Matkalla alkoholismiin?

  • 465 547
  • 1 638

Greffin

Jäsen
Voin allekirjoittaa tämän, kun pikemminkin tylsästä elämästä tulee mielenkiintoista ja elämä itsessään tyydyttää. Ja se voi tapahtua kyllä aika nopeastikin kun huomaa, että monessa asiassa on skarppi, jos alkoholia yleensä käytetään huomaamatta turruttamiseen. Minä olen oppinut ihan vain olemaan ja huomaamaan ympärilläni monia asioita, ilman mitään haitallisia kiihdykkeitä.

Näin se on. Jos miettii niin päin, että ennen kuin alkoholia on koskaan maistanut, niin harvemmin se elämä sitä ennen on ollut tylsää ja ikävää ja on vain ajatellut, että jollain pitäisi pää saada sekaisin. Moni päinvastoin muistaa, että elämä oli aivan mukavaa ja tasapainoista silloin.

Tähän tilaan pääsee takaisin, mutta se vaatii jonkin aikaa. Kuitenkin kärvistellessä kannattaa muistaa, että se ilman olemisen tuska ei ole ikuisesti sitä miltä se alusta tuntuu.
 

godspeed

Jäsen
Oikeastaan tässä kun miettii kaikkea mitä on tapahtunut ihan viime vuosina, niin eihän minun elämäni tähän mennessä ole koskaan ollut tällaista. Eletään uutta ja opettavaista aikaa. Onko elämä nyt hyvää? Varmaankin ihan ok, koska esimerkiksi itsetuhoisuus menee aina ohi, eikä jää leijumaan mustana pilvenä pään päälle. Tuo on ollut tosi mielekästä huomata.

Tässä kaikessa ei ole kyse vain raitistumisesta, vaan siitä, ettei mikään tai kukaan muu ohjaile mitä teen. Alkoholi on ollut yksi osa elämääni, ei koko jutun juoni. Ehkä siksi tässä on ollutkin menestyksekästä aikaa tämänkin ongelman kohdalla. Jos minulla ei olisi muuta kuin pullo, niin varmaankaan tähän asti ei oltaisi päästy. Olisin luovuttanut aikapäiviä sitten, kenties olen joskus niin jo tehnytkin, enkä halua palata siihen, kun kerrankin on kelkan suunta käännetty.

Mitä tarkoitan sanoa, niin olemassa olevasta stressistä huolimatta sitä on vähän ja se riippuu paljolti asioista, joihin minä en voi vaikuttaa. En aio murehtia loputtomiin sellaista, jolle en voi mitään. Stressi on siitä ärsyttävä asia, että ihminen helposti kehittää itselleen sellaista, vaikka mitään syytä ei olisikaan. Olen koettanutkin rakentaa päivistä nyt sellaisia, että niissä on rutiineja ja edes jotain "sääntöjä", joita seurata. Sellaisia ihan pieniä juttuja, että tekee vaikka aamuisin tietyt asiat samalla tavalla jne ja luo ihan itse itselleen jotain merkityksiä. Paljoa ilman merkitystä tässä elämässä ei mistään tule mitään.

Tällaista hyvin tavallista elämää tässä nyt siis eletään siinä missä minä tavallisen elämään kykenen. Se voi olla pohjimmiltaan kuitenkin aika runsasta, jos vertaa siihen helvettiin mihin ihminen helposti itsensä ajaa ja kuvittelee sitten sen normaalitilaksi.

Kaikki järjestyy aina. Sen olen saanut huomata.
 

godspeed

Jäsen

Tämän lyhyen testin voi tehdä kotonakin kuka tahansa tilanteestaan riippumatta ja psykiatrit Suomessakin käyttävät tätä ehkä vähän liian orjallisesti, vaikka mielestäni tässä on myös huonoja kysymyksiä ja huonoja muotoiluja. Täyttäessä pitäisi siis ajatella viimeistä kahta viikkoa, mutta itse sanoisin, että miettii hieman pidemmältä ajalta. Normaalisti minäkin saisin tästä vähintään lievän masennuksen, mutta näemmä pisteet (11) jäivät tällä kertaa normaalin rajoihin.

Ei kyllä sinänsä tunnukaan masentuneelta, vaikka jotain oireita aina on, mutta silloin kun join, niin varmasti pisteet nousivat urakalla. En pidä tätä sinällään kuin jotain suuntaa antavana testinä, eikä minullekaan enää sitten jossain vaiheessa tätä vastaanotolla teetetty, kun tiedettiin, että kaveri on joka tapauksessa aina vähän sekaisin. Kokeilkaa! :)
 

godspeed

Jäsen
Hah, aina välillä käy puolihuolimattomasti mielessä, että ostaiskohan sitä muutaman juoman illalle... tai, että maistuisipa nyt kylmä lonkero, kun pitää rentoutua. Kyllä se mieli osaa sitten kertakaikkiaan valehdella itselleen ja syöttää tällaista paskaa pään täyteen.

Vaikka menisi kuinka hyvin tahansa ja olisi ihan kuningasolo, niin on ensisijaisen tärkeää ajatella siten, että siihen entiseen elämään ei ole paluuta. Tälläkin hetkellä minulla on niin hyvä olo, että tavallisesti se johtaisi juomiseen, joka sitten vuorostaan veisi lopulta sen hyvän olon, mutta jättäisi jälkeen tyypin, joka tajuaisi, että turhaan kokeilin ja menin mahdollisesti vetämään pöntöstä alas jotain ratkaisevaa. Ei tästä oikeasti saanutkaan sitä mitä haki. En ehkä ajattele, että kaikki alkaisi ns alusta, kun en minä raitis ole siksi, että saan toitottaa lukuja, vaikka ne toki ovat hyvä apuväline ja motivaattori.

Kaikki tällainen kuvailemani omituinen mielen toiminta tiedetään ja käytös tunnistetaan, joka varmasti tulisi olemaan minulla tuollaista. Näinhän se on useasti myös monella muulla, ja me kyllä osaamme tämän kieron logiikan paremmin kuin muut, kun sitä juomaa on vaan saatava. Selannut tuossa taas internetin syövereitä, niin emmehän me alkoholiriippuvaiset sinällään toisistamme erota. Olemme toki erilaisia ihmisiä, mutta ihan samat jutut ne kaikilla ovat. Kyllähän ikävä kyllä tällaista luovuttamistakin on ja olemme lapsesta asti sitä nähneet vähintään kaduilla, mutta yhtälailla sitten on paljon tarinoita, kun kuuppa on saatu pysyvästi selväksi. Kaikista tarinoista löytyy jotain kerrottavaa, uskon niin, mutta aina niitä tarinoita ei tule esiin tarpeeksi tai kertojat ovat menehtyneet. Kohtaloita on.

Yhtäkaikki minä en pidä näissä yhteyksissä kovinkaan helposti ketään huonona tai toista parempana toista, vaikka häiriköitä en siedä. Oikeastaan mitään sellaista mittaria ei ole olemassakaan, jolla voisi varsinaisesti laittaa ihmisiä järjestykseen. Joskus luulin, että olen itse kenties jopa parempi kuin moni muu, vaikka eihän se ole todellisuutta. Juomat on juotu, on sekoiltu urakalla ja on pysyvää mielenterveysongelmaa, joten missä vaiheessa minä koko ikäni juoneena, melko tavallisena tyyppinä sinällään, voin alkaa pitämään itseäni parempana kuin muut? Kysynpähän vaan.
 

godspeed

Jäsen
Johonkin se olisi varmaan tarkoitus pidemmän tähtäimen suunnitelmalla mennä. En tiedä mitä minulle olisi esimerkiksi AA:ssa tarjolla, kun olen itsekin saanut näitä asioita suoritettua mitä pitää. Tässä ei ole mitään hätää niin kauan kuin mieleni vaan pysyy jossain määrin tasaisessa kunnossa. En sinällään kaipaa mitään alkoholismiin liittyvää keskusteluseuraa, sillä esimerkiksi kun kuntouttavassa työtoiminnassa olin, niin siellä oli myös ihmisiä, joilla oletan olleen alkoholiongelmia. Toki tämä on vain päätelmäni ja tavallaan silloin olin oikeassa seurassa (juoppo tosin vielä), vaikka me emme koskaan kyselleet miksi sinä olet täällä ja miksi sinä olet tuolla. Me vaan oltiin ja työtehtävien lomassa hengailtiin. Siellä oli itseasiassa niin mukavaa, että hieman kaipaan jotain vastaavaa. Tässä mielessä mietinkin, että pääsisinköhän minä johonkin tällaiseen päivätoimintaan johonkin, vai onko niissä kovaakin ruuhkaa. Väkisinhän sinne ei pidä tunkea vaan pitää olla se halu, jotta ei sitten vie kenenkään muun paikkaa.

Tietysti paria kertaa enempää viikossa en jaksaisi suorittaa, jos jaksaisin ehkä ollenkaan. Siinäkin pitää olla rehellinen itselleen. Ei tämä kunto taikaiskusta siten mihinkään kohoa, vaikka alkoholi on jäänytkin. Sellainen masentuneisuus ei ole nyt minun ongelmani, vaan ahdistuneisuus- ja pakko-oireinen häiriö vievät aika paljon virtaa. Noihin on toki jotain lääkityksiä olemassa, mutta joko ne on huumeita tai sitten niissä on ikäviä ja raskaita sivuvaikutuksia. En halua vetää nappeja yhtään enempää kuin on aivan pakko. Nyt on jo mielialalääkkeet aika tapissa.

Tietysti minulla ei ole tässä kiire mihinkään vaan katsellaan nyt kesää kohti. Kesä voi olla se tervehdyttävä palanen tässä palapelissä, kun kaikenlainen talven aiheuttama ylimääräinen vaiva poistuu.
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Tämä tekee oikeastaan aika hyvää monellakin tasolla kaivella kaikki mädimmätkin asiat historiasta päivänvaloon. Ei nyt tarvitse itseään ruoskia, eikä väenvängällä hakea negatiivista, mutta tuollain katsoa vähän silmästä silmään niitä ongelmatekijöitä pitkin omaa matkaa. Ennen kuolemaansa nämä asiat kannattaa tehdä, jotta ehtii sitten nauttia elämästä vanhempanakin. Ei se elämä niin kauhean pitkä lopulta ole, ja nuorikin on vain kerran. Sitä voi myös yllättyä kuinka paljon asioita on vaan sulkenut mielestä pois, ja vaikka ne ovatkin olleet suljettuja, ne eivät sieltä uumenista katoa mihinkään.

Vähän aikaa voi olla paha olla, kun miettii ja antaa itsensä ilmi näille asioille, mutta yleensä pahaa oloa seuraa hyvä olo. Niin se on aina mennyt. Hyvää illanjatkoa!
 

godspeed

Jäsen
Jahas, se olisi sitten taas perjantai! Aika on alkanut nyt kulua ihan eri tavalla, kun on ollut pidempään juomatta. Sama tapahtui tupakinkin kanssa. Ensimmäiset pari kuukautta oli hieman tervanjuontia, mutta siitä se pikkuhiljaa aikaa lutviutua. Aika alkaa jopa juosta!

Nyt on ollut useampana päivänä tällä viikolla sellainen olo, että tässä on voitettu jotain. Viikonloppu yleensä tuplaa sen fiiliksen, koska olen lapsellisesti pitänyt kiinni viikonloppurutiineista ja yhdistänyt vanhoja ajatuksia uusiin koskien päivän- ja illanviettotapoja. Olen tehnyt niin oikeastaan jo pitkään.

Olen myös keskustellut näistä asioista ihmisten kanssa, jotka ovat enemmän tai vähemmän vapaalla kenties vanhuuseläkkeestä johtuen, niin tyypillisesti ajatellaan, ettei ole mitään väliä onko arkipäivä vai viikonloppu. Se on minusta vähän surullista, että katoaa se ilo päivistä ja jäljellä on tasapaksua puurtamista, jossa mistään ajankohdista ei saa mitään ekstraa irti. Kun on saavutettu jonkinlainen vapaus, niin sitten millään päivillä ei ole mitään väliä. En suostu sellaiseen, sillä minusta tuollaiset ihmiset ovat jo tieten tahtoen toinen jalka haudassa.

No, eipä se minun persettäni kutita sen enempää.

Ehkä salaisuus tässä minun alkoholittomuusprosessissa (jos tämä nyt enää prosessi on, vaan ollaan lähellä lopputulosta) on tällainen lapsenomainen eteneminen. Se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää saada heti vaan kaikesta pienestäkin löytyy jotain ajateltavaa, jotain tunnettavaa ja jotain mistä ottaa kiinni. Heti kun ihminen näkee vaan suorat suuntaviivat niin ehkä jää myös jotain huomaamatta. Aikuiset muuttuvat niin totisiksi, että leikkisyys unohtuu. Silloin sitä sitten herkästi tarttuu siihen pulloonkin. Turruttamisesta tosiaan herkästi puhutaan, vaikka ei se tyyppi sieltä Alkosta viinapullo kädessä useinkaan kävele mitenkään sen oloisesti, että pitäisi turruttaa. Kyllä niissä askelissa on määrätietoisuutta. Kaataa vaan se kurkkuun ja nauttia seurauksista. Yksi pullo perjantai-iltana voi riittää ja sillä kuitataan viikon mölyt.

Karmeaa litkuahan se on raakana. Kerran parikymppisenä kokeilin tuon, että vetäisin raakana pullon kossua. Se jäi siihen yhteen kertaan. Ei ollut viina minun juttuni ja lantrinkien kanssakaan en välittänyt alkoholin mausta. Olin sikäli huono juoppo eritoten loppuvaiheessa, että olin perkeleen valikoiva ja mitä kauemmin join, niin sitä vähemmän eri alkoholilaadut alkoivat maistua. En juonut lopulta enää kuin lonkeroa. Ja sekin alkoi tökkiä. Tässä siis ehkä ihmisillä voisi toimia sama, että ei osta sitä suosikkijuomaa laatikkokaupalla. En tiedä voiko se toimia, jos se juoma vaan kuitenkin maistuu. Yleensä lopettamiseen vaaditaan kuitenkin jonkin asteista tympääntymistä tai kyllästymistä joidenkin tapojen orjalliseen toistamiseen, jotta voi tarttua härkää sarvista. Toki alkoholismiin kuuluu sekin, ettei alkoholi enää tyydytä, mikä on minusta ihan hyvä, sillä silloin lopettaminen voi onnistua paremmin. Se on tosin täysin yksilökohtaista, että miten maailma makaa tuossa vaiheessa ja kuinka pakonomaista se juominen on. Osaako olla yhtään ilman, vai onko esimerkiksi näitä salapulloja? Minullakin oli jotain tuonkaltaista jossain vaiheessa.

Vähentämisestä huomasin, että se onnistuu vain, jos joku on vahtimassa. Itsekseni vedin aina naulan päähän tai join vähintään niin, että aamulla paniikissa herättiin, että mitähän kaikkea minä taas olen tehnyt!? Kontrollintarve on nykyään niin paljon suurempi kuin joskus, että kaikki mitä teki rupesi ahdistamaan valtavasti. Silloin ei halua enää juoda. En tiedä onko useimmilla ihmisillä ollut niin suuri ongelma tuo kuin minulla, että kontrolli menee enemmän tai vähemmän. Se kuuluu alkoholismiinkin, mutta osa ihmisistä pysyttelee vähäisissä määrissä, eivätkä riehu edes netissä. Onnistui se minultakin, kun muija oli vahtimassa. Mutta auta armias...

Ehkä tämä oli itsellekin tarpeen muistuttaa, että yksinkertaisimmillaan juominen on vain toisteista ja pakonomaista rituaalia, joka ei koskaan tyydytä. Usein sanotaan, että tupakasta ei saa mitään vaan se on pelkästään nimenomaan tuota, että on vaan saatava se annos tunnin välein. No, sitä ei ole luokiteltu sairaudeksi, mutta samat mekanismit ja kiemurat sielläkin taustalla vaikuttavat. Alkoholismia pidin vuosia jonain muuna kuin sairautena silloinkin, kun itse olin pahasti sairas, vaikka onhan se aina vaan reseptorit aktivoiva aivosairaus.

Kuvitelkaa, että vielä näin puoli vuotta lopettamisen jälkeen pitää tolkuttaa itselleen näitä asioita. Ei se ihme ole, jos ihminen ei millään sisäistä omaa tilaansa vaan kieltää sen loputtomiin asti, jos asenne on sellainen, ettei minua mikään vaivaa. En tiedä onko se ihmisen psykologiassa jokin puolustusreaktio vai mikä siinä on, että myöntäminen on hankalaa. Tai jos myöntää, niin myöntää vain osittain. Tässäkään asiassa ei ole heikkouksista tai vahvuuksista kyse, kun yhtälailla ovat ihmiset noista kahdesta riippumatta dokanneet koko maailman sivu.

Parempaa viikonloppua kaikille tilanteesta riippumatta! :)
 

godspeed

Jäsen
Normaalisti tämä kirjoittaminen voisi vaikuttaa jonkun silmiin maaniselta, mutta ei huolta, en ole maniassa. Ajatus vaan kulkee ihan eri tavalla nyt. Ja olo on kohtuullinen. Paikoin tämä olotila aiheuttaa ylianalysointia tai ylitulkintaa, jotka sitten johtavat varsin erikoisiinkin aistihavaintoihin ja ajatuskulkuihin, mutta ehkäpä se on se miten oikeasti ajattelen ja tunnen asioista. Se on aika hienoa huomata, vaikka ahdistaakin välillä. Mutta se kuuluu jopa minulla, sekopäällä, elämään.

Nyt voi vapaasti ajatella näin, eikä tarvitse enää hävetä, sillä alkoholinjuonnin seuraukset aiheuttivat häpeää. Vasta olen nyt ihan viime päivinä tajunnut, että tuo häpeä on myös rassannut aika paljon. Mutta enää ei tarvitse esimerkiksi rohkaisuryyppyä sosiaaliseen tilanteeseen, vaikka sosiaalinen fobianikin sitä voisi ehdottaa. Osaa kohdata ihmisiä jollain tasolla paremmin, vaikka koskaan ei varmaan ihan täydellisesti. Minua ärsyttää, jos sosiaalinen kohtaaminen menee huonosti tai keskustelu tökkii.

Monesti kirjoitin netissäkin humalassa, kun ei mukamas muuten voinut, mutta nyt on huomannut, että onnistuu se näinkin. Ehkä jos ihminen tarvitsee humalan kirjoittaakseen, niin ei ole aina täysin sinut vastoinkäymisten ja elämän kommellusten kanssa, joita kohtaa. Miksi näin, niin en osaa sanoa, koska me suhtaudumme asioihin eri tavoin riippumatta kyvyistämme, mutta emmeköhän me aina jossain vaiheessa joudu asiaa harjoittelemaan. Aina tulee menetyksiä. Pullo alkaa houkutella. Tiedämme tämän tarinan jokainen ja osa on sen sitten kotonakin nähnyt skidinä.

Näin yleisesti ihmisten kanssa toimiessa ja keskustellessa saatan ajatella jopa hieman hullunkurisesti, mutta sen osaa naamioida loogiseksi. Jotkut varmasti huomaavat minusta, että puhun joskus outoja. Sen näkee kuuntelevan naamasta, että ihan aina ei mene viesti hissillä perille asti. Toisaalta, kuka meistä koskaan täysin loogisesti tekemistä ohjaavien eri tunteiden keskellä ajattelee? En minä vaan tiedä. Tai osaa esittää monimutkaiset asiat simppelisti.

Se on se ihmisen aivotoiminta vähän sellaista, että jos sieltä jollain piuhalla saisi heijastettua tajunnanvirtaa ruudulle, niin voisi olla mielenkiintoisen näköistä. Jos joku väittää ajattelevansa ja kommunikoivansa aina täysin selkeästi ja johdonmukaisesti, niin ei ole vain tarpeeksi syvällä aivoissaan käynyt.

Niin ja olihan tänään se päiväkin kun pääsee saunaan. Voi että se kylmä vissy saunassa ja sen jälkeen maistuu hyvältä!
 

godspeed

Jäsen
Olisinkohan minä nyt pysyvästi irti? Suurimmat paineet viikonlopun harhaisesta sekoilusta päästetty pihalle, eikä ole enää jännittyneisyyttä ja tuskaisuutta asiasta. Tuntuu kuin olisi irti. Eikä se ole harhaa. Tai sairaus ei puhu vain taas. Irti.

Kiitos ja toivottavasti ei ole asiaa tähän ketjuun pitkään aikaan!
 
Suosikkijoukkue
Änärin suomalaiset
Olen kyllästynyt juomiseen. Ajattelin nyt lopettaa. Ja kyllä, tiedän ettei se varmastikaan ole napsusta pois oleva juttu ja huomenna jo varmasti tekisi mieli hakea edes ne muutamat. Tai jos ei huomenna niin joskus kuitenkin. Ennemmin tai myöhemmin. Mutta koitetaan. Selvin päin en näe mitään ongelmaa, mutta humalapäissään sitä miettii mielessään että mitä jos sitä heittäisi tämän paskan hevonhelvettiin? Ja juurikin kännissä näkee juopottelun turhana, mutta kas kummaa sitten selvinpäin sitä miettii että olisihan se ihan jepa muutama bissenpaska hakea. Viikonloput varsinkin pahoja kun opettanut itsensä siihen että humaltuminen on jonkunmoinen palkinto ja hupskeikkaa sitä onkin koko viikonloppu ihan seipäässä. Ja se on se palkinto jota aina odottaa. Tiedän, ihan helkkarin kummallista. Ihmismieli.

Katsellaan nytten. Pitemmän aikaa tätä jo miettinyt. Hämmentävää on se että selvin päin en näe ongelmaa, mutta humalassa tuo ajatus puskee päälle. Miksi? En voi käsittää. Jotenkin tuo alkoholi on jotakin tylsistymisen ehkäisemistä itsellä. En tiedä, ihan kummallista. Jostakin tuo juuntaa juurensa. Sille pitäisi tehdä jotakin, koitetaan nyt viimeinkin sen eteen tehdä juttuja itsekseen, kuin kotikonstein. Katsellaan. Palaan ketjuun myöhemmin. Minussa alati elävä kyynikkkö jo kuiskuttelee korvaan seuraavaa viestiä jossa mikään ei ole muuttunut, mutta mistäpä tuon tietää. Palaamisiin.
 

godspeed

Jäsen
Hyvin laajamittaisesti harrastamani spämmi tähän ketjuun alkaa tuntua jo kaukaiselta toiminnalta, vaikka ei viimeisimmästä viestistä ole viikkoakaan. Elämä jotenkin vaati sen, että oksennan kaiken ulos, oli millainen olo tahansa. Minulle se toimi erinomaisesti, vaikka välillä on ollut ns usko koetuksella, että helpottaako tämä koskaan. Enää ei kuitenkaan tunnu niin pahalta, vaan aika hyvältä, ja kun sanon hyvältä, niin se on ehkä lähellä jonkinasteista normaalia. Päivät sujuvat. Enempää en uskalla vaatia kuin että toivottavasti ne vaan sujuisivat jatkossakin.

Onhan se hankalaa sanoa mitkä tavat ja mallit kellekin sopivat, kun alkoholinkäyttöä vähennetään tai jopa lopetetaan, mutta kyllä se rohkeutta vaatii. Minulta ovat jotkut kyselleet, että miten ihmeessä sinä aloitit tämän projektin ja miten ihmeessä sait aikaiseksi. No, ei siihen oikeastaan ole mitään vastausta, mutta motivaatioon ovat vaikuttaneet ihan arkiset asiat kuten raha ja kyllästyminen kaikkeen alkoholin kanssa säätämiseen. Halusin vain olla rauhassa, eikä alkoholi edesauta rauhaa. Oikoteitä ei ole.

Hirveästi turhaa vaivaa aiheuttaa myös se juomisen järjestäminen, ja sitten usein siitä ei vaan saanut enää sitä mitä haki. Silloinhan se alkoholismi on raskasta, kun juominen ei tuota mitään, vaan se pelkästään kuluttaa. Jos tuon tajuamiseen menee aikaa, niin kyllä ihmisen hieman sokeakin pitää olla. Olin minäkin. Eli jos vähänkään miettii, että juoko liikaa, niin se on vain hyvä merkki, todennäköisesti silloin juo. Mutta ei siihen sinällään poppaskonsteja ole, että mitä sitten pitäisi tehdä.

Työhaalarit pitää ainakin pukea ja ryhtyä tuumasta toimeen. Toki jos vaaditaan pidempi tuumaus ennen sitä, niin ei siitä haittaakaan ole. Kaikki mikä edistää päämäärää on aina parempi kuin ei mitään. Tällain ympäripyöreästi sanottuna. Mutta se päivä, kun kaikki loppuu, ei ole aina ennustettavissa. Minulle se tuli vain jonain päivänä ja se päivä oli 12.8.2023. Kopioidaanpa se tähän muistutukseksi:

"Tästä se lähtee. Ahdistaa ja puristaa, mutta niinhän se on tehnyt jo vuosia...

Hain kioskilta limpparia ja vissyä, en katsonutkaan alkohyllyä kohti. Ei tämä sillain vaadi kuin vähän asennoitumista, että ei sillä juomisella lopulta mitään voita, vaan se on sitä kehässä pyörimistä. Kun olet yhden juonut, niin pitää saada jo se seuraava. Kaikki meistä tietää tämän, vaikka ei sillain alkoholismia olisikaan ja juominen olisi ns hallussa. Minulla se ei ole ja nyt on sitten pistettävä poikki tämä touhu. Menen askel kerrallaan, niin se vaan on mieleisempää, kuin huutaa kylillä että GODSPEED LOPETTAA. Ei, se ei ole tyyliäni ja saa ahdistuksen kohoamaan. Kunhan lasissa on vaan jotain mitä hörppiä, minähän olen vannoutunut vissynlitkijä nykyään :)

Kiitos ja näkemiin."


Ihan karmea viesti lukea sinällään kun aivot vielä lähes lilluivat viinassa, mutta tuossa vaiheessa ei tiennyt lainkaan mihin oli ryhtymässä ja mitä tapahtuu. Pelännyt en ainakaan viestin melko rempseästä sävystä päätellen. Ehkä se voisi olla se miten asiaa pitäisi lähestyä: ilolla!
 

godspeed

Jäsen
No mutta mitäpäs tänne kuuluu taas viikon jälkeen?

Itsellä on tuo rauha ollut nyt taikasana huomattuani, etten enää kävele unissani ja yöt ovat tasapainoisia. Vielä pitkälle syksyä puuhasin unissani kaikkea, eivätkä aivot levänneet kunnolla, ja luulen, että päiväsajan stressi suurista elämänmuutoksista johtuen oli siihen syypää. Tietysti jatkuva levottomuus ja kärsimättömyys kohti raittiutta myös vaikutti asiaan hetkellisesti negatiivisesti, mutta nyt kaikki on kuin ihan toisesta elämästä, sillä olen oppinut olemaan myös päiväsaikaan jotenkin läsnä kaikessa ja tietysti ilman alkoholia. Se vaikuttaa heti yönkin tapahtumiin.

Olen oppinut siihen, että kutakin pientäkin tekoa voi arvostaa ja niistä voi nauttia. Ne eivät ole enää rasitteita tai mitättömyyksiä, jotka pitää vaan suorittaa. Kun joi, niin kaikki tähtäsi ihan muuhun, eikä mitään voinut tehdä ilman juomaa, vaikka juomalla ei kyllä aina mitään saanut aikaiseksikaan. Se muu oli vähän sellainen epämääräinen löllö möhkäle, jota ei oikein voinut järkevästi pitää käsissään, kun se muljahteli ja huljahteli puolelta toiselle hallitsemattomasti. Riippuvuuksia toki tulee ja menee ja kaikilla meillä on sellaisia terveelläkin tasolla, mutta itsellä kun tulee niin herkästi himoja asioihin, niin niiden kanssa saa olla aina tarkkana. Jokin korvautuu herkästi toisella, mutta se on saletti, että alkoholi ei voi korvautua millään pahemmalla minun kohdallani.

Enhän minä elämässäni paljoa nykyiselläni tee, jos joku sitä ihmettelee. Herään aamulla yleensä 10-11 aikaan, nousen ylös ja tulen sitten koneelle selaamaan yön ja aamun tapahtumia aina siihen asti, kun pitää lähteä kauppaan. 13-15 on kello tuolloin. Siinäpä sitten on päivän varsinaiset pakolliset askareet tehty ja voi alkaa jo keskittyä illanviettoon, joka sitten riippuu monista asioista. JATKUVA musiikinkuuntelu on päällä mahdollisuuksien mukaan heräämisestä nukkumaanmenoon ja usein tuossa illalla tulee seurattua uutisia netistä ja telkkarista, katsottua jokin elokuva tai peli, ja tietysti keskusteltua sekä netissä että kotona eri asioista. Kirjoitan myös paljon.

Elämäni on siis hyvin yksinkertaista, ja joku voisi miettiä, että miten noin tylsän elämän omaava ihminen pystyy olemaan ilman alkoholia? :) No, näillä päivärutiineilla voisi yhtä hyvin muuttaa toki luostariin, mutta kuten sanottua, jotenkin vaan sellainen elämänfilosofia tässä on kehittynyt, että hätäilemällä ja sekoilemalla mistään vaan ei tule mitään milloinkaan. Kyllä sellainen kaiken tavallisuus on parasta, kun nykyisin somekaudella annetaan ymmärtää, että ihmiset ovat kokoajan menossa ja tulossa ja jokainen elää vähintään Hollywood-tähtien veroista elämää, mutta eihän se pidä paikkaansa. Ei alkuunkaan.

Ja aina välillä kun elokuvassa joku ottaa baaritiskillä shotin, niin miettii, että voisinpa minäkin, mutta vartissa sekin on jo unohtunut.
 

godspeed

Jäsen
Hyvää lauantaita kaikille!

Minulle tuli pari päivää sitten krapula taas jostain kummallisesta syystä (liikaa energiajuomaa? lääkitys?), ja kyllä siinä oloissa velloessa muisti sen, miksi on niin hyvä olla juomatta. Ei raskasta oloa päänsärkyineen, ei kovaa henkistä puristusta, ei mitään sellaista ylimääräistä tuskaa provosoivaa. Voi olla vaan. Ja tuossa ns krapulaolossa ei tehnyt juuri edes limpparia mieli juoda, joten oli siinäkin mielessä ihan hyvä muistutus tuo olo.

Alkoholi ällöttää aika reilusti juuri nyt ja sellainen fiiliskin on, että kuten tupakinkin kanssa, niin kyllä se puoli vuotta aika maaginen raja taitaa sittenkin olla. Siinä pisteessä antaa itselleen vihdoin voimia rauhoittua ja antaa itselleen anteeksi kaikki härdelli, mitä joskus on kenties tapahtunut. Mutta tämä on toki vain minun kokemukseni ja toiselle voi olla, että kun päättää joku päivä olla juomatta, niin se hoituukin kädenkäänteessä ilman tällaista performanssia kuin mitä minä olen tehnyt. Nämäkin ovat niin yksilöllisiä asioita, että miten omat jutut menee.

Pidetäänpä tänään hyvä päivä ja nautitaan olostamme!
 

godspeed

Jäsen
Jotenkin sitä asiaa vaan on taas. Mutta se on varmaan ihan hyvä merkki sinällään. Se asia on vaan luonteeltaan niin erilaista, kun ei ole LAINKAAN kärvistelyä tai minkäänlaista ikävöintiä tiettyjä menneisyyden aikoja kohtaan. Olisiko sellainen tunne pinnalla, että harmittaa nämä tuhlaajapojan tekemiset sieltä takavuosilta, kun rahaa meni ja ihmissuhteita meni. Tämä on nyt se rangaistus sitten niistä puuhista, vaikka tällä hetkellä yksinäisyydestä ei kyse olekaan.

Ei kyllä oikeastaan ole sitä vanhaa minää sinällään ikävä, koska huomattavan paljon fiksummin sitä ajattelee joitain asioita ja elämää yleensäkin just nyt. On jopa sellaista persoonallisuuden muutosta olemassa, tai sitten se persoona tulee kirkkaammin esiin millainen minä todellisuudessa olen. Sitä on varmaan pelännytkin aika paljon. Onhan minulla noita häiriöitäkin ja persoona on sikäli kiero, että se ei mitenkään parane. Persoonallisuushäiriöitä voi jotenkin toki hoitaa, mutta ne ovat tulleet muuten jäädäkseen.

Ehkä kun tässä on nyt maistellut tätäkin olotilaa, niin hieman jopa naurattaa se miten on aiemmin käyttäytynyt, kun on tekstiä tullut solkenaan ja paljon on kaikenlaista tunnemyräkkää ollut. Antakaa anteeksi, joskus se kontrolli vaan menee, sillä kontrollista tässä juomattomuusasiassakin paljolti on kyse. Mutta maltti ei mene. Ei suutu, tai jos pikaisesti suuttuu, niin se menee kyllä ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Tunteet eivät jää välttämättä "jumiin" ja joskus päivän tai pari kun viettää rauhassa, niin alkaa taas elämä voittaan.

Tärkeintähän tässä on ollut tajuta se, että juomisesta ei sitten loppuviimeksi saa oikein mitään. Tasan nollan siitä saa. Se on absurdia. Ihminen voi hautaan asti syvällä sielussaan kuvitella, että hänen on pakko saada kokoajan sitä juomaa, että pää pysyy niin sanotusti kunnossa. Mutta sitten kun vähänkin aikaa on ollut ilman, niin kyllä sen huomaa, ettei tarvitse. Myöntääkö sitä itselleen, niin se on kokonaan eri asia. Viikossakin voi huomata jo kaikenlaista, jotenkin siksi varmaan sanotaan herkästi, että päivä kerrallaan, tai päiviä alle (kuten viisas mies @Kilgore Trout totesi ja jäi ikuisesti mieleen). Se on kovaa psyykkistä valhetta ja paskaa, jos luulee sen juomisen ratkaisevan jokaisen päivän jokaiset askareet ja viat. Se vain lopulta siirtää niitä eteenpäin.

Mutta tiedän sen tunteen, kun on vaan juotava. Vaikka ei haluaisi, ei huvittaisi, niin on kuitenkin juotava. Hetken se on kivaa, kunnes kontataan lattialla ja taas tajuaa sisimmässään, että tätäkö varten sitä taas joi. Onko silloin kyse valinnasta, niin ei varmaankaan koskaan täysin siitä, mutta valintoja toki voi tehdä johonkin suuntaan ja pienistä valinnoista voi tulla jotain suurta. Minä olen vähän sitä mieltä, että kaikilla meillä on ne käännekohtamme. Jossain vaiheessa tajuaa, että nyt on se hetki tehdä muutos. Tiedän, että sellainen tulee väistämättä eteen. Niin on monet enemmän tai vähemmän tunnetutkin alkoholistitkin itselleen todenneet, kun kaveri on kysynyt suoraan, että ajan hoitopaikkaan, tuletko mukaan vai et?
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kaveri minutkin hoitopaikkaan ajoi melkein 12 vuotta sitten, mutta itse se oli ensin päätettävä. Usein se vaatii pohjakosketuksen, mikä se sitten itse kullakin on. Joillain menee ensin kaikki, jotkut selviävät helpommalla. Minulla pysyi perhe, työpaikka ja ajokortti, mutta kyllähän niitä oheisvahinkoja tuli ihmissuhteille. Osa on palautunut, osa ei.
 

godspeed

Jäsen
Kaveri minutkin hoitopaikkaan ajoi melkein 12 vuotta sitten, mutta itse se oli ensin päätettävä. Usein se vaatii pohjakosketuksen, mikä se sitten itse kullakin on. Joillain menee ensin kaikki, jotkut selviävät helpommalla. Minulla pysyi perhe, työpaikka ja ajokortti, mutta kyllähän niitä oheisvahinkoja tuli ihmissuhteille. Osa on palautunut, osa ei.

Listasin Itsemurha-topikkiin mitä minulla on, ja todella kiitollinen saa olla siitä mitä on. Ehkä ne asiat, jotka menetti, eivät olisi olleet tarpeenkaan. Yksi minut pelastanut asia oli huono viinapää, sillä en kestänyt sitä itseään eli aitoa kunnon viinaa juuri lainkaan. Tulin nopeasti huonoon kuntoon, eikä se ollut miellyttävää millään tavalla, joten miedoilla mentiin. Tämä ei nyt kuitenkaan ole kannustuspuheenvuoro mietoihin siirtymisen puolesta, koska alkoholi on alkoholia muodosta riippumatta. Tuho saadaan kyllä aikaan niilläkin, jos niikseen tulee, se on aivan varma.
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Listasin Itsemurha-topikkiin mitä minulla on, ja todella kiitollinen saa olla siitä mitä on. Ehkä ne asiat, jotka menetti, eivät olisi olleet tarpeenkaan. Yksi minut pelastanut asia oli huono viinapää, sillä en kestänyt sitä itseään eli aitoa kunnon viinaa juuri lainkaan. Tulin nopeasti huonoon kuntoon, eikä se ollut miellyttävää millään tavalla, joten miedoilla mentiin. Tämä ei nyt kuitenkaan ole kannustuspuheenvuoro mietoihin siirtymisen puolesta, koska alkoholi on alkoholia muodosta riippumatta. Tuho saadaan kyllä aikaan niilläkin, jos niikseen tulee, se on aivan varma.
Rehapissa niitä parin saunakaljan miehiä eli mietojen juojia oli siinä missä meitä tiukan viinan kiskojiakin, eli oikeassa olet, ei sillä ole merkitystä missä muodossa päihteen ottaa.
 
Suosikkijoukkue
HC TPS Fanclub Koistinen-Vallin-Kivi
Raapustin tuonne omat runot ketjuun omia fiiliksiä lasisesta lapsuudesta. Joku ehkä pystyy samaistumaan.
 

godspeed

Jäsen
Taas se ollaan perjantaissa. Nämä päiväthän menevät jo hyvin omalla painollaan, eikä laskuriakaan tule enää tuijotettua. Niin normaalia elämää kuin voi ja se siitä.

Vaan. Yksi paha riippuvuus tässä on kehittynyt alkoholin tilalle eli vissyä menee ihan tolkuttomia määriä. En ole varma mistä se johtuu, mutta jotain on saatava juoda kaiken aikaa. Se voi olla toki myös pakko-oireisuudesta johtuvaa. Onhan noita syitä tietysti aina.

Mutta eihän tässä enää tarvitse kuin pitää kuitenkin huoli siitä, että kun jengi alkaa kesäpäivien kunniaksi juoda vähän siinä sun tässä tilaisuudessa, niin pysyy vain ruodussa tiukasti. Ei edes sitä yhtä. Enkä kyllä tiedä miksi ottaisin edes sen yhden. Jotenkin on ajatusmaailmakin muuttunut sellaiseksi, ettei kaipaa vanhaa ja esim humalaisten puheet on aika raskaita nykyään kuunnella, joten sitten voi lähteä kotiin, kun meno alkaa liiaksi rasittamaan.

Otetaan nyt kuitenkin henkeä vielä rauhassa, koska kevättähän tässä vasta eletään!
 

godspeed

Jäsen
Tästä päivästä lähtien energiajuomat banniin kokonaan. Alkanut tulemaan krapuloita niistä, kun ilmeisesti liikaa kofeiinia jne ja sitten unetkin kärsii. Että voi olla ihminen tyhmä, että alkaa sitten litkimään näitä, kun limsa ei enää maistu ja vissy ei riitä. No, ei tämä niin iso rasti ole kuin alkoholin kanssa, mutta hieman käsistä tämäkin oli jo lähdössä. Tulta päin!
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Tästä päivästä lähtien energiajuomat banniin kokonaan. Alkanut tulemaan krapuloita niistä, kun ilmeisesti liikaa kofeiinia jne ja sitten unetkin kärsii. Että voi olla ihminen tyhmä, että alkaa sitten litkimään näitä, kun limsa ei enää maistu ja vissy ei riitä. No, ei tämä niin iso rasti ole kuin alkoholin kanssa, mutta hieman käsistä tämäkin oli jo lähdössä. Tulta päin!
Tjoo, itse olen kokiksen juomista vähentänyt kun vaikuttaa uniin liikaa iltaisin. Mitään pahempaa kofeiini addiktiota ei taida olla vaikka kahvia nyt meneekin päivittäin. Joskus tullut oltua päivä ilman kahvia eikä siinä mitään lievää vitutusta kummempaa ole yleensä tullut.
 

Alejandro

Jäsen
Tästä päivästä lähtien energiajuomat banniin kokonaan. Alkanut tulemaan krapuloita niistä, kun ilmeisesti liikaa kofeiinia jne ja sitten unetkin kärsii. Että voi olla ihminen tyhmä, että alkaa sitten litkimään näitä, kun limsa ei enää maistu ja vissy ei riitä. No, ei tämä niin iso rasti ole kuin alkoholin kanssa, mutta hieman käsistä tämäkin oli jo lähdössä. Tulta päin!
Oletko kokeillut vihreää teetä tai matea? Ovat mielestäni paljon parempia piristysjuomia, kuin vaikkapa kahvi. Piristävä vaikutus tulee huomattavasti tasaisemmin ja makukin on miellyttävämpi. Itselläni on toki kunnon teenkeitin, jolla saa oikeat lämpötilat ja haudatusajat. Maten kanssa riittää vedenkeitin (kunhan ei anna mennä loppuun asti).
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Niin se taitaa olla, että en minä ainakaan pysty/kykene/osaa tätä elämää elää vailla mitään addiktioita. Vähän pitää myös armoa ja siimaa antaa kuitenkin itselleen. Monista riippuvuuksista olen päässyt eroon ja ihan ehdottomasti ne kaikkein haitallisimmat ovat jääneet pois.

Mutta addiktio limonadeihin minulla on ja lähes päivittäin noita tulee litkittyä. Juon lähes pelkästään sokerittomia versioita, joten kiloja noista ei kerry, mutta tokihan hampaat noista kärsii. Ja en tiedä voiko jotain eturauhasen liikakasvua tulla siitä syystä, että juokset sitten kusella paljon tuosta syystä?

Toinen aika selvä on puhelin-/nettiriippuvuus. Tuo on sitten jo omasta mielestäni vähän haitallisempi. Tai aika paljonkin itseasiassa.

Addiktio vaikka limonadeihin on kuitenkin aivan pähkinöitä siihen alkoholiriippuvuuteen ja kaikkiin sen tuomiin lieveilmiöihin verrattuna. Myös se, että kun silloin aikanaan ei ollut mitään ymmärrystä addiktioista niin se oli vielä omiaan syventämään sitä henkistä vankilaa, missä sitä silloin eli.
 

godspeed

Jäsen
Oletko kokeillut vihreää teetä tai matea? Ovat mielestäni paljon parempia piristysjuomia, kuin vaikkapa kahvi. Piristävä vaikutus tulee huomattavasti tasaisemmin ja makukin on miellyttävämpi. Itselläni on toki kunnon teenkeitin, jolla saa oikeat lämpötilat ja haudatusajat. Maten kanssa riittää vedenkeitin (kunhan ei anna mennä loppuun asti).

Joo, jokin kahvin korvike voisi toimiakin, sillä kahvinjuontiin tuli kyllästyttyä tuossa taannoin. Tosin olen enemmän kausittainen juoja ollut yleensäkin, eikä siitä ole koskaan tullut kummempaa rutiinia. Teetä voisi kokeilla, sillä sehän on sellainen aidosti viisaiden juoma!

Niin se taitaa olla, että en minä ainakaan pysty/kykene/osaa tätä elämää elää vailla mitään addiktioita. Vähän pitää myös armoa ja siimaa antaa kuitenkin itselleen. Monista riippuvuuksista olen päässyt eroon ja ihan ehdottomasti ne kaikkein haitallisimmat ovat jääneet pois.

Olen huomannut saman, että jotain on juotava, jotain on syötävä, jotain on kokoajan oltava ja kädet ja suu hamuaa kaikkea. Aikanaan kun tupakkaa poltin, niin se korvasi helposti kaiken muun, mutta sitten kun se jäi, niin jokin ei vaan palannut ennalleen ja varmaan siitä polttamattomuudesta "kärsii" vieläkin. Jos pitäisi valita nyt yksi, ja vain yksi, riippuvuus haitoista huolimatta elämään, niin kyllä se varmaan tupakka olisi. Mutta toki olen tyytyväinen, että siitäkin rimpuilin eroon, eikä mitään uhkaa ole sortumiseen enää näin vuosien jälkeen.

Addiktio vaikka limonadeihin on kuitenkin aivan pähkinöitä siihen alkoholiriippuvuuteen ja kaikkiin sen tuomiin lieveilmiöihin verrattuna. Myös se, että kun silloin aikanaan ei ollut mitään ymmärrystä addiktioista niin se oli vielä omiaan syventämään sitä henkistä vankilaa, missä sitä silloin eli.

Joo, eihän sen alkoholin ulkopuolella ole omassakaan historiassa mitään isompaa ja hankalampaa kompastuskiveä, kun vertailemaan alkaa. Muut jutut on olleet sellaisia, ettei tarvitse kuin vähän totutella olemaan ilman ja lopulta melko helposti tehty päätös on riittänyt tilanteesta selviämiseen. En toki halua vähätellä, jos jollakulla on esimerkiksi juuri energiajuomiin jokin riippuvuus. Voihan sekin vakava olla, ja jos en väärässä ole, niin voivat käydä myös sydämen päälle, kun aiheuttavat mahdollisesti verenpainettakin. Terveellisiähän nekään eivät yleisenkään mielipiteen mukaan ole.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös