Otan tuosta Pulle Nahin viestistä vähän kiinni.
Minä luulen, että en ole koskaan ollut sellainen ihminen, jolle on paikkaa tässä maailmassa. Olen aina ollut ulkopuolinen syystä tai toisesta. En ole osannut opiskella, en oikein käydä töissä, mutta silti olen halunnut monia asioita. Aivan kuten moni meistä, jotka haluavat elää hyvää elämää. Ja olen ollut valmis tekemään niiden asioiden eteen paljon. Ne asiat eivät vain ole toteutuneet aikuisiässäkään ja usein olen saanut pettyä.
Se on johtanut turhautumiseen jo varhain elämässä ja osittain sen takia olen myös juonut paljon. Juominen ei minun kohdallani välttämättä turruta vaan voimistaa. Ne hyvät tunteet ovat tuntuneet niin hyvältä kaiken tarpomisen ohessa, että se on sitten aikanaan jäänyt vaan päälle. Huono tunne ei ole ollut niin voimakas, joten helposti sitä sitten juo lisää. Antaa mennä vaan.
Muistan kun ensimmäisen kerran hirtti päälle ja olin koulussa umpikännissä. Ikää ei ollut paljoakaan. Silloin olin maniassa, eli mielenterveysongelmat olivat jo lyöneet isolla kädellä naamaan. Tästä voi toki aina puhua mikä aiheutti minkä, mutta ilman mielenterveyspuolta minä en varmasti olisi juonut silloinkaan vielä niin paljoa. Siitä olen aika varma, koska vuosia meni ilman mitään alkoholismin kaltaistakaan tilaa. Tai sitten se kyti. Mutta alkoholismihan ei ole mielenterveysongelma, joten tässä saa aina sitten pohtia mikä tuli ennen. Perimää minulta satavarmasti löytyy, mutta en halua nyt siitä puolesta jauhaa, koska se ei kerro kuitenkaan sinällään mitään sellaista, mistä itse olen näissä asioissa kiinnostunut. Reseptorit varmasti ovat olemassa.
Alkoholismi on ollut todellakin helppo pakokeino asioista, joita en ole osannut käsitellä. Mutta alkoholismi on myös asia, joka tulee harjoittelemisen kautta. Kun on tarpeeksi kauan ollut stressiä tuosta, ettei osaa, eikä pärjää, niin juomaa alkaa kulua. Ja siitä tulee se ainoa ystävä, joka ei petä. Se tuottaa aina sen palkinnon, jota elämä ei muuten sinulle anna. Minulla ei ole ollut useinkaan kyse huonosta itsetunnosta, ei, vaan olen tiennyt mitä osaan ja mitä ei. Saan selittää tätä ihmisille kerta toisensa jälkeen: Minä en osaa! Mutta sitten toisaalta olen myös tehnyt asioita kännissä, jotka olen jollain tasolla osannut ja joista minua on kehuttu. Olen esimerkiksi kirjoittanut paljon, vaikka omasta mielestäni en ole siinäkään erityisen hyvä. Kohtalainen parhaimmillaan.
Minullahan on traumatausta. Koti oli hieman rikki, vaikka koen lapsuuteni olleen hyvä. Monen muun perheet olivat parempia. Isä kuoli sitten lopulta viinaan kun tarpeeksi kirkasta latki. Mutta en minä ole surrut näitä asioita ties kuinka pitkään aikaan. Silti ne vaikuttavat jollain tasolla siihen millainen minusta tuli. Alkoholin kanssa kun kasvaa ja sitä alkaa jo teininä vetään, niin oppii ja kasvaa siihen kieroutuneeseen tarpeeseen. On saatava viikonloppuisin, kunnes on saatava jo viikollakin. Tavallinen elämä on vaan... tylsää. Vaikka sitä se ei tosiasiassa ole ja hyvin sen tiedän. Tavallista elämää pitää osata arvostaa. Se on oikeasti aika makeaa.
Kasvaa on hyvä sana, koska kukaan ei synny alkoholistiksi. Kyllä siihen kasvetaan. Mutta alkoholisti jää tietyllä tasolla lapsen tasolle, ja minäkin olen vielä hieman lapsi. Vastuuta olen oppinut aina ottamaan, mutta alkoholismissa vastuuta myös siirretään muille. Sitä tehdään aivan liikaa, ja sitten alkoholisti saattaa ajatella, että muut hoitaa hänen puolestaan asiat. Ei se niin mene. Sairas mieli voi kuvitella, että se juominen on se ammatti ja kaikki pitää tehdä juomisen kautta. Kun se päihderiippuvuus on niin voimakas, että ei vaan enää leikkaa. Minulla leikkaa nyt, ja olen huomannut asioita tutkiessani, että olen se tyypillisin alkoholisti Suomen maassa. Se, joka hoitaa ns hommat, mutta on pystynyt kuitenkin juomaan paljon. Tämä jengi osaa nämä kikat.
Nykytilanne on se, että matka on kesken, tai ehkäpä vasta alussa, kun juomatta kerran ollaan ensimmäistä kertaa elämässä tällä tavalla. Olen siis vasta tajunnut, että juomalla peli ei voi jatkua. Olen vielä aika nuori ja minulla on elämää edessä. Minulla on hieno koti, puoliso ja muutama hyvä ystävä. Töissä en voi käydä, mutta harrastan kulttuuria laajasti, joten tavallaan minulla on aina jotain tekemistä. Eikös minulla olekin ihan hyvin nyt asiat? Niin minä ainakin kovasti haluaisin uskoa.
No en tiedä tuliko tässä mitään syytä sille miksi olen juonut, mutta kiitos jos luit tänne asti!
