaan päätöstäsi. Menee silloin varmaan himourheilun puolelle kun tekisi mieli ottaa rauhoittavat eikä pysty mutta parempi niin. Itse tunnen muutamia jotka ovat ao. menetelmän kautta päässeet eroon viinasta, masennuksesta ja muustakin skeidasta joka tuohon ryppääseen liittyy.

On käynyt mielessä, ja tiedän sen olevan paras tapa. Ei tule juotua kun ei voi juoda. Tarvitsen ehdottoman rajan. Pitää vaan kerätä rohkeutta hankkia se. Tämä oli ensimmäinen askel, tunnustaa itselleen miten asiat ovat.

edit: silti oli tärkeintä tajuta mikä saa juomaan, tapa olla juomatta on seuraavana. Antabuksesta sen verran, että tarviiko reseptin vai voiko hakea suoraan apteekista?

 

[laredo]

edit: silti oli tärkeintä tajuta mikä saa juomaan, tapa olla juomatta on seuraavana. Antabuksesta sen verran, että tarviiko reseptin vai voiko hakea suoraan apteekista?

Suomessa siihen tarvii reseptin. Käytännössä homma hoituu sangen helposti, yksikään lääkäri ei sitä pyytävältä reseptiä epää. Muinaisina aikoinahan tuo aine oli kapselina ja aika lailla riippakivenä eikä niin toiminut. Nykyäänhän riittää kun ottaa kerran päivässä tabletin ja takuuvarma homma on ettei pariin päivään siitä ole mitään asiaa juoda. Kokeilijoita on ollut mutta heitä yhdistää se seikka että yhteen kertaan se jäikin. Lääke vaikuttaa jopa kaksi viikkoa elimistössä eli vaikka sinulle tulisikin ns. heikko hetki ja ajattelet jättää tabletin ottamatta koska tulee ystäviä kylään päivän parin päästä niin ei auta. Tipan tippaa ei kannata ottaa. Jonkin verran kuulemma rasittaa maksaa tuo lääke mutta kun ajatellaan että samaan aikaan jää alkoholi ottamatta niin eiköhän aikas lailla voiton puolelle jäädä. Mielestäni erittäin hyvä ja toimiva konsti edellyttäen että motivaatiota on. Onnea sinulle taistelussasi paremman tulevaisuuden puolesta. Jos päätit kokeilla tätä kautta niin kerrothan minulle tuloksista ok?

 

[pete666]

Antabuksesta sen verran, että tarviiko reseptin vai voiko hakea suoraan apteekista?

Muistelisin, että se on reseptilääke. Itsellä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta eräs hyvinkin läheinen ihminen (oma broidi) on ottanut antabus kuuria useampaan otteeseen ja reseptillä taisi mennä. Antabuksesta saa myös otettua ihon alle kapselin, joka vaikuttaa aina. Broidi on useasti harkinnut sellaisen ottamista, mutta viina vie aina hänestä voiton. Sääli sinänsä katsoa omaa broidiaan tuossa tilanteessa. Ei auta järkipuheet eikä mikään. Ryyppäsi oman työpaikkansa, kämppänsä ynnämuut...eikä loppua näy. Tai näkyy, mutta se onkin sitten surullinen loppu.

 

[mtmela]

Mielestäni erittäin hyvä ja toimiva konsti edellyttäen että motivaatiota on. Onnea sinulle taistelussasi paremman tulevaisuuden puolesta. Jos päätit kokeilla tätä kautta niin kerrothan minulle tuloksista ok?

Kiitos laredolle ja pete666:lle tiedosta. Laredo, kerron ja kiitos. Aloitetaan taistelu sillä, että tämä on kuudes päivä juomatta. Ja välissä jo kaksi vapaapäivää juomatta, ne on yleensä ne pahimmat tai sitten kun on yövuoroon menossa, niin kemiallinen rytminvaihto. Sen jätin tänään tekemättä.

Kerrotaan se siis, että en juo muuten kuin vapaapäivinä ja en ikinä 2 päivää putkeen. Alkoholi vaan ei sovi minulle. Se on on-off aine ja silloin parempi olla off.

 

[pete666]

Kiitos laredolle ja pete666:lle tiedosta. Laredo, kerron ja kiitos. Aloitetaan taistelu sillä, että tämä on kuudes päivä juomatta. Ja välissä jo kaksi vapaapäivää juomatta, ne on yleensä ne pahimmat tai sitten kun on yövuoroon menossa, niin kemiallinen rytminvaihto. Sen jätin tänään tekemättä.

Kerrotaan se siis, että en juo muuten kuin vapaapäivinä ja en ikinä 2 päivää putkeen. Alkoholi vaan ei sovi minulle. Se on on-off aine ja silloin parempi olla off.

Ei muuta kuin tsemppiä sulle aivan helvetisti. Mulla on aivan sama homma, että alkoholi ei vaan yksinkertaisesti sovi meikäläiselle. Nuoruudessa sitä tuli vedettyä liikaakin. Mutta onneksi vaimoni myötä sain sen kuriin. Lopputulos olisi ollut varmaan sama kuin broidillanikin ja usealla meikäläisen suvun miehellä. Nykyään alkoholin käyttöni on ainoastaan pari kolme saunakaljaa ja olen pystynyt pitämään sen linjan. Välillä on vaikeita aikoja, jolloin tekee mieli vetää kännit, mutta saan sen kuriin ajattelemalla niitä sekoiluja joita olen tehnyt lähinnä muita ihmisiä kohtaan...Sen jälkeen tulee fiilis, että ei saatana, tuolle linjalle en enää koskaan lähde. Sitä on vaan yksinkertaisesti pakko ajatella muitakin kuin itseään, varsinkin kun on perheellinen. Tästä iso kiitos menee todellakin vaimolleni, joka aukaisi meikäläisen silmät todellisuudelle lopullisesti.

 

[Prof. Puck]

Tuo tissuttelu on muuten sellainen juttu, jota minä en ole tajunnut. Kyllä minun juomiseni on ainakin täysin humalahakuista, en minä maun takia alkoholijuomia joisi. Jos haluan juomisesta jonkun makuelämyksen, niin juon sitten vaikka limsaa tai jotain...

Voi olla, etta olen jo aikaisemminkin asian maininnut, mutta ''markkinoidaan'' tata mun tyylia siita huolimatta.

Mina kaytan alkoholia saannollisen epasaannollisesti, joskus useita kertoja viikossa, joskus saattaa vierahtaa pari kuukautta etten edes saunaolutta juo. Joka tapauksessa en juo juuri koskaan siten, etta olisin paihtynyt; ainoastaan hyvin kevyeen ''humalaan''. Laitoin tuon sanan humala lainausmerkkeihin siksi, etta se tarkoittaa varmaankin eri asiaa eri ihmisille? Minulle se tarkoittaa yleensa 1-3 annosta alkoholia illan aikana. Parasta, mita alkoholi ainakin minulle tarjoaa on juurikin se alkutunne? Sen jalkeen en keksi juuri muita kuin negatiivisia syita, miksi jatkaisin juomista? Pieni humala on hyva myos siksi, etta vieraassa seurassa se poistaa sopivasti jannitysta ventovieraiden ihmisten keskuudessa (esim edustustilaisuudet, coctail-kutsut jne.), kayttaytyminen ja ennen kaikkea keskustelun taso pysyy silti fiksuna (ei mitaan kanni-aalio tilitysta...) ja ennen nukkumaan menoa on jo kaytannossa alkoholi poistunut veresta, joten mitaan vaaraa krapulalle tms ei ole. Rahaa ei kulu juuri ollenkaan ja seuraavana paivana tai jopa saman illan aikana on toimintavalmis harrastuksiin, aktiviteetteihin jne... Lisaksi pidan tunteesta, etta olen selvilla mita teen, puhun ja kuinka kayttaydyn. Olen silta osin ehka lievasti kontrollifriikki, mutta en todellakaan pida siita tunteesta, mita voimakas paihtyminen tuo tullessaan.

Toisin sanoen mina en puolestani ymmarra Saku 11 perusteluja, miksi ihmeessa alkoholia kannattaa nauttia yhtaan enempaa, kuin edella kuvasin. Toki Saku puhui tissuttelusta, jonka itse ymmarran taas eri asiaksi.

 

[FourForty]

Itse olen huolissani nuorten alkoholin käytöstä. Juominen aloitetaan yhä aikaisemmin ja n. 15-v kakarat juovat jo joka viikonloppu. Kun tietää alkoholin koukuttavan vaikutuksen ja kohtuuttoman juomisen muut haittavaikutukset, en voi kuin huolestua nuoren ikäpolven tulevaisuudessa.

Viesti on jo jonkin aikaa täällä ollut, mutta huomasin sen vasta nyt. Tämä on nimittäin yksi väite, jota näkee usein, mutta joka ihmetyttää. Mikäli lapset eivät nykyään aloita juomista kolmannella tai neljännellä luokalla, ei se aloittamisikä ole laskenut yhtään ainakaan viimeisen 10-15 vuoden aikana, sillä omalla sukupolvellani (nyt n. 25-vuotiaat) alkoholinkäytön yleisin aloittamisikä on jossain seiska- ja kasiluokan tienoilla, jotkut sittemmin ihan hyvin elämässä menestyneet ovat juoneet jo kuudennella. Ja mitä omien vanhempien kanssa olen jutellut, kyllä 60-luvun lopullakin suurta kutsumusta alkoholinkäyttöön tunteneet aloittivat sen ihan yhtä varhaisella iällä. Silti jatkuvasti väitetään, että koko ajan nuoremmat juovat.

 

[Rixa88]

Matkalla alkoholismiin? Kyllä.

Aloitin vasta 18-vuotiaana alkoholinkäytön. Nyt on jo monet monet kerrat tullut oltua humalatilassa. Niin ja: edelleen olen 18 vuotta vanha.

Riskiraja lienee 24 annosta / viikko. Jos itse oikein juomalla alan juomaan, ei 12 annosta eli yksi mäyris riitä yhdelle päivälle. Riskiraja on viime aikoina varmasti ylittynyt joka viikko. Päätin siten olla ensi viikon kokonaan ilman alkoholia.

Tiivistettynä: Olen tehnyt uskomattoman matkan absolutistista alkoholistiksi.

 

[Koljat Candlelight]

Itse pääsin alkoholihelvetin läpi jo kertaalleen, nuoresta asti tuli dokailtua, joskus homma näytti paremmalta, mutta sitten iski masennusta niskaan -> työttömyys -> syrjäytyminen -> alkoholismi.
Nyt olen tässä parin vuoden aikana saanut itteni kiskottua suosta ylös, tehnyt (pätkä)duunia, ja olo ollut jaksava/luottavainen. Tuli kuitenkin ns. välirikko, ja voimat on täysin huvenneet, "Niskasta kiinni" puheet kuvottavat, ja viinaa mennyt viikon verran taas alas.

 

[Derby]

Itse en tunnusta olevani alkoholisti vaikka keittoa menee 4-5 kertaa viikossa. Yleiset syyt lähteä juomaan on tylsyys kämpillä, kapakkameininki ja kavereiden näkeminen. Kyllä tämä kuitenkin alkaa jo huolestuttaa kun ei oikein keksi töissä käymisen lisäksi muuta tekemistä kuin juopotella. Olen nimittäin sellaista tyyppiä joka ei osaa olla paikoillaan kämpillä ja katella telkkaria

 

[Tykki]

Laitetaanpa vaikka tähän ketjuun...paniikkimieliala valtaa ihmiset

Kymmenien metrien jonot...

Nettiryntäys Alkon sivuille

Onhan se vallan hirveää kun vain osa Alkoista on vajaamiehityksellä auki loppuviikon aikana. Miksei hallitus tee mitään?

 

[pekoni]

Miksei hallitus tee mitään?

Säätävät pakkolain kaikessa hiljaisuudessa. Kuulemma vasta iltakahdekselta julkistetaan...

 

[banaaninviljelijä]

Tässä on nyt tullut tehtyä reilu puoli vuotta pelkkää yötyötä (n. 5 töissä 5 vapaalla). Ja tuo yksin valvominen on alkanut käydä psyykkeen päälle kohtuu raskaasti, töitä ei ole nimeksikään, mutta valvoa pitää. Ja kun tilanne on se, että minulla on liikaa aikaa miettiä syntyjä syviä ilman mitään vastakaikua mistään (muut nukkuu), niin siinä alkaa mieli ajatella toisen ihmisen "puolesta". Ja kun aikani yksin mietiskelee toisen "puolesta", niin alakynteenhän siinä itse jää.
Kun työt on ohi ja vapaat alkaa, niin sitä tarttuu aivan liian helposti pulloon, jotta saisi "tasattua" mielen ja käännettyä unirytmin. Alkuun tämä ei ollut mikään ongelma. Viimeisen yön jälkeisenä vapaailtana pari bissee ja nukkumaan. Seuraavaksi aloin ottamaan viimeisen yön jälkeen heti aamulla kaljaa, jotta saisi vähän nukuttua (yövuoron jälkeen uni ei tule niin hyvin, kuin voisi olettaa, varsinkin kun valvot useamman yön putkeen).
Edellinenkin skenario oli ihan OK, mutta sitten tuli kyseeseen ihan puhdas humaltumisen halu. Alkuun työvuoroputken päätyttyä heti aamusta kännit ja vähän myöhemmin tuli juotua kesken työviikon aamusta ensiksi muutama kalja, jotta saisi unesta kiinni. Ja kun ne muutama kalja oli juotu, niin se ei enää riittänyt, vaan oli vedettavä aamukännit, kun muka ei muuten saa unta.
No, tällä hetkellä olen saikulla, kun on kauhea flunssa päällä, niin milläkös muulla flunssaa hoidetaa, jollei kirkkaalla viinapaukulla. Toimii, jos ei ole liian alkoholisoitunut.
Eli tässä olen huomannut, etten pysty enää ottamaan yhtään viinaksia niin, ettei se johda vähintään pieneen humalaan.
(Se nyt kerrottakoon, että töistä en ole vielä koskaan ole ollut poissa viinan takia ja lapset on tullut aina hoidetuksi ja huomatuksi. Eli yleensä humalani on semmoinen kohtuu "mieto" humala, semmoiset 6-8 keskaria, umpikännissä en muista olleeni viimeiseen pariin vuoteen kuin kerran.)
Ongelmani ei ole se, että vedät hirmuperseet päivittäin, vaan ongelma on se aika, kun en ole töissä ja lapset on nukkumassa iltaisin ja olen "yksin" kotona eikä ole mitään tekemistä, niin käsi ojentuu helposti kohti pulloa (nykyään jopa aamusin, jos lapset ovat hoidossa tai vaimo on kotona katsomassa lapsia).
AA:han itselläni rahkeet vielä riitä, enkä antabustakaan vielä haluaisi alkaa nauttia. Ehkä paras ratkaisu olisi palata takaisin ns. normaaliin työhön, niin ei olisi turhan paljon aikaa miettiä turhia, vaan sitä voisi keskittyä elämään.

P.S. Nykyinen juomiseni ei häiritse perheeni elämää, ainoastaan itseni, sillä pelkään jos annan tämän jatkua, saan alkaa etsimään yösijani tulevaisuudessa puistoista. Niin yllämainittu ei tapahdu, nyt sentään ihan jokapäivä eikä joka kerta kun tilaisuus on. Vaan se alkanut tapahtu akoko ajan useammin ja useammin.

 

[banaaninviljelijä]

Et taida paljon urheilla? Siis muutenkin kun sohvalla. Kiloja on varmasti kertynyt kans tuollasella tissuilulla? Vaihda röpöttely lenkkeilyyn ja punttiin niin kyllä alkaa uni maistumaan. Terve ihminen nukkuu tervettä unta. Ja jos liian vaikealta tuntuu niin eihän työteolla itteesä tappaa kannata vaan vaihtaa duunipaikkaa.

Laiha olen kuin mikä, syön hyvin ja ulkoilen päivittäin, välillä jopa lenkkeilen. Eikä se unettomuus ole vaivannut, kunhan on ollut vaan hyvä tekosyy.

 

[taisto-74]

Oodi etanolille...

...vanhalle ystävälleni.

Juoppohan se minä olen. En selittele, en harrasta itsepetosta. En syyllistä ketään, en hae syytä mistään.

Itsellä se alkoi teinitissutteluna -niinkuin kaikilla- ja viimeiset 10v on otettu sitten enemmän tai vähemmän sairaalloisesti. Ainoa, kuka kärsii, olen minä itse, koska muijan pistin pihalle jo 6v sitten, mutsi kuoli pari kk sitten eikä perhettä ole. Opiskelu yliopistolla jäi kesken ja parista työstä olen lentänyt viinan takia -välillisesti tosin. Nyt olen yllättänyt itseni ja valmistun toiseen ammattiin 2v opiskelujen jälkeen. Nostan itselleni hattua moisesta urakasta.

Jos 24 annosta on ongelmaraja niin minä ylitän sen "olympiarajan" kirkkaasti, kun tuo viikkoannos on noin 4-8 pulloa kossua, eli mitä se nyt tekee 50-100 annosta. Rasvamaksakin alkaa pikkuhiljaa olemaan, joten haitat on huomattu.

Joku varmaan ajattelee, että pitäisi laittaa mies hoitoon. No, ne on koettu. 4 kertaa olen ollut katkolla ja 4 kertaa kuntoutuksessa. Se on vaan uskottava, ettei tämä jääräpää noilla hoidoilla parane. Annan paikkani mielelläni sellaisille, joilla on mahdollisuus parantua tästä kansansairaudesta.

Jotkut kirjoittivatkin tuosta antabuksesta. Disulfiraami on pätevä lääke tietynlaisille juopoille. Kunhan sen muistaa vaan ottaa aamulla. Mutta itse olen vähän niinkuin Matti Nykänen - "antabuksen kanssa on vittumaista ryypätä." Olen nimittäin muutamaan kertaan juopotellut sen aineen kanssa mikä on jo kuolemalla leikittelyä. Parin paukun välein piti ottaa beetasalpaajia, kun sydän meinas pompata rinnasta pihalle.

Itse olen jo pikkuhiljaa alkanut hyväksyä tilanteen. Kyllä se niin on että meikäläisestä tulee taas yksi numero Kansanterveyslaitoksen tilastoihin. Vaikeaa se on tältä tieltä enää palata, varsinkaan kun ei ole elämässä oikein mitään kiinnekohtaa enää kun kaveritkin on vaivihkaa "hylännyt". Mulla kun ei ole ryyppykavereita, juon vain itseni kanssa kotona. Keskiluokkaistuneet, raitistuneet lapsuudenkaverit eivät oikeen jaksa pitää yhteyttä, kun olen aina punssissa kun soittavat.

Mutta alan miehenä ymmärrän täällä kirjoittelevien tuskan, varsinkin jos heillä on perhettä. Voimia ja jaksamisia kaikille kohtalotovereille!