Mainos

Matkalla alkoholismiin?

  • 467 483
  • 1 646

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Kiitos @godspeed ja tsemppiä sinullekin! Huomaan, että olet painiskellut samojen asioiden parissa, joten varmasti tiedät, mistä puhut.

Tämä ketju on itselleni ollut oikeasti tosi merkityksellinen, koska olen moneen otteeseen palannut tänne lukemaan niin omiani kuin muidenkin viestejä. Onpa koko ketjukin tainnut tulla kahlatuksi läpi ainakin kolmeen kertaan.

Armollisuus itseä kohtaan on kyllä hyvä ohjenuora, ja siitä täytyy koettaa muistuttaa itseä säännöllisesti. Välillä vain alkaa jopa unohtaa, millaiseen kehitykseen on kyennyt. Tänäänkin kävin tunnin kävelylenkillä. Ei takuulla olisi onnistunut puoli vuotta sitten, ei sitten millään.
 

godspeed

Jäsen
Luin tuota @Nahkasohva n kirjoittamaa ylempänä olevaa viestiä uudelleen tässä, kun olo on aika järkyttävän heikko ja itsetuhoisia ajatuksiakin on. Pitää siis muistaa palata aina niihin hyviin saavutettuihin aikoihin, kun luulee, että aletaan viedä miestä taas huonompaan suuntaan. Nyt vähän viedään.

Jossain tilanteessa olisin tänään voinut sortua, mutta kyllä tässä tuon alkoholittomuuden kanssa ihan hyvin menee, kun se ei ole varsinainen vaara. Ei se enää tule ratkaisuna edes mieleen, mikä kertoo aika hyvää tarinaa siitä, että ihmiset ovat usein kehittäneet mielessä sen alkoholin lääkinnällisen tarpeen, vaikka alkoholi ei oikeastaan auta mitään mihinkään. Sen tajuaa vasta nyt kouraisevasti kun 3,5 kk on takana. Niin kova se koukku voi olla.

Minun pitää kuitenkin saada edelleen lukea ja kirjoittaa ahkerasti. Vertaistuki on erittäin tärkeää, vaikka se olisikin vain sitä, että ihmiset lukee. Hyvä, minä kiitän jo siitä kaikin tavoin, se on jo paljon. Jos joku ärsyyntyy minun kirjoittamisestani, niin selvennän suoraan ja selkeästi, että minun on pakko tehdä näin, jos aion pysyä järjissäni.

Muutakaan apua ei oikein ole, tai se ei olisi enää minulle räätälöityä. Tätä ketjua kuluttamalla saan juuri sitä mitä lääkäri ei yleensä osaa määrätä, eli hyvää ja osuvaa henkistä apua. Saan itse vähän määrätä tahtia ja muuta, eikä kukaan pakota mihinkään tai tuomitse mistään. Tämä on se minun tapani hoitaa asia, ja ehkä joskus tulee aika kun saan täyden mielenrauhan. Hyvin epätodennäköistä se on, mutta mahdollista.

Kiitos.
 

godspeed

Jäsen
Aika hyvä olla nyt. Ei tarvetta hätiköintiin, vaikka olikin jo pahat paikat. Oli vaan pientä autopulmaa tuossa, niin tietysti se pää syöttää sulle, että osta muutama juoma palkinnoksi heti kun on taas auto kunnossa. Muijalle sallin tällaisen palkintoajattelun, ja juokoon muutaman oluen, mutta itselle se ei ole enää tarpeen.

Hyvä mielihän tässä tulee toisinaan, kun huomaa päässeensä vanhoista tavoista eroon. Tilalle ei välttämättä ole tullut mitään erikoista uutta, minkä tietysti tiedostaa nyt kun arki on jo asettunut uomiinsa. Vaikka minä miten runoilisin, niin olen se sama vanha tyyppi, joka vaan huomaa ympärillään enemmän nyt. Ehkä se viesti on niinkin yksinkertainen, että elämä vaikeuksista huolimatta on rauhoittavampaa raittiina :)
 

godspeed

Jäsen
Eipä kyllä onnistuisi minkään alkoholittoman juominen. Pidin Heinekenin nollasta joskus, mutta join sitä silloin kun meni muutakin välissä, joten en tosiaan viitsi riskeerata mitään oman mieleni ollessa kyseessä. Se kuitenkin tuntuisi siltä kuin joisi holillista ja siitä ei olisi pitkä matka varmastikaan, että tie veisi huoltikselle siten, että ostaisin itsellenikin.

Olen tosiaan ostellut muijalle välillä olutta marketista muiden ostosten ohessa, eikä se tunnu oikeastaan miltään. Kaupassa siis ei tunnu missään, mutta sitten kun tulen kotiin, niin alkaa pieni kihinä, että mitä jos olisi itselläkin juomaa. Mutta tosiasiassa ei edes tee mieli. Olen ajatellut, että se on lähinnä tällaista haamukipua, jossa raaja oireilee olemassaolollaan, vaikka se olisi amputoitu jo pitkän aikaa sitten. Joo, tuo onkin hyvä, paitsi se kipu on nyt korvien välissä.

Mutta kuten olen viime aikoina kirjoittanut, ei tässä huolta oikeastaan ole. Ei pelota edes se, että ens viikonlopun olen yksin. Aloitinhan minä raittiudenkin kun olin yksin kotona. Yksin on aina tietysti levollisempaa, kun saa keskittyä vain itseensä :)
 
Pikkujoulut menivät hyvin. Juomattomuutta ei tarvinnut selitellä kenellekään eikä kukaan kysynyt, ja ryhmäytyminen onnistui selvin päin suunnilleen ihan yhtä hyvin kuin kännissäkin, ja eittämättä harjoittelun myötä edelleen tulee paranemaan. Pitkän illan mittaan join kaksi pientä alkoholillista olutta lähinnä päättääkseni sisäisen pohdinnan, pitäisikö ryhtyä ihan absolutistiksi, vai kyetä edelleen joskus nauttimaan alkoholista kulinaarisessa mielessä. Se tarjolla ollut bulkkikalja tosin maistui jo 3kk raitistelun jälkeen pahemmalta alkoholillisena kuin alkoholittomana.

Kiva että sober curious on tullut muotiin, en mä tällaista olisi tajunnut kokeilla, elleivät niin monet tutut olisi näyttäneet mallia. Ja nyt on että miksi helvetissä en tajunnut tätä yhtään aiemmin.
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Olen tosiaan ostellut muijalle välillä olutta marketista muiden ostosten ohessa, eikä se tunnu oikeastaan miltään. Kaupassa siis ei tunnu missään, mutta sitten kun tulen kotiin, niin alkaa pieni kihinä, että mitä jos olisi itselläkin juomaa. Mutta tosiasiassa ei edes tee mieli. Olen ajatellut, että se on lähinnä tällaista haamukipua, jossa raaja oireilee olemassaolollaan, vaikka se olisi amputoitu jo pitkän aikaa sitten. Joo, tuo onkin hyvä, paitsi se kipu on nyt korvien välissä.
Tästä hieman juontui mieleen, että kovin monissa paikoissa neuvotaan, ettei raitistuneen pitäisi säilyttää kotona alkoholia. En ole tätä oikein koskaan ymmärtänyt. Tokihan juomahaluinen aina jostain juomaa juotavaksi saa, olipa päivä tai yö, vaikkei sitä kotona olisikaan. En tiedä muista, mutta ainakaan minulla halu tai kyky olla juomatta ei riipu siitä, millaisella etäisyydellä olen alkoholijuomista. Mulla itse asiassa on tuossa metrin päässä kirjahyllyssä suoran katsekontaktin päässä kolme litran viskipulloa, mutta en mä niitä juo, koska en halua juoda. Mutta jokaisen kannattaa toki tehdä niin kuin itselle parasta ja helpointa on. Pääasia on, ettei juo.

Toinen mieleen tullut asia on alkoholillisten juomien korvaaminen alkoholittomilla. Monet ilmeisesti nauttivat alkoholittoman oluen tai vichyn, limun tms. litkimisestä, enkä sitä yhtään ihmettele, jos aiemmin tapana on ollut juoda olutta, siideriä tai lonkeroa. Alkoholittomia viinejäkin on mukavasti tarjolla viineistä pitäville. Tästä olen hetkittäin ollut hieman kateellinen, koska mulla tuo homma ei mitenkään toimisi, koska join ainoastaan väkeviä. Miedoin tuote, johon juodessani koskin, oli 38-prossainen Kossu. Suomi-viinat yms. litkut maistuivat mielestäni pahalta, eikä niistä saanut samaa säväystä kuin riittävän vahvoista juomista. En myöskään koskaan blandannut mitään, vaan kaiken vedin aina raakana.

Mutta se siitä aiheesta. Olen raitis ja siitä hyvin tyytyväinen. Lenkeillä olen käynyt säännöllisesti ja välillä myös kuntosalilla ja uimassa, ja fyysisen kunnon parantuminen on parantanut myös henkistä oloa tosi paljon. Pikkujoulutkin menivät oikein mukavasti. Se tosin ei ollut ihme, koska työpaikallani on aika monta absolutistia ja vielä enemmän "vain yhden oluen ottajia". Eipä tehnyt missään vaiheessa edes mieli viinaa. En mä kyllä aikaisempinakaan vuosina niissä pahemmin ryypännyt, koska kuten olen kertonut, join lähes aina yksin. Tyypillisesti join pikkujouluissa ehkä 2–3 annosta ja sitten vasta kotiin tultuani tyytyväisenä 4–8 annosta. Kummallinen erakko olin tuossa asiassa.
 
Viimeksi muokattu:

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Tästä hieman juontui mieleen, että kovin monissa paikoissa neuvotaan, ettei raitistuneen pitäisi säilyttää kotona alkoholia. En ole tätä oikein koskaan ymmärtänyt.
Kuten yleensäkin asioihin, niin eipä tähänkään taida yhtä oikeaa vastausta olla. Varmasti tuo monelle ainakin raittiuden alussa onkin hyväksi, että alkoholia ei kiusauksen vuoksi pidä kotonaan.

Minä taas pitäisin jotenkin omituisena sitä, että miksi säilyttäisin kotona viinaa, kun en kuitenkaan juo. Jos täällä joku käy kylässä, niin hän voi kyllä nauttia omia alkoholijuomiaan.

Mutta jokainen tekee tavallaan.
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tästä hieman juontui mieleen, että kovin monissa paikoissa neuvotaan, ettei raitistuneen pitäisi säilyttää kotona alkoholia. En ole tätä oikein koskaan ymmärtänyt. Tokihan juomahaluinen aina jostain juomaa juotavaksi saa, olipa päivä tai yö, vaikkei sitä kotona olisikaan. En tiedä muista, mutta ainakaan minulla halu tai kyky olla juomatta ei riipu siitä, millaisella etäisyydellä olen alkoholijuomista. Mulla itse asiassa on tuossa metrin päässä kirjahyllyssä suoran katsekontaktin päässä kolme litran viskipulloa, mutta en mä niitä juo, koska en halua juoda. Mutta jokaisen kannattaa toki tehdä niin kuin itselle parasta ja helpointa on. Pääasia on, ettei juo.

Toinen mieleen tullut asia on alkoholillisten juomien korvaaminen alkoholittomilla. Monet ilmeisesti nauttivat alkoholittoman oluen tai vichyn, limun tms. litkimisestä, enkä sitä yhtään ihmettele, jos aiemmin tapana on ollut juoda olutta, siideriä tai lonkeroa. Alkoholittomia viinejäkin on mukavasti tarjolla viineistä pitäville. Tästä olen hetkittäin ollut hieman kateellinen, koska mulla tuo homma ei mitenkään toimisi, koska join ainoastaan väkeviä. Miedoin tuote, johon juodessani koskin, oli 38-prossainen Kossu. Suomi-viinat yms. litkut maistuivat mielestäni pahalta, eikä niistä saanut samaa säväystä kuin riittävän vahvoista juomista. En myöskään koskaan blandannut mitään, vaan kaiken vedin aina raakana.

Mutta se siitä aiheesta. Olen raitis ja siitä hyvin tyytyväinen. Lenkeillä olen käynyt säännöllisesti ja välillä myös kuntosalilla ja uimassa, ja fyysisen kunnon parantuminen on parantanut myös henkistä oloa tosi paljon. Pikkujoulutkin menivät oikein mukavasti. Se tosin ei ollut ihme, koska työpaikallani on aika monta absolutistia ja vielä enemmän "vain yhden oluen ottajia". Eipä tehnyt missään vaiheessa edes mieli viinaa. En mä kyllä aikaisempinakaan vuosina niissä pahemmin ryypännyt, koska kuten olen kertonut, join lähes aina yksin. Tyypillisesti join pikkujouluissa ehkä 2–3 annosta ja sitten vasta kotiin tultuani tyytyväisenä 4–8 annosta. Kummallinen erakko olin tuossa asiassa.
Tuossa on varmaan se idea, ettei heikkona hetkenä olisi siinä heti käsillä juotavaa. Toisaalta retkahdushan tapahtuu pään sisällä jo ennen juomista, ja loppu on vain toteuttamista vaille valmista.
Minä join myös lähes pelkästään väkeviä, yleensä kirkasta viinaa, enkä todellakaan maun vuoksi. En edes ihmeemmin pitänyt oluen tai viinin mausta, lonkero toki oli hyvää ja meni krapulassakin alas, joten en ole alkoholittomia vaihtoehtoja nauttinut raitistumisen jälkeen. Siinä varmaan oli alkuun myös varovaisuutta mukana.
Join loppuvuosina myös yksin ja piilottelin pulloja kuten kunnon alkoholisti tekee. Niitä sitten löytyi oudoista paikoista.
 

godspeed

Jäsen
Voi kuulostaa oudolta jonkun korvaan, mutta kun ostan muijalle kaljaa, niin se tuntuu terapialta. Saan ostaa ja käsitellä juomia ja se ikään kuin täyttää jonkin tarpeen, joka alkoholiin vieläkin liityy. Ei ole mikään pakko tai halu juoda, mutta saan vähän käsitellä asiaa konkreettisesti ja samalla tiedostaen, että minä olen nyt ruorissa, ei alkoholi. Saan ja osaan käsitellä juomia ilman, että tulee retkahduksen vaaraa. Jos asia ahdistaisi, niin tietystikään en "riskialttiisti" käyttäytyisi.

Toki suurta terapiaa on se, että kirjoitan asiasta, mutta tarvitsen jollain tasolla myös sellaista toimintaa elämään, jossa voin näyttää itselleni asioiden laidan. Mennä ja elää niin kuin elämää eletään, eikä pelon kautta. Kunhan kaverin kans mennään taas leffaan, niin aion mennä leffan jälkeen pubiin mukaan ja ottaa sieltä holittoman vaihtoehdon, ja nauttia siitä omalla tavallani, vaikka toinen vetäisi viisi tuoppia vieressä. Hän pitää valtavasti oluesta, joten siinähän juo :)

Vissyä juon todella paljon, kun suu ja kädet kaipaa tekemistä. Ehkä sitäkin saa joskus vähennettyä, mutta se on ollut yksi tällainen pelastus, kun on päivät pitkät vuosien ajan tottunut juomaan jotain.
 

godspeed

Jäsen
Mietin vaan tuossa, että onhan alkoholiriippuvaisissa varmaan aika suuria eroja siksikin, että osa on kroonisesti mielenterveysongelmaisia, tai on jokin vika päässä, ja sitten on se osa, joka ei periaatteessa sairasta kuin alkoholismia. Alkoholismihan ei ole mielenterveysongelma itsessään, mutta se voi aiheuttaa niitä. Eli mitään muuta ei tarvitsisi parantaa kuin sairaus nimeltä viinanhimo, ja se auttaisi sitten elämänhallinnassa ihan eri tavalla, jos suvaitsette minun yksinkertaistukseni tässä yhteydessä.

Mutta näistä päävioista, niin esimerkiksi Matti Nykänen dokas lähes puhtaasti siksi, että päässä kävi niin kova huiku, että alkoholi rauhoitti sitä meininkiä. Ainakin johonkin pisteeseen asti. Hänellä oli ADHD (ja jollain tasolla myös masennus) pahemmanlaatuisena, ja tuon vuoksi sitten lukuisista haimatulehduksistakin huolimatta ryyppäsi itsensä enemmän tai vähemmän tahallisesti ennenaikaisesti hautaan. Kauan sekin lopulta kesti hengissä tuolla historialla, ja voidaan vaan puhua, että mitä se älytön dokaaminen teki tuolle neurologiselle häiriölle. Voin hyvin kuvitella, että tosi kova tuska on paikoin ollut.

Itselläni on tosiaan nälkävuoden pituinen lista kaikkea pientä tuolla terveystiedoissa, mutta toisaalta vaikka ei olisi, niin en tiedä olisinko juonut joka tapauksessa. Tätä olen pallotellut nyt vuosia, mutta eipä siihen sinänsä mitään yksiselitteistä ratkaisua ole. Jos Nykänen joi ADHD:n takia, niin minä sitten kaksisuuntaisen takia. Ja se siitä, let's deal with it. Ja suruun ryyppääjä en varsinaisesti koskaan ole ollut, vaikka tietysti juominen on sitten riitaisasti jotain henkistä poissaolevuutta ja alakuloa aiheuttanut. Mutta sellaista perinteistä tuhoon tuomittua pohjan läpi menneen alkoholistin kehää en ole aina kiertänyt, vaikka kuinka huonosti noin muutoin olisi mennytkin. Jotenkin olen aina selvinnyt, ja aina on noustu kaikista pahoistakin paikoista. Henkikin on varmasti meinannut mennä pari kertaa.

Typeränä ajatusleikkinä olen kuitenkin pyörittänyt, että jos minulla olisi rahaa kuin roskaa, niin kävisikö minulle niin kuin monelle rikkaalle taiteilijalle helposti käy eli päihteet ennen pitkää veisivät mukanaan. Jollain tasolla olen aina pitänyt dokaamisesta huonoinakin vuosina, mutta huumeita en ole kokeillut. Näitä taiteilijaesimerkkejähän on lukemattomia, että kun sitä kamaa on ollut helposti saatavilla, ja sitten on piirit olleet pintaliitoelämää ihannoivia, niin sitä myöten on pitänyt saada revittyä elämästä kokoajan suurempia ja suurempia tunteita irti. Lopulta käyttö on ollut sellaista, ettei edes kokaiinista saa enää kiksejä, kun sitäkin on tarpeeksi käyttänyt. Jos pääsee eroon, niin pieni napsu jostain ja paluu on vanhalle tielle.

Heroiiniin useammat ovat vuosikymmenten kuluessa kuolleet jo melko nuorena, mutta se taitaa olla varsin harvinainen huume näissä taiteilijapiireissäkin. Jotain rumaa ja runollista siinäkin tosin minun mielestäni on, että kuolet heroiiniyliannostukseen "hymyssä suin", sillä silloinhan käyttäjä vain ikään kuin vaipuu sellaisessa "euforiassa" ikuiseen uneen. Ehkä minä en sellaistakaan riskiä voisi koskaan ottaa, kun tiedän kuinka vaikeaa on ollut ihan ilman alkoholia (ja tupakkaa). On itse kovin vaikea kuvitella käyttävänsä huumeita, mutta näin on monikin käyttäjä pontevasti itselleen todennut, kunnes on kokeillut ja riippuvuus on nopeasti kehittynyt. Näitä eri päihteitähän voisi varmaan vertailla ikuisuuksia, mutta ei siinä varmaan lopulta päästä muihin päätelmiin kuin että parempi on olla kokonaan ilman mitään. Lyhytaikaisesta ilosta seuraa lyhytaikainen elämä.

No mutta. Siitä tuli nyt vähän rönsyävä päihdepohdinta, jossa varmasti on jotain virheitäkin, kun kaikesta kirjoittamastani ei ole kokemusta. Mutta se lienee enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia :)
 

godspeed

Jäsen
Hahaa, eilen on oltu vauhdissa. No se on sellaista, kun on virtaa ihan eri tavalla pohtia asioita sen sijaan, että naula päässä vaan tajuntaa kutistettaisiin. Paikoin tulee sellanen olo kuin olisikin vähän nousuhumalassa, mutta taitaa ne aivokemiat vaan olla palautuneet ihan niin normaaleiksi kuin minulla voi palautua. Tämä taitaa olla huonosta aamusta huolimatta erityisen hyvä päivä!
 

godspeed

Jäsen
Kova jano ollut aamusta lähtien ja varmaan vähän hypottaakin tällä kertaa (myös aiemmin kirjoittamissani viesteissä), mutta josko se tästä, kun kirjoittaa asiasta taas muutaman sanan. Hieman tämä pelottaa tulevaa ajatellen, mutta jos toteaa, että nämä kuuluvat tähän prosessiin, niin alkaisiko se toivottavasti rauhoittamaan tilannetta. Muija kysyi heti kun huomasi levottomuuden ja vähäisemmän unentarpeen, että hypottaako. Joo.

En oikeastaan edes tiedä mikä tämä olo oikeastaan on. Harvoin olen näin pihalla ollut tällaisen mieliteon takia, mutta olisiko se jokin rentoutumiskaipuun ja stressin yhdistelmä, joka sekoittaa päätä. Tällaisina päivinä on saanut ja on pitänyt ottaa, koska niinhän ne kaikki muutkin. Ja koska kuuluu ottaa. Kuuluu. Kukkuluuruu. Voihan vitalis. Kyllä tästä selvitään, kun kerran viimeksi on kesällä ottanut hörppyä. Siitähän on ihan tavattoman kauan. Ei hätää, ei hätää...
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kova jano ollut aamusta lähtien ja varmaan vähän hypottaakin tällä kertaa (myös aiemmin kirjoittamissani viesteissä), mutta josko se tästä, kun kirjoittaa asiasta taas muutaman sanan. Hieman tämä pelottaa tulevaa ajatellen, mutta jos toteaa, että nämä kuuluvat tähän prosessiin, niin alkaisiko se toivottavasti rauhoittamaan tilannetta. Muija kysyi heti kun huomasi levottomuuden ja vähäisemmän unentarpeen, että hypottaako. Joo.

En oikeastaan edes tiedä mikä tämä olo oikeastaan on. Harvoin olen näin pihalla ollut tällaisen mieliteon takia, mutta olisiko se jokin rentoutumiskaipuun ja stressin yhdistelmä, joka sekoittaa päätä. Tällaisina päivinä on saanut ja on pitänyt ottaa, koska niinhän ne kaikki muutkin. Ja koska kuuluu ottaa. Kuuluu. Kukkuluuruu. Voihan vitalis. Kyllä tästä selvitään, kun kerran viimeksi on kesällä ottanut hörppyä. Siitähän on ihan tavattoman kauan. Ei hätää, ei hätää...
Päivä kerrallaan vaan, ei tartte päättää kuin tästä päivästä, että et juo. Huominen on sitten taas uusi päivä, ja tulee kun tulee.
 

godspeed

Jäsen
Päivä kerrallaan vaan, ei tartte päättää kuin tästä päivästä, että et juo. Huominen on sitten taas uusi päivä, ja tulee kun tulee.

Näin yksinkertaista se tosiaan on ja kyllähän nämä pitäisi aina tiedostaa. Kävin kaupassa ja sai samalla vähän happea, niin nyt saa keskittyä illanviettoon. Tämä on rauhallinen ilta itsenäisyydestäkin johtuen.
 

godspeed

Jäsen
Orastava uppoaminen kahjouden suohon hieman kaikkosi, kun sai siedettävät unet alle. Unettomuus tai huonot unet eivät tee hyvää siinä mielessä, että ne voivat aiheuttaa maanisuutta, ja se voi aiheuttaa sitten maan ja taivaan väliltä mitä tahansa mielitekoja. Mutta kun on jotenkin kondiksessa, eikä ole enää mitään eilen pintaan nousseiden vanhojen muistojen painolastia niskassa, niin ei tee taas ollenkaan mieli. On muuten yhtä vittua paikotellen olla tämän homman kanssa.

Ei se ihme ole, että kaksisuuntainen porukka (miksei myös muut) usein kehittää itselleen päihdeongelman siihen kylkeen, kun alkoholi on kuin bensaa heittäisi liekkeihin. Voi siis olla lähtökohtaisesti jo itsestään todella hyvä olla, mutta pienissä nousuissa sitten olo ampaisee katosta läpi ja sitä halutaan ylläpitää. Tosi moni kaksisuuntainen vastaa kyselyissä tai muissa yhteyksissä, että haluaisi itsellään olevan manian kenties jopa usein. Se on niin vahva olotila, että halutaan olla niin sanotusti kaasuissa, vaikka se on myös mitä suorin tie tuhoon. Tuo tuho sitten selviää yleensä siinä vaiheessa, kun mania päättyy ja kaiken sekoilun laajuus paljastuu.

Minulta kysyi lääkäri kerran suoraan, että käytänkö piriä. Joku olisi voinut hieman suutahtaa, kun se tuli vielä niin tahdittomasti ulos sen puoskarin suusta, mutta totesin, että en käytä. Ei tarvitse käyttää, kun pää menee sekaisin ihan itsestään. No, viinaan ennen menneillä rahoilla on ostettu nyt runsaasti viihdettä ja sen sellaista, joten kulutetaan niitä nyt sitten hyvillä mielin ja nautitaan selvästä päästä. Se on sentään vielä selvä, vaikka se olisi välillä eri tavalla sekaisin.

Parempaa päivää kaikille!
 
Suosikkijoukkue
Kiekko-Vantaa, HPK, symp. Haukat, divarit
Tuli luettua jonkun verran tätä ketjua kun hirveän paljon muutakaan vertaistukea/sisältöä ei ole itsellä. Mutta tulipa hyvä mieli monen puolesta jotka ovat päässeet ongelmasta eroon tai ainakin yrittävät.

Itse olen yläasteikäisestä saakka juonut ahkerasti joka viikonloppu, parikymppisenä ryyppääminen väheni ja tissuttelu tuli tilalle. Koskaan en mistään täystauoista perustanut, kun olin aina ajatellut juovani kuitenkin vain olutta silloin tällöin pari tölkkiä illassa. Joskus kerran viikossa, joskus joka ilta.

Kesäisin saattoi mennä enemmän koska kesä ja terassit, talvisin koska ulkona on pimeää. Juominen rentoutti ja vei ahdistusta pois, vaikka omalla kohdallani +20 ikävuosien jälkeen varsinaiset kunnon ryyppykerrat lasketaan ehkä kahden/kolmen käden sormilla.

Havahduin kuitenkin tänä syksynä siihen että en ole 18v syntymäpäiväni jälkeen ollut varmaankaan kuukautta pidempään juomatta. Ajattelin sitten että ollaan nyt ainakin sen aikaa.

Kohta tulee 3 kuukautta täyteen ja on kyllä silmät avautuneet sille miten maltillisella mutta tasaisella määrällä alkoholia saa aikaan jos jonkinmoista vinoumaa päähän. Nyt on todella loistava olo, ahdistus ja alakuloisuus on vähentynyt ja ei juurikaan tee edes mieli juoda. Asiaan osaa suhtautua aika neutraalisti. Silloin tällöin saunan jälkeen joku alkoholiton olut saattaa mennä mutta pääosin olen lipittänyt vissyä siinä missä ennen join kaljaa.

Tsemppiä kaikille ketjua seuraaville, päivä kerrallaan mennään jokainen!
 

godspeed

Jäsen
Olen kaksi päivää nyt yksin. Aika syvältä kouraisi lonkerohyllyn kohdalla, kun tätäkään tilannetta ei ole harjoitellut riittävästi. Yksinhän sitä eniten joi. Hetken oli sellainen olo, että ei vittu, mutta sitten tulikin, ei saatana. Ja sitten... sitten otin vaan automaattiohjauksella 24-packin vissyä matkaan ja pari energiajuomatölkkiä, joihin on vuorostaan nyt sitten jonkinlainen himo myös. Ei nyt paha, mutta jotain vaihtelua vissyyn.

Tätä on hankala kuvailla, mutta kaikkeen syntyy riippuvuus tai vähintään vahva himo. Mitään et voi kuluttaa ilman, että levy jää paikoilleen. No, kunhan ei alkoholia, niin kai tässä saa pahimmat jaksot kuluttaa muita tuotteita. Niinhän se Heikki Silvennoinenkin sanoi, että vuoden se otti, että alkoholittomuuteen tottui täysin. Se vähän masentaa, mutta toisaalta mikäs tässä ollessa, kun saa rauhaksiin ottaa nämä taistelut. Kukaan ei ole hengittämässä niskaan. Saa vaan olla. Ja tosiaan päivä kerrallaan, minä ahmin yleensä kerralla enemmän kuin mieli antaa periksi.

Hyvää lauantaita kaikille ja sehän on pelipäivä taas!
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Pittsburgh
Heikki Silvennoinenkin sanoi, että vuoden se otti, että alkoholittomuuteen tottui täysin. Se vähän masentaa, mutta toisaalta mikäs tässä ollessa, kun saa rauhaksiin ottaa nämä taistelut. Kukaan ei ole hengittämässä niskaan. Saa vaan olla. Ja tosiaan päivä kerrallaan, minä ahmin yleensä kerralla enemmän kuin mieli antaa periksi.

Hyvää lauantaita kaikille ja sehän on pelipäivä taas!

Vuosi tuntuu pitkältä yhtäkkisesti ajateltuna, mutta pitää muistaa että ei ole mikään on/ of kytkin mikä yhtäkkiä on päällä tai ei ole. Kokoajan se helpottaa. Välillä on parempia hetkiä välillä huonompia. Pidemmät hetket pitenee ja huonommat menevät nopeammin ohi, viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta. Mitä enemmän aikaa menee, sitä kaukaisemmaksi edellisestä kerrasta on aikaa kulunut ja nää kuuluisat riippuvaisen aivot osaa myös unohtaa. Tulee vielä hetki jolloin koko asian vatvominen tuntuu jotenkin puuduttavalta ja myös mieli alkaa ymmärtämään sen, ettei yhden illan dokaamisesta saatava hyöty voisi ikinä korvata sitä hyötyä minkä juomattomuudesta on saanut.

Kun painaa mieleen tarkasti miten kova homma on raitistua ja ymmärtää miten pitkä prosessi raitistuminen on ( en tarkoita kuukauden hampaat irvessä kärvistelyä ilman alkoholia, vaan kokonaisvaltainen raitistuminen) ja miten vaikeasta riippuvuudesta sekä aivosairaudesta on selvinnyt, kannattaako sitä kaikkea ihan vaan hetken mielijohteesta särkeä ja vetää viemäristä alas, altistaen itsensä kuolemaan johtavalle, erittäin vaaralliselle aivosairaudelle.

Alkoholisti saa sairauden kuriin kun ei vain käytä alkoholia. Vuosienkin tauon jälkeen Juomalla itsensä humalaan, tämä tauti aktivoituu päälle ja yhtäkkiä se kaikki himo ja levottomuus ovat päällä ja kaikki alkaa alusta. Tauti jatkuu yhtä vaikeana/ pahana kuin silloin kun korkki on lyöty kiinni. Se jatkuu heti siitä. Ei kannata uskoa ajatusta, että juomattomuuden aikana tehty tutkiskelu/ opettelu raittiuteen olisi parantanut/ kehittänyt käyttäjää esim kohtuullisempaan tai jopa normaaliin käyttöön mahdollistavaksi. Ei ole, niin ei ole. Tämän kun uskoo, eikä lähde luulemaan, itseään sairauttaan viisaammaksi… silloin pääsee pitkälle.

Kaikki jatkuu samana ja tavallaan välittömästi vielä pahempana. Tuohon kaikkeen kun yhdistetään voimien loppuminen itse raittiustaisteluun. Käyttäjä on todella pahassa kusessa.
 

godspeed

Jäsen
Sehän minulla on tässä etuna ja apuna, että olen aikanaan tupakasta päässyt eroon ja nyt on jo viisi vuotta takana. Tiedän sen prosessin, ja monesti on internetin ihmemaailmassa sanottu, että tupakka vertautuu heroiiniin riippuvuuden tasolla, vaikka en itse osaa luonnollisesti sanoa tuohon mitään muuta kuin alkuun kuukausitolkulla siihen tupakattomuuteenkin piti totutella. Aikanaan himo ja tapa väistyi mielestä.

Ymmärrän miten näitä hommia tehdään ja miten riippuvuuksien kanssa painitaan. Monen kannattaa lukea tuo @Ujcik#11 kirjoittama ylempi viesti, jos ei ole vielä sitä tehnyt. Se on aika korutonta kieltä, mutta siinä on perusjutut selvitetty. Alkoholikin aktivoi heti jotain päässä kun sitä menee juomaan, ja vaikka se ei tarkottaisikaan sitä, että välittömästi haetaan kaupasta monta koria lisää kaljaa tai alkosta kaksi pulloa viinaa, niin jollain aikavälillä näin voi suurella todennäköisyydellä käydä.

Vaikka juomista johonkin pisteeseen asti niin sanotusti hallitsisi, niin sitten kuitenkin sitä kärvistelisi osan ajasta, että koska saa taas juoda. Menisi helposti tuurijuoppomaiseksi se touhu, eikä se ole laisinkaan mielekästä. Eikä tuohon ei auta mikään muu kuin täysi pidättäytyminen. Se on rumaa, mutta se on totta.

Kotona ollaan muijan kanssa puhuttu, että kyllähän ihmisillä on niitä juomisongelmia aika reilusti, kun millään ei osata olla ilman. En ole ryhtynyt alkoholipoliisiksi, enkä puutu muiden yksittäisten ihmisten asioihin, mutta kun hetken miettii, että tosiaan joku tipaton kuukausi on suunnilleen isoin saavutus elämässä, niin olisiko aika miettiä missä mennään :)

Joskus se vapaus vaatii hieman kärsimystä, mutta kärsimyskään ei ole ikuista. Vapaus on.
 

godspeed

Jäsen
Vähän on nyt tekemistä mielenterveyden kanssa, mutta siihenhän alkoholi ei tunnetusti auta, sillä se vaan siirtää asioita eteenpäin. Taktiikka on ollut nyt selvitä klo 21 asti ja sitten todeta itselleen, että voitinpa tämän pelin. Huoltoasema hävisi taas. Sarja on kesken, mutta olen voittanut jo pari peliä. Kun pysyy samassa taktiikassa, niin ei häviä koskaan. Toivottavasti. Mutta mestaruutta ei voi voittaa, vaikka voittaisi kuinka monta sarjaa. Olen hyväksynyt sen.

En tiedä kumpaan ketjuun tämänkin viestin kirjoittaisi, masennusketjuun vai tähän ketjuun, koska tämä on tosiaan sellaista vääntöä kahdella rintamalla. Milloin masentaa ja tekee mieli juoda, ja milloin tekee mieli muuten vaan, koska korvien välissä on pommitus käynnissä ja olo on epätodellinen. Tämä olo on nyt ollut tässä viime päivinä ristiriitaista, mutta tavallaan kun on jo kokemusta jostain sairaudenomaisesta riippuvuudesta, niin ei anna periksi ihan hevillä. Sen vaan tietää, että mikään ei saa minua luovuttamaan. Ei mikään. Pitkälle on tultu tämänkin sairauden kanssa.

Kova psyykkaaminen on siis selvästi yksi mitä teen kaiken aikaa. Joku voi luulla, että se on ylimielisyyttä, itsevarmuutta, tai jotain, mutta ei se ole. Se on puolittain epätoivoista, jopa paksussa sakeudessa rypevää taistelua, että missään vaiheessa en anna henkisesti sijaa millekään riippuvuudelle. Olen tuossa jo aiemmin kirjoittanutkin, että mieleni ei tahdo oikein kestää riippuvuuksia. Tai näin olen vihjannut. Niitä tulee oikealta ja niitä tulee vasemmalta. Eivät ne toki ole kaikki verrannollisia keskenään, mutta aiheuttavat tuskaisuutta. Epävakautta. Tietysti on mahdollista, että kaikki tämä on vaan aikuisuudessa puhjenneen pahan ahdistuneisuushäiriön aikaan saamaa riepottelemista, mutta kyse voi olla myös puhtaasti tästä alkoholiriippuvuudesta, joka sitten oireilee näin.

On ihan mahdotonta minulle itsellenikin sanoa mistä on pohjimmiltaan kyse, koska aika hajallahan minun psyykeni paikoitellen on. En ole psykoottinen, mutta toisinaan kuvittelen tai ylitulkitsen asioita, joita ei ole, kiitos myös pakko-oireisen häiriön. Se on yksi viheliäinen paska ollut koko syksyn, kun tuntuu, että se menee vaan pahempaan. Alkoholinkäytön loputtua se on siis alkanut mennä pahempaan, mutta toki tiedän, että ei se alkoholi sitäkään parantaisi. Tämä oireilu kertoo vain siitä, että alkoholilla on saanut sumutettua joitain häiriöitä ja oireita, ja sitten kun sumutin puuttuu, niin mielen oireet ovat avoinna tutkinnalle ja tulkinnalle. Nyt ne ovat kaikki kirkkaasti tässä minun edessäni, ja minun on taisteltava niitä vastaan lopun elämääni, sillä pakoon ei pääse. Se on minun taakkani.

Kiitos, että sain kirjoittaa. Ehkä alkoholittomana harrastettu itsetutkinta saa minut kulkemaan kohti parannusta, tai jos ei sovi toivoa liikoja, niin edes jollain tavalla terveempää polkua sinne johonkin rauhaisampaan kolkkaan.
 

godspeed

Jäsen
Raittius on tällä hetkellä asia, joka oikeastaan pitää pinnalla tätä laivaa. Enpä olisi uskonut projektiin ryhdyttyäni, että siitä olisi tullut elämässä ennen pitkää jokin sellainen kaikkea yhdessä pitävä voima, joka pysyy ja johon voi tukeutua. Kun ei ole mitään muutakaan aina ollut, niin on ollut rauhoittavaa huomata tällaisen vaikutuksen saapuneen elämään.

Lopetin juomisen täysin oikeaan aikaan, vaikka tietysti olisi tosiaan voinut lopettaa jo vuosia aiemminkin. Mutta parempi näin kuin ei koskaan, sillä pitää olla tyytyväinen mihin asti on jo ehtinyt. Se on pitänyt vaan oppia ajattelemaan niin, vaikka (lievä) masennus sitä aina koettaa sabotoidakin ajatuksia ja tekemisiä. Joku voinee pitää säälittävänä, jos lausuu ääneen, että suurimpia saavutuksia on raittius, mutta niin se vain menee. Siitä vaan kokeilemaan, eikä maksa mitään :)

Toivotan hyvää joulua kaikille jatkislaisille, kuului siihen sitten maistelua tai ei. Aina saa käyttää alkoholia, mutta muistakaa, ettei liiaksi lasten silmien alla.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Toivotan hyvää joulua kaikille jatkislaisille, kuului siihen sitten maistelua tai ei. Aina saa käyttää alkoholia, mutta muistakaa, ettei liiaksi lasten silmien alla.
Tsemppiä sinne Joulunpyhiin, Jatkoajan Keskustelupalsta on auki 24/7!
 

godspeed

Jäsen
Tsemppiä sinne Joulunpyhiin, Jatkoajan Keskustelupalsta on auki 24/7!

Pitäähän se pieni jouluviestikin kirjoittaa, kun ihan luvan kanssa saa niin tehdä:

Oikein mainiota aikaa tällainen, kun vaan rauhassa oleillaan, eikä mitään tapahdu. Pitäisi tällaisen levon olla pakollista useamminkin yhteiskunnassa, sillä sen minä alkoholin liiallisesta juomisesta tiedän, että se on levottomien ihmisten puuhaa. Jotain huumetta ne rauhattomat aivot kaipaavat, mutta tietysti syyt juomiselle voivat olla myös sellaisia, ettei kaikelle itse mitään voi. Sille tosin voi, että kaataako kurkkuunsa sen viinan vai ei, vaikka tietysti tiedän omastakin kokemuksesta, että joskus se viina vaan kaatautui sinne väärään kurkkuun. Väärä mies tuli humalaan, kun pikemminkin ryypiskelytouhu on varattu oikeille miehille. Heille, joilla on oikea kurkku.

Mutta eipä siinä. Aikamoinen kynnys se olisi alkaa kiskoa juomaa, vaikka varuillaanhan sitä aina saa olla. Mitäs tässä nyt onkaan... laskuri sanoo, että 4,5 kuukautta ilman. Melkein olen jo unohtanut millaista juominen oli, tai humalassa oleminen oli, mutta ei ole kyllä pienintäkään ajatusta kokeilla, vaikka menee ihan hyvin, jolloin ratkeamisen vaara on suurimmillaan. Ällötys on kuitenkin hieman pinnassa. Se on aika hyvä tunne edetä tässä asiassa. Cheers.
 

godspeed

Jäsen
Maksa-arvot normaalit, huh huh. Kauan oli aikanaan GT eli liiallisesta pitkäaikaisesta alkoholinkäytöstä kertova arvo koholla, jota on muutamakin lääkäri vuorollaan kauhistellut. Mistäs sitä ikinä tietää kaukanako tässä on oltu maksasairaudesta, ellei jonkinasteista rasvoittumista ole jo ollut. En tiedä kauanko ja paljonko pitää juoda, että tulee jotain vakavampaa, joskin hyvin yksilöllistähän se on. Eivät nuo lääkärit sinällään tilanteeseen juurikaan puuttuneet, koska en ole vaikuttanut koskaan spurgulta tms, vaan ihan perusjamppahan minä. Mutta niinhän me kaikki, ja kaikki osaavat valehdella tarpeen tullen.

Pelotti vähän googletella, mutta varmaan tässä saa huokaista helpotuksesta tilanteen suhteen, kun olen nyt ottanut hommasta niskalenkin. Pelkään ihan rutosti näitä sisäelinsairauksia nykyään, myös haimaa, mutta varsinkin nyt motivaatio pysyä raittiina on vieläkin voimakkaampi, kun kaikki on oletettavasti ihan OK :)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös