Matkalla alkoholismiin?

[Vakio]

Jos jalka on poikki, menet todennäköisesti lääkäriin. Jos kolestroliarvosi on hälyttävä, teet todennäköisesti asialle jotain. Jos päätä särkee, teet todennäköisesti asialle jotain. Jos et hallitse alkoholinkäyttöäsi, teet todennäköisesti asialle jotain...? Mitä se voisi sinun kohdallasi olla?

Vastaillaan nyt jotakin, koska kalikka kalahti...

Viime syksynä pidin pidemmän tauon juomisesta (n. 3 kk), mutta hiljalleen on taas tänä vuonna lipsuttu entiseen elämänmenoon. Minun kohdallani se tarkoittaa muutamaa (4-8) "ravintola-annosta" per ilta. Ei kuitenkaan ravintolassa, vaan kotona.

Beemanin mainitsema väsymys on tuttu tunne. En ole mielestäni kuitenkaan rappiolla, vaan ajan päivittäin autoa (aina selvinpäin) ja teen työni, samoin kotityöni, joita omakotitalossa riittää. Joka päivä se tissuttelu kuitenkin jossain vaiheessa alkaa. Yleensä töistä kotiuduttuani. Olen miettinyt aivan helvetisti, miksi teen niin. Miten voi olla niin vaikea olla ilman? Tant gredulin kysyi, miksi en tee asialle mitään. Todella hyvä kysymys, johon en osaa vastata. Ehkä en vain halua luopua alkoholin tuomasta (hetkellisestä) hyvänolon tunteesta. Huomaan, että olen tosi levoton, jos yritän olla ottamatta. Sitten kun olen ottanut pari huikkaa, levottomuus on tiessään ja olo tuntuu taas hyvältä.

Koko ajan tietysti kontrolloin määriä niin, että olen aamulla ajokunnossa. En usko läheisteni tietävän tai ajattelevan ongelman syvyyttä. En koskaan juo niin paljon, että olisin silminnähden jurrissa. En myöskään aamuisin pode varsinaista krapulaa. Vain väsymystä, vaikka olisin nukkunut riittävästi.

Heti aamusta en edes viikonloppuisin ota, mutta iltapäivästä alkaa tehdä mieli ensin yhtä kaljaa sitten toista ja taas mennään.

Kyllä tämä olisi hyvä saada loppumaan, mutta ei ole helppoa. Lääkäriin en ole uskaltanut mennä pitkään aikaan. Sieltä tulisi varmaan sellainen tuomio, että ryyppääminen olisi lopetettava saman tien. Sekin pelottaa. Tieto lisää tuskaa.

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille.

 

[scholl]

Eikö vaaka voisi olla apu tohon juomiseen? Joku sanoi, että on lihonnut. Kyllähän sitä jokainen vaikkei olisikaan mitään fullkeittomiehiä huomaa sen, että joka päivä parin kaljan ottaminen lihottaa. Sen kun muuttaa siihen, että treenaa ja ottaa sitten vaikka harvemmin vähän enemmän niin laihtuu.

Eli kannattaa asettaa tavoitepaino ja aikataulu välitavoitteineen niin pysyy keitotus kurissa.

 

[tant gredulin]

Olen miettinyt aivan helvetisti, miksi teen niin. Miten voi olla niin vaikea olla ilman? Tant gredulin kysyi, miksi en tee asialle mitään. Todella hyvä kysymys, johon en osaa vastata. Ehkä en vain halua luopua alkoholin tuomasta (hetkellisestä) hyvänolon tunteesta. Huomaan, että olen tosi levoton, jos yritän olla ottamatta. Sitten kun olen ottanut pari huikkaa, levottomuus on tiessään ja olo tuntuu taas hyvältä.

Alkoholi aiheuttaa riippuvuutta, siksi on niin vaikea olla ilman. Mitä pitempään käyttää, sen riippuvaisemmaksi tulee. Iän myötä ei palautuminenkaan ole aivan niin yksinkertainen juttu kuin nuorempana.
Levottomuus ja sitten huikan ottoa seuraava hyvä olo kertovat minusta siitä, että ollaksesi 'normaalin toimintakykyinen' tarvitset alkoholia.

Teknisesti ottaen en kysynyt noin, vaan:
Jos et hallitse alkoholinkäyttöäsi, teet todennäköisesti asialle jotain...? Mitä se voisi sinun kohdallasi olla?

Olet siis kokeillut taukoa. Oliko se tuskainen, hampaat-irvessä-tauko?

Annan mietintään vielä yhden asian. Keho palautuu hitaammin vuosi vuodelta, ja kaikki toiminnot eivät välttämättä palaudu koskaan. Ennen kuin alkoholinkäyttö näkyy maksassa, se on jo vaikuttanut aivoihin.

Voimia ja sitkeyttä asian kanssa painiville!

 

[J.Petke]

Koko ajan tietysti kontrolloin määriä niin, että olen aamulla ajokunnossa. En usko läheisteni tietävän tai ajattelevan ongelman syvyyttä. En koskaan juo niin paljon, että olisin silminnähden jurrissa. En myöskään aamuisin pode varsinaista krapulaa. Vain väsymystä, vaikka olisin nukkunut riittävästi.

Vaikka minulla ei ole mitään kokemusta näistä asioista puhua niin kuulostaa vaan siltä, että tuo sinun juominen on ihan turhaa. Et saavuta tuolla juomisella mitään. Et pääse humalaan mutta pieni rentoutumisen tunne saavutetaan. Riippuvuuus on aina riippuvuus ja siitä irti pääseminen on työn ja tuskan takana.

Minä puhuisin ainakin sille eniten läheiselle ihmiselle jonka tietäisin antavan tukea jolloin saisi yhden ihmisen mukaan taisteluun.

 

[tant gredulin]

Minä puhuisin ainakin sille eniten läheiselle ihmiselle jonka tietäisin antavan tukea jolloin saisi yhden ihmisen mukaan taisteluun.

Asiaa on tietysti hyvä jakaa jonkun kanssa, mutta auttaako läheisen kanssa keskustelu sitten pitemmän päälle muuhun kuin siihen, että on rehellinen itseään kohtaan ja tunnustaa ongelmansa? Eihän kohonneeseen kolesteroliarvoonkaan keskustelu lähimmän kanssa auta.

Alkoholin käytöstä aiheutuvat ongelmat mielletään yhä edelleen jotenkin 'häpeän', 'syyllisyyden', 'itseään niskasta kiinni ottamisen' ynnämuun kautta. Miksi ihmeessä tämä kaksinaismoralismi vain tässä asiassa? Onhan kolesteroliarvotkin, tai korkea verenpaine oman valinnan seurausta, nk. 'itse aiheutettu sairaus'. Melkein kaikki nk. elämäntapasairaudet ovat. Miksi vain tähän asiaan on niin vaikea suhtautua ja ennen kaikkea hakea apua?

PS. Onko Felipe Massa itse aiheutetun sairauden kourissa?

 

[bisnesman]

Olen huomannut, että aika moni ikätoveri suhtautuu vähän naureskellen kun perustelen vähentynyttä dokaamista terveyssyillä.
"Eihän viina nyt mikään huume ole, kaikkihan sitä juo". "Eihän sulla ole mitään ongelmaa, töissäki käyt".

Tämä ajatus on iskostunut melko syvälle suomalaisessa kulttuurissa.

 

[tant gredulin]

Niinpä. Yht'äkkiä kaikilla on mielipide siitä, mitä alkoholi on ja ei ole :)
Sitä en yritäkään kieltää, ihminen saa olla aika vahva ja päättäväinen kun lähtee 'vastavirtaan'. Hattua nostan, että olet noin nuorella iällä lähtenyt palauttamaan terveyttäsi!

 

[banaaninviljelijä]

Suosittelen tämän asian kanssa painiville luettavaksi Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa. Itse aloitin tänään kyseisen kirjan lukemisen ja nyt 120 sivua lukeneena joutuu jo miettimään omaa juomista paljon tarkemmin. Alkoholismi EI ole sairaus, se on oma valinta.

 

[J.Petke]

Olen huomannut, että aika moni ikätoveri suhtautuu vähän naureskellen kun perustelen vähentynyttä dokaamista terveyssyillä.

Tuohon perään kun rohkenee mainita, että on ollut ongelmia alkoholin kanssa niin asenne muuttuu 100%. Ei varmasti kukaan tule enää tyrkyttämään juomaa. Suomalaiset arvostavat rehellisyyttä.

 

[tant gredulin]

Suosittelen tämän asian kanssa painiville luettavaksi Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa. Itse aloitin tänään kyseisen kirjan lukemisen ja nyt 120 sivua lukeneena joutuu jo miettimään omaa juomista paljon tarkemmin. Alkoholismi EI ole sairaus, se on oma valinta.

Se, että Juhani Seppänen on sitä mieltä, ei tarkoita vielä muuta, kuin että hän on sitä mieltä. Näitä tulee ja menee aina jokunen muutaman vuoden sisään. Tyyppejä, jotka keksivät pyörän uudestaan.

Peace, love and understanding :)

 

[J.Petke]

Suosittelen tämän asian kanssa painiville luettavaksi Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa. Itse aloitin tänään kyseisen kirjan lukemisen ja nyt 120 sivua lukeneena joutuu jo miettimään omaa juomista paljon tarkemmin. Alkoholismi EI ole sairaus, se on oma valinta.

Varmasti näinkin (sinun kirjoituksiasi lukeneena) mutta aina se on myös oma päätös lopettaa. Riippuvuus on riippuvuus. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Lopettaminen on omasta itsestään kiinni. Siihen ei voi kukaan pakottaa eikä määrätä. Lopulta kaikki on omasta itsestä kiinni. Itselläni on ylipainoa mistä pistäisi päästä eroon mutta vaikka moni on siitä sanonut niin tiedän että ainoa mikä merkitsee on oma päätös. Silloin kun itse päätän laihduttaa niin jotain tapahtuu, ei ennen sitä.

 

[Palstalegenda]

Tapahtui joskus vuonna 2004, kun Käyttäjänimetön vietti elämänsä railakkainta vuotta.

Keskustelu kaverini kanssa tekstiviestitse tyhjensi pajatson, sillä lopultakin hän sanoi asian niin yksinkertaisesti kuin se lopultakin on, kun jättää turhat selittelyt pois.

Minä: Mitenhän sitä tuota alkoholinkäyttöään saisi hitusen, tai aika paljonkin, vähennettyä?
Kaverini: Et vaan ryyppää.

Helkutti, ei se tuon vaikeampi selitys ole! Jokainen, joka tarpeeksi ja riittävästi haluaa lopettaa, lopettaa. Joka ei halua, ei lopeta. Kaikki muu on bullshittiä.

K.I.S.

 

[JZZ]

Olen huomannut, että aika moni ikätoveri suhtautuu vähän naureskellen kun perustelen vähentynyttä dokaamista terveyssyillä.
"Eihän viina nyt mikään huume ole, kaikkihan sitä juo". "Eihän sulla ole mitään ongelmaa, töissäki käyt".

Tämä ajatus on iskostunut melko syvälle suomalaisessa kulttuurissa.

Sikälikin tuo ajatus on melko väärä, että lukuunottamatta suonensisäisiä huumeita, aiheuttaa alkoholi selvästi enemmän terveyshaittoja kuin huumeet. Suomessa on sosiaalisen juomisen kulttuuri syvällä. Työpaikkojen koulutusreissuilla jengi naureskelee jos joku menee nukkumaan ilman että tinaa tappiin asti baarissa, baarissa selvinpäin olevalta kaikki kyselevät miksei toinen juo.

 

[MadMike]

Alkoholismi EI ole sairaus, se on oma valinta.

Tiettyyn rajaan näinkin. Katselin joitakin aikoja sitten mielenkiintoisen tanskalaisdokumentin, josa aivotutkijat selittivät alkoholismin syntyä. Aivot ovat kuin sarjalippu. Joka kerta kun otetaan annos alkoholia, matka napsahtaa pois lipusta. Ei ole väliä ottaako yhden vai 30 annosta. Loppujen lopuksi aivojen toiminta häiriintyy niin, että ei voi olla ilman alkoholia (matkat loppuvat). Alkoholia tarvitaan hidastamaan aivojen aineenvaihduntaa. Eli on pakko dokata, oma tahto ei enää auta tässä tilanteessa.

Itsekin kulutin viikonloppuna matkoja siihen malliin, että kyllä taas ajatuksia heräsi josko täytyisi vähentää. Aivot kiittäisivät.

 

[banaaninviljelijä]

Se, että Juhani Seppänen on sitä mieltä, ei tarkoita vielä muuta, kuin että hän on sitä mieltä. Näitä tulee ja menee aina jokunen muutaman vuoden sisään. Tyyppejä, jotka keksivät pyörän uudestaan.

Peace, love and understanding :)

JA minä olen sitä mieltä kans :)
Sanottakoot nyt vielä, että ko. mies on lääkäri ja minä itse taas hoidan työkseni alkkareita ja narkkareita, sekä se, että sukuni on täynnä alkoholisteja. Meinaan siis, että tiedetään mistä puhutaan, Juhani ja minä. Eli alkoholismi ei ole sairaus, vaan oma valinta, ei sulle kukaan juota niitä viinoja, itse ne on kitusiin kaadettava. Esimerkiksi keuhkokuume on sairaus, siitä ei parane, noin vain, kun kerran itse haluaa, vaan sitä on hoidettava lääkkeillä. Alkoholismiin ei ole lääkettä ja siitä parantuu ainoastaan omalla halulla.

Edit. Siis alkuperäinen ideani oli vain suositella sitä teosta :)

 

[tant gredulin]

Minä: Mitenhän sitä tuota alkoholinkäyttöään saisi hitusen, tai aika paljonkin, vähennettyä?
Kaverini: Et vaan ryyppää.

Helkutti, ei se tuon vaikeampi selitys ole! Jokainen, joka tarpeeksi ja riittävästi haluaa lopettaa, lopettaa. Joka ei halua, ei lopeta. Kaikki muu on bullshittiä.

Sinullako on diagnoosi alkoholismista, ja noin se vain lähti? Kaikki on helppoa, kun sen osaa :)?

Olkaa, nuoret miehet, onnellisia siitä, ettei se ollut tuon vaikeampaa!
Se, mistä itse keskustelen täällä, on kuitenkin aivan toinen asia.

 

[tant gredulin]

Alkoholismiin ei ole lääkettä ja siitä parantuu ainoastaan omalla halulla.

Edit. Siis alkuperäinen ideani oli vain suositella sitä teosta :)

Samaa mieltä siis ollaan :) Ja varmasti on lukemisen arvoinen teos.

 

[Palstalegenda]

Sinullako on diagnoosi alkoholismista, ja noin se vain lähti? Kaikki on helppoa, kun sen osaa :)?

Enpä ole alkoholisti ollut, vaikka varmaan hitusen yli 100 känniä tuona vuonna vedinkin. Minusta se sana alkoholismi jotenkin uhriuttaa liikaa ja lamauttaakin jopa sitä joka juo liikaa. Sen "taudin" nimi pitäisi olla joku "en ole tarpeeksi päättäväinen" -tauti, jolloin oltaisiin todellisuudessa asian ytimessä. Ainakin siinä vaiheessa, kun ollaan vasta matkalla alkoholismiin, se on täysin tahdon asia. Sitten kun se "tauti" on, niin fysiologisten oireiden vuoksi ei ole enää niin helppoa noin vain päättää lopettaa juominen.

Tokihan näistä on eri kantoja ja vääntöä voisi jatkaa ikuisesti. Velliperseilyä se liiallinen juominen kuitenkin lopultakin on. (se näin tähän lopuksi provottakoon;)

 

[ms.qvist]

Sinullako on diagnoosi alkoholismista, ja noin se vain lähti? Kaikki on helppoa, kun sen osaa :)?

Olkaa, nuoret miehet, onnellisia siitä, ettei se ollut tuon vaikeampaa!
Se, mistä itse keskustelen täällä, on kuitenkin aivan toinen asia.

Itsekukin keskustelee varmasti omista kokemuksistaan, näissä asioissa olen oppinut olemaan väheksymättä kenenkään omakohtaisia kokemuksia. Toki on helppoa sanoa, että lopeta ja jollet lopeta niin olet luuseri, aivan samalla tavalla voidaan sanoa tupakoijille, että lopeta ja jollet lopeta niin olet luuseri. Liian ehdoton ei pidä olla vaan tunnustaa kuitenkin se tosiasia, että koukkuun jäätyäsi siitä on todella vaikea päästä irti - samaa mieltä kanssasi, näin olen ymmärtänyt. Maailma ei siis muutu sormia napsauttamalla - alkoholistia ei pidä tuomita taustoja tuntematta (josko silloinkaan). Harvalla riittää voimia siihen, että yksi päivä päättävät, että nyt se riittää. Yleensä ennen lopettamista käynnissä on melkomoinen jaakobinpaini.

Minulla on kaveri joka on nyt ollut yhdeksän vuotta kuivilla, alkoholisti hän on. Hän sanoo (ja moni muukin): kerran alkoholisti, aina alkoholisti. Hän tietää rajansa, se on yksinkertaisesti se, että oluttakaan ei voi ottaa tai siitä voi lähteä ränni päälle. Eikä välttämättä mikään päivän tai parin vaan kenties vuosien mittainen ränni, sellainen jossa hän on ollut ja josta hän on saanut nostettua itsensä (muiden tukemana - esim. A-kilta) ylös. Ilman tukea, yksin, tilanne voisi olla hänenkin kohdalla hyvin surkea - sama monien monien muiden kohdalla. Minusta olisikin ensiarvoisen tärkeää se, että jos joku ystävistänne kaipaa tukea halutessaan päästä irti alkoholista niin tukekaa ja olkaa kaverina. Väkisin ketään ei voi käännyttää, halun on tultava itsestä. Tästä on omakohtaista kokemusta ystäväpiirissä - yhdistelmänä lääkkeet (opamoxit tms.) ja viina.

vlad.

 

[tant gredulin]

No, Käyttäjänimetön, minusta puhut nyt suulla suuremmalla, pelkästään omakohtaisen kokemuksesi perusteella. "Koska se meni minulla näin, pitää sen mennä kaikilla muillakin niin". Mutta selvennyksen vuoksi, et vaikuta olevan alkoholisti :) Alkoholisti ei pysty tuohon, johon sinä pystyit. Alkoholiogelmainen pystyy tuohon, kykenee näkemään päätöksen järkevänä ja hyödyllisenä.

En halua alkaa vänkäämistä kanssasi. Toivoisin kuitenkin, että ymmärrät sen, että sinä et ole kuten kaikki muut, eivätkä kaikki muut ole kuin sinä.

Olen seurannut alkoholismikeskustelua reippaasti yli kaksikymmentä vuotta sekä työni että omakohtaisen mielenkiintoni johdosta, ja olen joutunut kantojani tarkistamaan useaan otteeseen. Mutta se, kenen kohdalla sairaudesta puhutaan, on jotain aivan muuta kuin 'alkoholiongelmainen'. Siinä puhutaan mielen sairaudesta, pakkomielteestä - kun päällisin puolin järkevä, fiksu ja ajatteleva ihminen ei enää olekaan sitä. Alttius alkoholismiin kulkee geeneissä (huom! alttius), ja alkoholismi on sairautena yhä edelleen WHO:n luettelossa. Ja ihan noin ohimennen - jos se todellakin olisi noin yksinkertainen juttu, eikö siihen jo jotain olisi keksitty avuksi?

Ehkä tässä juuri tullaan siihen, miksi asia koetaan 'häpeälliseksi'? Kun suuri yleisö todellakin ajattelee noin niinkuin sinäkin ajattelet, että se on vain päätös, ihan helppoa. Ja kun sairastunut tietää, että kaikki muut ajattelevat noin, vaikka asia ei enää ole järjestä tai päättäväisyydestä kiinni.

Tämän topicin idea taitaa olla se, että tänne voivat kirjoittaa ihmiset, jotka ovat huolestuneet alkoholinkäytöstään. Ne, joille tämä ei ole ongelma vaan 'helppo nakki' vievät keskustelua sellaiseen suuntaan, että tähän topicciin on vain vaikeampi kirjoittaa. Ei kai kukaan sitä toivo?

Joku (varmaankin 30-vuotias mies?) sanoi joskus, että mikään ei ole niin viisas kuin 30-vuotias mies... Vähän vanhempana tämäkin, jos elämä on ollut hänelle suopea, yleensä myöntää, ettei tiedä ihankaikesta kaikkea.
Kaikella (sic) ystävyydellä,
Gredu

 

[Palstalegenda]

Maailma ei siis muutu sormia napsauttamalla - alkoholistia ei pidä tuomita taustoja tuntematta (josko silloinkaan). Harvalla riittää voimia siihen, että yksi päivä päättävät, että nyt se riittää.

Usein oletetaan, että tuomitsee, jos sanoo, kuten itse sanoin edellisessä viestissäni, että se on lopultakin omista tahdosta eli elämäntaidoista kiinni, juoko vai eikö juo. Jos ihminen ei osaa rakentaa venettä, ei hän ole sairas, enkä häntä tuomitse jos sanon, että hän ei osaa rakentaa venettä. Jos ihminen ei jaksa käydä lenkillä, ei hän ole sairas, hän vain on laiska. Jos ihminen ei osaa maalata, kuten Rembrandt, ei hän ole sairas, hänellä ei vain ole taitoa maalata yhtä hyvin. En noita noihin asioihin kykenemättömiä tuomitse. On häiritsevää jos puhutaan, että on sairaus jos juo liikaa. Ei se mielestäni ole, se on vain eräs piirre, kuten taidottomuus osata maalata. Alkoholismi on sitten tiettyjen taholta haluttu diagnosoida. Kun juo tarpeeksi, aiheuttaa itselleen alholismin, josta seuraa kaikenlaista ikävää ja juomista on vaikeampi lopettaa. Mutta itse se alkoholismi kehitetään, aivan samoin kuin tupakoitsijan kehittävät tervaiset keuhkot ja ylensyöjät liikalihavuuden. Sitten iskee keuhkosyöpä, kakkostyypin diabetes ym. Ne sitten ovat niitä sairauksia, jotka itse aiheutettiin. Jos siis alkoholismi edes on sairaus, niin se on itseaiheutettu sairaus, joka johtuu omista valinnoista ja siinä mielessä - syyttämättä sanoen(!) - se on aina oma valinta.

EDIT: Seurasin vuodet 2006-2008 hyvin läheltä erään 1978 syntyneen naimisissa olevan miehen ja kahden lapsen isän matkaa alkoholismiin ja avioeroon sekä rappioon. Tai siis hänen vaimonsa kertoi minulle kaiken oleellisen, satoja sähköposteja ja joskus puheluitakin, olin eräänlainen tukihenkilö siinä. On siis tullut tästä aiheesta keskusteltua kovastikin. Itse se mies sen alkoholisminsa valitsi, sitä mieltä olen edelleenkin.

EDIT2: Ja en tiedä suurimmasta osasta maailman seikoista paljon mitään, harvoista edes vähän ja hyvin harvoista jotakin. Tästä aiheesta mielestäni melko paljon.

 

[J.Petke]

os ihminen ei osaa rakentaa venettä, ei hän ole sairas, enkä häntä tuomitse jos sanon, että hän ei osaa rakentaa venettä.

Jos sinulla on kuumetta ja minä sanon, että "älä palelluta itseäsi niin ei tule kuumetta" niin loppuuko sinun kuumeesi siihen?

 

[Palstalegenda]

Jos sinulla on kuumetta ja minä sanon, että "älä palelluta itseäsi niin ei tule kuumetta" niin loppuuko sinun kuumeesi siihen?

Kuumehan voi iskeä ilman, että paleltuu. Alkoholismi ja se rappio ei iske jos ei juo. Kuumetta ei voi välttää mitenkään, eikä sikalentsua. Ainakaan jos ei ala astronautiksi epidemian aikaan tms. Tuossa se virhe useilla on, kun vertaavat elämänhallinnan heikkoudesta johtuvia seikkoja kuumeiluun ja muihin vastaaviin.

 

[J.Petke]

Tuossa se virhe useilla on, kun vertaavat elämänhallinnan heikkoudesta johtuvia seikkoja kuumeiluun ja muihin vastaaviin.

Mielestäni on helvetin ärsyttävää, että alkoholismia kommentoidaan kommenteilla "älä vaan juo". Toivottavasti sinun ei tarvitse ikinä mennä neuvomaan kaveriasi näissä asioissa meinaan tuo on ehkä se paskin neuvo mitä voi antaa. Vähän kuin sanoisi masentuneelle, että "älä mökötä".

 

[ms.qvist]

Usein oletetaan, että tuomitsee, jos sanoo, kuten itse sanoin edellisessä viestissäni, että se on lopultakin omista tahdosta eli elämäntaidoista kiinni, juoko vai eikö juo.

Minä nyt en kuitenkaan aivan suoraan ryhdy vertaamaan veneenrakentamista ja sairautta keskenään, koska, kuten tutkittua, osalla ihmisistä alttius alkoholismiin on periytyvää (viitteitä ns. alkoholismi-geenistä on olemassa). Tällaisen henkilön kohdalla alttius on piilevä ja se voi laueta hyvinkin yllättäen, ja jos/kun kyseessä on periytyvä sairaus (ongelma), se saattaa laueta lopulta hyvinkin yllättäen. Muutos elämäntilanteessa, vakava sairastuminen tms. Tällaisessa tapauksessa leimaaminen ei edesauta ketään, kenties vain huonontaa tilannetta entisestään.

Sitten on myös otettava huomioon alkoholistit/alkoholiongelmaiset jotka ovat jääneet koukkuun jonkin muun syyn seurauksena, esim. mt-ongelmat on seikka mikä johtaa monilla myös alkoholiongelman syntyyn (etenkin jos hoitosuhteessa on ongelmia). Huomioikaamme kuitenkin tässä, että suunta käy myös toisinkin päin eli alkoholiongelmat johtavat mt-ongelmiin.

Sitten on tietenkin ryhmänä esim. "tissuttelijat" joiden kohdalla juominen vain karkaa käsistä hallitsemattomaksi päivittäin tapahtuvaksi toiminnaksi, olipa kyseessä sitten alkoholiongelma tai olipa kyseinen henkilö lopulta alkoholisti. En tällaisessakaan tapauksessa osoittelisi ihmistä luuseriksi jollei kykene pääsemään viinasta eroon - etenkin ilman tukea se on vaikeaa. Sen kuitenkin voin todeta, että juuri sympatiaa minulta ei heru tällaiselle ihmiselle joka valittaa kohtaloaan mutta ei ole valmis tekemään mitään oman tilansa parantamiseksi. Mutta jos on niin olen tukena ja valmis auttamaan milloin tahansa, ja kannustamaan pysymään irti siitä pullosta. Lähtemään lenkille, leffaan, kahville, kävelylle tms.

Vaikka osassa tapauksista alkoholismi tai ongelma on itseaiheutettua niin liiallinen tuomitseminen ei johda mihinkään - harvoin ainakaan positiiviseen lopputulokseen vaan toisinaan seurauksena on alkoholisoituvan ihmisen erakoituminen, mistä sitten seuraa hyvinkin helposti se, että elämä luisuu lopullisesti raiteiltaan (ja jos on perhettä niin se menee, työ menee, talo menee etc.)

Jokainen tietty tyylillään. Minun tyylini nyt keskimääräisesti ottaen on neutraali, en suoranaisesti tyrkytä apua mutta jos ystäväni sitä kaipaa niin toki autan häntä (tuomitsematta häntä, se ei auta siinä tilanteessa tippaakaan).

Omakohtaisten kokemusten, kaveripiiristä keräämieni kokemusten ohella olen päässyt keskustelemaan aiheesta päihdetyöntekijöiden kanssa (ent. kuntoutusyksikössä) sekä erikoissairaanhoitajien kanssa joiden toimenkuvaan on kuulunut työskentely mt-ongelmaisten ja päihdeongelmaisten kanssa. Mielenkiintoisia kokemuksia ovat olleet myös alkoholistien itsensä pitämät esitelmät - syyt alkoholismin synnylle eivät aina ole niin yksiselitteisiä.

vlad.