Matkalla alkoholismiin?

[adolf]

Suomessa noi terveysinstanssien määrittämät "riskirajat" ovat kyllä tolkuttoman isoja. 24 annosta viikossa on todella iso määrä kenelle tahansa.

Ja jos ihan addiktioista puhutaan, niin silloin pitää ymmärtää minun mielestäni se, että noiden määrien mittaaminen on addiktion tunnistamisessa sellainen mittari, jota ei tulisi käyttää ollenkaan. Ihminen ei ymmärrä silloin addiktion luonnetta.

 

[godspeed]

Määrät ei suinkaan ole ainoa mittari, mutta kyllä ne ovat siinä kyljessä ihan hyvä apuväline. Olen lukenut ihmisistä, jotka ovat juoneet samalla tavalla kuin minä, eivätkä pidä itseään alkoholisteina, tai kierrellen puhuvat asiasta. Kun on mennyt 10 annosta päivittäin siideriä sillain sivistyneesti pitkin päivää juoden, niin siinä ikään kuin vapautuu kaikista mittareista, koska eihän se juominen välttämättä ole edes humalahakuista silloin. Ei ehdi nääs tulla känniin. Joten mikäs tässä näin juodessa. Rentouttavaahan se vaan on.

Itse uskoin tuohon samaan jorinaan monta vuotta, mutta kyllähän tuossakin on määrät laskettava, ja 70 siideriä tulee siis kevyesti viikossa täyteen. Toleranssit tosiaan vaikuttaa tässä myös aika huimasti, joten määrät alkavat kyllä varmasti rasittamaan elimistöä aikalailla. Minä nykyiselläni ajattelen määriä juuri sen takia miten paljon ne kuormittavat ja aiheuttavat fyysistäkin ongelmaa. Aiheuttivat ainakin minulla selvästi, sillä kun alkoholistin ennenaikaisesta kuolemasta kun puhutaan, niin kroppahan siinä silloin tekee stopin. Ihan niiden määrien takia.

 

[adolf]

Määrät ei suinkaan ole ainoa mittari, mutta kyllä ne ovat siinä kyljessä ihan hyvä apuväline. Olen lukenut ihmisistä, jotka ovat juoneet samalla tavalla kuin minä, eivätkä pidä itseään alkoholisteina, tai kierrellen puhuvat asiasta. Kun on mennyt 10 annosta päivittäin siideriä sillain sivistyneesti pitkin päivää juoden, niin siinä ikään kuin vapautuu kaikista mittareista, koska eihän se juominen välttämättä ole edes humalahakuista silloin. Ei ehdi nääs tulla känniin. Joten mikäs tässä näin juodessa. Rentouttavaahan se vaan on.

Itse uskoin tuohon samaan jorinaan monta vuotta, mutta kyllähän tuossakin on määrät laskettava, ja 70 siideriä tulee siis kevyesti viikossa täyteen.

No siis addiktiostahan tuossa aivan päivänselvästi on kyse. Ja kuten addiktioon yleensäkin kuuluu, niin siihen sairastunut ihminen kieltää sen oman tilansa. Ihan peruskauraa esimerkiksi alkoholismissa. Tuli vaan mieleen, kun kirjoitit noista esimerkeistä, että nämä 10 annosta päivittäin juovat ihmiset eivät ole pitäneet itseään alkoholisteina.

Jos touhu on tuommoista enemmän tai vähemmän kaiken aikaa, niin eipä siinä ulkopuolisen tarvitse kauheasti miettiä, että onko kyse addiktiosta vai ei. Mutta kuten sanottua, niin riippuvainen ei itse sitä useinkaan vaan ymmärrä.

Addiktion tuosta tekee enemmänkin se pakonomaisuus. Jos ihminen juo tuolla tavalla joka päivä, niin siinä se addiktion ydin tulee esiin. Ne määrät itsessään ovat lopulta aikamoinen sivuseikka.

Tuurijuopothan ovat esimerkiksi semmoisia, että voivat olla useita viikkoja tai jopa pidempäänkin täysin ilman alkoholia. Mutta sitten kun se putki lähtee päälle, niin sitten juodaan kaikki mahdollinen, mitä vaan juotavissa on. Se homman juju tulee siinä pintaan, että se alkoholi hallitsee ihmisen ajatusmaailmaa silloinkin kun hän ei juo, eli ne kaikki viikot siinä välissä, kun hän ei juo pisaraakaan. Se addiktion luoma henkinen vankila ei ole mennyt mihinkään.

Joku hätäisempi voisi sitten ruveta katsomaan, että eihän tuossa mitään ongelmaa, kun ei kerta pitkiin aikoihin juo mitään.

Mutta me kaikki jotka addiktioita ymmärrämme tiedämme sen, että asian todellinen laita ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta.

 

[godspeed]

Tuurijuopothan ovat esimerkiksi semmoisia, että voivat olla useita viikkoja tai jopa pidempäänkin täysin ilman alkoholia. Mutta sitten kun se putki lähtee päälle, niin sitten juodaan kaikki mahdollinen, mitä vaan juotavissa on. Se homman juju tulee siinä pintaan, että se alkoholi hallitsee ihmisen ajatusmaailmaa silloinkin kun hän ei juo, eli ne kaikki viikot siinä välissä, kun hän ei juo pisaraakaan. Se addiktion luoma henkinen vankila ei ole mennyt mihinkään.

Tässähän tulee mukaan se kuivan humalan käsite. En ole itselläni tätä havainnut, vaan olen aikalailla käyttäytynyt raittiilla tavalla ja ollut sillä asenteella, että raittius on tavoitteena. Ei ole suunnitelmia, että pitäisi joskus juoda, että tässä ollaan vaan tauolla, ja tällainen ajattelu sitten rassaisi takaraivossa kaiken aikaa. Eli selvinpäin "juomatauolla" oltaisin kokoajan äkäisiä ja vittuuntuneita kun ei voi juoda, tai käytös olisi samanlaista kuin kännissä normaalisti. Mutta minä en sinällään ollut tuurijuoppo, joten siksi varmaan käyttäydyn nyt eri tavalla. Tutustuin tähäkin asiaan vasta kun pistin korkin kiinni.

 

[godspeed]

Tuttava kysyi, että miten ihmeessä sinä pystyt tuohon juomattomuuteen, kun tuli puheeksi, että kohtahan se on minullakin 3 kuukautta paketissa. No, en tiedä itsekään. Kuten aloitusviestistäni (muistan hyvin kirjoitushetken) pystyy lukemaan, niin minä vaan päätin olla juomatta ja aloitin päivä kerrallaan -asenteella. Eli ei heti alkuun sellaista ajatusta, että nyt elämä loppuu vaan pikemminkin sellainen lunki meininki päälle ja katsotaan mihin päädytään. Jostain syystä minulla on sellainen tyyli, että kun onnistun päättämään jotain, niin aivot myös menee siihen moodiin, jossa päätetty asia pysyy. Vaikka olisi minkälaisia oloja, niin se pysyy.

Päivät ovat muuttuneet viikoiksi ja viikot kuukausiksi, ja tässä sitä ollaan. Ajatus kännistä on sellainen, etten halua sekoittaa päätäni. Se on muuttunut sellaiseksi. Selvät ajatukset ja selvä käytös, ne ovat niin paljon hyödyllisempiä kuin sellainen humalainen levottomuus ja riittämättömyys kaikessa. Ei sellaista oikeasti kukaan halua, mutta alkoholi hieman kuin manipuloiden saa uskomaan, että juomista tarvitsisi mahdollisesti useinkin. Tietysti välillä on se klassinen olo, että jos muutaman, mutta sitten yhtä hyvin voi ajatella, että jos ei ollenkaan.

Kiitollinen pitää olla siitä mitä saavuttaa. Vihainen olen itselleni siitä, miten pitkälle päästin tämän ongelman. Armollinen olen itselleni siitä, että minulla oli voimia tehdä asialle jotain.

 

[godspeed]

Melkein on tippa linssissä kun miettii missä mennään. Pysähdyin tässä hetkeksi pohtimaan asioita. Ehkä olen vähän väsynytkin, sillä eihän tällainen elämänmuutos mitenkään noin vaan tapahdu, vaan töitä on saanut psykkisesti tehdä ihan tolkuttomasti. Minulle riippuvuudet ovat vakava ongelma, sillä tulen riippuvaiseksi kaikesta ja tehokkaasti. Tässä on saanut olla nyt jo kuukausia varpaillaan kokoajan, että tuleeko jostain takapakkia vai meneekö niin hyvin, että julistaisi voittaneeksi taistelujen lisäksi myös sodan. En tiedä. Olen oppinut varmaankin sen, että liian polleaksi ei kannata ryhtyä.

Toivon, että tämä olo kestää nyt ja se on sitten myös minulle uusi vankka normaali, eikä vaan mikään pettävä, väliaikainen tila. Pelko on ollut aseeni pitkään, mutta varmaan ainakin siitä voi jo luopua, sillä mistään synkistelystähän ei ole enää ollut pitkiin aikoihin kyse. Kyllä tässä on käännetty ja väännetty sen puolesta, että alkoholittomuus olisi pelkästään iloinen asia. Vielä sitä pitää tolkuttaa, mutta tolkutetaan niin kauan kuin pitää. Kiitos.

 

[godspeed]

No mutta perhana unohdin melkein, tänäänhän tulee se puhuttu 3 kuukautta täyteen1!!!

Juhlistan energiajuomalla näin saunan jälkeen. Ostan joskus sellaisen, kun ei jaksa vissyä juoda pelkästään, hah. Tiedän kyllä, että niiden juominen on typerää ja osalla ihmisistä kehittyy niihinkin riippuvuus, mutta ei tämä sentään käsistä lähde :)

On ollut kyllä uskomaton matka tämä aika, kerta kaikkiaan. Joskus vuosi sitten ei olisi voinut ajatellakaan. Epävakauteni takia tämän viestin kirjoittaminen voi heikentää oloani, koska silloin iskee herkästi tyypillisiä tyhjyyden tunteita, joita pitää sitten alkaa välittömästi kanavoiva johonkin muuhun. On ollut siis hyvin tavallista masentua sillä hetkellä kun tajuaa, että asiat ovat aika hyvin. Positiivisetkin muutokset ovat aina olleet hankalia, mutta luulen, että kun juomattomuus arkipäiväistyy täysin, niin sitä ei osaa enää alitajuisestikaan kaivata. Mutta tehdään töitä sen eteen!

Kiitos ja näkemiin.

 

[godspeed]

Tässä kun rauhallista, mutta hieman raskasta päivää vietän, niin suon muutaman ajatuksen nuorena kuolleelle Tim Berglingille eli Aviciille. Kaveri oli paitsi äärettömän suosittu DJ, niin myös tolkuttoman ahdistunut jo parikymppisenä. Teki paljon duunia, joka vaati veronsa. Hän oli introvertti, jonka oli pakko pyöriä itseään tavallisempien parissa, vaikka halusi enemmän rauhaa kuin bileitä.

Mutta ammatti velvoitti toisenlaiseen elämään, joten silloin alkoi myös alkoholi maistua. Lopulta haima paukahti ja jotain muutakin samalla, ja pahimpina tulehduksen aikoina mies olikin ihan siniharmaa, joka käsittääkseni juuri haimasta johtui. Terveys siis alkoi prakaamaan niin henkisesti kuin fyysisesti, ja hän päätyikin sitten alta kolmikymppisenä lopulliseen ratkaisuun, vaikka oli hakenut muun muassa filosofiaa opettelemalla henkistä rauhaa ja ymmärrystä maailman kaaoksesta. Joskus tuska vain on liian suurta, eikä omaa paikkaa tahdo löytyä. Ei, vaikka hän lopulta keikkailun lopettikin, joita kertyi muistaakseni lähes tuhat muutamassa vuodessa.

Miksi kirjoitan hänestä? Siksi, että tunnen paljon samankaltaisuutta (sielunveljeyttä?), vaikka itse olen häneen verrattuna vain random tyyppi, joka ei edes ole kokenut millään skaalalla mitään samaa. Paitsi sen tietyn tuskan, kun himo juomiseen on ja päätyy synkkiin vesiin. Alkoholistit ovat tietyllä tasolla moninaisilta ongelmiltaan vertailukelpoisia juomisen syitä kun ajatellaan, vaikka ihmisinä voivat olla hyvinkin erilaisia. Jokin kuitenkin ajaa tarttumaan pulloon kuin viimeisenä tekona tässä maailmassa. Se yhdistää meitä aina.

Minullakin on ollut jo pitkään, vuosia ja vuosia, elämä levotonta, eikä sellainen tunne ole päästänyt otteestaan. Olen jo pitkään vetäytynyt omaan rauhaan, mitä eivät lääkäritkään ole koskaan ymmärtäneet. Tai sosiaalityöntekijät. Heidän mukaansa ei saisi olla kotona, vaan pitäisi kokoajan meuhkata menemään jossain riennoissa. Meitä tasapäistetään raa'asti, vaikka kaikkia ei ole luotu päivät pääksytysten selittämään umpia ja lampia siellä sun täällä. Osa ei saa rauhaa tarvittaessa. Ymmärrän hyvin erakkoja, sanotaan näin.

Luulen, että Avicii oli sosiaalisesti kuitenkin varsin kyvykäs persoona, vaikka hän pohjimmiltaan vaan toivoi saavansa elää rauhallista elämää. Hän saattoi olla ehkä älyllisesti hieman liian fiksu, jotta ajatuksensa olisivat olleet kaikki samalla viivalla. Ahdistunut ihminen ei osaa ratkaista henkisiä ongelmia, koska juuri se henkisyys on se ongelma. Sitä ei pääse pakoon, että olet kokoajan diipin äärellä. Lääkkeenä hänellä kuvioihin astui mukaan alkoholin lisäksi meditointi, josta oli alkuun jotain apua, mutta se saattoi vain lykätä ajatuksia, jotka jossain vaiheessa aina vain tulvivat takaisin mieleen. Kuten sanottua, et pääse itseäsi pakoon.

Alkoholi muutti Aviciilla näitä tunteita ja ajatuksia neutraalimmaksi ja lievitti levottomuutta ja stressiä. Eli klassisesti tässä tuli mainittua lukuisia syitä, joiden takia itsekin join vuosikaudet. En siksi, että haluaisin olla humalassa, vaan siksi, että silloin minulta aukesivat padot ja saatoi hyväksyä itseni, tunteeni ja oloni. Riippuvuus voi runollisesti ilmaistuna johtua muusta kuin alkoholista, ja itselläni se johtui pääasiassa alkoholin aiheuttamista olotiloista. Nekin kuitenkin voivat, tai todennäköisesti kääntyvät, sinua itseäsi vastaan. Aviciikaan ei käsittääkseni pystynyt lopettamaan alkoholinkäyttöä, mikä varmasti vaikutti lopputulemaan.

Tsemppiä kaikille ja kiitos, jos jotenkin jaksoit lukea loppuun asti!

 

[godspeed]

Tasan 100 päivää.

Kyllähän näitä sitten kuitenkin tulee laskettua, vaikka välillä meinaa unohtua missä mennään. Käytän tuollaista laskuria, josta saa tarkat lukemat, ja viikkojakin on jo reilut 14 tässä vaiheessa. Sellaista oikeasti kaikilla mahdollisilla tavoilla uutta elämäähän tämä kyllä on, eikä se alkoholi kyllä mitään erikoista reaktiota sillain aiheuta mielessä. Olo on aika neutraali, ja nyt se on sitä oikeasti, eikä vain polleasti. Niinhän ne viisaammat on joskus sanoneet, että kun oppii pois jostain, niin ei sitä osaa enää kaivata.

Rahaakin säästyy aivan julmetusti! Siis, sitä ei uskoisi minkä määrän jo kuukaudessa puoliammattilaisenakin saa kurkusta alas. Suuri motivaattori se raha siis tietysti on, ja tietysti stressiä lieventää se, ettei tarvitse jokaista euroa enää laskea. Pahimmissa vaiheissahan sitä rahaa piti ruinata muilta, jotta vaan pääsi ryyppäämään. Ihme, ettei kaikki älynneet vuosienkaan jälkeen mihin minä sitä rahaa tuhlasin. Mutta niin se vaan menee, että varsinkaan läheiset eivät kovinkaan helposti hokaa mitä tapahtuu, eivätkä varsinkaan silloin, jos ovat itsekin jollain tavalla suhteellisen alkoholimyönteisiä.

Kiitos ja näkemiin.

 

[kahden suunnan sentteri]

Minä en tiedä päivistä. Kuukauden tarkkuudella mennyt varmaan noin kaksi. Tippaakaan ei ole tullut nautittua, ei ole tehnyt edes mieli, ja kaikki sosiaaliset tapahtumat joihin alkoholi olisi ehdottomasti kuulunut voiteluaineena, ovat menneet hyvin ilmankin.

Ensimmäinen koetinkivi olisi pikkujoulut. Olisi varmasti paljon helpompaa istua koko ajan tölkki kädessä, vaikkei niitä illan aikana montaa joisikaan, kuin selittää jokaiselle yksi kerrallaan miksi ei juo ollenkaan. Enhän minä tiedä sitä itsekään. Ei huvita? Tämä nyt on tällainen kokeilu, joka toistaiseksi on ollut oikein kivaa? Ajattelin tässä nousta ihmisenä alkoholin käyttäjien yläpuolelle? Mutta toisaalta kiinnostaa myös nähdä, miten itseään menneiden vuosikymmentensä tyyliin tiedottomaksi juovat setämiehet mua kohtaan käyttäytyvät itsekontrollin väistyessä, ja kiinnostaa kokemus selvin päin olemisesta humalaisten juhlissa.

 

[godspeed]

Olisi varmasti paljon helpompaa istua koko ajan tölkki kädessä, vaikkei niitä illan aikana montaa joisikaan, kuin selittää jokaiselle yksi kerrallaan miksi ei juo ollenkaan.

Jos siellä on boolia ja mukeja tarjolla, niin esimerkiksi boolimukiahan on helppo sitten täyttää aina välillä muiden huomaamatta jollain alkoholittomalla. Luulevat uunot, että kyllähän se tuokin juo siinä missä mekin. En toki tiedä saako tälläkään kikalla olla rauhassa.

 

[Ujcik#11]

Ensimmäinen koetinkivi olisi pikkujoulut. Olisi varmasti paljon helpompaa istua koko ajan tölkki kädessä, vaikkei niitä illan aikana montaa joisikaan, kuin selittää jokaiselle yksi kerrallaan miksi ei juo ollenkaan. Enhän minä tiedä sitä itsekään. Ei huvita?

Mieti tilanne niinpäin, että kuinka monesti itse ihmettelet, miksi joku ei juo ?

Joku saattaa sanoa, tulin autolla, pitää hakea lapset mummolasta, kolmas sanoo ettei pysty kun huomenna menoa jne. Joka vuosi siellä seassa on jokunen muutenkin, jotka eivät syystä tai toisesta pysty ottamaan ja en usko että siinä on mitään ihmeellisestä. Tuskin se niitä normaaliin käyttöön tottuneita yhtään häiritsee. Kiva kun kuitenkin tulit, lienee tyypillinen normaalin työssäkäyvän vastaus.

Toki kun samassa työpaikassa on pitkään ja ei ikinä ota, se tavallaan on selvää myös muille, eikä siitä tule minkäännäköistä tilannetta. Esimerkiksi työreissuilla minulle varataan automaattisesti oma hotellihuone, koska kun kaikki tietää etten juo, muut yleensä viihtyy illasta baareissa, kunnioitetaan sitä sen verran automaattisesti vaikka tosiaan ikinä ei ole syytä kysytty tai siitä mitenkään keskusteltu. Niin se vaan on aina ollut. Toki sitten kun mennään mökkeileen yms, ei kuskista ole koskaan epäselvyyttä koska ajan mennessä ja muut nukkuvat tullessa :)

 

[444]

Kyllä mä lähtisin siitä, että on vain rehellinen, niin itselleen kuin muillekin. Jos ”syy” sille, että ei juo, on se, että ei tee mieli, niin sitten sanoo vain, että ei tee mieli. Vaihtoehtoisesti voi vastata vastakysymyksellä: ”Minkä takia sä itse juot? Mitä sä yrität paeta turruttamalla pääsi alkoholilla?” 95% nostaa tuossa vaiheessa kytkintä ja loppujen kanssa voi saada jopa hyvää keskustelua aikaiseksi.
Tai sitten vetää ihan överiksi. Miespuolisena vaikka kertoo olevansa raskaana. Tai että ”näiden mielialalääkkeiden kanssa ei kannata juoda, koska alan käyttäytyä hyvin aggressiivisesti”.

Noin niinkuin yleisesti sanoisin, että muiden reaktioista ei kannata välittää tuon taivaallista. Jos jollekin oikeasti on ongelma se, että joku toinen ei juo, niin hänellä itsellään on jokin hyvin suuri ongelma. Ymmärrän toki, jos ei itse halua olla huomion keskipisteenä siksi, että ei juo. Jos vaihtoehtoina kuitenkin on ”juoda vain vähän” ryhmäpaineen vuoksi tai vaikka olla kokonaan menemättä pikkujouluihin, niin valitsisin itse jälkimmäisen yksitoista kertaa kymmenestä. Jos vaihtoehtoihin lisätään mennä pikkujouluihin ja olla selvin päin, niin valitsisin sen, aiheutti se sitten muissa mitä reaktioita hyvänsä.

Sivuhuomiona tuli mieleeni eräät illanistujaiset jostain pleistoseenikaudelta. Tuotiin itse mukana karpalolonkerosalkku, kun sellainen oli ylimääräiseksi jäänyt joskus ammoisina aikoina. Itse olin kuskina, joten join vain yhden siitä, heti illan alkajaisiksi. Laiskana tyyppinä en jaksanut etsiä juomalasia itselleni, joten lonkeron kumottuani käytin sitä vesilasina. Illan aikana ramppasin sen tölkin kanssa keittiön ja olohuoneen väliä. Illan päätteeksi muut olivat järkyttyneitä, että en kai mä nyt autolla voi lähteä tuon juomamäärän jälkeen. Hetken aikaa kesti tajuta, että hehän luulivat mun aina tulleen uusi lonkero kourassa keittiöstä. Pisteet siitä, että puuttuivat asiaan. Toisaalta kuvittelisin, että ei mullakaan toleranssit ihan niin hyvät olleet edes silloin, että 10-15 annoksen jälkeen olisin kuin selvin päin. Toki parempi olla tulkitsematta ja olettamatta.

 

[Kilgore Trout]

Minä olen puolitutuille sosiaalissa juomistilanteissa yleensä heittänyt jotain tyyliin "olen jo juonut oman osuuteni kolmeen kertaan, enää ei pysty" tai jotain vastaavaa.

 

[Petri1981]

Kyllä mä lähtisin siitä, että on vain rehellinen, niin itselleen kuin muillekin. Jos ”syy” sille, että ei juo, on se, että ei tee mieli, niin sitten sanoo vain, että ei tee mieli. Vaihtoehtoisesti voi vastata vastakysymyksellä: ”Minkä takia sä itse juot? Mitä sä yrität paeta turruttamalla pääsi alkoholilla?” 95% nostaa tuossa vaiheessa kytkintä ja loppujen kanssa voi saada jopa hyvää keskustelua aikaiseksi.
Tai sitten vetää ihan överiksi. Miespuolisena vaikka kertoo olevansa raskaana. Tai että ”näiden mielialalääkkeiden kanssa ei kannata juoda, koska alan käyttäytyä hyvin aggressiivisesti”.

Noin niinkuin yleisesti sanoisin, että muiden reaktioista ei kannata välittää tuon taivaallista. Jos jollekin oikeasti on ongelma se, että joku toinen ei juo, niin hänellä itsellään on jokin hyvin suuri ongelma. Ymmärrän toki, jos ei itse halua olla huomion keskipisteenä siksi, että ei juo. Jos vaihtoehtoina kuitenkin on ”juoda vain vähän” ryhmäpaineen vuoksi tai vaikka olla kokonaan menemättä pikkujouluihin, niin valitsisin itse jälkimmäisen yksitoista kertaa kymmenestä. Jos vaihtoehtoihin lisätään mennä pikkujouluihin ja olla selvin päin, niin valitsisin sen, aiheutti se sitten muissa mitä reaktioita hyvänsä.

Sivuhuomiona tuli mieleeni eräät illanistujaiset jostain pleistoseenikaudelta. Tuotiin itse mukana karpalolonkerosalkku, kun sellainen oli ylimääräiseksi jäänyt joskus ammoisina aikoina. Itse olin kuskina, joten join vain yhden siitä, heti illan alkajaisiksi. Laiskana tyyppinä en jaksanut etsiä juomalasia itselleni, joten lonkeron kumottuani käytin sitä vesilasina. Illan aikana ramppasin sen tölkin kanssa keittiön ja olohuoneen väliä. Illan päätteeksi muut olivat järkyttyneitä, että en kai mä nyt autolla voi lähteä tuon juomamäärän jälkeen. Hetken aikaa kesti tajuta, että hehän luulivat mun aina tulleen uusi lonkero kourassa keittiöstä. Pisteet siitä, että puuttuivat asiaan. Toisaalta kuvittelisin, että ei mullakaan toleranssit ihan niin hyvät olleet edes silloin, että 10-15 annoksen jälkeen olisin kuin selvin päin. Toki parempi olla tulkitsematta ja olettamatta.

Paljon asiaa. Itsellä ei ole alkoholismia taustalla, mutta hyvin usein en juo tippaakaan, sillä ei vain tee mieli juoda alkoholia. Harvemmin tuota on mitenkään erityisemmin saanut selitellä. Joskus toki joku kysyy, ja helppo vastata että ei nyt vain tee mieli. Se taas on aivan se ja sama minulle, mitä joku ajattelee siitä että en juo. Miksi minua kiinnostaisi, mitä joku ajattelee minun juomisesta tai juomattomuudestani? On surullista, jos joutuu juomaan alkoholia miellyttääkseen muita, vaikka ei itse haluaisi juoda.

Mutta onhan tuo alkoholismi hankala sairaus myöskin juuri siltä osin, kun tämä meidän yhteiskunta pyörii niin paljon sen ympärillä. Alkoholi näkyy ja kuuluu kaikkialla.

 

[Ollakseni]

"Sovittiin lääkärin kanssa että parempi olla juomatta" on toiminut itsellä ihan hyvin. Toki jos ei lääkäri ole noin sanonut niin saattaa mennä muunnellun totuuden puolelle.

 

[Straight Edge]

Pääsisikö vähemmällä, jos toteaisi "on tässä tullut viime aikoina otettuakin aika kattavasti, nyt on pakko pitää vähän taukoa." Sillä saa ehkä reh-reh -jengin pois niskastaan hetkeksi? Sen jälkeen voi siirtyä "tuntui niin saakelin hyvältä olla selvin päin, että jatkan nyt samaa rataa" tms.

Omalla kohdalla on jo muuttunut automaatioksi, että meikä on satavarmasti kuskina mennen-tullen. Ja tosiaan - yövyn myös reissuilla jossain omassa rauhassani, koska menen aikaisin nukkumaan & nousen varhain. Kukaan ei enää kysele, että "etkö dokaa?" On paljon helpompaa olla täysin raitis, kuin ottaa pari. Ja kun itelläkin oli aina se, että ihan viimeisten joukossa piti sitten nollaneljään asti vetää sitä jallua. Ja heti aamusta tasoitella, kun muuten päivä olisi ollut aivan liian raskas. Ja hep - iltapäivästä olikin sitten jo kätevästi se puolitoista promillea.

 

[adolf]

Onhan tuo tavallaan erittäin nivoutunutta, että jengi sitä ihmettelee, kun ei juo.

Ei minulta kukaan ole ikinä tullut kysymään, että miksi en polta enää tupakkaa. Siitäkin on jo 12 vuotta ehtinyt kulua, kun lopetin. Se kun on ihan itsestäänselvyys kaikille, että miksi ihminen lopettaa tupakoinnin, eikä sen perään kysellä missään.

Mutta alkoholi on sitten vähän eri juttu. Parasta ja terveintä on kuitenkin se, että on semmoisia ihmisiä ympärillä, joiden kanssa asian voi ihan aidosti puida läpi, että miksi en juo, eikä tarvitse keksiä mitään selityksiä.

En juo sen takia, koska olen kerran kehittänyt riippuvuuden siihen aineeseen, eikä alkoholi sovi minulle. Elämäni on alkoholismin vuoksi kerran ollut aivan kammottavaa, ja tiedän sen, että minä en osaa käyttää sitä ainetta niin kuin te. Se vaikuttaa minuun ihan toisella tavalla, kuin teihin. Raittius onkin antanut minulle mahdollisuuden löytää kaikin tavoin terveempi, onnellisempi ja tasapainoisempi elämä, ja mahdollisuuden olla paljon parempi ihminen itselleni ja ympäristölleni.

Jotakuinkin tuolla tavallahan se oikea vastaus menee.

 

[godspeed]

Vituttaa koko juomiseen tuhlattu aika ja pääoma ja moni muukin asia, että en oikeastaan jaksa kenellekään hyvällekään kaverille kauheasti selitellä mitään. Eräälle olen luottamuksellisesti kertonut ja hänen reaktiotaan ei ole mitenkään tarvinut pelätä.

Näin on asiat nyt, eikä ne siitä ympäri kyliä selittelemällä miksikään muutu. Koen, että Jatkoaikaan raapustaminen on ollut poikkeuksellisesti minulle se tarvittava apu ja todellinen henkireikä, kun on saanut vain kertoa asioista, olettamatta ja odottamatta mitään keneltäkään.

Sen verran yksityinen henkilö olen paikoittaisesta avoimuudestani huolimatta, että ihan kaikkea minäkään en kuitenkaan jaksa vuodattaa ja itsesensuuriakin tietysti on harjoitettu jonkin verran :)

 

[godspeed]

Ehkä se vitutus kääntyy laskuun, kun tekee hieman Black Friday -ostoksia todetakseen samalla, että on jopa varaa niihin. Mieli oikein ampaisee nousuun, kun on jotain mitä odottaa postista. Normaalisti nämäkin rahat oltaisiin juotu. Join vielä loppuvaiheissa usein muuta kuin kaljaa, joten yksikin kerta tuli taatusti yli kolminkertaisesti kalliimmaksi kuin jos olisi vetänyt vaan pirtelöä. Aivan päätöntä menoa.

Tässä kun oloaan mittailee, niin on myös varmaan todettava, että olen oikeasti hieman älykkäämpi nyt kun juominen on jäänyt. Sanon sen mitä nöyrimmin. En paljoa, mutta sen huomaa, että tiettyä järkevämpää analyyttisyyttä on, kun sellainen sumuisuus on poistunut. Join monesti siksi, että aivoissa aineet lentäisivät vauhdilla, ja jotta tuottaisin mitä mielikuvituksekkainta tekstiä konekivääritulella. Tai kuvittelin ainakin, että sitäkin varten piti juoda, sillä joihan se Bukowskikin ja kynä pysyi hyvin kädessä. Mutta osaan minä kirjoittaa selvinpäinkin, enkä ole yhtään sen pöllömpi, ehkä vähän naiivimpi nykyään, mutta parempi ja siivompi niin itseä kuin muitakin kohtaan. Alkoholi aiheuttaa mielisairauteen yhdistettynä huonoa ja sekavaa käytöstä, se on pitänyt kantapään kautta oppia.

Varmaan sellainen kokonaisvaltaisesti parempi ihminen tässä on kuoriutumassa. Osaan minä typeräkin vielä olla, mutta ehkä kyseenalaistan itseäni terveellä tavalla enemmän, joten mikään typeryys ei hirtä totaalisesti kiinni. Ehkä tavoitteeni on pysyä kaidalla tiellä ja välttää kaikkea sotaa ja riitaa. Sellanen kaikesta riiteleminen on aika absurdia puuhaa pidemmän päälle :)

 

[Nahkasohva]

Olen nyt ollut kaksi ja puoli kuukautta raittiina, eikä fiilis voisi olla parempi, koska ihan kaikki on nyt elämässäni paremmin:

– Ei ole enää henkisesti paha olo.
– Ei tarvitse enää valehdella itselle eikä muille.
– Näytän paremmalta (ei siihen tosin paljon tarvita lähtötaso huomioon ottaen).
– Ei tarvitse miettiä, milloin elimistöni olisi laittanut juomiselle stopin.
– Liikunta maistuu taas.
– Painoa on kuin itsestään lähtenyt yli 10 kg.
– Nukun paremmin.
– Rahaa on säästynyt valtavasti. Tunnen nyt itseni lähestulkoon massipäälliköksi.
– Suhtaudun myönteisesti tulevaisuuteen.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Kuulostaa ehkä hullulta, mutta joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, ettei mulla ole minkäänlaista krapulaa.

 

[godspeed]

– Suhtaudun myönteisesti tulevaisuuteen.

Tämä suhtautuminen on se mikä minua pitää pinnalla varsinkin tähän vuodenaikaan. Näen, että elämässä on viimein jotain sisältöä. Siinä on jotain mitä odottaa, jotain mitä toivoa ja jotain mitä saada. Toki sitä myös sitten mieluusti myös jotain antaa. Usein menee hyvillä mielin nukkumaan ja usein herää hyvillä mielin. On sellaista tasapainoisuutta. Olo on esimerkiksi monena iltana niin levollista ja pysähtynyttä, kun ei ole mitään kiirettä ja saa vaan olla ja nauttia siitä olemisesta. Vaikka räpellän tätä tietokonetta kaiken aikaa, niin sellainen aivoja kuormittava someväsymys ei ole minua vielä liiaksi tavoittanut. Osaan toki pitää myös taukoja. Näin on hyvä.

 

[Nahkasohva]

Erikoista, miten fiilikset voivat vaihdella. Nyt on raittiuden aikana ensimmäistä kertaa meneillään jonkinlainen itsesyytösvaihe. Tyytyväisyys juomattomuuteen on jotenkin vaihtunut vitutukseen siitä, miksi ylipäätään join pitkään aivan liikaa, vaikka juomatta oleminen on "ihan helppoa" (mitä se ei tietenkään oikeasti ole).

Vituttaa. Munhan pitäisi olla todella tyytyväinen siihen, etten ole juonut itseltäni perhettä, työtä enkä terveyttä vaan kaikki on ihan loistavasti.

 

[godspeed]

@Nahkasohva

Tuossa just eilen itsekseni mietiskelin, etten kehtaa kauheasti lueskella yli 5 vuotta vanhoja viestejäni, kun hävettää todennäköisesti alkoholilla terästetty suulaus. Tosin tästä ketjusta löytyy yksi aikaisempi tulokseton pyrkimykseni irti alkoholista. Se oli vähän sellainen, että suu kävi, mutta työnteko puuttui kokonaan. Hyvin perinteinen tapaus eli jos joku haluaa tietää miten epäonnistuin aiemmin, niin siitä vaan lukemaan. Mikään sankaritarina ei ole kyseessä :)

Noin yleensä minut vetää vähän haikeaksi, että miksi lopettaminen onnistui vasta nyt? Mitä nyt oli eri tavalla? Olisiko tässä toivonut, että joku olisi oikeasti ajoissa sanonut, että mene hoitoon. Kukaan ei koskaan sanonut. En syytä ketään, mutta "kaikkihan" tämän kuvion näki ja "moni" tiedosti jo silloin kun olin kännissä koulussa/muissa hommissa nuorena miehenä. Ihminen saa oikeastaan aika rauhassa juoda, jos sen vaan annetaan.

Mutta toisaalta pitäisi olla tyytyväinen, että se lopettaminen tuli kuin tulikin kyseeseen vielä kun mitään peruuttamatonta ei tapahtunut. Itselleen saa antaa ruoskaa, mutta pitää muistaa se armollisuus ja pieni reality check, että kaikki on tosiaan ihan mainiosti nyt. Ei muuta kuin päivä kerrallaan ja hyvillä mielin. Kun ei juo, niin on aikaa ja virtaa tehdä jotain muuta, jotta ei jää liiaksi miettimään synkkyyksiä.

Tsemppiä vaan @Nahkasohva !

 

[Sämppäri]

Jokin aika sitten päätin, että nyt oli viimeinen retkahdus ja se pitää. Hoitojakso on takana ja mieli on kirkkaampi kun ikinä. Yksi asia minkä totaalinen raitistuminen on tuonut mukanaan -> monet ihmiset ympäriltä on hävinnyt. Ihmisillä tarkoitan "kavereita". Oon huomannut, miten hyväksi luulemani kaverisuhteet perustuivatkin vain alkoholin käytölle. Vaikka nämä "kaverit" onkin hävinnyt ympäriltäni, olen onnellisempi kun koskaan. Mieluummin yksin, kun ihmisten ympäröimänä, joita alkoholi vie niin vahvasti, että sillä valitaan kaveritkin. Oon muutenkin enemmän erakkoluonne, niin tilanne käy vallan mainiosti.

Tuokin kaikki paska on pitänyt kokea ja käydä läpi, että on löytänyt vihdoin rauhan ja oikeat ihmiset ympärilleen.