Se piti vielä sanomani, että nimenomaisen sairauden myöntäminen ei ole todellakaan mikään virhe, rikos, este tai muutakaan omituisesti jollain logiikalla väännettyä hölynpölyä, joka on myöntäjäänsä vastaan. Kyllä siitä ihan hyötyä ja apua on elämään, jos vielä elämää haluaa elää omilla, eikä sairauden ehdoilla. Tämä on mielestäni niin yksinkertainen asia, että toisinaan jopa suunnattomasti ihmetyttää miten vaikea se on kohdata. Se on täysin järjetöntä. Kuten on sanottu, jos edes (joku muu) epäilee, että kärsii ongelmasta, niin todennäköisesti kärsii siitä jollain asteella.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
-
Klotenin uutta toimintakulttuuria rakentava Lauri Marjamäki on noussut Sveitsissä lähes sateentekijän asemaan – “Intohimo valmentamiseen on palannut"Lue lisää »
-
Patrik Laine ja Mikko Viitanen tekivät lätkäkulttuurille valtavan palveluksen suorasanaisella mielenterveyspuheellaLue lisää »
-
Blackhawks-puolustaja Seth Jones kuukauden sairaslomalleLue lisää »
-
Liiga-kierros: HIFK katkaisi tappioputkensa Ässien kustannuksellaLue lisää »
Matkalla alkoholismiin?
- Viestiketjun aloittaja Olkku
- Alkaa
- 467 381
- 1 646
Olen juonut n. 15v putkeen n. 12-15 annosta viikossa ja kyllä lasken näitä jatkuvasti hyvin tarkasti. Välissä on maksimissaan n. kk:n kuivia jaksoja. Joskus sitä tosiaan miettii että onko sitä jonkinasteinen alkoholisti? Kaljasta erossa on kuitenkin suhteellisen haastava pysyä vaikka annosmäärät pysyneet kutakuinkin stabiilina pitkiä aikoja. Minulla on myös ns. blokkeri tilanteista joissa alkoholia ei kertakaikkiian pysty juomaan. Yksi on esimerkiksi veljeni ja läheisteni kanssa, olkoonkin että sukurasitetta on toiselta puolelta vahvasti olemassa. Eniten tulee silti juotua yksin kotona. En ole oikeastaan koskaan ollut ns. "bilettäjä" tyyppiä, en edes opiskeluaikoina. Toki joskus nuorempana oli vauhdikkaampiakin aikoja mutta en ole koskaan pitänyt bilettämisestä enkä varsinaisesti humalassa olemisesta. Suoranaista kännäilyä ei ole vuodessa moniakaan kertoja. 90% juomisistani on sitä muutaman kaljan pöhöä ja 95% keskittyy viikonloppuihin ja vapaisiin. Silti mietin asiaa jatkuvasti, olenko alkoholisti? Pitäisikö huolestua? Lisätään vielä että olen melkoisen yksinäinen ollut koko ikäni, jos sillä on jotakin väliä.
Määriä, juomakertoja tai juomatapahtumia kun tuosta havainnoi, niin eipä ne omaan silmään mitenkään erityisiltä vaikuta. Olisiko tässä sinun keississäsi kyse enemmänkin siitä kuuluisasta kohtuukäytöstä? Hyvähän sitäkin on kuitenkin tutkia, jos asia mietityttää :)
Jotkuthan sanoo, että juomisen pitäisi myös olla aina sosiaalista, jolloin yksin juova on jotenkin ongelmatapaus, mutta se on kyllä aika raakaa yleistystä, ellei juominen ole tosiaan jotenkin sen yksinäisyyden tai jonkin paikkaamista. Ehkä joku voisi tarttua tuohon, mutta kyllähän moni itsekseen sen muutaman kaljan ottaa silloin tällöin, eikä siinä ole mitään pahaa. Jotkuthan ei sitten yksinään juo ollenkaan, kun taas porukassa vedetään kuin sienet.
Mutta onko se sitten nykyään yksin juomista, kun on Facebookit, WhatsAppit ja kaikki mahdolliset viestintäkanavat joita ei 15-20 vuotta sitten ollut läheskään samassa mitassa käytettävissä? Uskoisin että kynnys jäädä kotiin neljän seinän sisään on madaltunut paljon, koska ihmiskontaktit ovat myös omalle sohvalle tavoitettavissa nykyään. Eihän se tietenkään ole sama kuin baarissa tai jossain porukassa juominen, mutta kuitenkin täysin eri asia kuin silloin kun kännykässä oli soittamisen lisäksi vain tekstiviestit, puhumattakaan lankapuhelinaikakaudesta. Ajat ovat muuttuneet paljon ja entisaikojen yksinryyppääjiä sanan varsinaisessa merkityksessä lienee nykyään murto-osa siitä mitä 80-90-luvulla.
Aika rohkea oletus. Itse kyllä väittäisin, että videochatti-ryyppyrinkejä harrastaa ihan murto-osa kaikista kotonaan yksin dokaavista. En näe, että whatsapin tms viestisovelluksen käyttäminen ryypätessä kauheasti muuttaa yksinolon luonnetta.
Kyllähän tuo aika vahvalta riippuvuudelta kuulostaa, kun tuota on jatkunut jo noin pitkään.
Muistooni on jäänyt sellainen toteama isältäni silloin, kun vielä join. Juomiseni ja kaikki muu siihen liittyvä aiheutti koko ajan pahaa verta minun ja vanhempieni välille.
Yksi kerta näistä lukemattomista "palautekeskusteluista" oli sellainen, kun isäni sillä kertaa vähän maltillisemmin yritti minulle puhua, että pystytkö sellaiseen muutokseen, että sen sijaan että juot joka ikinen viikonloppu, niin joisitkin erittäin paljon harvemmin ja tekisit tästä muutoksesta pysyvän? Nimenomaan tuo sana pysyvä on tässä mielestäni se avainsana. Enhän minä tietenkään olisi mihinkään pysyvään muutokseen pystynyt, ja juuri nimenomaan se kuvaa aika olennaisella tavalla sitä päihderiippuvaisen elämää.
Siitä alkoholista tuli niin rakas asia, että eihän semmoinen nyt vaan kertakaikkiaan voinut tulla kuuloonkaan, että sen kanssa saisi viettää aikaa vaan esimerkiksi muutamana päivänä vuodessa.
En juo, mutta tekispä mieli taas. Sanonpahan vaan, että tämä minun pyristelyni ei tule päättymään hyvin. Jossain vaiheessa tämä homma leviää. En ole hyväksynyt sitä, että koskaan ei saisi enää juoda. Mistäs sen tietää silloin miten tässä käy? Kun tulee riittävän ankara tilanne ja olo, niin siinä ei juna sitten enää pysähdy.
Ehkä kun kirjoitan tämän, niin se auttaa, mutta tällä hetkellä en tiedä lainkaan mitä tapahtuu esimerkiksi kahden viikon päästä. Pitäisikö tässä jotenkin taas odotella rauhassa vai tapahtuuko sitä ennen jotain? Tai silloin kun olen taas esimerkiksi viikon yksin kotona/mökillä, ja on kaikki maailman valta ja aika juoda yksinään juuri niin kuin huvittaa. Ja olla kännissä, ja tehdä kännissä niitä juttuja, joita tykkäsi kännissä ihan helvetisti tehdä. Kyllä on vaikeaa olla taas. Aamu oli jo aivan perseestä, eikä se siitä ole muuksi muuttunut. Vittujen vittu.
Kiitos ja näkemiin.
Ehkä kun kirjoitan tämän, niin se auttaa, mutta tällä hetkellä en tiedä lainkaan mitä tapahtuu esimerkiksi kahden viikon päästä. Pitäisikö tässä jotenkin taas odotella rauhassa vai tapahtuuko sitä ennen jotain? Tai silloin kun olen taas esimerkiksi viikon yksin kotona/mökillä, ja on kaikki maailman valta ja aika juoda yksinään juuri niin kuin huvittaa. Ja olla kännissä, ja tehdä kännissä niitä juttuja, joita tykkäsi kännissä ihan helvetisti tehdä. Kyllä on vaikeaa olla taas. Aamu oli jo aivan perseestä, eikä se siitä ole muuksi muuttunut. Vittujen vittu.
Kiitos ja näkemiin.
Tuttu tunne tuo. Mulla oli edelliset yritykset päästä eroon alkoholista juuri tuollaisia. Ehkä se ero itsellä aiempaan on se, että nautin elämästä paljon enemmän selvänä kuin aiemmin. Mulla varmaan on ja tulee olemaan pelastus, kun olen taas innostunut ihan helvetisti liikunnasta. Älä missään nimessä ratkea vielä juomaan. Ehkä se ratkaisu noihin fiiliksiin on ihan kulman takana. Tai jos ei ratkaisu niin ainakin helpotus.
Joo. Lähinnä tässä muistelee niitä aikoja, kun nautiskellen joi ja kuunteli samalla musiikkia, katsoi elokuvia, kirjoitti kaikkea ja luki kaikkea. Kyllä, se oli nautintoakin toisinaan, eikä se ollut mitään rämäpäistä ryyppäämistä kaiken aikaa. Välillä oli vaan hyvä olla humalassa ja tehdä niitä omia harrasteitaan, enkä minä ollenkaan nyt edes romantisoi tätä. Alkoholismia? No taatusti. Haitallista? Aivan varmasti sitäkin. Mutta ettei juomisesta saanut mitään? Pötyä, sillä siitä sai paljonkin.
En tiedä kannattaisiko tällaisia viestejä kirjoittaa, koska joku voi triggeröityä, mutta toisaalta, jos juomisesta eroon haluaa niin kaikenlaista pitää kestää ja meitä on moneen junaan, kuten todettua. Juominen on aina omalla vastuulla.
Voi olla, että tämä on vaan tämän päivän juttu. Olen ollut turhautunut ja väsynyt ja kaivannut jotain sellaista tasaista iloa elämään. Liiaksi on suuria eroja hyvien ja huonojen päivien välillä, mutta paljonko johtuu persoonasta ja paljonko mielenterveysongelmista, niin en tiedä. En todellakaan tiedä. Olo voi olla mitä tahansa välillä.
Pelottaakin oikeastaan aika paljon. Olen selvittänyt tosin erityisen vaikeitakin paikkoja rutkasti, ehkä selvitän tämänkin?
Kiitos, että sai kirjoittaa.
Kyllä mullakin juomiseen on mahtunut valtavasti hyviä hetkiä ja juttuja. Jos ne hyvät hetket pystyis vaan ottamaan ilman niitä minulla tulevia haittoja, niin en varmasti olisi kokonaan ilman. Sen takia minulla kesti vuosia raitistua, että vakaasti uskoin pystyväni lopulta siihen eli juomaan suht kohtuudella.
Kohtuukäytöstäkin on niin paljon erilaisia käsityksiä, että se oma kohtuukäyttökin pitäisi oikeastaan luoda täysin itse, jos siihen pystyy. Kuten se kun mielestäni pari sikspäkkiä viikonloppuna kaljaa oli sossutantan mielestä liiallista, vaikka ainakin silloin se oli monelle ihan tavalliseen tapaan pohjat ennen kuin lähdetään baariin, jossa osataan kuitenkin sitten ottaa järkevästi humaltumatta aivan miten sattuu.
Tuossakin juomatapa on siis jonkun mielestä jo aivan selvästi liikakäyttöä ja jonkun mielestä taas juuri itselleen sopiva ja on kivasti humalassakin. Humalassa ei siis konservatiivisempien käsitysten mukaan saisi lainkaan olla - koskaan. Sen takia nämä määrät ja muut ovat aina veteen piirrettyjä viivoja, ettei niillä voi tietyissä asiayhteyksissä oikeasti mitata mitään, paitsi silloin, kun sossutantta laskee, että tuleeko siitä humalaan.
Mutta itselläni se juominen meni siihen, että join vuosia viikollakin oli sitten mikä tilanne tahansa. Silloin se oli tapa ja tyyli ja siinä ei koskaan pysynyt homma kohtuudessa, vaikka aamulla pääsikin ylös. Kohtuullista se ei siis ollut mitenkään päin, eikä se siinä enää minullakaan tulisi pysymäänkään. Ehkä jos ottaisi, niin se ei heti lähtisi kontrollista, mutta muutaman viikon kuluessa juomisesta huomaisi taas, että tekisi joka päivä mieli ottaa muutama. Joka päivä. Ja se on sitten karsea tunne, niin karsea, että sen takia lopetin kokonaan.
Jos olisin uskovainen ihminen, voisin luikauttaa tässä välissä rukouksen... :D
Jeesus ja Jumala kuuli minua. Tämä päivä lähti hyvin käyntiin. Ei ahdista, ei masenna. Mutta sitä ei pidä pilata ylianalysoimalla oloa. Nyt vaan nauttimaan kerrankin kun hyvin alkaa!
Tuo on viisautta kun sen tajuaa itse ja todellakin vaatii tahdonvoimaa. Omalla kohdalla tilanne on se, että olen kyllästynyt tissutteluun ja kesäksi tilattuja juomia olen myynyt lopulta eteenpäin. Mökkiviikolla tuli otettua muutamia, mutta sieltäkin ajelin harrastusten pariin joten se rajoitti tissuttelua. Mielummin harrastan pirteänä. Tuo tissuttelu rajoittaa muutenkin elämää. Iltaisin on kiva sponttaanisti lähteä vaikka ajelemaan harrasteautolla sen sijaan, että istuu se olut tölkki kädessä.
Lomalla olen joskus aikaisemmin tissutellut muutaman oluen melkein joka päivä ja voisin väittää, että osalla porukkaa "lomalta paluu ahdistus" johtuu juuri tuosta tissuttelun lopettamisesta. Työhön paluu ei ainakaan itsellä tuo ahdistusta. Enemmänkin ahdistaisi jos työt eivät loman jälkeen jatkuisi.
Tässä taitaa käydä samoin kun tupakoinnin kanssa aikonaan. Kun se ei tuo enää mitään uutta ja jännää, niin sen tarve loppuu.
Minulla on ollut nyt tänä kesänä suurimmat vaikeudet olla itseni kanssa, koska juominen on jo niin vahvasti unohtunut. Se ei tarkoita sitä, että nyt olisi täysin vapaa kaikista kiusauksista vaan sitä, että nyt testataan "normaaliolotilassa" kuinka vahvasti niitä kiusauksia oikeasti pystyy sietämään, kun kaikki on niin sanotusti paketissa.
Asiat ovat niin hyvin, että ihmiselle alkaa tulemaan sellaisia kokeilemisen tarpeita. Sinällään varmaan ei halua juoda, ei tarvitse viinaa mihinkään, mutta pitäisi kuitenkin testata. Tämä aiheuttaa nyt runsaasti harmaita hiuksia. Jotkut ihmiset luulevat juuri tässä vaiheessa, että kontrolli pysyy, joten alkavat ottamaan "kohtuudella". Pian kaikki mitä on tehty sen eteen, että kontrolli on, katoaa.
Olen käytännössä unohtanut siis sen, että millaista on olla humalassa, mutta se ei tietenkään ole mikään vaihtoehto mennä kokeilemaan. Olen myös huomannut, että ehkä tämä on jonkinlaista valetta tämä sietäminen siinäkin mielessä, että kertaakaan en ole vielä juomahyllyn ääressä miettinyt, että ostaisiko itselleen jonkin juoman. En kertaakaan.
Tässä mielessä se kun kirjoitan, että nyt on paha paikka, niin paha paikka se on lähinnä sietää kotosalla/mökillä rauhaksiin sitä ristiriitaista kiusoittelevaa oloa kuin vaaraa mennä oikeasti ja konkreettisesti ostaan jotain, saati että touhu sitten menisi ihan juomiseen asti. Se olo voi olla vakava ja huono, mutta onko vaaraa? Ei välttämättä. Tämä siis ihan normaalina arkena, eikä esimerkiksi nyt kun kaikki on kesälomalla ja tykkää dokailla ja heitä sitten pitää välillä nähdä.
Kun tarpeeksi kauan on ilman, niin kyllä se kynnyskin kasvaa ihan hillittömäksi. Yksinään olemista tässä hieman pelkää, jolloin voisi ratketa, joten toivottavasti nämä pahimmat kesän karikot on väistetty ja tässä ei tulisi enää näitä vaaranpaikkoja. Ne ovat henkisesti hyvin hankalia kestää, vaikka niiden vastustamiseen virtaa ja voimaa olisikin enemmän kuin pienessä kylässä.
Mutta eiköhän se tästä kun tunnistaa nämä olonsa, niin niitä on sitten helppo järkevästi jäsennellä ja päästä yli.
Perjantai!
Tähän voisi vaikka tottua. Huusin ja meuhkasin pari päivää sitten kaiken paskan systeemistä taas ja kyllähän se tuntui auttavan. Kun saa vaan mesota kuinka vituttaa, että mitään ei saa syödä, tehdä eikä juoda. Mutta sitten kun jokin prosessissa eteni, niin enää ei teekkään mieli syödä, tehdä eikä juoda. Voi olla muutakin, kuten vaikkapa aikaa viettää päivää, jossa mikään ei kaiva mieltä. Kaltaiseni mieslapsikin voi rauhoittua.
Hyvää illanjatkoa kaikille, oli tilanne ja olo mikä tahansa. Aina se on parempi kun sille tekee jotain sen sijaan, että vain hautoo. Käy vaikka hakkaamassa päätä ladonseinään. Kaikenlainen henkinen kipu kaikkoaa samantien.
Tähän voisi vaikka tottua. Huusin ja meuhkasin pari päivää sitten kaiken paskan systeemistä taas ja kyllähän se tuntui auttavan. Kun saa vaan mesota kuinka vituttaa, että mitään ei saa syödä, tehdä eikä juoda. Mutta sitten kun jokin prosessissa eteni, niin enää ei teekkään mieli syödä, tehdä eikä juoda. Voi olla muutakin, kuten vaikkapa aikaa viettää päivää, jossa mikään ei kaiva mieltä. Kaltaiseni mieslapsikin voi rauhoittua.
Hyvää illanjatkoa kaikille, oli tilanne ja olo mikä tahansa. Aina se on parempi kun sille tekee jotain sen sijaan, että vain hautoo. Käy vaikka hakkaamassa päätä ladonseinään. Kaikenlainen henkinen kipu kaikkoaa samantien.
Olet @godspeed tehnyt hienon matkan toipumisessa ja raitistumisessa. Mutta olisiko jo mahdollista keksiä joku seuraava askel. Että elämä ei olisi 24/h alkoholin ajattelua ja siitä kieltäytymistä. Alkoholi tuntuu pitävän sut edelleen täysin pihdeissään vaikka et juokaan.
Ilmeisesti et ole työelämässä mikä on tietty suurin este seuraavalle askeleelle. Kotosalla on liikaa aikaa ajatella sitä alkoholia ja juomista.
Ilmeisesti et ole työelämässä mikä on tietty suurin este seuraavalle askeleelle. Kotosalla on liikaa aikaa ajatella sitä alkoholia ja juomista.
Ymmärrän näkökulman, ja olen odottanutkin sitä. Tässä on parhaillaan kesän myötä otettu kaikenlaisia askeleita metritolkulla ja joka suuntaan. Mutta ne oli otettava, jotta tietää missä mennään ja missä asioissa pitää vielä tehdä työtä. Ja tulin yllätetyksi, vaikka luulin, että raittius on täysin hanskassa.
En minä kuitenkaan ajattele alkoholia tai mitään siihen liittyvää 247. Jatkoajan ulkopuolella minulla on ihan tyydyttävä olo niin kuin nyt myös vaikeista oireista kärsivällä mielenterveyspotilaalla voi olla, jolloin tekemiset ja niiden määrä mitataan sitten sitä kautta. Mitä milloinkin jaksaa tehdä, niin sitä tehdään.
Joka päivä alkoholi toki käy mielessä, mutta ei se ole valta-ajatus, kuten se ei ole monella muullakaan raittiilla, vaikka he aloittaisivat päivän toteamalla kliseisesti, että tänään ei juo. Jotkut ovat tehneet toteamustaan vuosikymmeniä, ja se tietoisuus kaikista vaaroista nyt vaan kuuluu asiaan. Asiaan pitää suhtautua aina tietyllä vakavuudella aivan kuten missä tahansa riippuvuudessa. En minä tupakkaakaan enää mieti paljoakaan, mutta sekin vaati aikansa. Nyt alkoholin kanssa vaaditaan ilmeisesti vielä aikaa, mutta minä olen siihenkin valmis. Kokonaan mitään riippuvainen ei vain voi unohtaa tai päättää hylätä, koska kaikesta on niin vahvat ja syvälle juurtuneet muistot, mutta niiden kanssa on opeteltava elämään.
Noin yleisesti olen harrastanut kirjoittamista 20+ vuotta ja se on minulle ollut siis jo kauan pääväylä kanavoida kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita, joten niitä eksyy sitten myös Jatkiksen puolelle. Kirjoitan monista asioista ja vähän mihin sattuu ja miten sattuu. Tavallaan ajattelen muitakin mahdollisesti heitä häiritessäni, mutta jos en riko sääntöjä, niin en näe, miksen voisi kirjoittaa mistä tahansa asiasta ummet ja lammet vaikka monologina, kuten jotkut esimerkiksi tällä palstalla tekevät. Se voi ärsyttää ihmisiä, mutta varmaan moderaattorit sitten puuttuvat peliin, jos menee ihan spämmäämiseksi. Spämmi ei ole minun tarkoitukseni, mutta ymmärrän, jos sisällöntuottoni tuntuu toisteiselta. Täysin ymmärrettävää.
Kaikki tämä ihan vilpittömästi, koska en oleta, että joku olisi lukenut kaiken mitä kirjoitan ja tietäisi kaiken mitä minä ajattelen jne jne. En oleta, enkä odota sellaista. Tästä threadista muotoutui kuin varkain vähän tällainen kanava tuoda omaa juttua esille, mutta tietysti mikään pakkohan minun ei ole tätä jatkaa, varsinkaan jos ihmiset ärsyyntyy. Pidetään mielessä, että keksisikö sitä jotain muutakin.
Kiitos @ISH viestistäsi.
Keskusteleminen tai jonkinlainen ajatustenvaihto muuten auttaa kummasti. Tuossa, että floodaa vaan omia juttujaan, niin ei siitä saa samaa asiaa. En ole tässä viikonloppuna juurikaan mitään juomisia miettinyt, kun ollut muuta mietittävää aina havunneulasista universumeihin. Eli tuossa selvästi yksi lääke!
Neuvon kaikkia ottamaan aina vaarin siitä, jos joku huomauttaa asioista. Usein niissä on silloin jotain huomautettavaa. Usein huomautettava myös itse tietää ja ymmärtää, kun häntä huomautetaan, mutta ei ole ehkä osannut tehdä asialle tarvittavaa. Tarvittava tekeminen kuitenkin helpottaisi varmasti oloa.
Tämä pätee aika moneen asiaan ja käytökseen, mutta eritoten riippuvuussairauksiin tai riippuvuutta ilmentävään käytökseen. Joskushan riippuvuus ei välttämättä ole sairaus vaan enemmänkin jonkinlainen pinttynyt tapa. Toki voidaan debatoida onko kyse riippuvuudesta silloin laisinkaan, mutta jos se aiheuttaa esimerkiksi selvää sosiaalista haittaa, niin kyllähän sen muut silloin huomaavat, ja muut huomaavat yleensä ennen kuin itse niin tekee.
Nyt on ollut aika hyvä olla pidemmän aikaa eli useita päiviä putkeen, joten piti sekin päivittää tänne. Pitää nyt vaan nauttia, kun kerrankin oma pää ei sabotoida kaiken aikaa itseään. Alkoholi? Jaa-a, enpä ole asiaa miettinyt sen jälkeen kun huomautettiin, että kannattaisiko jättää vähemmälle sen pohtiminen. Eli huomauttaminen toimii!
Tämä pätee aika moneen asiaan ja käytökseen, mutta eritoten riippuvuussairauksiin tai riippuvuutta ilmentävään käytökseen. Joskushan riippuvuus ei välttämättä ole sairaus vaan enemmänkin jonkinlainen pinttynyt tapa. Toki voidaan debatoida onko kyse riippuvuudesta silloin laisinkaan, mutta jos se aiheuttaa esimerkiksi selvää sosiaalista haittaa, niin kyllähän sen muut silloin huomaavat, ja muut huomaavat yleensä ennen kuin itse niin tekee.
Nyt on ollut aika hyvä olla pidemmän aikaa eli useita päiviä putkeen, joten piti sekin päivittää tänne. Pitää nyt vaan nauttia, kun kerrankin oma pää ei sabotoida kaiken aikaa itseään. Alkoholi? Jaa-a, enpä ole asiaa miettinyt sen jälkeen kun huomautettiin, että kannattaisiko jättää vähemmälle sen pohtiminen. Eli huomauttaminen toimii!
On ollut tapana hehkuttaa viikonloppua tässä ketjussa, mutta en aio tässä mehustella enempää. Sanon sen vaan, että siinä vaiheessa kun viikonloput lakkaavat olemasta viikonloppuja, niin ei ole enää mieltä elää. Näissä saa luvan kanssa levätä ja hengähtää sekä nauttia hyvästä viihteestä ja olosta. Ja sen voi tehdä ihan selvinpäin!
Kyllä tästä näköjään voi toipua. En olis vuosi sitten kyllä uskonut. Itse saanut kyllä voimia siitä, että täälläkin on tyyppejä, jotka päässeet alkoholista irti. Tsemppiä sinne! Toivottavasti saat sen päihdetyön pikaisesti käyntiin.
Olo on tosiaan sellainen, että mitäs sitten olisi vuorossa? Minkä pulman kimppuun sitä sitten ryhtyisi, kun ei ole mitään ajankohtaisia vaikeuksia näiden päihdejuttujen kanssa. Vai olisiko minun aikani nyt viimeinkin rauhoittaa keho ja rauhoittaa mieli?
Tuli vähän ristiriitaisia ajatuksia tästä maksumuurin takana olevasta kirjoituksesta. Alkoholisti-tutkani hälyyttää voimakkaasti monien kirjoituksessa esiintyneiden henkilöiden kohdalla.
Tähän juttuun painettuun lauseeseen heidän toimintansa voisikin kiteyttää:
Pakenemista. Sitähän se on. Ja ainakin jotkut kaverit siellä baarissa ovat selkeästi sillä samalla pakoreissulla.
www.hs.fi
Tätä juttua ei selvästikään oltu haluttu kertoa mistään alkoholismi näkökulmasta, ja ymmärrän sen. Mutta sitten taas toisaalta minulle tulee aika vahvasti semmoiset fiilikset, että asiaa pitäisi ymmärtää nostaa esille, kun noinkin ilmiselvistä tapauksista puhutaan.
Tähän juttuun painettuun lauseeseen heidän toimintansa voisikin kiteyttää:
Pakenemista. Sitähän se on. Ja ainakin jotkut kaverit siellä baarissa ovat selkeästi sillä samalla pakoreissulla.
Kuukausiliite | Neljän tyttären yksinhuoltajaisä kiittää vuolaasti lastensuojelua – Toimittaja istui lähiöbaareissa kuuntelemassa, mitä aamukaljalla puhutaan
Toimittaja Jaakko Muilu kiersi seitsemän aamua Helsingin lähiöbaareja ja kuunteli, mitä siellä puhuttiin. Viikon aikana puhuttiin läheisten syövistä, lasten kuolemista, ystävyydestä ja yksinäisyydestä.
www.hs.fi
Tätä juttua ei selvästikään oltu haluttu kertoa mistään alkoholismi näkökulmasta, ja ymmärrän sen. Mutta sitten taas toisaalta minulle tulee aika vahvasti semmoiset fiilikset, että asiaa pitäisi ymmärtää nostaa esille, kun noinkin ilmiselvistä tapauksista puhutaan.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy