Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Kyllä minä tuon ymmärrän, että sitä juomista perustellaan edulliseksi itselle ja muille, ja vielä enemmän vakuutellaan itselle ja muille missä mennään. On tarve tuoda tämä asia erikseen esille, vaikka kukaan ei kysyisikään, aivan kuin sairastunut kuten minä tuon asian esille, joskin hieman eri tavalla. Minä perustelen ja vakuuttelen itselleni ja muille, että lopetan alkoholinkäytön ja selviän tästä asiasta. Olen ottanut asian hoitooni ja teen kaikkeni sen hoitumisen eteen.

Eli tässä on kaksi erilaista tapaa käsitellä asiaa. Se, joka vielä haluaa juoda, on todennäköisesti niin perso alkoholille ja aivot suotuisat ryyppäämiselle, että siitä vielä jollain tasolla nauttii, vaikka en usko, että mitenkään ihan mehevästi. Asia aiheuttaa myös jonkinlaista stressiä ja suunnittelemisen tuskaisuutta, kun mitään muuta ei keksitä kuin ryyppääminen. Siellä on myös se tietty pakonomaisuus juoda, vaikka toki omissa puheissaan aina voi olla juomattakin pitkiä aikoja, jolloin kaikki "nollaantuu".

Tällaisena kärjistettynä esimerkkinä: Eräässä nettidokkarissakin puliukko selitti, että hän oli nuorena merillä ja 10 vuotta juomatta. No, haastatteluhetkellä sitten olikin juotu varmaan viimeiset 20 vuotta, mutta kun nuorena oli onnistuttu olemaan juomatta, niin sitten ei oltu alkoholisteja vaan ne viimeiset vuosikymmenet ovat olleet hallittua juomista.

Alkoholisti paljastaa itse itsensä selittämällä itsensä kaivoon. Selittämisessä ei ole sinällään mitään vikaa, mutta asenne on aika ratkaiseva, jotta siinä selittämisessä on jotain kuunneltavaa. Jos mitään motivaatiota ei ole, ja ajatellaan esimerkiksi, että vain heikot ovat alkoholisteja, niin vaikea sitä asennettakaan on jostain kaivaa. Eli ne muut ovat heikkoja, kun kaatavat väärällä tavalla juomaa kurkkuun?

 

[godspeed]

Se piti vielä sanomani, että nimenomaisen sairauden myöntäminen ei ole todellakaan mikään virhe, rikos, este tai muutakaan omituisesti jollain logiikalla väännettyä hölynpölyä, joka on myöntäjäänsä vastaan. Kyllä siitä ihan hyötyä ja apua on elämään, jos vielä elämää haluaa elää omilla, eikä sairauden ehdoilla. Tämä on mielestäni niin yksinkertainen asia, että toisinaan jopa suunnattomasti ihmetyttää miten vaikea se on kohdata. Se on täysin järjetöntä. Kuten on sanottu, jos edes (joku muu) epäilee, että kärsii ongelmasta, niin todennäköisesti kärsii siitä jollain asteella.

 

[Ränse]

Olen juonut n. 15v putkeen n. 12-15 annosta viikossa ja kyllä lasken näitä jatkuvasti hyvin tarkasti. Välissä on maksimissaan n. kk:n kuivia jaksoja. Joskus sitä tosiaan miettii että onko sitä jonkinasteinen alkoholisti? Kaljasta erossa on kuitenkin suhteellisen haastava pysyä vaikka annosmäärät pysyneet kutakuinkin stabiilina pitkiä aikoja. Minulla on myös ns. blokkeri tilanteista joissa alkoholia ei kertakaikkiian pysty juomaan. Yksi on esimerkiksi veljeni ja läheisteni kanssa, olkoonkin että sukurasitetta on toiselta puolelta vahvasti olemassa. Eniten tulee silti juotua yksin kotona. En ole oikeastaan koskaan ollut ns. "bilettäjä" tyyppiä, en edes opiskeluaikoina. Toki joskus nuorempana oli vauhdikkaampiakin aikoja mutta en ole koskaan pitänyt bilettämisestä enkä varsinaisesti humalassa olemisesta. Suoranaista kännäilyä ei ole vuodessa moniakaan kertoja. 90% juomisistani on sitä muutaman kaljan pöhöä ja 95% keskittyy viikonloppuihin ja vapaisiin. Silti mietin asiaa jatkuvasti, olenko alkoholisti? Pitäisikö huolestua? Lisätään vielä että olen melkoisen yksinäinen ollut koko ikäni, jos sillä on jotakin väliä.

 

[godspeed]

Olen juonut n. 15v putkeen n. 12-15 annosta viikossa ja kyllä lasken näitä jatkuvasti hyvin tarkasti. Välissä on maksimissaan n. kk:n kuivia jaksoja. Joskus sitä tosiaan miettii että onko sitä jonkinasteinen alkoholisti? Kaljasta erossa on kuitenkin suhteellisen haastava pysyä vaikka annosmäärät pysyneet kutakuinkin stabiilina pitkiä aikoja. Minulla on myös ns. blokkeri tilanteista joissa alkoholia ei kertakaikkiian pysty juomaan. Yksi on esimerkiksi veljeni ja läheisteni kanssa, olkoonkin että sukurasitetta on toiselta puolelta vahvasti olemassa. Eniten tulee silti juotua yksin kotona. En ole oikeastaan koskaan ollut ns. "bilettäjä" tyyppiä, en edes opiskeluaikoina. Toki joskus nuorempana oli vauhdikkaampiakin aikoja mutta en ole koskaan pitänyt bilettämisestä enkä varsinaisesti humalassa olemisesta. Suoranaista kännäilyä ei ole vuodessa moniakaan kertoja. 90% juomisistani on sitä muutaman kaljan pöhöä ja 95% keskittyy viikonloppuihin ja vapaisiin. Silti mietin asiaa jatkuvasti, olenko alkoholisti? Pitäisikö huolestua? Lisätään vielä että olen melkoisen yksinäinen ollut koko ikäni, jos sillä on jotakin väliä.

Määriä, juomakertoja tai juomatapahtumia kun tuosta havainnoi, niin eipä ne omaan silmään mitenkään erityisiltä vaikuta. Olisiko tässä sinun keississäsi kyse enemmänkin siitä kuuluisasta kohtuukäytöstä? Hyvähän sitäkin on kuitenkin tutkia, jos asia mietityttää :)

Jotkuthan sanoo, että juomisen pitäisi myös olla aina sosiaalista, jolloin yksin juova on jotenkin ongelmatapaus, mutta se on kyllä aika raakaa yleistystä, ellei juominen ole tosiaan jotenkin sen yksinäisyyden tai jonkin paikkaamista. Ehkä joku voisi tarttua tuohon, mutta kyllähän moni itsekseen sen muutaman kaljan ottaa silloin tällöin, eikä siinä ole mitään pahaa. Jotkuthan ei sitten yksinään juo ollenkaan, kun taas porukassa vedetään kuin sienet.

 

[Corkscrew]

Mutta onko se sitten nykyään yksin juomista, kun on Facebookit, WhatsAppit ja kaikki mahdolliset viestintäkanavat joita ei 15-20 vuotta sitten ollut läheskään samassa mitassa käytettävissä? Uskoisin että kynnys jäädä kotiin neljän seinän sisään on madaltunut paljon, koska ihmiskontaktit ovat myös omalle sohvalle tavoitettavissa nykyään. Eihän se tietenkään ole sama kuin baarissa tai jossain porukassa juominen, mutta kuitenkin täysin eri asia kuin silloin kun kännykässä oli soittamisen lisäksi vain tekstiviestit, puhumattakaan lankapuhelinaikakaudesta. Ajat ovat muuttuneet paljon ja entisaikojen yksinryyppääjiä sanan varsinaisessa merkityksessä lienee nykyään murto-osa siitä mitä 80-90-luvulla.

 

[L. Öysä]

Ajat ovat muuttuneet paljon ja entisaikojen yksinryyppääjiä sanan varsinaisessa merkityksessä lienee nykyään murto-osa siitä mitä 80-90-luvulla.

Aika rohkea oletus. Itse kyllä väittäisin, että videochatti-ryyppyrinkejä harrastaa ihan murto-osa kaikista kotonaan yksin dokaavista. En näe, että whatsapin tms viestisovelluksen käyttäminen ryypätessä kauheasti muuttaa yksinolon luonnetta.

 

[godspeed]

Ei niitä juoppoja jaksa kukaan netissäkään kuunnella. Kokeiltu on.

 

[adolf]

Olen juonut n. 15v putkeen n. 12-15 annosta viikossa ja kyllä lasken näitä jatkuvasti hyvin tarkasti. Välissä on maksimissaan n. kk:n kuivia jaksoja. Joskus sitä tosiaan miettii että onko sitä jonkinasteinen alkoholisti?

Kyllähän tuo aika vahvalta riippuvuudelta kuulostaa, kun tuota on jatkunut jo noin pitkään.

Muistooni on jäänyt sellainen toteama isältäni silloin, kun vielä join. Juomiseni ja kaikki muu siihen liittyvä aiheutti koko ajan pahaa verta minun ja vanhempieni välille.

Yksi kerta näistä lukemattomista "palautekeskusteluista" oli sellainen, kun isäni sillä kertaa vähän maltillisemmin yritti minulle puhua, että pystytkö sellaiseen muutokseen, että sen sijaan että juot joka ikinen viikonloppu, niin joisitkin erittäin paljon harvemmin ja tekisit tästä muutoksesta pysyvän? Nimenomaan tuo sana pysyvä on tässä mielestäni se avainsana. Enhän minä tietenkään olisi mihinkään pysyvään muutokseen pystynyt, ja juuri nimenomaan se kuvaa aika olennaisella tavalla sitä päihderiippuvaisen elämää.

Siitä alkoholista tuli niin rakas asia, että eihän semmoinen nyt vaan kertakaikkiaan voinut tulla kuuloonkaan, että sen kanssa saisi viettää aikaa vaan esimerkiksi muutamana päivänä vuodessa.

 

[godspeed]

En juo, mutta tekispä mieli taas. Sanonpahan vaan, että tämä minun pyristelyni ei tule päättymään hyvin. Jossain vaiheessa tämä homma leviää. En ole hyväksynyt sitä, että koskaan ei saisi enää juoda. Mistäs sen tietää silloin miten tässä käy? Kun tulee riittävän ankara tilanne ja olo, niin siinä ei juna sitten enää pysähdy.

Ehkä kun kirjoitan tämän, niin se auttaa, mutta tällä hetkellä en tiedä lainkaan mitä tapahtuu esimerkiksi kahden viikon päästä. Pitäisikö tässä jotenkin taas odotella rauhassa vai tapahtuuko sitä ennen jotain? Tai silloin kun olen taas esimerkiksi viikon yksin kotona/mökillä, ja on kaikki maailman valta ja aika juoda yksinään juuri niin kuin huvittaa. Ja olla kännissä, ja tehdä kännissä niitä juttuja, joita tykkäsi kännissä ihan helvetisti tehdä. Kyllä on vaikeaa olla taas. Aamu oli jo aivan perseestä, eikä se siitä ole muuksi muuttunut. Vittujen vittu.

Kiitos ja näkemiin.

 

[WildThing]

En juo, mutta tekispä mieli taas. Sanonpahan vaan, että tämä minun pyristelyni ei tule päättymään hyvin. Jossain vaiheessa tämä homma leviää. En ole hyväksynyt sitä, että koskaan ei saisi enää juoda. Mistäs sen tietää silloin miten tässä käy? Kun tulee riittävän ankara tilanne ja olo, niin siinä ei juna sitten enää pysähdy.

Ehkä kun kirjoitan tämän, niin se auttaa, mutta tällä hetkellä en tiedä lainkaan mitä tapahtuu esimerkiksi kahden viikon päästä. Pitäisikö tässä jotenkin taas odotella rauhassa vai tapahtuuko sitä ennen jotain? Tai silloin kun olen taas esimerkiksi viikon yksin kotona/mökillä, ja on kaikki maailman valta ja aika juoda yksinään juuri niin kuin huvittaa. Ja olla kännissä, ja tehdä kännissä niitä juttuja, joita tykkäsi kännissä ihan helvetisti tehdä. Kyllä on vaikeaa olla taas. Aamu oli jo aivan perseestä, eikä se siitä ole muuksi muuttunut. Vittujen vittu.

Kiitos ja näkemiin.

Tuttu tunne tuo. Mulla oli edelliset yritykset päästä eroon alkoholista juuri tuollaisia. Ehkä se ero itsellä aiempaan on se, että nautin elämästä paljon enemmän selvänä kuin aiemmin. Mulla varmaan on ja tulee olemaan pelastus, kun olen taas innostunut ihan helvetisti liikunnasta. Älä missään nimessä ratkea vielä juomaan. Ehkä se ratkaisu noihin fiiliksiin on ihan kulman takana. Tai jos ei ratkaisu niin ainakin helpotus.

 

[godspeed]

Tuttu tunne tuo. Mulla oli edelliset yritykset päästä eroon alkoholista juuri tuollaisia. Ehkä se ero itsellä aiempaan on se, että nautin elämästä paljon enemmän selvänä kuin aiemmin. Mulla varmaan on ja tulee olemaan pelastus, kun olen taas innostunut ihan helvetisti liikunnasta. Älä missään nimessä ratkea vielä juomaan. Ehkä se ratkaisu noihin fiiliksiin on ihan kulman takana. Tai jos ei ratkaisu niin ainakin helpotus.

Joo. Lähinnä tässä muistelee niitä aikoja, kun nautiskellen joi ja kuunteli samalla musiikkia, katsoi elokuvia, kirjoitti kaikkea ja luki kaikkea. Kyllä, se oli nautintoakin toisinaan, eikä se ollut mitään rämäpäistä ryyppäämistä kaiken aikaa. Välillä oli vaan hyvä olla humalassa ja tehdä niitä omia harrasteitaan, enkä minä ollenkaan nyt edes romantisoi tätä. Alkoholismia? No taatusti. Haitallista? Aivan varmasti sitäkin. Mutta ettei juomisesta saanut mitään? Pötyä, sillä siitä sai paljonkin.

En tiedä kannattaisiko tällaisia viestejä kirjoittaa, koska joku voi triggeröityä, mutta toisaalta, jos juomisesta eroon haluaa niin kaikenlaista pitää kestää ja meitä on moneen junaan, kuten todettua. Juominen on aina omalla vastuulla.

Voi olla, että tämä on vaan tämän päivän juttu. Olen ollut turhautunut ja väsynyt ja kaivannut jotain sellaista tasaista iloa elämään. Liiaksi on suuria eroja hyvien ja huonojen päivien välillä, mutta paljonko johtuu persoonasta ja paljonko mielenterveysongelmista, niin en tiedä. En todellakaan tiedä. Olo voi olla mitä tahansa välillä.

Pelottaakin oikeastaan aika paljon. Olen selvittänyt tosin erityisen vaikeitakin paikkoja rutkasti, ehkä selvitän tämänkin?

Kiitos, että sai kirjoittaa.

 

[WildThing]

Kyllä mullakin juomiseen on mahtunut valtavasti hyviä hetkiä ja juttuja. Jos ne hyvät hetket pystyis vaan ottamaan ilman niitä minulla tulevia haittoja, niin en varmasti olisi kokonaan ilman. Sen takia minulla kesti vuosia raitistua, että vakaasti uskoin pystyväni lopulta siihen eli juomaan suht kohtuudella.

 

[godspeed]

Kyllä mullakin juomiseen on mahtunut valtavasti hyviä hetkiä ja juttuja. Jos ne hyvät hetket pystyis vaan ottamaan ilman niitä minulla tulevia haittoja, niin en varmasti olisi kokonaan ilman. Sen takia minulla kesti vuosia raitistua, että vakaasti uskoin pystyväni lopulta siihen eli juomaan suht kohtuudella.

Kohtuukäytöstäkin on niin paljon erilaisia käsityksiä, että se oma kohtuukäyttökin pitäisi oikeastaan luoda täysin itse, jos siihen pystyy. Kuten se kun mielestäni pari sikspäkkiä viikonloppuna kaljaa oli sossutantan mielestä liiallista, vaikka ainakin silloin se oli monelle ihan tavalliseen tapaan pohjat ennen kuin lähdetään baariin, jossa osataan kuitenkin sitten ottaa järkevästi humaltumatta aivan miten sattuu.

Tuossakin juomatapa on siis jonkun mielestä jo aivan selvästi liikakäyttöä ja jonkun mielestä taas juuri itselleen sopiva ja on kivasti humalassakin. Humalassa ei siis konservatiivisempien käsitysten mukaan saisi lainkaan olla - koskaan. Sen takia nämä määrät ja muut ovat aina veteen piirrettyjä viivoja, ettei niillä voi tietyissä asiayhteyksissä oikeasti mitata mitään, paitsi silloin, kun sossutantta laskee, että tuleeko siitä humalaan.

Mutta itselläni se juominen meni siihen, että join vuosia viikollakin oli sitten mikä tilanne tahansa. Silloin se oli tapa ja tyyli ja siinä ei koskaan pysynyt homma kohtuudessa, vaikka aamulla pääsikin ylös. Kohtuullista se ei siis ollut mitenkään päin, eikä se siinä enää minullakaan tulisi pysymäänkään. Ehkä jos ottaisi, niin se ei heti lähtisi kontrollista, mutta muutaman viikon kuluessa juomisesta huomaisi taas, että tekisi joka päivä mieli ottaa muutama. Joka päivä. Ja se on sitten karsea tunne, niin karsea, että sen takia lopetin kokonaan.

Jos olisin uskovainen ihminen, voisin luikauttaa tässä välissä rukouksen... :D

 

[godspeed]

Jos olisin uskovainen ihminen, voisin luikauttaa tässä välissä rukouksen... :D

Jeesus ja Jumala kuuli minua. Tämä päivä lähti hyvin käyntiin. Ei ahdista, ei masenna. Mutta sitä ei pidä pilata ylianalysoimalla oloa. Nyt vaan nauttimaan kerrankin kun hyvin alkaa!