Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Karmea, karmea päivä. Mutta siitä noustaan. Yhtä varmaa on se, että tänäänkään ei juoda. Kyllä se vaan niin on sanottava joka päivä, vaikka vaara olisikin pieni. Kiitos ja näkemiin.

 

[Pulle Nah]

Karmea, karmea päivä. Mutta siitä noustaan. Yhtä varmaa on se, että tänäänkään ei juoda. Kyllä se vaan niin on sanottava joka päivä, vaikka vaara olisikin pieni. Kiitos ja näkemiin.

Tsemppiä ja voimia! Hengessä mukana.

 

[godspeed]

Pitäisikö vaihtaa nimimerkiksi godspede? Olen sen jo pari kertaa noin vahingossa naputellut kirjautuessani :)

Hyvää viikonloppua kaikille! Täällä on yöunet tepsineet eli kaikki on aika loisteliaasti taas viikonlopun viettoon. Uni on melko pitkälle paras lääke kaikkeen, sillä jos masentaa ja ahdistaa, niin uni auttaa. Jos tekee mieli juoda, niin uni auttaa. Ennen pitkää kun selviää iltaan asti ja pääsee nukkumaan, ja toivon mukaan saa unta, niin ollaan voiton puolella. Niin monta vaivaa hyvä uni on parantanut, ettei sen terveysvaikutuksia, niin henkisiä kuin fyysisiä, voi aliarvioida.

Yksinäisyydestä haluan sanoa sen verran, että ymmärrän, kun juodaan itsekseen. Sitähän se on. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, koska itse vieläkin pelkään hieman, että mitäs sitten kun muija lähtee reissuun ja minä jään yksin? Tämäkin tilanne on taas tässä keväällä edessä. Toki minulla on selviytymiskokemuksia yksinolostakin ja nyt ollaan muutenkin jo totuteltu raittiiseen elämään, mutta kyllä siinä varuillaan saa olla. Kannattaa siis tehdä itsensä mahdollisimman kiireelliseksi jollain tavalla, jotta se viinapiru ei hengittele joka vaihdossa niskaan. Pisto kävi sydämessä, kun ajattelinkin juomista. Lasken sen hyväksi merkiksi, koska silloin kyse voi olla myös moraalista eli luonto ei antaisi periksi juoda.

Tulipa taas hyvä olo kirjoittaa nämäkin jutut julki. Tätä parannuskeinoa sairauksiin ei osannut lääkäri koskaan määrätä.

 

[Ujcik#11]

Tulipa taas hyvä olo kirjoittaa nämäkin jutut julki. Tätä parannuskeinoa sairauksiin ei osannut lääkäri koskaan määrätä.

Mukava lukea kirjoituksiasi, mutta tarrasin tähän kohtaan erityisesti.
AA - ryhmien tarkoitus on nimenomaa vertaistuki. Ihmisillä on paikka purkaa oloaan, jakaa kokemuksia ja kuunnella toisten ihmisten kokemuksia.
Jäin edellisen viestini jälkeen ihan miettimään, että miten olet onnistunut tässä näinkin hyvin ja tulin johtopäätökseen, että olet omalla tavallasi jakanut tänne kokemuksia hyvinä ja huonoina aikoina. Teit tietämättäsi tästä jatkoajan keskustelupalstasta alustan, joka toimii kuten AA toimii miljoonille ihmisille ympäri maailman :)

Vertaistuki on pitkäkestoisen raittiuden avainsana. Lääketieteellisesti näin ei välttämättä ole, mutta käytännössä ilman vertaistukea on mahdoton tai ainakin hyvin vaikea saada alkoholistin erikoista mieltä parsittua kasaan. Mikäli haluaa siis voida hyvin ja oppia nauttimaan raittiista elämästä. Ilman että oppii ja pystyy nauttimaan raittiista elämästä, se alkaa ajansaatossa tuntumaan pakottamiselta ja rangaistukselta.

 

[godspeed]

Mukava lukea kirjoituksiasi, mutta tarrasin tähän kohtaan erityisesti.
AA - ryhmien tarkoitus on nimenomaa vertaistuki. Ihmisillä on paikka purkaa oloaan, jakaa kokemuksia ja kuunnella toisten ihmisten kokemuksia.
Jäin edellisen viestini jälkeen ihan miettimään, että miten olet onnistunut tässä näinkin hyvin ja tulin johtopäätökseen, että olet omalla tavallasi jakanut tänne kokemuksia hyvinä ja huonoina aikoina. Teit tietämättäsi tästä jatkoajan keskustelupalstasta alustan, joka toimii kuten AA toimii miljoonille ihmisille ympäri maailman :)

On mahdollisesti paikkansa pitävä väite, jos toteaa, että ilman Jatkoajan keskustelupalstaa en välttämättä olisi tässä. Siitä olen pyrkinyt muistaa kiittää. Mielenkiintoista tosiaan on ollut kirjoittaa ja rakentaa tätä hommaa, kun ei tosiaan tiennyt yhtään mihin ryhtyy ja mitä kaikkia juttuja tässä tulee kohtaamaan, mutta hyvinhän tässä on käynyt. Toivon mukaan muille käy myös, jos joku on lähtenyt koettamaan ihan vaan vaikkapa jotain tipatonta kuukautta :)

Vertaistuki on pitkäkestoisen raittiuden avainsana. Lääketieteellisesti näin ei välttämättä ole, mutta käytännössä ilman vertaistukea on mahdoton tai ainakin hyvin vaikea saada alkoholistin erikoista mieltä parsittua kasaan. Mikäli haluaa siis voida hyvin ja oppia nauttimaan raittiista elämästä. Ilman että oppii ja pystyy nauttimaan raittiista elämästä, se alkaa ajansaatossa tuntumaan pakottamiselta ja rangaistukselta.

Ihan täysin yksin voi pärjätä juomisessa ja olla siinä ammattilaistasoa, mutta sitten toisaalta täysin ilman juomaa harva varmaankaan pärjää yksin samalla tavalla. Minäkin jossain kohtaa käytin termiä rangaistus, mutta sittemmin minulla on vakiintunut ennemminkin termi vapaus. Katsellaan nyt kesää kohti tätä hommaa rauhassa ja koetetaan nauttia.

 

[adolf]

Näin se on ollut minullakin, että se vaikea asia ei ollut se juomisen lopettaminen, vaan nimenomaan se elämän kohtaaminen raakana. Ei minulla silloin alussakaan ollut mitään vaikeuksia olla juomatta, mutta olin aivan kauhuissani siitä, että kaikki asiat pitää kohdata elämässä selvinpäin. Siihen raitistumiseen kuuluu aika huikean iso muutosprosessi itsensä kanssa. Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että ilman apua siinä ei voi onnistua. Sulla vaan täytyy olla joku tai joitakin, jo(i)lle pystyt puhumaan asioista rehellisesti ja avoimesti. Mitään salaamatta.

Se korkki varmasti voi kestää yksin ja omineenkin kiinni, mutta puhua niistä omista tuntemuksista täytyy, jotta se elämä alkaa maistumaan elämisen arvoiselta ja siihen meistä jokainen tarvitsee muita ihmisiä.

Se ongelma tavallaan perustuu siihen, että sitä juuri välttelee, väistelee ja kääntelee, pakenee ja valehtelee itselleen. Ja ongelman ratkaisu taas perustuu juuri noiden asioiden vastakohtaan.

 

[pettter]

Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, minä en. Ekaa kertaa tälle talvelle. Alkoholistina tunnistan kyllä tekosyitäkin siihen.

 

[godspeed]

Ei tee yhtään mieli juoda. Onko tämä nyt sitä absolutismia, kun tuntuu tuo juomamaailma jo melkoisen vieraalta. Tämä on varmaan myös sitä, että on tottunut eloonsa. Ei vaan pidä ottaa koskaan sitä yhtä. Kieltäydy aina ja joka paikassa vain siitä yhdestä. Ei tarvitse muuta tehdä. Kiitos Jatkoaika, kiitos kaikki hyvät ystävät tässä ketjussa.

 

[godspeed]

Alkoholin juominen hiipi pakkoajatuksiin pakko-oireisen häiriöni takia ensimmäistä kertaa. Aivot toitottaa, että pitäisi juoda, tai vähintään maistaa. On siis sellainen omituinen tarpeen tunne, mutta ei kuitenkaan halu. Tämä aiheuttaa jonkin verran sitten taas ahdistusta, jolloin kierre on valmis. Olen kyllä oppinut pakkoajatuksia hieman hallitsemaan ja hillitsemään, mutta tämä oire tuli kyllä hieman yllätyksenä, vaikka huolestunut en osaa olla, sillä näin kävi vasta tällain myöhäisessä vaiheessa projektia. Ehkä jos tämä olisi sattunut vaikka viime syksynä, niin liha olisi saattanut olla heikko. Mutta nyt se ei ole.

Eli taas voidaan todeta, että sairauden aiheuttamat ongelmat kuten pakkoajatuspainotteiset pakko-oireetkaan eivät saa minua juomaan. Voin todeta näin ollen turvallisesti päivittäisen kauppareissun jälkeenkin, että tänäänkään ei juoda. Toivottavasti joku muukin voi todeta saman!

 

[adolf]

Omista vanhemmistani näen nyt sen, että ovat jotenkin löytäneet toisensa taas. Tai voihan se olla, että tämä on tapahtunut jo kauan ennen, mutta nyt vasta olen ruvennut rekisteröimään sen. Terve suhde, jossa ei ole enää sitä viinanpaskaa siinä välissä, ja ikään kuin asiat olisi annettu anteeksi. Eihän sitä viinanpaskaa toki fyysisesti ole siinä välissä ollut enää muistaakseni noin 20 vuoteen, mutta se kaikki paska mitä se oli heidän välilleen tuonut, niin se oli siinä vielä todella pitkään. Mutta siinä ovat yhdessä yhä edelleen. Noin suunnilleen ymmärtääkseni yli 40 vuoden jälkeenkin.

Tätähän en siis ikinä lapsena nähnyt enkä kokenut, vaan olen kasvanut sellaisessa kodissa, jossa oli aina se isän alkoholismin tuoma paha olo läsnä. Ja nyt jossain tuolla omassa sisimmässäni vasta olen alkanut kokemaan sen, että miten se on minuun vaikuttanut. Ymmärrän sen, että olen jo tosi pienenä pannut tavallaan oman minuuteni sivuun. Ruvennut kantamaan sellaista häpeäidentiteettiä, ja kokenut että en ole rakastettava. Lapsuudenkoti kun ei ollut sellainen, jossa lapselle olisi mitenkään voinut syntyä kokemusta omasta rakastettavuudestaan.

Liiallinen kiltteys ja muiden miellyttäminen on sitten olleet lapsena sellaisia selviytymiskeinoja, jotka olen kehittänyt tuossa selvitäkseni. Läheisriippuvaisena ihmisenä kyvyttömyys muodostaa itse terveitä, läheisiä ja luottamukseen perustuvia ihmissuhteita. Olla itselleen ensinnäkin sellainen ystävä.

Kyllä se niin on, että kun lapsi kasvaa alkoholistikodissa, niin se lyö traumat jonnekin todella syvälle. Ja niiden käsitteleminen sekä läpikäyminen on todella, todella raskasta hommaa. Palkitsevaakin onneksi, kun sitä todellista toipumista tapahtuu.

 

[godspeed]

Itsellä on vähän sellanen tilanne, että toisinaan harmittaa alkoholismista kärsineen mielenterveyspotilasisäni aikainen kuolema. Hän olisi saattanut olla se henkilö, joka olisi ymmärtänyt omat ongelmani paremmin kuin kukaan muu lähisukulaisistani. Tai olisi varmasti ollut juttuseuraa eri tavalla kuin nyt. Nyt ei oikein kukaan ole ymmärtänyt, koska ihmiset eivät osaa keskustella vaikeista tunteista ja tapahtumista. Siksi varmaan minä tätäkin viestiä kirjoitan.

Tietysti voidaan myös pohtia olisiko minulla näitä laaja-alaisia ongelmia, jos isä ei olisi kuollut siihen viinaan sitten lopulta. Ja olisiko hän ollut missä kunnossa tänä päivänä, jos olisi selvinnyt. Eli tämä on vähän sellainen tilanne, että miettii revisionistisesti mitä olisi tapahtunut, jos tuota ja sitä ja tätä ei olisi tapahtunut, ja vaihteeksi tuo ja tämä ja se olisi tapahtunut. Siinä mielessä en osaa tuntea katkeruutta tai muutakaan hänen kuolemastaan, koska ehkä lopputulema olisi voinut olla huonompi kuin se nyt on. Vihainen ja surkea alkkis kaikkien meidän riesana.

Olen kuitenkin oppinut elämään jo liki 30 vuotta ilman isää, joten ei tässä sinällään nyt mitään ihmeellistä enää ole ja aiheesta voi keskustella ihan niitä näitä puhuen. Olen jo pitkälle aikuinen mies, jolla on toki kaikenlaista vaivaa, mutta ei mitään, mistä ei selvittäisi näillä kilometreillä. Traumoja toki varmasti edelleen löytyy ja ne muovaavat käytöstä jossain määrin, mutta olen vähän järkeillyt, että kaikkea ei tarvitse aina esiin väkisin kaivaakaan. Kyllä se mieli ihan tarkoituksella osan asioista unohtaa. Toki jotain selvittämätöntä haluaisi selvittää ihan itseään ymmärtääkseen, kuten tämän viestin alussa viittasin, mutta aina niitä vastauksia ei ole kenelläkään. Se on ihan ok sekin. Kaikkea ei tässä sekavassa vyyhdissä, jota elämäksi kutsutaan, aina voi purkaa.

 

[godspeed]

Perjantaihan se olisi ja kaiken pitäisi olla hyvin, mutta jostain syystä ahdistaa aika paljon. Ehkä vielä on jotain jäänteitä siitä miten tämäkin työ/kouluviikon jälkeinen "juhlapäivä" pitäisi elää, jolloin asiasta nousee paineet ja siten myös typerä stressi. Varmaankaan kyse ei ole enää minkään erityisen kaipuusta vaan kyvyttömyydestä antautua sille, että nyt saa ottaa rauhassa, eikä siihen tarvitse mitenkään kummemmin valmistautua. Pitäisi vaan antaa olla. Ilman alkoholia. Kaikkea muuta kyllä on, ja sen pitäisi riittää. Hyvää viikonloppua!

 

[godspeed]

Kirjoitan nyt heti aamusta, että PERSEESTÄ TÄMÄ ON. Saa karstat koneesta ja homman toimimaan heti alkuun. Nyt on viikonloppu, eikä pidä vaipua mihinkään masennukseen, kun vähän heikottaa, ahdistaa ja mitä lie turhuuksia. Hei, kamoon äijä, jotain rotia siihen touhuun. Vaikka näin taas unta, että pitäisi juoda ja kuumeisesti mietittiin mitä ja milloin, niin mitään hätää ei ole. Sekin oli vain uni.

Vaikka toivotin eilen jo viikonloput, niin toivotan vielä uudelleen, koska tämä päivä on taas uusi mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ilman eilisen vaikeuksia, kun mitä lie menneisyyden traumojakin taas pyöriteltiin. Ne saa jäädä sinne eiliselle, ja nyt pitää alkaa oikeasti elämään tätä elämää siten, ettei pelkää jokaista rasahdusta. Sellainen paskassa piehtarointi ei kiinnosta nyt ollenkaan. Joskus pitää osata vaan päästää irti siitä murehtimisesta, koska tiedän senkin, että se vaan jää helposti päälle, eikä lähde pois.

Hyvää lauantaita ja pidetäänhän huoli siitä, että tämä on hyvä päivä!

 

[Kilgore Trout]

Kirjoitan nyt heti aamusta, että PERSEESTÄ TÄMÄ ON. Saa karstat koneesta ja homman toimimaan heti alkuun. Nyt on viikonloppu, eikä pidä vaipua mihinkään masennukseen, kun vähän heikottaa, ahdistaa ja mitä lie turhuuksia. Hei, kamoon äijä, jotain rotia siihen touhuun. Vaikka näin taas unta, että pitäisi juoda ja kuumeisesti mietittiin mitä ja milloin, niin mitään hätää ei ole. Sekin oli vain uni.

Vaikka toivotin eilen jo viikonloput, niin toivotan vielä uudelleen, koska tämä päivä on taas uusi mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ilman eilisen vaikeuksia, kun mitä lie menneisyyden traumojakin taas pyöriteltiin. Ne saa jäädä sinne eiliselle, ja nyt pitää alkaa oikeasti elämään tätä elämää siten, ettei pelkää jokaista rasahdusta. Sellainen paskassa piehtarointi ei kiinnosta nyt ollenkaan. Joskus pitää osata vaan päästää irti siitä murehtimisesta, koska tiedän senkin, että se vaan jää helposti päälle, eikä lähde pois.

Hyvää lauantaita ja pidetäänhän huoli siitä, että tämä on hyvä päivä!

Paskoja muistoja tulee, sille ei voi mitään. Jossain määrin kannattaa olla itselleen armollinen ja miettiä, että se mitä tapahtui on menneisyyttä, eikä sitä voi enää muuksi muuttaa.
Esimerkiksi välit ihmisiin paranevat vähitellen, ja luotto sinuun palautuu, mutta se kestää. Ja kaikkien kanssa ne välit eivät välttämättä korjaannu ikinä, silti on vain painettava eteenpäin.

 

[godspeed]

Paskoja muistoja tulee, sille ei voi mitään. Jossain määrin kannattaa olla itselleen armollinen ja miettiä, että se mitä tapahtui on menneisyyttä, eikä sitä voi enää muuksi muuttaa.
Esimerkiksi välit ihmisiin paranevat vähitellen, ja luotto sinuun palautuu, mutta se kestää. Ja kaikkien kanssa ne välit eivät välttämättä korjaannu ikinä, silti on vain painettava eteenpäin.

Joo, tuota armollisuutta pitää selkeästi vielä harjoitella. Tavallaan mistään itsesyytöksistä ei ole kyse, eikä oikeastaan katumuksestakaan, mutta sitä miettii, että moni asia olisi voinut jäädä tapahtumatta. Olisiko tilanne kuitenkaan nyt näinkään hyvin, jos tiettyjä asioita ei olisi tapahtunut. Tai en olisi vuosien varrella kokenut niin montaa sairautta samaan aikaan. Kuten esimerkiksi missä olisin nyt ilman ahdistuneisuushäiriötä/eräänlaisia fobioita kaikkine kauhuineen, joiden vuoksi alkoholi alkoi maistua pahalta, eikä välttämättä enää menisi edes alaskaan.

Paljon on sellaista, minkä on ollut pakko tapahtua tai en olisi tässä. Pohjakosketuksen oire varmaan sekin on, kun alkoholi alkaa jo oksettaa joka kulauksella. Silti sitä hieman kaipaa, ei niinkään juomista, vaan sitä rentoutumisen mekanismia. Mutta se ei kuitenkaan jäisi siihen vaan menisi aina kännin puolelle, joten en juomista muistele kaipauksen kautta. Lähinnä muistelen juomista välttämättömänä tienä kohti tätä nykyistä minää, joka on aika hyvä minä, vaikka itse sanonkin. Tottumisen kanssa on näemmä sittenkin vielä paljon tekemistä, kun sitä helposti ahnehtii ja ajattelee, että on jo pysyvästi henkisellä tasolla irti kaikista ajatusjäänteistä. Mutta tosiaan, kyllä senkin aika vielä tulee!

 

[godspeed]

Miltäköhän tämä minun toimintani näyttäytyy muille? Aloin vaan miettimään, kun saatan antaa täällä netissä vähän erilaisen kuvan kuin mitä todellisuus alastomimmillaan on. Jos annan negatiivista vaikutetta tästä hommasta, niin se ei suinkaan ole tarkoitus. Kyllä tässä positiviisesti edetään ja kovalla päätöksellä on tähän pisteeseen asti päästy. Olisi hullua antaa kaiken valua käsistä tässä vaiheessa.

Karalahden ketjua tulee aina luettua kun jotain tapahtuu. Minulla ei ole mitään tuollaista lapsellisuutta ynnä muuta venkoilua sen kanssa, että joskus saisi juoda ja joskus ei, ja kovikset dokaa ja mitä lie. Olen tajunnut mitä alkoholismi on. Ei ole merkkiäkään esimerkiksi mistään kuivasta humalasta, vaan kyllä minä olen itselleni tehnyt sen selväksi, että nyt luodaan nahka täysin uudestaan. Kaikkea muuta toki on kuin pelkkä alkoholismi, se sekoittaa minua itseänikin, mutta sitä ei varmaan enää tässä kuukausien jälkeen tarvitse kellekään alleviivata. Yleensä alkoholisti ei tietystikään ole vain pelkkä alkoholisti, vaan kyseessä saattaa olla nippu sairauksia.

Ihan hyvä fiilis. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kohta kauppaan ja sitten voisikin harkita laittaisiko saunan illalla päälle. Saunajuomana klassinen vissy on aivan riittävä! Ei kaipaa mitään muuta.

 

[Necco]

Löytyipä aihe tästäkin. Oon pyöritellyt asiaa mielessäni viimeisen puoli vuotta niin aktiivisesti että tieto alkoholismista ja mitä se on, on todella hyvä. Itselläni on juomahistoriaa noin parikymmentä vuotta ja ongelmaksi se on tiedetty jo siitä yli kymmenen vuotta. Edellisen puoli vuotta raittius alkanut kiinnostamaan aina vain enemmän. Kävin jopa AA-kerhossa joitakin viikkoja, mutta silti se juominen alkoi taas kiinnostamaan enemmän. Olen todella väsynyt. Viime viikonloppuna oli jälleen reissu jossa tietysti juotiin aamusta asti, ja illalla kotiin palatessa jaksoi juoda vielä aamuun asti, haastettu riitaa kaupungilla ja vielä tänään morkkis painaa mieltä. Näitä kertoja on varmaan satoja. Taas vaihteeksi on antabus päällä, katsotaan nyt kauanko sitä tällä kertaa pystyy käyttämään. Olen valmis pöpilään, niin pahasti alkoholismi painaa mieltä. Mulla on pieni lapsi joka estää maantieteellisen paon, mutta jotakin on tehtävä. Tämä taistelu on tehty hävittäväksi jos mikään ei muutu. Sellainen avautuminen tähän. Alkoholismi on niin paha sairaus että sitä en toivo kenellekään, eikä sen luonnetta ymmärrä, jos siitä ei itsellä ole kokemusta.

 

[maken veivi jr.]

Olen valmis pöpilään, niin pahasti alkoholismi painaa mieltä.

Ei sinun mihinkään pöpilään viedä vaan saat sairauteesi asianmukaista hoitoa. Itse ainakin arvostan suuresti ihmisiä, jotka uskaltavat hakea apua silloin kun sitä tarvitsevat. Tsemppiä taisteluun.

 

[Necco]

Ei sinun mihinkään pöpilään viedä vaan saat sairauteesi asianmukaista hoitoa. Itse ainakin arvostan suuresti ihmisiä, jotka uskaltavat hakea apua silloin kun sitä tarvitsevat. Tsemppiä taisteluun.

Asianmukainen hoito ei tähänkään mennessä ole lääkäreiltä toteutunut. Lääkkeitä saa oireisiin aina, ahdistukseen saa pameja ja unettomuuteen ketipinoria, juomattomuuteen antabusta mutta mikään noista ei ongelmaa korjaa. Tiedän minnesota-hoidon ja sen tuomat mahdollisuudet mutta ei mulla sellaisia rahoja ole ja työssäkäyvänä kunta ei kuluihin osallistu. Pitäis olla oikeesti aivan pohjalla ennen yhteiskunnan osallistumista.

 

[444]

Asianmukainen hoito ei tähänkään mennessä ole lääkäreiltä toteutunut. Lääkkeitä saa oireisiin aina, ahdistukseen saa pameja ja unettomuuteen ketipinoria, juomattomuuteen antabusta mutta mikään noista ei ongelmaa korjaa. Tiedän minnesota-hoidon ja sen tuomat mahdollisuudet mutta ei mulla sellaisia rahoja ole ja työssäkäyvänä kunta ei kuluihin osallistu. Pitäis olla oikeesti aivan pohjalla ennen yhteiskunnan osallistumista.

Pystyisikö työterveydenhuollon kautta saamaan lähetettä terapeutin juttusille? Tai Kelan kautta jotain tukea siihen? Se nyt ei yksinään varmasti ole mikään sateentekijä, mutta voisi auttaa edes vähän.
Sellaistakin mietin, että mitä jos niille ryyppykavereille puhuisi tästä asiasta? Sellaisesta näkökulmasta, että tämä on sinulle oikeasti ongelma ja että et halua tuhota oman lapsesi lapsuutta sillä, että juot. Mulla ei siis ole tästä omakohtaista kokemusta, joten ideat voivat olla oikeastikin ihan tyhmiä ja turhan yksinkertaistettuja. Ajattelen kuitenkin, että jos juominen tapahtuu useimmiten seurassa, niin ehkä se voisi edes nostaa kynnystä, jos sitä juomaseuraa ei ole. Ehkä. Tai sitten ei.

 

[Necco]

Pystyisikö työterveydenhuollon kautta saamaan lähetettä terapeutin juttusille? Tai Kelan kautta jotain tukea siihen? Se nyt ei yksinään varmasti ole mikään sateentekijä, mutta voisi auttaa edes vähän.
Sellaistakin mietin, että mitä jos niille ryyppykavereille puhuisi tästä asiasta? Sellaisesta näkökulmasta, että tämä on sinulle oikeasti ongelma ja että et halua tuhota oman lapsesi lapsuutta sillä, että juot. Mulla ei siis ole tästä omakohtaista kokemusta, joten ideat voivat olla oikeastikin ihan tyhmiä ja turhan yksinkertaistettuja. Ajattelen kuitenkin, että jos juominen tapahtuu useimmiten seurassa, niin ehkä se voisi edes nostaa kynnystä, jos sitä juomaseuraa ei ole. Ehkä. Tai sitten ei.

Näin se vähän on, että jos asiat olisivat noin yksinkertaisia, ei addiktioita olisi. Ihmisellä on tapana hakeutua kaltaistensa seuraan ja ryyppykaverit on usein itsekin alkoholisteja. Yhdessä se ei tunnu niin pahalta.

Työterveydessä kävin ja sieltä ne lääkkeetkin tuli. Kunnallisessa on aina niin kiire ja välinpitämätön asenne että en mene sinne kun jos on aivan pakko, sieltä sain vain vähättelyä ja lähinnä "miksi olet täällä?" tyyppisen kohtelun.

 

[godspeed]

Tiedän minnesota-hoidon ja sen tuomat mahdollisuudet mutta ei mulla sellaisia rahoja ole ja työssäkäyvänä kunta ei kuluihin osallistu.

Katselin tuossa Minnesota-hoidon sivuja ja kyllä siellä osamaksu oli maksuvaihtoehtona :)

 

[adolf]

@Necco

AA-kerhot ovat sellainen paikka, joka on monille toiminut. Lisäksi se on todella matalan kynnyksen mesta. Kirjoititkin, että olet siellä jo käynyt. Olen kuullut lukuisia kaltaisiasi tarinoita siitä, että erilaisten retkahdusten kautta se pysyvä raittius on sitten kuitenkin juuri sieltä lähtenyt käyntiin. Ehkä voisit yrittää sitä vielä uudelleen?

Itselleni käännekohta alkoholin kanssa tuli aikanaan vuonna 2010. Menemättä nyt sen tarkemmin yksityiskohtiin, niin päässäni syntyi silloin se päätös siitä juomisen lopettamisesta, enkä elämässäni ole minkään asian kanssa ikinä yhtä päättäväinen ollut. Tarvitsin sen oman pohjakokemukseni, jotta tuo käänne tuli. Näistä pohjakokemuksista olen kuullut valtavasti tarinoita, jossa sen kautta ihmiset pääsevät siitä addiktiostaan eroon, oli se addiktio sitten mikä tahansa.

Kenties sinä nyt rämmit jossain sen oman pohjakokemuksesi liepeillä, kun selvästi jo ongelmasikin tunnistat. Tiedän omasta kokemuksestani sen, miten viheliäisiä nämä addiktiot osaavat olla. Kun se "sininen hetki" iskee, niin sitä ei vaan voi mitään sille, että siihen samaan naruun on taas mentävä, vaikka kuinka sen järjellään tajuaa, että mitä kurjuutta tästä taas seuraa. Tämä on semmoinen juttu, että jos et itse ole ollut addikti, niin tuota voi olla tosi vaikeaa tajuta. Tuossa on vähän semmoinen paradoksi, että addiktiosta pääsee eroon silloin, kun sitä vastaan lakkaa taistelemasta. Eli tuo hyvin pitkälti tarkoittaa vaan avun piiriin hakeutumista.

Sitä apua on saatavilla. Muista se.

 

[Kilgore Trout]

@Necco

AA-kerhot ovat sellainen paikka, joka on monille toiminut. Lisäksi se on todella matalan kynnyksen mesta. Kirjoititkin, että olet siellä jo käynyt. Olen kuullut lukuisia kaltaisiasi tarinoita siitä, että erilaisten retkahdusten kautta se pysyvä raittius on sitten kuitenkin juuri sieltä lähtenyt käyntiin. Ehkä voisit yrittää sitä vielä uudelleen?

@Necco

AA-kerhojen suhteen kannattaa kokeilla useampaa eri kerhoa, jos niitä vain paikkakunnalta löytyy. Muistan, että kun itse kipuilin retkahdusten kanssa, niin jotkut AA-kerhot tuntuivat aivan sietämättömiltä, mutta jossain toisessa oli ok käydä.

 

[adolf]

@Necco

AA-kerhojen suhteen kannattaa kokeilla useampaa eri kerhoa, jos niitä vain paikkakunnalta löytyy. Muistan, että kun itse kipuilin retkahdusten kanssa, niin jotkut AA-kerhot tuntuivat aivan sietämättömiltä, mutta jossain toisessa oli ok käydä.

Näin on. On mahdollista, että sieltä löytää oman henkisiä ihmisiä, jotka ovat jotakuinkin samalla aaltopituudella itsensä kanssa. Ennen kaikkea oleellista olisi se, että löytää niitä toipumiskeskeisiä ihmisiä. AA:ssa käy kaiken karvaista porukkaa, ja sekin on hyvä ymmärtää, että toimii niin kuin itse kokee itselleen parhaaksi. Jos se on ihan selvää itselleen, että se ei edistä omaa hyvinvointia, niin sitten siellä ei kannata käydä.

Tärkeää on kuitenkin se, että sitä omaa sisintään pääsee puhumaan jonnekin ja joillekin. On mahdollista, että AA:sta löytää semmoisia ihmisiä, joiden kanssa pystyy puhumaan sillä tavalla, että tulee ymmärretyksi. Kokemuksestani voin sanoa, että se on omalla tavallaan vielä todella paljon rankempaa, että se juominen kyllä jää, mutta sitten jäät kärvistelemään kaiken sen tuskan ja pahan olon kanssa, jota olet sillä juomisella saanut aikaan ja olet siihen juomiseen paennut. Kehität helposti siihen tilalle vaan sitten muita addiktioita, jolloin se ongelman ratkaisu jää ihan kokonaan puolitiehen. Se sama pakomatka jatkuu edelleen.

Puhua täytyy, ja jollain tavalla se koko ongelma tulee kaikkine karvoine päivineen kohdata silmästä silmään, että sen onnellisemman ja mielekkäämmän elämän äärelle pääsee. Oma kokemukseni puhuu hyvin vahvasti tämän puolesta.

Omalta kohdaltani koen ainakin niin, että minulla on ollut ongelma tuolla omassa tunne-elämässäni. Ja juomisen lopettaminen oli vain portin avaamista sille, että tälle varsinaisella ongelmalle voi tehdä jotain.

Sen myöntäminen itselleen, että on sairastunut tämmöiseen päihderiippuvuuteen, ja ylipäätänsä siis muihinkin riippuvuuksiin on ollut ihan heittämällä vaikein juttu mitä olen ikinä tehnyt. Siinä on niin käsittämätön lataus sitä häpeää mukana. Mutta sitten kun sen sisäistää, että siinä todellakin on ollut kyse sairaudesta, niin tuo sulattaa sitä häpeää hyvin tehokkaasti pois. Tuo sairauskäsite saa uskoakseni monet jotenkin kavahtamaan, ja näkee siinä vain ihmisen, joka väistää vastuutaan menemällä piiloon tuon sairauskäsitteen taakse. Mutta tästähän ei tosiaankaan ole kyse. Se emotionaalinen vastuunottaminen omasta elämästään, ja omista tekemisistään on päinvastoin mielestäni ihan välttämätön asia tämän ongelman ratkaisussa.