Matkalla alkoholismiin?

[adolf]

Isäni kanssa olen jo näemmä oppinut paremmin hyväksymään hänen jääräpäisyyttään. Äitini kanssa tykkään useasti puhua enemmän jutuista, koska hänen kanssaan niistä pystyy ihan vain puhumaan ja keskustelemaan.

Näen jääräpäisyyden sellaisena ominaisuutena, että siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvä puoli on siinä, että jääräpäisyys parhaimmillaan on vähän sama asia, kuin päättäväisyys. Joku asia, ehkä vaikeakin sellainen tulee tehdyksi, kun on päättäväisyyttä, siinä missä joku toinen heittäisi hanskat tiskiin jo alkumetreillä.

Negatiivinen puoli taas jääräpäisyydessä tulee siitä, että ihminen ei suostu muuttamaan omaa mielipidettään. On sellainen kivettynyt ja umpiluupäinen kanta asioihin. Kun jostain asiasta keskustelee, niin oma oikeassa oleminen on tärkeämpää, kuin tosiasiat. Ylpeys ei mitenkään eikä missään olosuhteissa anna periksi, että pystyisi itsessään näkemään niitä samoja piirteitä, joista toisia arvostelee ja huomauttelee. Ei kertakaikkiaan sitten mitenkään.

 

[Siisel1]

Alkaa kyllä riittää itselle. Aivan kamala olo henkisesti ja fyysisesti. Tänään hakeuduin työterveyteen ja kävin puhumassa alkoholismistani työterveyshoitajan kanssa. Sain keskiviikolle lääkärille ajan, mutta hänen suhtautuminen oli minuun todella ikävä ja halveksuva.

Olen kerran aiemmin viheltänyt pelin poikki alkoholin suhteen ja silloin minuun suhtauduttiin aika asiallisesti.

Minulle sanottiin oikeasti jopa, että ”ei sinun tilanne nyt kovin pahalle vaikuta, kun ei ainakaan minun nenään haise viina.” Joo, en asu katuojassa ja juo raakaa viinaa kokoajan. Poikkean tyypillisestä alkoholistin mielikuvasta paljon, mutta ei se poista sitä tosiasiaa että juon aivan liikaa. Ihminen joka pyytää apua päihdeongelmaan itse varmasti tiedostaa, että tarvitsee ulkopuolista apua sekä ei kaipaa mitään vähättelyä.

Yleisellä tasolla olen huomannut, että vielä vuonna 2024 hoitohenkilöstö ei osaa suhtautua vakavasti ja asiallisesti pääkopan asioihin. Mielenterveyden ja alkoholin suhteen on tullut käytyä vastaanotolla.

 

[Ujcik#11]

Poikkean tyypillisestä alkoholistin mielikuvasta paljon, mutta ei se poista sitä tosiasiaa että juon aivan liikaa. Ihminen joka pyytää apua päihdeongelmaan itse varmasti tiedostaa, että tarvitsee ulkopuolista apua sekä ei kaipaa mitään vähättelyä.

Suomessa on n. 500 000 työssäkäyvää alkoholistia. Siis äärimmäisen pieniosa alkoholisteista on puliukkoja/ veneensä alla asuvia jokapäiväjuoppoja.

Hienoa että päätit hakea apua. On se perkele, että 2024 pitää vielä kohdata vähättelevää suhtautumista alkoholismiin. Hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtavaan sairauteen.

 

[Patarouva]

Suomessa on n. 500 000 työssäkäyvää alkoholistia. Siis äärimmäisen pieniosa alkoholisteista on puliukkoja/ veneensä alla asuvia jokapäiväjuoppoja.

Hienoa että päätit hakea apua. On se perkele, että 2024 pitää vielä kohdata vähättelevää suhtautumista alkoholismiin. Hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtavaan sairauteen.

Aika harva varmaan menee työterveyteen turhaan valittamaan omasta alkoholinkäytöstään. Mieluummin asiaa piilotellaan ja hävetään.

Työterveyshoitaja voisi yllättyä kuinka moni alkoholisti käy hänen vastaanotollaan haisematta viinalta. Ei voi kuin ihmetellä noin typerää asennetta.

 

[Alba]

Vastaava kokemus vähättelystä itsellänikin työterveyshoitajan ja -lääkärin toimesta. Ymmärrän etten näytä vähääkään stereotyyppiseltä alkoholistilta, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että juon aivan liikaa. No, tänä vuonna työterveystarkastukseen oli labrojen yhteyteen tullut B-PEth-mittaus ja siihen loppui vähättely. Vaikka viisari värähti melko vähän yli suurkäytön rajan, oli vastaanotto aivan erilaista.

Olen menossa lokakuussa uuteen mittaukseen, jossa todetaan olenko pystynyt vähentämään vai tarvitsenko enemmän apua. Sain selkeästi motivaatiota vähentämiseen, kun asia otettiin vakavasti. Erikoista on myös ettei läheiset ole koskaan olleet huolissaan. Johtuu varmaan siitä, että olen pystynyt hoitamaan niin sanotusti koko paketin. En käyttädy typerästi juodessani, hoidan työt, lapset ja harrastukset ilman ongelmia. Hautaan olin silti itseäni juomassa.

 

[godspeed]

Sairaalaan jos joutuu somaattisista syistä, niin hoitoa voi saada ja se voi olla paikoin jopa todella hyvää. Mutta auta armias jos jotain muuta lääkäriapua kaipaat, niin todellisuudessa tämän maan terveydenhoito on tuhoutumisen partaalla, lääkärit kuormittuneita ja leipääntyneitä ja mikä pahinta potilaat täysin tuuliajolla. Tätä jauhetaan nyt joka paikassa, mutta ei lämpimikseen.

Minulla saattoi olla hieman jotain tuuriakin siinä, että Jatkoajasta sain hyvää apua omiin ongelmiini ja ainakin alkoholinkäyttö loppui kokonaan. Jos joutuu lääkäriä tapaamaan millä asialla tahansa, niin menen silloin kyllä vain äärimmäisen pakon edessä. Tarkoitukseni ei ole pelotella tällä viestillä, mutta tämä on vähän sellainen ahdistava ja synkkä asia missä tällä hetkellä mennään.

 

[Siisel1]

Noniin nyt on sitten työterveyslääkäriltä palattu kotiin. Antabuskuuri alkaa omasta toiveesta ja toivottavasti sillä saataisiin taas juominen loppumaan.

Vuonna 2022 käytin Antabusta aiemmin ja se toimi minun kohdalla todella hyvin. Pysyin melko pitkään juomatta kuurin aikana puoli vuotta ja vielä sen jälkeenkin.

Hieman yllättäen lääkäri kirjoitti vielä nukahtamisen avuksi bentsoja. En edes pyytänyt mitään lääkkeitä nukkumiseen vaan kerroin, että nukkuminen on ollut vähän vaikeaa viime aikoina.

 

[Ujcik#11]

Hieman yllättäen lääkäri kirjoitti vielä nukahtamisen avuksi bentsoja. En edes pyytänyt mitään lääkkeitä nukkumiseen vaan kerroin, että nukkuminen on ollut vähän vaikeaa viime aikoina.

Ei liity sinuun tietenkään mitenkään seuraava ajatukseni.

On tämä silti aivan käsittämätöntä. Lääkäri määrää nukahtamiseen pyytämättään keskushermostoon vaikuttavaa ruippuvuusherkkää myrkkyä, riippuvuudesta kamppailevalle potilaalle.

Päihderiippuvuudesta kärsiville ei ikinä missään, pitäisi määrätä bentsoja eikä opioideja. Ei käytännössä mitään keskushermostoon vaikuttavaa.

Alkoholi kun sekoittaa keskushermoston joka johtaa unettomuuteen. Siihen määrätään korvike joka myös sekoittaa keskushermoston, tarvitset kohta bentsoja nukahtamiseen vaikka nyt nukkuisitkin hyvin.. Näin meillä on potentiaalinen sekakäyttäjä tietämättään yhteiskunnassa.

 

[adolf]

Ei liity sinuun tietenkään mitenkään seuraava ajatukseni.

On tämä silti aivan käsittämätöntä. Lääkäri määrää nukahtamiseen pyytämättään keskushermostoon vaikuttavaa ruippuvuusherkkää myrkkyä, riippuvuudesta kamppailevalle potilaalle.

Päihderiippuvuudesta kärsiville ei ikinä missään, pitäisi määrätä bentsoja eikä opioideja. Ei käytännössä mitään keskushermostoon vaikuttavaa.

Alkoholi kun sekoittaa keskushermoston joka johtaa unettomuuteen. Siihen määrätään korvike joka myös sekoittaa keskushermoston, tarvitset kohta bentsoja nukahtamiseen vaikka nyt nukkuisitkin hyvin.. Näin meillä on potentiaalinen sekakäyttäjä tietämättään yhteiskunnassa.

Olen yhden kerran noin viikon ajan syönyt unilääkkeitä. Bentsoja ei ollut, mutta keskushermostoon vaikuttavia kolmiolääkkeitä kuitenkin.

Kyllähän ne uneen laittoi, mutta tuona aikana jo mietin, että kyllä näihin olisi helppoa jäädä koukkuun. Tuossa vaiheessa mulla oli kuitenkin jo niin paljon matkaa siihen päihteiden käyttöön, että tämmöisen vaara paikan ymmärsi itsekin, ja ne uniongelmat myös onneksi loppuivat, niin käytön pystyi lopettamaan.

Mitään "pöllyä" niistä minun syömistä lääkkeistä ei saanut, mutta uneen ne kamalilla ylikierroksilla silloin olleen kroppani kuitenkin laittoi.

 

[Mediakuutio]

Kohtuukäytöstäkin on niin paljon erilaisia käsityksiä, että se oma kohtuukäyttökin pitäisi oikeastaan luoda täysin itse, jos siihen pystyy. Kuten se kun mielestäni pari sikspäkkiä viikonloppuna kaljaa oli sossutantan mielestä liiallista, vaikka ainakin silloin se oli monelle ihan tavalliseen tapaan pohjat ennen kuin lähdetään baariin, jossa osataan kuitenkin sitten ottaa järkevästi humaltumatta aivan miten sattuu.

Tuossakin juomatapa on siis jonkun mielestä jo aivan selvästi liikakäyttöä ja jonkun mielestä taas juuri itselleen sopiva ja on kivasti humalassakin. Humalassa ei siis konservatiivisempien käsitysten mukaan saisi lainkaan olla - koskaan. Sen takia nämä määrät ja muut ovat aina veteen piirrettyjä viivoja, ettei niillä voi tietyissä asiayhteyksissä oikeasti mitata mitään, paitsi silloin, kun sossutantta laskee, että tuleeko siitä humalaan.

Vanha viesti mutta eihän tämä nyt ihan näin mene. Kyllä ne riskirajat pystytään aika hyvin tieteellisesti arvioimaan. Viestisi ehkä kuvastaa enemmänkin sitä kuinka paljon Suomessakin on riskikäyttäjiä kun tosiaan aika normaalia tuollaiset määrät monelle on. Kuitenkaan yksittäisiä kännejä silloin tällöin tuskin kukaan varsinaisesti ongelmana pitää jos alkoholia ei muuten hirveästi kuluta.

Voisin jotenkin veikata, että aika iso osa alkoholiongelmaisista on ollut ilman ongelmaan havahtumista pitkään sitä mieltä, että heidän käyttönsä on ollut kohtuullista ja sopivaa. Ja jotkuthan eivät näe ongelmaa missään vaiheessa.

 

[Ujcik#11]

Voisin jotenkin veikata, että aika iso osa alkoholiongelmaisista on ollut ilman ongelmaan havahtumista pitkään sitä mieltä, että heidän käyttönsä on ollut kohtuullista ja sopivaa. Ja jotkuthan eivät näe ongelmaa missään vaiheessa.

Kiellon mekanismi näkyy kyllä käytännössä jokaisessa ongelmakäyttäjässäkin.


Kaikesta juodusta alkoholista 78 % kuuluu riskikäyttöön eli on joko riskikäyttäjien kuluttamaa tai juodaan tilanteissa, joissa humalakäytön raja ylittyy. Niistäkin alkoholia käyttävistä henkilöistä, joilla pitkäaikaisten terveyshaittojen riski on kohonnut, yli puolet (58 %) pitää itseään kohtuukäyttäjinä.

 

[godspeed]

Vanha viesti mutta eihän tämä nyt ihan näin mene. Kyllä ne riskirajat pystytään aika hyvin tieteellisesti arvioimaan. Viestisi ehkä kuvastaa enemmänkin sitä kuinka paljon Suomessakin on riskikäyttäjiä kun tosiaan aika normaalia tuollaiset määrät monelle on. Kuitenkaan yksittäisiä kännejä silloin tällöin tuskin kukaan varsinaisesti ongelmana pitää jos alkoholia ei muuten hirveästi kuluta.

Voisin jotenkin veikata, että aika iso osa alkoholiongelmaisista on ollut ilman ongelmaan havahtumista pitkään sitä mieltä, että heidän käyttönsä on ollut kohtuullista ja sopivaa. Ja jotkuthan eivät näe ongelmaa missään vaiheessa.

Minä en ole alkoholipoliisi eikä minusta koskaan tule alkoholipoliisia. Käyttäisin itsekin vielä, jos juominen vain pysyisi kohtuukäytössä, mutta kun ei pysy, niin ollaan kokonaan ilman.

Miten asiat sitten muilla menee, niin en ala opastamaan ketään väkisin. Olen nykyään lähtenyt pois paikalta, jos muut ovat alkaneet korkkaamaan viinapulloja. Siinähän vetävät, vaikka se käyttö ei olisikaan aina ns sopivaa. Oma on asiansa ja usein kyllä tietävät hyvin missä mennään, mutta eihän tällaiset jutut koskaan muutu, ellei joku itse päätä tehdä asioille jotain. Kenenkään puolesta ei voi tehdä elämäntapamuutoksia.

Sisäelinvauriot ja aivothan eivät katso lainkaan mitään rajoja tai määriä vaan esimerkisi haima voi poksahtaa parinkin vuoden liikakäytön vuoksi. Tällaisia tulehduksia ja muita ongelmia kaihtavia juoppoja on tosiaan Suomi täynnä, vaikka ilmeisen sitkeästi pystyvät edelleen päivittäinkin juomaan. Sellanen pelottomuus on jopa hämmästyttävää omalla tavallaan, vaikka kyse onkin pohjimmiltaan siitä, että riippuvuus on niin vahva, ettei sitä saa mikään katki. On vaan saatava juoda kokoajan ja kaikkea tekemistä ja ajattelua ohjaa alkoholi. Kaikkia heistä ei pelota kuolema, ei edes välttämättä silloin kun on vakava tilanne päällä.

Tätä viestiä kirjottaessa aloin miettimään, että alkoholin asema meidän kulttuurissa on sellainen, että en vain mielelläni enää ole tekemisissä kauheasti minkään siihen liittyvän kanssa. Jonkin aikaa se toki otti, mutta kyllä raitistumisessa näkemykset alkavat kehittyä kirkkaammiksi ja siihen alkaa tottua, ettei enää juo. Alkoholismihan itsessään ei ole mielenterveysongelma, mutta kyllä se melkoiseen sumuun silti asiat saa. Nyt tällaisena "ulkopuolisena" on oppinut näkemään sen kiillon ihmisten silmissä, kun aletaan puhua alkoholista ja sen juomisesta, mutta itseltä tuo kiilto selkeästi on jo kadonnut.

 

[WildThing]

Uskomatonta. Kuusi kuukautta ilman ja kuvittelin voivani juoda 1-2 olutta. Ei se näköjään onnistu. Hävettää aivan helvetisti.

 

[adolf]

Uskomatonta. Kuusi kuukautta ilman ja kuvittelin voivani juoda 1-2 olutta. Ei se näköjään onnistu. Hävettää aivan helvetisti.

Kenties tämä on nyt semmoinen töyssy, joka sinun tuli käydä läpi, että "oppi menee perille".

Ihmismieli on kummallinen järjestelmä. Positiivinen asia on se, että tiedostat sen, jotta ainoastaan täysi päihteettömyys on kohdallasi se toimiva ratkaisu.

Hetken se on hauskaa ja nautinnollista, mutta vääjäämätön lopputulos ja se mitä käteen lopulta aina jää on se, mitä tuossa viimeisessä lauseessasi kirjoitat. Tämä on se totuus addiktioista. Häpeän lisäksi listaan voisi lisätä vielä kaikenlaiset eristyneisyyden ja toivottomuuden tunteet, masennukset yms.

 

[WildThing]

Näin kai se vissiin menee. Viimeiset kuukaudet ilman juomatta oli kyllä elämäni parasta aikaa. Aikamoista, että tätä ei pysty lopettamaan. Vittumainen sairaus.

 

[WildThing]

Jos tästä elossa selviää niin aika isolla varmuudella tämä oli tässä.

 

[Ujcik#11]

Jos tästä elossa selviää niin aika isolla varmuudella tämä oli tässä.

Tsemppiä!
Kyllä se siitä vielä lähtee.

Hyvät asiat mukaan ja kohti uusia taisteluita. Nyt tiedät, ettei 1-2 kaljaa onnistu ilman tajutonta prosessia sekä pitkää henkistä krapulaa.

 

[godspeed]

Jos tästä elossa selviää niin aika isolla varmuudella tämä oli tässä.

Vielä on elämätöntä elämää vaikka kuinka jäljellä :)

 

[vetti]

Jos tästä elossa selviää niin aika isolla varmuudella tämä oli tässä.

Sortumisia tulee. Mutta niistä ei kannata ottaa liikaa itteensä. Kokemusta on. Tsemppiä matkalle.

On vittumainen sairaus. Nyt on mulla heikko hetki, tekisi mieli. Mutta taas yritän pitää viinapirun loitolla.

 

[Rattlehead]

No, tänä vuonna työterveystarkastukseen oli labrojen yhteyteen tullut B-PEth-mittaus ja siihen loppui vähättely.

Tämä on muuten erinomainen työkalu, jos haluaa jotain konkreettista näyttöä numeroina kuinka paljon sitä alkoholia kuluukaan. Kävin itsekin labrassa alkuviikosta kolmen viikon sairastelun jälkeen ja pyysin ihan itse siihen kaikki maksa-arvot. Perinteiset ALAT- ja GT-arvot oli ihan ok ja niistä ei olisi voinut päätellä että alla on kaikkien aikojen kostein kesä.

Toista se oli tuon B-PEthin kanssa. Pelkäsin, että paljon raja-arvot ylittyy ja niinhän siinä kävi, että pelko oli ihan aiheellista, koska arvo oli paljon korkeampi kuin olisin osannut kuvitellakaan. Koen, että jotain tuollaista herätystä tarvitsin itse, että osaan kiertää korkin kii ja edessä on niin sanotusti lohduton lokakuu. Ja hyvä niin.

 

[godspeed]

Minkälaisia krapuloita teillä on/on ollut? Vai onko niin ammattimaista ollut meininki, ettei niitä ole tullut. Itsellä tuli loppuvaiheessa jo muutamasta "väärään aikaan" juodusta lonkerosta ihan kaameita oloja ja oksennuskin lensi koko seuraavan päivän. Tossa oli itsellä ainakin yksi paikka ajatella luopuvansa juomisesta, kun se olo alkoi vähänkin suuremmasta ryyppäämisestä olemaan aika kohtalokas. En tiedä oliko se kehon viesti, että enää ei oteta vastaan juomaa vai mikä se oli, mutta helpotti kummasti sitten lopullista päätöstä.

Kysymys siis siksi, kun olen lukenut ja kuullut monen alkoholistin sanoneen, että silloin villissä nuoruudessakin oli karmeita kohmeloita, joita ei oikein millään kyennyt kestämään. Silti sitä juomaa jaksettiin juoda hirvittäviä määriä. Olen tätä aina vähän ihmetellyt, sillä esimerkiksi minä en kyennyt koskaan loiventamaan vaan kyllä sitä juomaa otettiin taas vasta silloin, kun keho näytti vihreää valoa. Krapula kärsittiin ja sitten aloitettiin alusta.

 

[adolf]

Muutaman päivän ne fyysiset silloin kesti, ja ne nyt loppupeleissä oli ihan piece of cake. Se on se henkinen puoli ja kaikki tunne-elämän asiat, mitkä on niitä vaikeita asioita.

Niin se kuulemma on, että krapulat pahenevat iän myötä. Siis ihan kaikilla, vaikkei olisi mitään ongelmaakaan päihteiden kanssa. Yhden 40 vuotta hiljattain täyttäneen kaverin kanssa olen asiasta jutellut muutaman kerran, ja hän sanoi että nykyään jos ihan kunnolla tinttaa hupun täyteen, niin se voi olla viikkokin mitä siitä menee toipumiseen. Ja hän ei siis ole tosiaankaan mikään addikti. Kuulemma noiden kauheiden krapuloiden takia on lopettanut humalahakuisen juomisen ihan kokonaan. Jos jotain ottaa, niin se on ihan korkeintaan muutama illassa, ja sitten on siinä.

 

[godspeed]

Muutaman päivän ne fyysiset silloin kesti, ja ne nyt loppupeleissä oli ihan piece of cake. Se on se henkinen puoli ja kaikki tunne-elämän asiat, mitkä on niitä vaikeita asioita.

Tämä on varmaankin ihan yksilökohtaista.

 

[Mojo]

Kanuunat tietysti vaihteli ja iän myötä alkoivat muuttua pahemmiksi. Jos oli pidempi kuuri takana, meni siinä ainakin viikko siten, ettei mikään pysynyt sisällä, kädet vapisivat niin paljon, ettei mikään pysynyt käsissäkään ja konttaamalla joutui liikkumaan, koska jalat eivät kantaneet. Monestihan nuo johtivat sairaalaan ja siellä pumppasivat siihen kuntoon, että kykeni katkolle, jossa sitten hoitivat loput.

Onneksi nuo ajat ovat kuitenkin jo kaukana takana ja nykyään on mukava herätä jokaiseen uuteen päivään selvinpäin.

 

[godspeed]

Onneksi nuo ajat ovat kuitenkin jo kaukana takana ja nykyään on mukava herätä jokaiseen uuteen päivään selvinpäin.

Ja on muuten paljon mukavampi mennä nukkumaankin. Se on ihan eri maailma, kun menee selvinpäin petiin ja kelailee siinä vähän menneen päivän tapahtumia ja rauhoittuu. Itsellä kestää nykyään nukahtamisessa aika kauan niin ehtii pohtimaan syntyjä syviä. Ne ovat hyviä syntyjä yleensä. Ennen kaikki tämä tietynlainen elämän prosessointi vähän uupui, koska sellaiselle ei ollut aikaa ja paikkaa, kun aina vähintään se muutama juoma häiritsi tällaista käyttäytymistä.