Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Normaalisti tämä kirjoittaminen voisi vaikuttaa jonkun silmiin maaniselta, mutta ei huolta, en ole maniassa. Ajatus vaan kulkee ihan eri tavalla nyt. Ja olo on kohtuullinen. Paikoin tämä olotila aiheuttaa ylianalysointia tai ylitulkintaa, jotka sitten johtavat varsin erikoisiinkin aistihavaintoihin ja ajatuskulkuihin, mutta ehkäpä se on se miten oikeasti ajattelen ja tunnen asioista. Se on aika hienoa huomata, vaikka ahdistaakin välillä. Mutta se kuuluu jopa minulla, sekopäällä, elämään.

Nyt voi vapaasti ajatella näin, eikä tarvitse enää hävetä, sillä alkoholinjuonnin seuraukset aiheuttivat häpeää. Vasta olen nyt ihan viime päivinä tajunnut, että tuo häpeä on myös rassannut aika paljon. Mutta enää ei tarvitse esimerkiksi rohkaisuryyppyä sosiaaliseen tilanteeseen, vaikka sosiaalinen fobianikin sitä voisi ehdottaa. Osaa kohdata ihmisiä jollain tasolla paremmin, vaikka koskaan ei varmaan ihan täydellisesti. Minua ärsyttää, jos sosiaalinen kohtaaminen menee huonosti tai keskustelu tökkii.

Monesti kirjoitin netissäkin humalassa, kun ei mukamas muuten voinut, mutta nyt on huomannut, että onnistuu se näinkin. Ehkä jos ihminen tarvitsee humalan kirjoittaakseen, niin ei ole aina täysin sinut vastoinkäymisten ja elämän kommellusten kanssa, joita kohtaa. Miksi näin, niin en osaa sanoa, koska me suhtaudumme asioihin eri tavoin riippumatta kyvyistämme, mutta emmeköhän me aina jossain vaiheessa joudu asiaa harjoittelemaan. Aina tulee menetyksiä. Pullo alkaa houkutella. Tiedämme tämän tarinan jokainen ja osa on sen sitten kotonakin nähnyt skidinä.

Näin yleisesti ihmisten kanssa toimiessa ja keskustellessa saatan ajatella jopa hieman hullunkurisesti, mutta sen osaa naamioida loogiseksi. Jotkut varmasti huomaavat minusta, että puhun joskus outoja. Sen näkee kuuntelevan naamasta, että ihan aina ei mene viesti hissillä perille asti. Toisaalta, kuka meistä koskaan täysin loogisesti tekemistä ohjaavien eri tunteiden keskellä ajattelee? En minä vaan tiedä. Tai osaa esittää monimutkaiset asiat simppelisti.

Se on se ihmisen aivotoiminta vähän sellaista, että jos sieltä jollain piuhalla saisi heijastettua tajunnanvirtaa ruudulle, niin voisi olla mielenkiintoisen näköistä. Jos joku väittää ajattelevansa ja kommunikoivansa aina täysin selkeästi ja johdonmukaisesti, niin ei ole vain tarpeeksi syvällä aivoissaan käynyt.

Niin ja olihan tänään se päiväkin kun pääsee saunaan. Voi että se kylmä vissy saunassa ja sen jälkeen maistuu hyvältä!

 

[godspeed]

Olisinkohan minä nyt pysyvästi irti? Suurimmat paineet viikonlopun harhaisesta sekoilusta päästetty pihalle, eikä ole enää jännittyneisyyttä ja tuskaisuutta asiasta. Tuntuu kuin olisi irti. Eikä se ole harhaa. Tai sairaus ei puhu vain taas. Irti.

Kiitos ja toivottavasti ei ole asiaa tähän ketjuun pitkään aikaan!

 

[Man in the Box]

Olen kyllästynyt juomiseen. Ajattelin nyt lopettaa. Ja kyllä, tiedän ettei se varmastikaan ole napsusta pois oleva juttu ja huomenna jo varmasti tekisi mieli hakea edes ne muutamat. Tai jos ei huomenna niin joskus kuitenkin. Ennemmin tai myöhemmin. Mutta koitetaan. Selvin päin en näe mitään ongelmaa, mutta humalapäissään sitä miettii mielessään että mitä jos sitä heittäisi tämän paskan hevonhelvettiin? Ja juurikin kännissä näkee juopottelun turhana, mutta kas kummaa sitten selvinpäin sitä miettii että olisihan se ihan jepa muutama bissenpaska hakea. Viikonloput varsinkin pahoja kun opettanut itsensä siihen että humaltuminen on jonkunmoinen palkinto ja hupskeikkaa sitä onkin koko viikonloppu ihan seipäässä. Ja se on se palkinto jota aina odottaa. Tiedän, ihan helkkarin kummallista. Ihmismieli.

Katsellaan nytten. Pitemmän aikaa tätä jo miettinyt. Hämmentävää on se että selvin päin en näe ongelmaa, mutta humalassa tuo ajatus puskee päälle. Miksi? En voi käsittää. Jotenkin tuo alkoholi on jotakin tylsistymisen ehkäisemistä itsellä. En tiedä, ihan kummallista. Jostakin tuo juuntaa juurensa. Sille pitäisi tehdä jotakin, koitetaan nyt viimeinkin sen eteen tehdä juttuja itsekseen, kuin kotikonstein. Katsellaan. Palaan ketjuun myöhemmin. Minussa alati elävä kyynikkkö jo kuiskuttelee korvaan seuraavaa viestiä jossa mikään ei ole muuttunut, mutta mistäpä tuon tietää. Palaamisiin.

 

[godspeed]

Hyvin laajamittaisesti harrastamani spämmi tähän ketjuun alkaa tuntua jo kaukaiselta toiminnalta, vaikka ei viimeisimmästä viestistä ole viikkoakaan. Elämä jotenkin vaati sen, että oksennan kaiken ulos, oli millainen olo tahansa. Minulle se toimi erinomaisesti, vaikka välillä on ollut ns usko koetuksella, että helpottaako tämä koskaan. Enää ei kuitenkaan tunnu niin pahalta, vaan aika hyvältä, ja kun sanon hyvältä, niin se on ehkä lähellä jonkinasteista normaalia. Päivät sujuvat. Enempää en uskalla vaatia kuin että toivottavasti ne vaan sujuisivat jatkossakin.

Onhan se hankalaa sanoa mitkä tavat ja mallit kellekin sopivat, kun alkoholinkäyttöä vähennetään tai jopa lopetetaan, mutta kyllä se rohkeutta vaatii. Minulta ovat jotkut kyselleet, että miten ihmeessä sinä aloitit tämän projektin ja miten ihmeessä sait aikaiseksi. No, ei siihen oikeastaan ole mitään vastausta, mutta motivaatioon ovat vaikuttaneet ihan arkiset asiat kuten raha ja kyllästyminen kaikkeen alkoholin kanssa säätämiseen. Halusin vain olla rauhassa, eikä alkoholi edesauta rauhaa. Oikoteitä ei ole.

Hirveästi turhaa vaivaa aiheuttaa myös se juomisen järjestäminen, ja sitten usein siitä ei vaan saanut enää sitä mitä haki. Silloinhan se alkoholismi on raskasta, kun juominen ei tuota mitään, vaan se pelkästään kuluttaa. Jos tuon tajuamiseen menee aikaa, niin kyllä ihmisen hieman sokeakin pitää olla. Olin minäkin. Eli jos vähänkään miettii, että juoko liikaa, niin se on vain hyvä merkki, todennäköisesti silloin juo. Mutta ei siihen sinällään poppaskonsteja ole, että mitä sitten pitäisi tehdä.

Työhaalarit pitää ainakin pukea ja ryhtyä tuumasta toimeen. Toki jos vaaditaan pidempi tuumaus ennen sitä, niin ei siitä haittaakaan ole. Kaikki mikä edistää päämäärää on aina parempi kuin ei mitään. Tällain ympäripyöreästi sanottuna. Mutta se päivä, kun kaikki loppuu, ei ole aina ennustettavissa. Minulle se tuli vain jonain päivänä ja se päivä oli 12.8.2023. Kopioidaanpa se tähän muistutukseksi:

"Tästä se lähtee. Ahdistaa ja puristaa, mutta niinhän se on tehnyt jo vuosia...

Hain kioskilta limpparia ja vissyä, en katsonutkaan alkohyllyä kohti. Ei tämä sillain vaadi kuin vähän asennoitumista, että ei sillä juomisella lopulta mitään voita, vaan se on sitä kehässä pyörimistä. Kun olet yhden juonut, niin pitää saada jo se seuraava. Kaikki meistä tietää tämän, vaikka ei sillain alkoholismia olisikaan ja juominen olisi ns hallussa. Minulla se ei ole ja nyt on sitten pistettävä poikki tämä touhu. Menen askel kerrallaan, niin se vaan on mieleisempää, kuin huutaa kylillä että GODSPEED LOPETTAA. Ei, se ei ole tyyliäni ja saa ahdistuksen kohoamaan. Kunhan lasissa on vaan jotain mitä hörppiä, minähän olen vannoutunut vissynlitkijä nykyään :)

Kiitos ja näkemiin."

Ihan karmea viesti lukea sinällään kun aivot vielä lähes lilluivat viinassa, mutta tuossa vaiheessa ei tiennyt lainkaan mihin oli ryhtymässä ja mitä tapahtuu. Pelännyt en ainakaan viestin melko rempseästä sävystä päätellen. Ehkä se voisi olla se miten asiaa pitäisi lähestyä: ilolla!

 

[godspeed]

No mutta mitäpäs tänne kuuluu taas viikon jälkeen?

Itsellä on tuo rauha ollut nyt taikasana huomattuani, etten enää kävele unissani ja yöt ovat tasapainoisia. Vielä pitkälle syksyä puuhasin unissani kaikkea, eivätkä aivot levänneet kunnolla, ja luulen, että päiväsajan stressi suurista elämänmuutoksista johtuen oli siihen syypää. Tietysti jatkuva levottomuus ja kärsimättömyys kohti raittiutta myös vaikutti asiaan hetkellisesti negatiivisesti, mutta nyt kaikki on kuin ihan toisesta elämästä, sillä olen oppinut olemaan myös päiväsaikaan jotenkin läsnä kaikessa ja tietysti ilman alkoholia. Se vaikuttaa heti yönkin tapahtumiin.

Olen oppinut siihen, että kutakin pientäkin tekoa voi arvostaa ja niistä voi nauttia. Ne eivät ole enää rasitteita tai mitättömyyksiä, jotka pitää vaan suorittaa. Kun joi, niin kaikki tähtäsi ihan muuhun, eikä mitään voinut tehdä ilman juomaa, vaikka juomalla ei kyllä aina mitään saanut aikaiseksikaan. Se muu oli vähän sellainen epämääräinen löllö möhkäle, jota ei oikein voinut järkevästi pitää käsissään, kun se muljahteli ja huljahteli puolelta toiselle hallitsemattomasti. Riippuvuuksia toki tulee ja menee ja kaikilla meillä on sellaisia terveelläkin tasolla, mutta itsellä kun tulee niin herkästi himoja asioihin, niin niiden kanssa saa olla aina tarkkana. Jokin korvautuu herkästi toisella, mutta se on saletti, että alkoholi ei voi korvautua millään pahemmalla minun kohdallani.

Enhän minä elämässäni paljoa nykyiselläni tee, jos joku sitä ihmettelee. Herään aamulla yleensä 10-11 aikaan, nousen ylös ja tulen sitten koneelle selaamaan yön ja aamun tapahtumia aina siihen asti, kun pitää lähteä kauppaan. 13-15 on kello tuolloin. Siinäpä sitten on päivän varsinaiset pakolliset askareet tehty ja voi alkaa jo keskittyä illanviettoon, joka sitten riippuu monista asioista. JATKUVA musiikinkuuntelu on päällä mahdollisuuksien mukaan heräämisestä nukkumaanmenoon ja usein tuossa illalla tulee seurattua uutisia netistä ja telkkarista, katsottua jokin elokuva tai peli, ja tietysti keskusteltua sekä netissä että kotona eri asioista. Kirjoitan myös paljon.

Elämäni on siis hyvin yksinkertaista, ja joku voisi miettiä, että miten noin tylsän elämän omaava ihminen pystyy olemaan ilman alkoholia? :) No, näillä päivärutiineilla voisi yhtä hyvin muuttaa toki luostariin, mutta kuten sanottua, jotenkin vaan sellainen elämänfilosofia tässä on kehittynyt, että hätäilemällä ja sekoilemalla mistään vaan ei tule mitään milloinkaan. Kyllä sellainen kaiken tavallisuus on parasta, kun nykyisin somekaudella annetaan ymmärtää, että ihmiset ovat kokoajan menossa ja tulossa ja jokainen elää vähintään Hollywood-tähtien veroista elämää, mutta eihän se pidä paikkaansa. Ei alkuunkaan.

Ja aina välillä kun elokuvassa joku ottaa baaritiskillä shotin, niin miettii, että voisinpa minäkin, mutta vartissa sekin on jo unohtunut.

 

[godspeed]

Puoli vuotta täynnä. Uskomatonta!

Kiitos ja kumarrus.

 

[godspeed]

Hyvää lauantaita kaikille!

Minulle tuli pari päivää sitten krapula taas jostain kummallisesta syystä (liikaa energiajuomaa? lääkitys?), ja kyllä siinä oloissa velloessa muisti sen, miksi on niin hyvä olla juomatta. Ei raskasta oloa päänsärkyineen, ei kovaa henkistä puristusta, ei mitään sellaista ylimääräistä tuskaa provosoivaa. Voi olla vaan. Ja tuossa ns krapulaolossa ei tehnyt juuri edes limpparia mieli juoda, joten oli siinäkin mielessä ihan hyvä muistutus tuo olo.

Alkoholi ällöttää aika reilusti juuri nyt ja sellainen fiiliskin on, että kuten tupakinkin kanssa, niin kyllä se puoli vuotta aika maaginen raja taitaa sittenkin olla. Siinä pisteessä antaa itselleen vihdoin voimia rauhoittua ja antaa itselleen anteeksi kaikki härdelli, mitä joskus on kenties tapahtunut. Mutta tämä on toki vain minun kokemukseni ja toiselle voi olla, että kun päättää joku päivä olla juomatta, niin se hoituukin kädenkäänteessä ilman tällaista performanssia kuin mitä minä olen tehnyt. Nämäkin ovat niin yksilöllisiä asioita, että miten omat jutut menee.

Pidetäänpä tänään hyvä päivä ja nautitaan olostamme!

 

[godspeed]

Jotenkin sitä asiaa vaan on taas. Mutta se on varmaan ihan hyvä merkki sinällään. Se asia on vaan luonteeltaan niin erilaista, kun ei ole LAINKAAN kärvistelyä tai minkäänlaista ikävöintiä tiettyjä menneisyyden aikoja kohtaan. Olisiko sellainen tunne pinnalla, että harmittaa nämä tuhlaajapojan tekemiset sieltä takavuosilta, kun rahaa meni ja ihmissuhteita meni. Tämä on nyt se rangaistus sitten niistä puuhista, vaikka tällä hetkellä yksinäisyydestä ei kyse olekaan.

Ei kyllä oikeastaan ole sitä vanhaa minää sinällään ikävä, koska huomattavan paljon fiksummin sitä ajattelee joitain asioita ja elämää yleensäkin just nyt. On jopa sellaista persoonallisuuden muutosta olemassa, tai sitten se persoona tulee kirkkaammin esiin millainen minä todellisuudessa olen. Sitä on varmaan pelännytkin aika paljon. Onhan minulla noita häiriöitäkin ja persoona on sikäli kiero, että se ei mitenkään parane. Persoonallisuushäiriöitä voi jotenkin toki hoitaa, mutta ne ovat tulleet muuten jäädäkseen.

Ehkä kun tässä on nyt maistellut tätäkin olotilaa, niin hieman jopa naurattaa se miten on aiemmin käyttäytynyt, kun on tekstiä tullut solkenaan ja paljon on kaikenlaista tunnemyräkkää ollut. Antakaa anteeksi, joskus se kontrolli vaan menee, sillä kontrollista tässä juomattomuusasiassakin paljolti on kyse. Mutta maltti ei mene. Ei suutu, tai jos pikaisesti suuttuu, niin se menee kyllä ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Tunteet eivät jää välttämättä "jumiin" ja joskus päivän tai pari kun viettää rauhassa, niin alkaa taas elämä voittaan.

Tärkeintähän tässä on ollut tajuta se, että juomisesta ei sitten loppuviimeksi saa oikein mitään. Tasan nollan siitä saa. Se on absurdia. Ihminen voi hautaan asti syvällä sielussaan kuvitella, että hänen on pakko saada kokoajan sitä juomaa, että pää pysyy niin sanotusti kunnossa. Mutta sitten kun vähänkin aikaa on ollut ilman, niin kyllä sen huomaa, ettei tarvitse. Myöntääkö sitä itselleen, niin se on kokonaan eri asia. Viikossakin voi huomata jo kaikenlaista, jotenkin siksi varmaan sanotaan herkästi, että päivä kerrallaan, tai päiviä alle (kuten viisas mies @Kilgore Trout totesi ja jäi ikuisesti mieleen). Se on kovaa psyykkistä valhetta ja paskaa, jos luulee sen juomisen ratkaisevan jokaisen päivän jokaiset askareet ja viat. Se vain lopulta siirtää niitä eteenpäin.

Mutta tiedän sen tunteen, kun on vaan juotava. Vaikka ei haluaisi, ei huvittaisi, niin on kuitenkin juotava. Hetken se on kivaa, kunnes kontataan lattialla ja taas tajuaa sisimmässään, että tätäkö varten sitä taas joi. Onko silloin kyse valinnasta, niin ei varmaankaan koskaan täysin siitä, mutta valintoja toki voi tehdä johonkin suuntaan ja pienistä valinnoista voi tulla jotain suurta. Minä olen vähän sitä mieltä, että kaikilla meillä on ne käännekohtamme. Jossain vaiheessa tajuaa, että nyt on se hetki tehdä muutos. Tiedän, että sellainen tulee väistämättä eteen. Niin on monet enemmän tai vähemmän tunnetutkin alkoholistitkin itselleen todenneet, kun kaveri on kysynyt suoraan, että ajan hoitopaikkaan, tuletko mukaan vai et?

 

[Kilgore Trout]

Kaveri minutkin hoitopaikkaan ajoi melkein 12 vuotta sitten, mutta itse se oli ensin päätettävä. Usein se vaatii pohjakosketuksen, mikä se sitten itse kullakin on. Joillain menee ensin kaikki, jotkut selviävät helpommalla. Minulla pysyi perhe, työpaikka ja ajokortti, mutta kyllähän niitä oheisvahinkoja tuli ihmissuhteille. Osa on palautunut, osa ei.

 

[godspeed]

Kaveri minutkin hoitopaikkaan ajoi melkein 12 vuotta sitten, mutta itse se oli ensin päätettävä. Usein se vaatii pohjakosketuksen, mikä se sitten itse kullakin on. Joillain menee ensin kaikki, jotkut selviävät helpommalla. Minulla pysyi perhe, työpaikka ja ajokortti, mutta kyllähän niitä oheisvahinkoja tuli ihmissuhteille. Osa on palautunut, osa ei.

Listasin Itsemurha-topikkiin mitä minulla on, ja todella kiitollinen saa olla siitä mitä on. Ehkä ne asiat, jotka menetti, eivät olisi olleet tarpeenkaan. Yksi minut pelastanut asia oli huono viinapää, sillä en kestänyt sitä itseään eli aitoa kunnon viinaa juuri lainkaan. Tulin nopeasti huonoon kuntoon, eikä se ollut miellyttävää millään tavalla, joten miedoilla mentiin. Tämä ei nyt kuitenkaan ole kannustuspuheenvuoro mietoihin siirtymisen puolesta, koska alkoholi on alkoholia muodosta riippumatta. Tuho saadaan kyllä aikaan niilläkin, jos niikseen tulee, se on aivan varma.

 

[Kilgore Trout]

Listasin Itsemurha-topikkiin mitä minulla on, ja todella kiitollinen saa olla siitä mitä on. Ehkä ne asiat, jotka menetti, eivät olisi olleet tarpeenkaan. Yksi minut pelastanut asia oli huono viinapää, sillä en kestänyt sitä itseään eli aitoa kunnon viinaa juuri lainkaan. Tulin nopeasti huonoon kuntoon, eikä se ollut miellyttävää millään tavalla, joten miedoilla mentiin. Tämä ei nyt kuitenkaan ole kannustuspuheenvuoro mietoihin siirtymisen puolesta, koska alkoholi on alkoholia muodosta riippumatta. Tuho saadaan kyllä aikaan niilläkin, jos niikseen tulee, se on aivan varma.

Rehapissa niitä parin saunakaljan miehiä eli mietojen juojia oli siinä missä meitä tiukan viinan kiskojiakin, eli oikeassa olet, ei sillä ole merkitystä missä muodossa päihteen ottaa.

 

[Kaheksas pakki]

Raapustin tuonne omat runot ketjuun omia fiiliksiä lasisesta lapsuudesta. Joku ehkä pystyy samaistumaan.

 

[godspeed]

Taas se ollaan perjantaissa. Nämä päiväthän menevät jo hyvin omalla painollaan, eikä laskuriakaan tule enää tuijotettua. Niin normaalia elämää kuin voi ja se siitä.

Vaan. Yksi paha riippuvuus tässä on kehittynyt alkoholin tilalle eli vissyä menee ihan tolkuttomia määriä. En ole varma mistä se johtuu, mutta jotain on saatava juoda kaiken aikaa. Se voi olla toki myös pakko-oireisuudesta johtuvaa. Onhan noita syitä tietysti aina.

Mutta eihän tässä enää tarvitse kuin pitää kuitenkin huoli siitä, että kun jengi alkaa kesäpäivien kunniaksi juoda vähän siinä sun tässä tilaisuudessa, niin pysyy vain ruodussa tiukasti. Ei edes sitä yhtä. Enkä kyllä tiedä miksi ottaisin edes sen yhden. Jotenkin on ajatusmaailmakin muuttunut sellaiseksi, ettei kaipaa vanhaa ja esim humalaisten puheet on aika raskaita nykyään kuunnella, joten sitten voi lähteä kotiin, kun meno alkaa liiaksi rasittamaan.

Otetaan nyt kuitenkin henkeä vielä rauhassa, koska kevättähän tässä vasta eletään!

 

[godspeed]

Tästä päivästä lähtien energiajuomat banniin kokonaan. Alkanut tulemaan krapuloita niistä, kun ilmeisesti liikaa kofeiinia jne ja sitten unetkin kärsii. Että voi olla ihminen tyhmä, että alkaa sitten litkimään näitä, kun limsa ei enää maistu ja vissy ei riitä. No, ei tämä niin iso rasti ole kuin alkoholin kanssa, mutta hieman käsistä tämäkin oli jo lähdössä. Tulta päin!

 

[Ollakseni]

Tästä päivästä lähtien energiajuomat banniin kokonaan. Alkanut tulemaan krapuloita niistä, kun ilmeisesti liikaa kofeiinia jne ja sitten unetkin kärsii. Että voi olla ihminen tyhmä, että alkaa sitten litkimään näitä, kun limsa ei enää maistu ja vissy ei riitä. No, ei tämä niin iso rasti ole kuin alkoholin kanssa, mutta hieman käsistä tämäkin oli jo lähdössä. Tulta päin!

Tjoo, itse olen kokiksen juomista vähentänyt kun vaikuttaa uniin liikaa iltaisin. Mitään pahempaa kofeiini addiktiota ei taida olla vaikka kahvia nyt meneekin päivittäin. Joskus tullut oltua päivä ilman kahvia eikä siinä mitään lievää vitutusta kummempaa ole yleensä tullut.

 

[Alejandro]

Tästä päivästä lähtien energiajuomat banniin kokonaan. Alkanut tulemaan krapuloita niistä, kun ilmeisesti liikaa kofeiinia jne ja sitten unetkin kärsii. Että voi olla ihminen tyhmä, että alkaa sitten litkimään näitä, kun limsa ei enää maistu ja vissy ei riitä. No, ei tämä niin iso rasti ole kuin alkoholin kanssa, mutta hieman käsistä tämäkin oli jo lähdössä. Tulta päin!

Oletko kokeillut vihreää teetä tai matea? Ovat mielestäni paljon parempia piristysjuomia, kuin vaikkapa kahvi. Piristävä vaikutus tulee huomattavasti tasaisemmin ja makukin on miellyttävämpi. Itselläni on toki kunnon teenkeitin, jolla saa oikeat lämpötilat ja haudatusajat. Maten kanssa riittää vedenkeitin (kunhan ei anna mennä loppuun asti).

 

[adolf]

Niin se taitaa olla, että en minä ainakaan pysty/kykene/osaa tätä elämää elää vailla mitään addiktioita. Vähän pitää myös armoa ja siimaa antaa kuitenkin itselleen. Monista riippuvuuksista olen päässyt eroon ja ihan ehdottomasti ne kaikkein haitallisimmat ovat jääneet pois.

Mutta addiktio limonadeihin minulla on ja lähes päivittäin noita tulee litkittyä. Juon lähes pelkästään sokerittomia versioita, joten kiloja noista ei kerry, mutta tokihan hampaat noista kärsii. Ja en tiedä voiko jotain eturauhasen liikakasvua tulla siitä syystä, että juokset sitten kusella paljon tuosta syystä?

Toinen aika selvä on puhelin-/nettiriippuvuus. Tuo on sitten jo omasta mielestäni vähän haitallisempi. Tai aika paljonkin itseasiassa.

Addiktio vaikka limonadeihin on kuitenkin aivan pähkinöitä siihen alkoholiriippuvuuteen ja kaikkiin sen tuomiin lieveilmiöihin verrattuna. Myös se, että kun silloin aikanaan ei ollut mitään ymmärrystä addiktioista niin se oli vielä omiaan syventämään sitä henkistä vankilaa, missä sitä silloin eli.

 

[godspeed]

Oletko kokeillut vihreää teetä tai matea? Ovat mielestäni paljon parempia piristysjuomia, kuin vaikkapa kahvi. Piristävä vaikutus tulee huomattavasti tasaisemmin ja makukin on miellyttävämpi. Itselläni on toki kunnon teenkeitin, jolla saa oikeat lämpötilat ja haudatusajat. Maten kanssa riittää vedenkeitin (kunhan ei anna mennä loppuun asti).

Joo, jokin kahvin korvike voisi toimiakin, sillä kahvinjuontiin tuli kyllästyttyä tuossa taannoin. Tosin olen enemmän kausittainen juoja ollut yleensäkin, eikä siitä ole koskaan tullut kummempaa rutiinia. Teetä voisi kokeilla, sillä sehän on sellainen aidosti viisaiden juoma!

Niin se taitaa olla, että en minä ainakaan pysty/kykene/osaa tätä elämää elää vailla mitään addiktioita. Vähän pitää myös armoa ja siimaa antaa kuitenkin itselleen. Monista riippuvuuksista olen päässyt eroon ja ihan ehdottomasti ne kaikkein haitallisimmat ovat jääneet pois.

Olen huomannut saman, että jotain on juotava, jotain on syötävä, jotain on kokoajan oltava ja kädet ja suu hamuaa kaikkea. Aikanaan kun tupakkaa poltin, niin se korvasi helposti kaiken muun, mutta sitten kun se jäi, niin jokin ei vaan palannut ennalleen ja varmaan siitä polttamattomuudesta "kärsii" vieläkin. Jos pitäisi valita nyt yksi, ja vain yksi, riippuvuus haitoista huolimatta elämään, niin kyllä se varmaan tupakka olisi. Mutta toki olen tyytyväinen, että siitäkin rimpuilin eroon, eikä mitään uhkaa ole sortumiseen enää näin vuosien jälkeen.

Addiktio vaikka limonadeihin on kuitenkin aivan pähkinöitä siihen alkoholiriippuvuuteen ja kaikkiin sen tuomiin lieveilmiöihin verrattuna. Myös se, että kun silloin aikanaan ei ollut mitään ymmärrystä addiktioista niin se oli vielä omiaan syventämään sitä henkistä vankilaa, missä sitä silloin eli.

Joo, eihän sen alkoholin ulkopuolella ole omassakaan historiassa mitään isompaa ja hankalampaa kompastuskiveä, kun vertailemaan alkaa. Muut jutut on olleet sellaisia, ettei tarvitse kuin vähän totutella olemaan ilman ja lopulta melko helposti tehty päätös on riittänyt tilanteesta selviämiseen. En toki halua vähätellä, jos jollakulla on esimerkiksi juuri energiajuomiin jokin riippuvuus. Voihan sekin vakava olla, ja jos en väärässä ole, niin voivat käydä myös sydämen päälle, kun aiheuttavat mahdollisesti verenpainettakin. Terveellisiähän nekään eivät yleisenkään mielipiteen mukaan ole.

 

[godspeed]

Ensimmäinen ratkeamisuni!

Ryypättiin ensin ilta ja yö, kohtuullisen siististi, mutta humalassa oltiin. Aamuyöstä ja aamulla sekavissa tunnoissa muistui kirkkaasti mieleen se tarpeen tunne ja ajatusmaailma, että mistä lisää ja miten. Sitä siinä sitten pohdittiin, kun yritettiin saada kyytiä kaljakauppaan ja mietittiin rahapolitiikkaa.

Hyvin todentuntuista ja siinä mietti itsetietoisesti, että ei kai nyt taas tämä meno ala. Tuossa unessa oli kaikki ne stressaavat asiat mitä sairauteen kuului, joten herätessä olikin aika huojentunut olo, että olen turvallisesti kotona, enkä ole juonut pisaraakaan. Nimenomaan se tarpeen tunne on raskas, koska sitä ei voi järjellä ajatella pois.

Mutta kyllä siihen uneen Jatkoaikakin kuului. Olin kova TPS-fani ja monessa paikassa minun kirjoituksellisia kykyjäni kehuttiin, eritoten TPS-fanien suulla. Eräskin kertoi kuinka godspeed on tosi kova MUSTAVALKOINEN ÄÄNI! What?

Että sellaista. Ehkä parempi todellakin niin, että se oli vain unta.

 

[godspeed]

Oli ensimmäinen aika pelottava psykoottinen kokemus pitkään aikaan. Tämä ei olekaan sitten enää pelkästään huumoriasia, kun päässä alkaa heittään. Tämä alkoi toissayöllä, kun ensin meni unet, ja sitten nousin myös aikaisin ylös. Oli todella epätodellinen olo ja aistin ja tulkitsin maailmasta liikaa myös sellaisia asioita, joita tuskin oli olemassa muualla kuin pääni sisällä. Tiedostin kuitenkin, että on vähän harhan kaltaista olemassa, enkä menettänyt tajua asioista.

Muijakin alkoi jotenkin kattomaan päivän edetessä naamasta, että onko kaveri ihan täysillä pelissä mukana. Minusta kuulemma näkee kaiken vitutuksen, ahdistuksen ja muun kilometrin päähän. No, nyt oli sellaista oloa, että vaivuin jo vähän omiinkin maailmoihin ja aamusta asti näin ihmiset jotenkin omituisina otuksina ja kuin jollakin läpivalaisevalla röntgen-katseella tms, jolla erotin esimerkiksi aivot pään sisältä ja sisuskalut kehon sisältä. Olo oli vähän kuin John Carpenterin They Live -elokuvasta (hyvä leffa btw!). Halusin kaupasta siis aika nopeasti pois, kun sosiaalinen fobiakin nosti päätään.

Kotona sitten illalla kun otin normaaliin tapaan lääkkeeni, niin oireet katosivat ja tuli hyvä olo. Iltalääkitykseeni siis kuuluu psykoosilääke, ja se auttoi. Nyt tänään on ollut aika normaali olo. Sellainen rauhallinen ja innostunut. Eli näin se vaan voi heilua.

Ratkesin myös energiajuomiin, kun jotain piti saada. Vedän siis niitä, kunnes taas jossain vaiheessa keksin jotain muuta, jolla täyttää tätä tyhjiötä. Kyllähän sen viimeistään tässä muiden riippuvuuksien esiin noustessa tajuaa, että psykoottisuudenkin takana on tietyllä tavalla kalvava tyhjyys ja aivot sitten reagoi rajusti. Mutta en aio juoda siihen alkoholia, kyllä minä toden totta olen nyt siitä erossa. En vaan millään voisi enää juoda. Ei mahdollisuuttakaan. Yäk.

 

[Kilgore Trout]

Ensimmäinen ratkeamisuni!

Ryypättiin ensin ilta ja yö, kohtuullisen siististi, mutta humalassa oltiin. Aamuyöstä ja aamulla sekavissa tunnoissa muistui kirkkaasti mieleen se tarpeen tunne ja ajatusmaailma, että mistä lisää ja miten. Sitä siinä sitten pohdittiin, kun yritettiin saada kyytiä kaljakauppaan ja mietittiin rahapolitiikkaa.

Hyvin todentuntuista ja siinä mietti itsetietoisesti, että ei kai nyt taas tämä meno ala. Tuossa unessa oli kaikki ne stressaavat asiat mitä sairauteen kuului, joten herätessä olikin aika huojentunut olo, että olen turvallisesti kotona, enkä ole juonut pisaraakaan. Nimenomaan se tarpeen tunne on raskas, koska sitä ei voi järjellä ajatella pois.

Mutta kyllä siihen uneen Jatkoaikakin kuului. Olin kova TPS-fani ja monessa paikassa minun kirjoituksellisia kykyjäni kehuttiin, eritoten TPS-fanien suulla. Eräskin kertoi kuinka godspeed on tosi kova MUSTAVALKOINEN ÄÄNI! What?

Että sellaista. Ehkä parempi todellakin niin, että se oli vain unta.

Minä ole ollut juomatta kohta 12 vuotta, ja näen vieläkin ratkeamisunia, viimeksi viime yönä join juhlissa kossua raakana grogilasista. Alkuun ne säikäyttivät helvetisti, ja helpotuksen tunne oli suuri, kun tajusin että unta vaan. Nyttemmin niihin(kin) on jo tottunut, ei tule edes henkistä krapulaa.
Mitä olen muiden kanssa jutellut, niin osa niitä näkee ja osa ei.

 

[godspeed]

Minä ole ollut juomatta kohta 12 vuotta, ja näen vieläkin ratkeamisunia, viimeksi viime yönä join juhlissa kossua raakana grogilasista. Alkuun ne säikäyttivät helvetisti, ja helpotuksen tunne oli suuri, kun tajusin että unta vaan. Nyttemmin niihin(kin) on jo tottunut, ei tule edes henkistä krapulaa.
Mitä olen muiden kanssa jutellut, niin osa niitä näkee ja osa ei.

Unista päästään sopivasti ns piilopulloihin. Tuossa herätessä jostain syystä aloin miettimään niitä, ja vaikka minulla ei ollut jemmassa varsinaisesti koskaan mitään, niin jotain vastaavaa kehittelin tilalle. Minulle oli siis varattu muutama juoma päiväksi, joita sai sovitusti juoda, mutta eihän ne riittäneet tietystikään kaikkiin tarpeisiin.

Tähän ratkaisuna kävin "lenkillä" 3-4 kertaa päivän aikana ja aina huoltoaseman kautta hakemassa kaksi pitkää lonkeroa kullakin lenkillä. Niitä lonkeroita minä sitten siinä lenkkellessäni kiskoin ja puolen tunnin aikana meni aina pari. Usein vaadittiin ainakin tuo 3 lenkkiä, jotta sai jossain määrin riittävästi alkoholia.

Muistaakseni muija ei koskaan sanonut minulle näiden lenkkien jälkeen, että hän haistoi hengityksestä jotain makeaa tms, vaan sitten kauan sen jälkeen kun olin jo lopettanut juomisen kokonaan. Eli oikeastaan en tiedä tietääkö hän vieläkään mitä minä tällä liikunnallisella happihyppelyllä tosiasiassa aina tein, sillä en ole tainnut tästä kertoa kenellekään vielä :)

Jossain vaiheessa tämä lenkkeilyjuominen kariutui muun muassa siihen, että ahdistuneisuushäiriön ja pakko-oireisen häiriön aiheuttamien pakkoajatusten vuoksi juoma ei enää maistunut, eikä mennyt kurkusta alas. Oksetti ja ällötti toisinaan liikaa. Mutta hyvä niin, jotain hyötyäkin näistä diagnooseista. Aika rasittavaahan tuollainen salailu on, eikä siinä tosiaankaan ollut enää alkoholin nauttimisesta kyse, vaan siitä sairaalloisesta pakonomaisuudesta, jossa henkilöllä on kontrolli mitä sattuu.

 

[Kilgore Trout]

Unista päästään sopivasti ns piilopulloihin. Tuossa herätessä jostain syystä aloin miettimään niitä, ja vaikka minulla ei ollut jemmassa varsinaisesti koskaan mitään, niin jotain vastaavaa kehittelin tilalle. Minulle oli siis varattu muutama juoma päiväksi, joita sai sovitusti juoda, mutta eihän ne riittäneet tietystikään kaikkiin tarpeisiin.

Tähän ratkaisuna kävin "lenkillä" 3-4 kertaa päivän aikana ja aina huoltoaseman kautta hakemassa kaksi pitkää lonkeroa kullakin lenkillä. Niitä lonkeroita minä sitten siinä lenkkellessäni kiskoin ja puolen tunnin aikana meni aina pari. Usein vaadittiin ainakin tuo 3 lenkkiä, jotta sai jossain määrin riittävästi alkoholia.

Muistaakseni muija ei koskaan sanonut minulle näiden lenkkien jälkeen, että hän haistoi hengityksestä jotain makeaa tms, vaan sitten kauan sen jälkeen kun olin jo lopettanut juomisen kokonaan. Eli oikeastaan en tiedä tietääkö hän vieläkään mitä minä tällä liikunnallisella happihyppelyllä tosiasiassa aina tein, sillä en ole tainnut tästä kertoa kenellekään vielä :)

Jossain vaiheessa tämä lenkkeilyjuominen kariutui muun muassa siihen, että ahdistuneisuushäiriön ja pakko-oireisen häiriön aiheuttamien pakkoajatusten vuoksi juoma ei enää maistunut, eikä mennyt kurkusta alas. Oksetti ja ällötti toisinaan liikaa. Mutta hyvä niin, jotain hyötyäkin näistä diagnooseista. Aika rasittavaahan tuollainen salailu on, eikä siinä tosiaankaan ollut enää alkoholin nauttimisesta kyse, vaan siitä sairaalloisesta pakonomaisuudesta, jossa henkilöllä on kontrolli mitä sattuu.

Minä harrastin piilopulloja, muovisia koska ne eivät kilisseet. Parisuhteessa on tärkeää myös kehittää yskä, jolla (muka) peitetään korkin narahdus korkatessa. Tämä on yleinen tapa, ei vain minun.
Piilopulloja harrastavat myös yksin asujat kumma kyllä.
Tuota sinun tapausta vastaavan tiedän henkilöstä, joka kävi koko ajan pesettämässä autoaan ja joi ne pari lonkeroa autopesussa.
Sitten innovatiivisempi ratkaisu oli innokkaalla leipojalla, joka täytti Tupperwaren muovikaulimen veden sijaan vodkalla ja veteli sieltä huikkia leipoessaan. Ei ole rajaa alkoholistin mielikuvituksella.

 

[Ujcik#11]

Sitten innovatiivisempi ratkaisu oli innokkaalla leipojalla, joka täytti Tupperwaren muovikaulimen veden sijaan vodkalla ja veteli sieltä huikkia leipoessaan. Ei ole rajaa alkoholistin mielikuvituksella.

Aika usein kirkkaat tulevat kuvioihin ja pahentavat tilannetta entisestään, nimenomaan tuon salailun takia.
Yksi kirkas pullo on helppo avata korkilla, kätevä piilottaa ja sen voi lantarata mihin tahansa nesteeseen jonka voi juoda.

Miksikö ihmiset sitten piilottelevat ? Osa piilottaa itseltään, toinen piilottaa puolisoltaan, lapsiltaan ja osa ihan siitä syystä että, kumppanin mitta on niin täynnä juomiseen, että uhka erosta/lähdöstä on todellinen ja kun muutaman juoman pystyy vielä perustelemaan. Uskotellaan että homma on kunnossa. Näkyvillä on pari hassua kaljaa ja kuitenkin samaan aikaan litkitään viinaa salassa.

Unet repsahduksista tulevat kyllä todella syvältä ihmisestä.
Harva pystyy käsittämään, sitä helpotuksen määrää kun herää aamulla ja miettii, että tämän täytyi olla unta ja kun asia nopeasti varmistuu. Ei kukaan päätä alkaa alkoholistiksi, eikä kukaan kuvittele sen olevan mahdollista omalle kohdalle. Sitten kun sairaus on päällä, aika moni on itsessään jo siitä asiasta todella ahdistunut. Kyllä ongelmakäyttäjät sisällänsä sen tiedostavat, vaikka niin moni sepittää tarinaa, syyttelee olosuhteista ja keksii aivan käsittämättömän hyviä selityksiä oikeuttaakseen juomisensa. Sairauteen kuuluu vahvasti kieltämisen mekanismi. Otteen menettämisen pelko ja myöhemmin tieto otteensa menettämisestä saa aikaan kauhistuttavia pelkoja sekä huolta tulevaisuudesta.

Alkoholisti on sairauden otteessa ja on äärimmäisen harvinaista päästä sitä omikseen, ilman ammattiapua irti.

@godspeed on yksi tallainen harvinaisuus ja täytyykin sanoa, että muistaakseni alle 1 % alkoholisteista pääsee irti ilman ammattiapua ja saa sairauden hallintaan. Se miten sivusta olen seurannut @godspeedin matkaa, huomaan että töitä tehdään nimenomaan raittiina elämisen kanssa. Sinänsä helpointa on lyödä korkki kiinni ja lopettaa. Tehdä se päätös. Mutta sen päätöksen kanssa eläminen ja ottaa elämä vastaan raakana ja sellaisenaan onkin sitten paljon työläämpi vaihde. Se eläminen selvinpäin ja raittiina on opettelua, tutkiskelua sekä valtavaa muutosprosessissa seilaamista. Yksi vuosi on siinä mielessä iso virstanpylväs, että on selvinnyt ja selättänyt ensinnäkin käytännössä kalenterivuoden haasteet. Siinä on joulut, juhannukset, vaput, pääsiäiset ja muut kissanristiäset. Siihen sattuu kesälomat, terassikaudet, rantalomat, laskettelureissut, mökkireissut ja kaikki, työpaikan pikkujouluista lähtien. 1 vuosi on minusta sellainen iso askel ja sen jälkeen on jo kokenut ja todennäköisyys raittiina pysymiseen kasvanut merkittävästi.

Mitä kauemmas pääsee, sen kaukaisemmalta se tuntuu ja sitä helpottavammaksi olo muuttuu. Sen osaan sanoa omasta kokemuksesta, kun mennään vuosia, tulee kuukausia ettei asia pyöri enää mitenkään mielessä.

Kunhan muistaa aina vain sen, että se on todella aivosairaus ja ongelmat jatkuvat siitä kohdasta sellaisenaan ja vielä pahempana, mihin se aikanaan jäi. Luulo omasta ainutlaatuisesta tuurista parantua kohtuukäyttäjäksi on varmasti kaikilla alkoholisteilla välillä ajatuksissa. Siihen ansaan ei pidä vain astua. Niin kauan kun ei juo sitä enimmäistä, ei tarvitse ottaa toistakaan.

 

[godspeed]

Alkoholisti on sairauden otteessa ja on äärimmäisen harvinaista päästä sitä omikseen, ilman ammattiapua irti.

@godspeed on yksi tallainen harvinaisuus ja täytyykin sanoa, että muistaakseni alle 1 % alkoholisteista pääsee irti ilman ammattiapua ja saa sairauden hallintaan. Se miten sivusta olen seurannut @godspeedin matkaa, huomaan että töitä tehdään nimenomaan raittiina elämisen kanssa. Sinänsä helpointa on lyödä korkki kiinni ja lopettaa. Tehdä se päätös. Mutta sen päätöksen kanssa eläminen ja ottaa elämä vastaan raakana ja sellaisenaan onkin sitten paljon työläämpi vaihde. Se eläminen selvinpäin ja raittiina on opettelua, tutkiskelua sekä valtavaa muutosprosessissa seilaamista. Yksi vuosi on siinä mielessä iso virstanpylväs, että on selvinnyt ja selättänyt ensinnäkin käytännössä kalenterivuoden haasteet. Siinä on joulut, juhannukset, vaput, pääsiäiset ja muut kissanristiäset. Siihen sattuu kesälomat, terassikaudet, rantalomat, laskettelureissut, mökkireissut ja kaikki, työpaikan pikkujouluista lähtien. 1 vuosi on minusta sellainen iso askel ja sen jälkeen on jo kokenut ja todennäköisyys raittiina pysymiseen kasvanut merkittävästi.

Kiitos kauniista sanoista. Tässähän on minulla varmaan ristiriitaisesti se etu, että olen hieman mielenvikainen, joten olen tottunut erittäin surkeisiinkin oloihin. Ne ovat tehneet minusta kliseisesti sanottuna vahvemman, tai ehkä paremminkin kokeneemman, vaikka riippuvuussairauksissa en suinkaan tällaiseen vain vahvat selviää -ajatteluun tukeudukaan. Kyllä meillä kaikilla on kyvyt raitistua ja elää vapaaehtoisesti nimenomaan raitista elämää, jos vain myöntää muutamia tosiasioita itselleen. Ottaa sitten myös sen avun vastaan mitä pitää, kuten minä nyt toisaalta olen tämän keskustelupalstan kautta ottanut eli kirjoittakaa ihmiset, jos vaan jaksatte. Ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Elämä on kieltämättä aika uudenlaista tällä hetkellä. Ja se on nimenomaan oppimista nyt, jos alkoholia juodessa oppiminen vastaavasti helposti vain unohtuu. Sellainen tietty nöyryys ja elämän vastaanottaminen mutkattomammin on myös ihan arkea nykyään.