Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

@adolf

Joo, tiedänhän minä tuon :) Sairaus ei katso ketään kunnioittavasti. Nämä lapselliset heikkous ja vahvuuspuheet voi jättää ihan omaan arvoonsa.

Olen itse pohtinut toisinaan, että miten vaikea ihmisten on olla juomatta. Minulle sanoi psykiatri kerran, että hän pystyy olemaan vaikka puoli vuotta juomatta, koska ei ole alkoholin kanssa mitään ongelmia. Tuo on minusta aika hyvä mittari, että pystyy ihan vain päättämään noin. En pystynyt koskaan tuohon nuorempana, joten varomerkit olivat tavallaan jo silloin selvästi ilmassa.

 

[adolf]

Olen itse pohtinut toisinaan, että miten vaikea ihmisten on olla juomatta. Minulle sanoi psykiatri kerran, että hän pystyy olemaan vaikka puoli vuotta juomatta, koska ei ole alkoholin kanssa mitään ongelmia. Tuo on minusta aika hyvä mittari, että pystyy ihan vain päättämään noin. En pystynyt koskaan tuohon nuorempana, joten varomerkit olivat tavallaan jo silloin selvästi ilmassa.

Juu, näin se minullakin meni että se alkoholi nappasi viimeistään siinä 17-vuotiaana kyytiinsä, kun siitä tuli semmoista joka viikonloppuista. Siihen syntyi tosi nopeasti semmoinen tunneside, että se rupesi pyörittämään koko elämää.

Se, että miksi se addiktion voittaminen on niin vaikeaa, niin minun nähdäkseni yksi tosi iso asia siinä on se, että siihen ongelmaan sairastunut ihminen pelkää sitä omien tunteidensa kohtaamista. Sitä ehkä jotenkin vaistoaa sen, että ne sillä alkoholilla vuosia tai vuosikymmeniä padotut tunteet nousevat pintaan, ja se on valtavan pelottavaa. Sen lisäksi siihen vielä liittyy se suuri häpeä siitä, että on alkoholisoitunut. Niin se on, että sitä ei pitäisi hävetä, koska siinä on ihan oikeasti kyse sairaudesta, mutta ihmismieli on omituinen, eikä ole aina helposti taipuvainen tuota ymmärtämään.

 

[godspeed]

Jos kotoa saa sellaisen mallin, ettei tunteista saa/voi puhua, vaan vedetään viinaa, niin kyllä se tarttuu joskus mukaan sitten jälkikasvullekin. Meillähän on sellainen sukupolvi kasvamassa/kasvanut, joka on raittiimpi kuin aikaisemmat, mutta varmaan he ovat siellä kotonakin saaneet asioistaan puhua. Ja on enemmän tekemistäkin kuin opetella ryyppäämään.

 

[adolf]

Jos kotoa saa sellaisen mallin, ettei tunteista saa/voi puhua, vaan vedetään viinaa, niin kyllä se tarttuu joskus mukaan sitten jälkikasvullekin.

Se on juurikin näin. Tuollaisessa kodissa lapsi olosuhteiden pakosta joutuu tukahduttamaan omat tunteensa ja tarpeensa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Kuulun onneksi genetiikaltani siihen n. 80 prosenttiin suomalaisista, joilla on vaikeuksia tulla alkoholistiksi juomalla. Yläasteen viikonloput ja kesälomat menivät kaikki kännissä. Edes vuosien sekakäyttö nistikämpissä ei saanut suistettua elämää raiteiltaan. Opiskeluaikoina oli pakko juoda auringonnousuun asti, mutta jos makkaraperunoiden jälkeen jatkettiin viinillä, salaatilla ja juustoilla hyvässä seurassa, niin käytönhän täytyi olla sivistynyttä.

Nyt on ollut elämässä taas mollivoittoisempi ja yksinäisempi vaihe, ja on tullut haettua lohtua keskioluesta viikonloppuisin monta kuukautta putkeen sillä ajatuksella, ettei saunaoluista ynnä muusta vastaavasta kohtuukäytöstä koidu ihmiselle haittaa. Monet illat se hyvänolontunne olikin yksinäisyyden kokemukseen verrattuna huumaava, kun nollatoleranssilla alkuun kolmen, myöhemmin neljän-viiden annoksen jälkeen oli kunnolla päihtynyt ja rentoutunut, ja pääsi pakenemaan ikävää todellisuutta vaikka silmät kiinni keskinkertaiseen musiikkiin, joka nousuhumalassa kuulostaakin maailman parhaalta.

Homma huipentui pariin peräkkäiseen viikonloppuun, jotka vietin vastentahtoisesti yksin. Jottei olisi tarvinnut olla yksin, virittelin tekemistä lasten kanssa, kavereiden kanssa, deittejä, mutta huonolla sattumalla yhtään mikään ei onnistunut, ja mietin että "pakkohan" sitä on sitten taas juoda yksin, hyvä vaihtoehtohan sekin on. Molempien viikonloppujen molempina päivinä join 7-8 annosta, mutta euforiselle pakomatkalle ei enää päässytkään. Vastineeksi ei saanut mitään muuta, kuin loven lompakkoon ja neljä täysin hukattua viikonloppuiltaa. Olen viettänyt sen verran aikaa alkoholistien seurassa, että haluan pyrkiä sellaisiin valintoihin, ettei minusta tulisi sellaista. Totesin, että yksin juominen alkoholinkäytön korkean riskin rajalla on aivan idiootin hommmaa, ja ensimmäistä kertaa elämässäni päätin laittaa toistaiseksi korkin kokonaan kiinni, ja samaan rahaan lopettaa myös turhan pornon kuluttamisen.

 

[godspeed]

@kahden suunnan sentteri

Luettelit pari sellaista asiaa, joita olen itse tässä lopettamiseni jälkeen miettinyt. Sitä, että miksi ihmiset juovat, jos siitä ei oikeasti saa mitään ja tajutaan se jollain tasolla? Ja toiseksi, miksi ottaa riski mahdolliseen alkoholisoitumiseen, jos selvinpäinkin pärjää ihan mainiosti?

Yleensähän näitä asioita ei tule miettineeksi vasta kun on myöhäistä. Tai myöhäistä ja myöhäistä, mutta siten, että käyttö on ongelmallista. Jossain vaiheessa ne kulissitkin sortuvat aivan varmasti ja muutkin huomaavat missä mennään.

Nykyään vanhempienkin ihmisten puheet alkoholista ovat hyvin itsetietoisia ja ihmiset selittelevät miksi juovat ja mitä voi juoda ja milloin... eli sellaista selittelyä, vaikka käyttö pysyisikin hyvin kurissa. Tuo on tullut varmaan näin esiin sen jälkeen, kun kulttuuri on hieman muuttunut ja tiedot kaikista mahdollisista haitoista ovat paremmin kaikkien ulottuvilla, ja ihan järjelläkin saavutettavissa. Toki edelleen ongelmakäyttäjiä on paljon kun tilastoja tutkii.

Nyt on tullut huomattua, että tosi hyväkin olo tulee välillä luontaisesti ilman mitään. Ei tarvitse kuin jotain mielekästä tekemistä sekä myös tarpeeksi rauhallisen kodin. Joskus en voinut tehdä mitään ilman, että pitää se tehdä kännissä. En voinut kirjoittaa, kuunnella musiikkia, katsoa elokuvia, en mitään, ellen vetänyt samalla alkoholia. Tällaista ihan ihmeellistä, että ei mukamas nauti mistään, jos ei juo. Kyllähän minä varmaan enemmän itseäni alkoholistiksi join kuin olisin myöskään genetiikalta ihan suoraan sellainen, mutta en tiedä onko sillä niin väliä mitä kautta juopoksi päätyi, niin vain kävi, ja seuraukset on nyt vaan kestettävä.

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan moralisoida. Nämä olivat ihan rehellisiä pohdintoja asioista, jotka väistämättä alkavat tulla mieleen, kun käytön lopettaa :)

 

[godspeed]

Joku olisi varmaan näillä lukuisilla diagnooseillani nytkin soosissa, mutta minä en enää. En osaa myöskään olla katkera tai kateellinen muille siitä miten on elämään kasvettu ja miten sitten on käynyt milloin missäkin asiassa. Sellaista valittamista en ole aina osannut, en edes silloin, kun siitä olisi ollut hyötyä ja olisi osannut kertoa eteenpäin asioista. Aina sanotaan, että hae apua, hae apua, kerro sille, kerro tälle...

Aina en ole kertonut kaikkea eteenpäin siitäkään syystä, että ihmisiä tuomitaan puheidensa perusteella lähes välittömästi. Häpeän lisäksi voi käydä niin, että et yksinkertaisesti saa kuin torut ja päivittelyt niskaan, jos pyydät apua. Tai olet edes rehellinen missä mennään. Tätä torumista tekee hyvin röyheästi kaikki lääkäreistä sosiaalityöntekijöihin, jos niille menet kertomaan. Ne taivastelevat kuin olisit ensimmäinen alkoholisti heidän vastaanotollaan koskaan. Ei sellaisesta vuorovaikutuksesta tule mitään. Mutta en tiedä onko tämä näin, että jos silittelet päätä, niin potilas menee automaattisesti viinakaupan kautta kotiin.

Tuossa vähän taustaa, miksi olen oikeassa elämässäni pyrkinyt alkoholista yksin irti. Ja miksi näin paljon toisaalta tarvitsen tämän palstan apua, koska täysin yksin ei pärjää kukaan. Tietysti nämä lääkärikokemukset ym on vain minun kokemukseni, ei kaikilla ole tietystikään näin, mutta toisaalta varmaan minunkin osoitteeni olisi tarpeen tullessa ennemmin joku Minnesota-hoito kuin random puoskari terveyskeskuksessa/mielenterveystoimistossa. Kohdellaan ihmisiä kuin aikuisia silloin kun he tiedostavat vastuun omasta elämästään, kiitos.

 

[godspeed]

Käynyt nyt joka päivä lenkillä, kun siitä saa jopa jotain irti. Suunnittelin myös kuntosalille menemistä, mutta se on vähän hankalampi rasti, koska ei viitsi maksaa kalliisti jostain jota ei oikein osaa, eikä tiedä saako mielialaltaan mentyä sinne sitten tarvittavissa määrin. Fysiikkahan minulla on ihan kunnossa, ei ole ylipainoa ja lihaskunto kyllä kehittyy varmasti nopeasti. Mutta pieni kynnys tässä tosiaan on, vaikka huomaa tällaisessa ajattelussa aika roimaa kehitystä siihen, että käyttäisi aikansa päihteen hankinnan ajattelemiseen. Se on tosi iso muutos.

 

[1313]

Käynyt nyt joka päivä lenkillä, kun siitä saa jopa jotain irti. Suunnittelin myös kuntosalille menemistä, mutta se on vähän hankalampi rasti, koska ei viitsi maksaa kalliisti jostain jota ei oikein osaa, eikä tiedä saako mielialaltaan mentyä sinne sitten tarvittavissa määrin. Fysiikkahan minulla on ihan kunnossa, ei ole ylipainoa ja lihaskunto kyllä kehittyy varmasti nopeasti. Mutta pieni kynnys tässä tosiaan on, vaikka huomaa tällaisessa ajattelussa aika roimaa kehitystä siihen, että käyttäisi aikansa päihteen hankinnan ajattelemiseen. Se on tosi iso muutos.

Suosittelen kyllä vahvasti kuntosalilla käymistä.
Jos ei heti alussa vaadi itseltään liikaa tekniikoiden suhteen, niin monet laitteet ovat varsin turvallisia, eivätkä vaadi erikoisempaa osaamista.
Kehon aktivointi tekee hyvää mielialalle.

Itsellä oli elokuusta toukokuuhun sellainen periodi, että join kaljaa joka päivä. Arkisin muutaman ja viikonloppuisin tiputtelin huolella.
Vapun jälkeen alkoi olla jonkinlaista tärinää käsissä ja totesin, että nyt jätkä pitää tehdä jotain muutakin. Pidin sitten parin viikon täysin tipattoman ja aloitin salilla käynnin uudestaan.
Nykyään alkoholin käyttö on vahvaa viikonloppuisin, mutta arkijuominen jäi.
Kokemukseni mukaan alkoholiriippuvuus saattaa syntyä yllättävän salakavalasti, mutta ainakin tajuan sen kuvion ja olen sitä myös kanssaihmisen kohdalla hyvin läheltä todistanut.

 

[godspeed]

Itsellä oli elokuusta toukokuuhun sellainen periodi, että join kaljaa joka päivä. Arkisin muutaman ja viikonloppuisin tiputtelin huolella.
Vapun jälkeen alkoi olla jonkinlaista tärinää käsissä ja totesin, että nyt jätkä pitää tehdä jotain muutakin. Pidin sitten parin viikon täysin tipattoman ja aloitin salilla käynnin uudestaan.
Nykyään alkoholin käyttö on vahvaa viikonloppuisin, mutta arkijuominen jäi.
Kokemukseni mukaan alkoholiriippuvuus saattaa syntyä yllättävän salakavalasti, mutta ainakin tajuan sen kuvion ja olen sitä myös kanssaihmisen kohdalla hyvin läheltä todistanut.

Sitä ei tosiaan tarvitse juoda kuin muutama päivässä, varsinkin jos juo joka päivä, niin voidaan puhua jo isommastakin käytöstä. Viikossa kertyy + sitten kunnon tinaukset viikonloppuna. Siten ihan klassinen kuvio.

Erinomaista, että tiedostat missä mennään, niin käyttökin kohtuullistuu. Jos vaan mikään pakko ei ole juoda, niin se kertoo paljon. Itse lopetin baareissa käynninkin yli 10 vuotta sitten, kun ei sielläkään enää viihtynyt. Juominen siirtyi vahvasti kotioloihin ja yksikseen juomiseksi. En tiedä miten sinulla, mutta tuota yksin juomista kannattaa tarkkailla, ihan vaan neuvo :)

 

[Siisel1]

En ole enää matkalla vaan jo ihan perillä.

Eilen oli taas erittäin kostea ilta ja nyt sitä taas päätin jatkaa. Jokainen vähäinen vapaa-aika töistä menee dokatessa. Ei niinkuin rehellisesti sanoen ole muutakaan tekemistä. Muuton jälkeen olen jäänyt todella yksin ja aiemmin voitettu taistelu viinaa vastaan kääntyi tappioksi. Ammattiavun avulla olin yli vuoden ilman mitään alkoholia. No nyt ollaan sillä tiellä, että kohta lähtee duunikin alta. Alkaa jo käydä tämä pahasti mielen päälle. Siksi ehkä päätin tänne kirjoittaa.

Olen huomannut, että todella harva pystyy ymmärtämään mitä tämä erittäin ikävä sairaus tarkoittaa. Ymmärrän itse sen, että on todella sairasta juoda pakonomaisesti ollakseen humalassa. Tiedän, että alkoholi on minulle vaaraksi monessa mielessä. Silti tärkein asia on päihtyä hinnalla millä hyvänsä. Iltavuoroja tekevänä se on todellakin kallis harrastus. Töistä päästyäni en saa kaupasta enää muuta kuin ykköskaljaa. Sitä sitten pari naamaan ja baariin. Siellä sitten taas kaksin käsin juotavaa ja tuhannen humalassa himaan. Iltapäivällä töihin krapulassa ja sama rumba uudestaan illalla.

Välillä olen yrittänyt jättää viinan pois. No se on todella vaikeaa, koska ne vieroitusoireet on ihan hirveitä. Koko yö menee hikoillessa, täristen ja ääniä kuullessa. Uskon kyllä, että putki päättyy jossain vaiheessa. Toivottavasti mahdollisimman pian.

 

[godspeed]

Olen huomannut, että todella harva pystyy ymmärtämään mitä tämä erittäin ikävä sairaus tarkoittaa.

En tiedä minäkään, mutta opiskelen kovasti. Ja kaikilla meillä on omanlaisemme polku kuljettavana. Arvokasta tietoa tämä sinunkin viestisi on täynnä, joten kiitos, että jaoit sen meidän kanssamme. Kuten kirjoitin ylempänä, niin en itse luota niihin, joiden pitäisi tietää mistä on kyse vaan luotan niihin, joilla on omakohtaista kokemusta. Ei kyllä lääkärien jutut kiinnosta. Niistä tulee vain vihaiseksi. Mutta tosiaan, jos yhtään sinua auttaa, niin kirjoita auki tuntemuksiasi. Auttaisiko pieni kertaus miten pääsit aiemmin eroon, minua kiinnostaa sekin miten teit sen viimeksi. Tsemppiä!

 

[Vanha Len]

ADHD on muuten sairaus, josta kärsii moni alkoholisti. Yleisesti ottaen ADHD- ihmisillä on normaalia hieman alhaisempi dopamiinitaso, jota päihteet sitten buustaavat todella korkealle. Myös impulsiivisuus on addiktille hieman huono piirre, joka siis kuuluu ADHD- ihmisen arkeen. Hieman, kuin kaksisuuntaisessa maniavaiheet. Tehdään huonoja päätöksiä jne.

 

[obi-wan]

ADHD on muuten sairaus, josta kärsii moni alkoholisti. Yleisesti ottaen ADHD- ihmisillä on normaalia hieman alhaisempi dopamiinitaso, jota päihteet sitten buustaavat todella korkealle. Myös impulsiivisuus on addiktille hieman huono piirre, joka siis kuuluu ADHD- ihmisen arkeen. Hieman, kuin kaksisuuntaisessa maniavaiheet. Tehdään huonoja päätöksiä jne.

Omalla kohdalla alkoholi toimii noin 3 annoksen kohdalla täydellisenä rauhoittajana. Päässä kohina hiljenee ja ajatukset kirkastuvat. Jos voisikin olla jatkuvasti sellaisessa seitinohuessa niin elämä olisi helvetisti helpompaa

 

[1313]

Sitä ei tosiaan tarvitse juoda kuin muutama päivässä, varsinkin jos juo joka päivä, niin voidaan puhua jo isommastakin käytöstä. Viikossa kertyy + sitten kunnon tinaukset viikonloppuna. Siten ihan klassinen kuvio.

Erinomaista, että tiedostat missä mennään, niin käyttökin kohtuullistuu. Jos vaan mikään pakko ei ole juoda, niin se kertoo paljon. Itse lopetin baareissa käynninkin yli 10 vuotta sitten, kun ei sielläkään enää viihtynyt. Juominen siirtyi vahvasti kotioloihin ja yksikseen juomiseksi. En tiedä miten sinulla, mutta tuota yksin juomista kannattaa tarkkailla, ihan vaan neuvo :)

Ei ole varsinainen pakko, enkä juo kotona yksin lainkaan. Kapakoissa tulee viihdyttyä ja lähinnä kyse on kai hakeutumisesta ihmisten pariin, kun ei vaan viihdy iltoja yksin kotona.

 

[Vanha Len]

Omalla kohdalla alkoholi toimii noin 3 annoksen kohdalla täydellisenä rauhoittajana. Päässä kohina hiljenee ja ajatukset kirkastuvat. Jos voisikin olla jatkuvasti sellaisessa seitinohuessa niin elämä olisi helvetisti helpompaa

Mulla täysin sama tilanne, mutta kun ei vaan pysty. Tosin ymmärän nyt hieman enemän tätä mun alkoholismia.

 

[godspeed]

Itse join loppuvaiheissa eli keskikesällä "vain" 6-8 annosta joka päivä, eikä siitä tullut humalaan varsinaisesti eli tavallaan se oli rentoutumishakuista enemmänkin. Oli jopa ihan hyvä olla välillä, jos esimerkiksi mökillä tulit saunasta ja sait korkata kylmän juoman. Ja otit sitten muutaman siinä kesämaisemia katsellen.

Jos taas olin täysin yksin kotona, niin latu olikin sitten auki ja meni niin paljon kuin koneeseen upposi, mikä tarkoittaa apaut 15 annosta päivässä, enkä edes tiedä miksi join niin paljon. Varmaan siksi, että alkoholistille jos antaa tarpeeksi viinaa, eikä ole muuta tekemistä, niin sehän sitten myös juo ne. Piti vaan juoda (viihteen vuoksi), ja känni sitten tuli sellaisena kuin tuli, mutta tarkoitus ei ollut juoda itseään päälleen. Tietystikään ei ollut juominen tuolloin kontrollissa, joten aika humalassa sitä myös oli.

Lopettamista helpotti se, ettei tarvinnut lähteä pitkältä takamatkalta, jolla tarkoitan sitä, että olisi ollut esimerkiksi kova koskenkorvaputki ja joka päivä menisi kirkasta pari pulloa. Tuollaiseen en ole koskaan kyennyt eli minulla on olleet määrissä aina jonkinlaiset rajat mitä keho milloinkin kestää. Jotain positiivista siis.

 

[Ränse]

Omalla kohdalla alkoholi toimii noin 3 annoksen kohdalla täydellisenä rauhoittajana. Päässä kohina hiljenee ja ajatukset kirkastuvat. Jos voisikin olla jatkuvasti sellaisessa seitinohuessa niin elämä olisi helvetisti helpompaa

Harmi vaan että tolet kasvaa jos olisi aina tommoisessa "3 kaljan seitinohuissa". Aika äkkiä valuu ongelmakäytön puolelle. Itselle tommonen 3 kaljaa on pahin, koska siitä tulee nopeasti "laskuhumala" ja olo on sitten entistä ahdistuneempi ja huonompi. 2 annosta on täysin maksimi mitä pystyy "tissuttelemaan" ilman noita "laskuhumalan" oireita. Arkikäyttöä pyrin välttämään näistä syistä viimeiseen asti. Nyt mennyt vuosikausia semmoisella "15 annosta" viikossa tahdilla(pääosin pe/la keskittyen) ja toikin tuntuu liian suurelta määrältä kun ikää tulee. Nykyään tulee harvemmin vedettyä ns. pohjanmaan kautta, muutamia kertoja vuodessa. Vaikutukset tuntuvat silti jo noilla. Vähentää pitäisi. Vuodessa tulee yleensä pidettyä väh. 1 kk:n tauko kokonaan. Voisi lisätä noita taukoja tuntuvasti jatkossa. Kuitenkin sukurasite ongelmakäyttöön on vahvasti olemassa, tarkkana saa olla.

Suomessa noi terveysinstanssien määrittämät "riskirajat" ovat kyllä tolkuttoman isoja. 24 annosta viikossa on todella iso määrä kenelle tahansa.

 

[adolf]

Suomessa noi terveysinstanssien määrittämät "riskirajat" ovat kyllä tolkuttoman isoja. 24 annosta viikossa on todella iso määrä kenelle tahansa.

Ja jos ihan addiktioista puhutaan, niin silloin pitää ymmärtää minun mielestäni se, että noiden määrien mittaaminen on addiktion tunnistamisessa sellainen mittari, jota ei tulisi käyttää ollenkaan. Ihminen ei ymmärrä silloin addiktion luonnetta.

 

[godspeed]

Määrät ei suinkaan ole ainoa mittari, mutta kyllä ne ovat siinä kyljessä ihan hyvä apuväline. Olen lukenut ihmisistä, jotka ovat juoneet samalla tavalla kuin minä, eivätkä pidä itseään alkoholisteina, tai kierrellen puhuvat asiasta. Kun on mennyt 10 annosta päivittäin siideriä sillain sivistyneesti pitkin päivää juoden, niin siinä ikään kuin vapautuu kaikista mittareista, koska eihän se juominen välttämättä ole edes humalahakuista silloin. Ei ehdi nääs tulla känniin. Joten mikäs tässä näin juodessa. Rentouttavaahan se vaan on.

Itse uskoin tuohon samaan jorinaan monta vuotta, mutta kyllähän tuossakin on määrät laskettava, ja 70 siideriä tulee siis kevyesti viikossa täyteen. Toleranssit tosiaan vaikuttaa tässä myös aika huimasti, joten määrät alkavat kyllä varmasti rasittamaan elimistöä aikalailla. Minä nykyiselläni ajattelen määriä juuri sen takia miten paljon ne kuormittavat ja aiheuttavat fyysistäkin ongelmaa. Aiheuttivat ainakin minulla selvästi, sillä kun alkoholistin ennenaikaisesta kuolemasta kun puhutaan, niin kroppahan siinä silloin tekee stopin. Ihan niiden määrien takia.

 

[adolf]

Määrät ei suinkaan ole ainoa mittari, mutta kyllä ne ovat siinä kyljessä ihan hyvä apuväline. Olen lukenut ihmisistä, jotka ovat juoneet samalla tavalla kuin minä, eivätkä pidä itseään alkoholisteina, tai kierrellen puhuvat asiasta. Kun on mennyt 10 annosta päivittäin siideriä sillain sivistyneesti pitkin päivää juoden, niin siinä ikään kuin vapautuu kaikista mittareista, koska eihän se juominen välttämättä ole edes humalahakuista silloin. Ei ehdi nääs tulla känniin. Joten mikäs tässä näin juodessa. Rentouttavaahan se vaan on.

Itse uskoin tuohon samaan jorinaan monta vuotta, mutta kyllähän tuossakin on määrät laskettava, ja 70 siideriä tulee siis kevyesti viikossa täyteen.

No siis addiktiostahan tuossa aivan päivänselvästi on kyse. Ja kuten addiktioon yleensäkin kuuluu, niin siihen sairastunut ihminen kieltää sen oman tilansa. Ihan peruskauraa esimerkiksi alkoholismissa. Tuli vaan mieleen, kun kirjoitit noista esimerkeistä, että nämä 10 annosta päivittäin juovat ihmiset eivät ole pitäneet itseään alkoholisteina.

Jos touhu on tuommoista enemmän tai vähemmän kaiken aikaa, niin eipä siinä ulkopuolisen tarvitse kauheasti miettiä, että onko kyse addiktiosta vai ei. Mutta kuten sanottua, niin riippuvainen ei itse sitä useinkaan vaan ymmärrä.

Addiktion tuosta tekee enemmänkin se pakonomaisuus. Jos ihminen juo tuolla tavalla joka päivä, niin siinä se addiktion ydin tulee esiin. Ne määrät itsessään ovat lopulta aikamoinen sivuseikka.

Tuurijuopothan ovat esimerkiksi semmoisia, että voivat olla useita viikkoja tai jopa pidempäänkin täysin ilman alkoholia. Mutta sitten kun se putki lähtee päälle, niin sitten juodaan kaikki mahdollinen, mitä vaan juotavissa on. Se homman juju tulee siinä pintaan, että se alkoholi hallitsee ihmisen ajatusmaailmaa silloinkin kun hän ei juo, eli ne kaikki viikot siinä välissä, kun hän ei juo pisaraakaan. Se addiktion luoma henkinen vankila ei ole mennyt mihinkään.

Joku hätäisempi voisi sitten ruveta katsomaan, että eihän tuossa mitään ongelmaa, kun ei kerta pitkiin aikoihin juo mitään.

Mutta me kaikki jotka addiktioita ymmärrämme tiedämme sen, että asian todellinen laita ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta.

 

[godspeed]

Tuurijuopothan ovat esimerkiksi semmoisia, että voivat olla useita viikkoja tai jopa pidempäänkin täysin ilman alkoholia. Mutta sitten kun se putki lähtee päälle, niin sitten juodaan kaikki mahdollinen, mitä vaan juotavissa on. Se homman juju tulee siinä pintaan, että se alkoholi hallitsee ihmisen ajatusmaailmaa silloinkin kun hän ei juo, eli ne kaikki viikot siinä välissä, kun hän ei juo pisaraakaan. Se addiktion luoma henkinen vankila ei ole mennyt mihinkään.

Tässähän tulee mukaan se kuivan humalan käsite. En ole itselläni tätä havainnut, vaan olen aikalailla käyttäytynyt raittiilla tavalla ja ollut sillä asenteella, että raittius on tavoitteena. Ei ole suunnitelmia, että pitäisi joskus juoda, että tässä ollaan vaan tauolla, ja tällainen ajattelu sitten rassaisi takaraivossa kaiken aikaa. Eli selvinpäin "juomatauolla" oltaisin kokoajan äkäisiä ja vittuuntuneita kun ei voi juoda, tai käytös olisi samanlaista kuin kännissä normaalisti. Mutta minä en sinällään ollut tuurijuoppo, joten siksi varmaan käyttäydyn nyt eri tavalla. Tutustuin tähäkin asiaan vasta kun pistin korkin kiinni.

 

[godspeed]

Tuttava kysyi, että miten ihmeessä sinä pystyt tuohon juomattomuuteen, kun tuli puheeksi, että kohtahan se on minullakin 3 kuukautta paketissa. No, en tiedä itsekään. Kuten aloitusviestistäni (muistan hyvin kirjoitushetken) pystyy lukemaan, niin minä vaan päätin olla juomatta ja aloitin päivä kerrallaan -asenteella. Eli ei heti alkuun sellaista ajatusta, että nyt elämä loppuu vaan pikemminkin sellainen lunki meininki päälle ja katsotaan mihin päädytään. Jostain syystä minulla on sellainen tyyli, että kun onnistun päättämään jotain, niin aivot myös menee siihen moodiin, jossa päätetty asia pysyy. Vaikka olisi minkälaisia oloja, niin se pysyy.

Päivät ovat muuttuneet viikoiksi ja viikot kuukausiksi, ja tässä sitä ollaan. Ajatus kännistä on sellainen, etten halua sekoittaa päätäni. Se on muuttunut sellaiseksi. Selvät ajatukset ja selvä käytös, ne ovat niin paljon hyödyllisempiä kuin sellainen humalainen levottomuus ja riittämättömyys kaikessa. Ei sellaista oikeasti kukaan halua, mutta alkoholi hieman kuin manipuloiden saa uskomaan, että juomista tarvitsisi mahdollisesti useinkin. Tietysti välillä on se klassinen olo, että jos muutaman, mutta sitten yhtä hyvin voi ajatella, että jos ei ollenkaan.

Kiitollinen pitää olla siitä mitä saavuttaa. Vihainen olen itselleni siitä, miten pitkälle päästin tämän ongelman. Armollinen olen itselleni siitä, että minulla oli voimia tehdä asialle jotain.

 

[godspeed]

Melkein on tippa linssissä kun miettii missä mennään. Pysähdyin tässä hetkeksi pohtimaan asioita. Ehkä olen vähän väsynytkin, sillä eihän tällainen elämänmuutos mitenkään noin vaan tapahdu, vaan töitä on saanut psykkisesti tehdä ihan tolkuttomasti. Minulle riippuvuudet ovat vakava ongelma, sillä tulen riippuvaiseksi kaikesta ja tehokkaasti. Tässä on saanut olla nyt jo kuukausia varpaillaan kokoajan, että tuleeko jostain takapakkia vai meneekö niin hyvin, että julistaisi voittaneeksi taistelujen lisäksi myös sodan. En tiedä. Olen oppinut varmaankin sen, että liian polleaksi ei kannata ryhtyä.

Toivon, että tämä olo kestää nyt ja se on sitten myös minulle uusi vankka normaali, eikä vaan mikään pettävä, väliaikainen tila. Pelko on ollut aseeni pitkään, mutta varmaan ainakin siitä voi jo luopua, sillä mistään synkistelystähän ei ole enää ollut pitkiin aikoihin kyse. Kyllä tässä on käännetty ja väännetty sen puolesta, että alkoholittomuus olisi pelkästään iloinen asia. Vielä sitä pitää tolkuttaa, mutta tolkutetaan niin kauan kuin pitää. Kiitos.

 

[godspeed]

No mutta perhana unohdin melkein, tänäänhän tulee se puhuttu 3 kuukautta täyteen1!!!

Juhlistan energiajuomalla näin saunan jälkeen. Ostan joskus sellaisen, kun ei jaksa vissyä juoda pelkästään, hah. Tiedän kyllä, että niiden juominen on typerää ja osalla ihmisistä kehittyy niihinkin riippuvuus, mutta ei tämä sentään käsistä lähde :)

On ollut kyllä uskomaton matka tämä aika, kerta kaikkiaan. Joskus vuosi sitten ei olisi voinut ajatellakaan. Epävakauteni takia tämän viestin kirjoittaminen voi heikentää oloani, koska silloin iskee herkästi tyypillisiä tyhjyyden tunteita, joita pitää sitten alkaa välittömästi kanavoiva johonkin muuhun. On ollut siis hyvin tavallista masentua sillä hetkellä kun tajuaa, että asiat ovat aika hyvin. Positiivisetkin muutokset ovat aina olleet hankalia, mutta luulen, että kun juomattomuus arkipäiväistyy täysin, niin sitä ei osaa enää alitajuisestikaan kaivata. Mutta tehdään töitä sen eteen!

Kiitos ja näkemiin.