Omia ajatuksia ylläoleviin.
Eläminen raitistuneena on mielestäni se isoin juttu mikä pitäisi oivaltaa. Löytää faktat taudista, peilaa ne itseensä ja ymmärtää syyt omalle juomiselleen, pystyy ne hyväksymään ja ymmärtämään osana sairautta.
Jos pystyy antamaan itselle anteeksi, vaikka siellä olisi mitä kännissä tehtyjä asioita.
Mahdollisuudet raittiuteen kasvavat merkittävästi.
Vertaistuki on siinä mielessä hyvä, että kun riittävän usea ihminen puhuu asioista, vähän kuten kertoisi omasta elämästään, se puhuttelee ja antaa oikeaa peilipintaa. Miten on mahdollista että kaikilla ihmisillä tauti etenee lähes samoilla oireilla ja kaavalla.
Jokainen pystyy periaatteessa lyömään korkin kiinni ja lopettamaan juomisen, esimerkiksi omasta päätöksestä, joskus kun tilanne menee siihen että joutuu suljettuun paikkaan kuten vankilaan? sairaalaan yms.
Näistä päästessään tilanne jatkuu juuri siitä mihin se jäänyt ja yleensä vielä pahentuen.
Ei sairaus sieltä mihinkään katoa.
Kun ei ymmärretä alkoholismin sairaus käsitteitä, taudin etenemistä ja ylipäätänsä ei tiedetä tarkemmin päihderiippuvuuden mekanismeista, mennään aika paljon omintakeisilla faktoilla ja uskomuksilla.
Tauolta palatessa juodaan kuten ennenkin eikä mikään ole muuttunut.
Suhteellisen nopeasti ihminen pääsee irti fyysisestä riippuvuudesta, henkinen puoli onkin sitten kimurantimpi.
Mitä kauemmin ihminen on juomatta, sen paremmalta juovasta ihmisestä rupeaa henkisesti ja fyysisesti tietysti tuntumaan ja aiempi juominen näyttäytyy enemmän, ikään kuin boxin ulkopuolelta katsottuna. Helpohkosti keksitään syyt aiemmalle rajulle juomiselle ja ollaan vakuuttuneita, ettei nykypäivänä enään siihen pisteeseen juotaisi, varsinkin kun on nyt jo itselle ja muille näytetty että tarvittaessa ollaan vaikka vuosi juomatta.
Jostain syystä silloin kuin luulee taudin parantuneen ja kuvittelee taas pystyvänsä kontrolloimaan, riski retkahtamiselle on suuri ja aika usea alkoholisti kertoo juuri sellaisen hetken olleen se käänne, kun homma lähti käsistä ja meni lopulliseen pisteeseen ja seinä oli vastassa.
Harvalla se ensimmäinen kerta on se pahin tauon jälkeen, päinvastoin, yleensä kerta se antaa sen toivon että homma olisi korjaantunut kun ei montaa enempää juonut kun oli tarkoitus ja mitään ei sattunut.
Tosiasiassa muutamassa viikossa käyttäjä on aivan alkupisteestä ja vielä syvemmällä kuin ennen taukoansa.
Alkoholismista toipumiseen en henkilökohtaisesti usko, mitään lääkityksiä ei tarvita. Riittää kun ei vaan juo ja ymmärtää ja hyväksyy miksi ei juo. Se ymmärrys vapauttaa alkoholistin sekä käyttäjä ymmärtää antaa sellaiselle taistelulle periksi, mitä ei ole mahdollista voittaa.
Kehään ei kannata nousta jos siellä ei ole mitään muuta tiedossa kuin valtaisa selkäsauna. Vaikka kuinka kuvittelisi muuta.
Taudin saa kyllä kuriin oikeanlaisilla faktoilla ja mahdollisesti vertaistuella aivan alkuvaiheissa. Vertaistuesta on se hyöty, sillon tietää mitä odottaa ja mahdollisesti tunnistaa ne tilanteet.