Kovin yksinäistä on, kun ei tänne kirjoita...
Tulinko nyt häntä koipien välissä takaisin? Sekö se on ollut minun ongelmani alusta lähtien, että olen juonut yksinäisyyteen? Henkiseen sellaiseen varmaankin enemmän, koska en varsinaisesti koe olevani yksin, ja ihmisten pariin kyllä halutessaan pääsee tuosta noin vaan. Mutta saako siitä mitään tarpeellista... en tiedä.
Tyhjiöstä usein puhutaan, mutta sekään ei varmaan ole oikea sana. On tyhjää, tai kenties puolityhjää, mutta ei todellakaan tyhjiötä, eli alkoholi ei täytä mitään puutetta, enkä uskoisi siitä olevan mitään apua tähänkään mielentilaan.
Tänään on ollut hankala päivä, vaikka sinällään on turvallinen olo, ja ehkäpä tasan niin kauan onkin, kunhan nöyrästi pysyy ruodussa. Ahdistaakin vähän taas vaihteeksi, mutta osittain itsestä riippumattomista syistä. Kaikelle siis ei vaan voi mitään, ellei muuta yksin keskelle ei-mitään. Ja siellä pullo varmasti löytäisi tiensä luokseni ennen pitkää. Samanaikaisesti siis haluaisi olla yksin, mutta toisaalta taas ei. Ihmiset tuo mukanaan ongelmia, ja niitä minä kehitän jo itse itselleni ihan tarpeeksi, enkä oikein jaksaisi ottaa vastuuta muista. Ei minulla ole sellaiseen voimia.
Pitää saada sanoa ääneen aina välillä jotain siksi, ettei vahingossakaan juo. Huomenna on aina parempi päivä. Kiitos.
Tulinko nyt häntä koipien välissä takaisin? Sekö se on ollut minun ongelmani alusta lähtien, että olen juonut yksinäisyyteen? Henkiseen sellaiseen varmaankin enemmän, koska en varsinaisesti koe olevani yksin, ja ihmisten pariin kyllä halutessaan pääsee tuosta noin vaan. Mutta saako siitä mitään tarpeellista... en tiedä.
Tyhjiöstä usein puhutaan, mutta sekään ei varmaan ole oikea sana. On tyhjää, tai kenties puolityhjää, mutta ei todellakaan tyhjiötä, eli alkoholi ei täytä mitään puutetta, enkä uskoisi siitä olevan mitään apua tähänkään mielentilaan.
Tänään on ollut hankala päivä, vaikka sinällään on turvallinen olo, ja ehkäpä tasan niin kauan onkin, kunhan nöyrästi pysyy ruodussa. Ahdistaakin vähän taas vaihteeksi, mutta osittain itsestä riippumattomista syistä. Kaikelle siis ei vaan voi mitään, ellei muuta yksin keskelle ei-mitään. Ja siellä pullo varmasti löytäisi tiensä luokseni ennen pitkää. Samanaikaisesti siis haluaisi olla yksin, mutta toisaalta taas ei. Ihmiset tuo mukanaan ongelmia, ja niitä minä kehitän jo itse itselleni ihan tarpeeksi, enkä oikein jaksaisi ottaa vastuuta muista. Ei minulla ole sellaiseen voimia.
Pitää saada sanoa ääneen aina välillä jotain siksi, ettei vahingossakaan juo. Huomenna on aina parempi päivä. Kiitos.