Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Jos tästä elossa selviää niin aika isolla varmuudella tämä oli tässä.

Vielä on elämätöntä elämää vaikka kuinka jäljellä :)

 

[vetti]

Jos tästä elossa selviää niin aika isolla varmuudella tämä oli tässä.

Sortumisia tulee. Mutta niistä ei kannata ottaa liikaa itteensä. Kokemusta on. Tsemppiä matkalle.

On vittumainen sairaus. Nyt on mulla heikko hetki, tekisi mieli. Mutta taas yritän pitää viinapirun loitolla.

 

[Rattlehead]

No, tänä vuonna työterveystarkastukseen oli labrojen yhteyteen tullut B-PEth-mittaus ja siihen loppui vähättely.

Tämä on muuten erinomainen työkalu, jos haluaa jotain konkreettista näyttöä numeroina kuinka paljon sitä alkoholia kuluukaan. Kävin itsekin labrassa alkuviikosta kolmen viikon sairastelun jälkeen ja pyysin ihan itse siihen kaikki maksa-arvot. Perinteiset ALAT- ja GT-arvot oli ihan ok ja niistä ei olisi voinut päätellä että alla on kaikkien aikojen kostein kesä.

Toista se oli tuon B-PEthin kanssa. Pelkäsin, että paljon raja-arvot ylittyy ja niinhän siinä kävi, että pelko oli ihan aiheellista, koska arvo oli paljon korkeampi kuin olisin osannut kuvitellakaan. Koen, että jotain tuollaista herätystä tarvitsin itse, että osaan kiertää korkin kii ja edessä on niin sanotusti lohduton lokakuu. Ja hyvä niin.

 

[godspeed]

Minkälaisia krapuloita teillä on/on ollut? Vai onko niin ammattimaista ollut meininki, ettei niitä ole tullut. Itsellä tuli loppuvaiheessa jo muutamasta "väärään aikaan" juodusta lonkerosta ihan kaameita oloja ja oksennuskin lensi koko seuraavan päivän. Tossa oli itsellä ainakin yksi paikka ajatella luopuvansa juomisesta, kun se olo alkoi vähänkin suuremmasta ryyppäämisestä olemaan aika kohtalokas. En tiedä oliko se kehon viesti, että enää ei oteta vastaan juomaa vai mikä se oli, mutta helpotti kummasti sitten lopullista päätöstä.

Kysymys siis siksi, kun olen lukenut ja kuullut monen alkoholistin sanoneen, että silloin villissä nuoruudessakin oli karmeita kohmeloita, joita ei oikein millään kyennyt kestämään. Silti sitä juomaa jaksettiin juoda hirvittäviä määriä. Olen tätä aina vähän ihmetellyt, sillä esimerkiksi minä en kyennyt koskaan loiventamaan vaan kyllä sitä juomaa otettiin taas vasta silloin, kun keho näytti vihreää valoa. Krapula kärsittiin ja sitten aloitettiin alusta.

 

[adolf]

Muutaman päivän ne fyysiset silloin kesti, ja ne nyt loppupeleissä oli ihan piece of cake. Se on se henkinen puoli ja kaikki tunne-elämän asiat, mitkä on niitä vaikeita asioita.

Niin se kuulemma on, että krapulat pahenevat iän myötä. Siis ihan kaikilla, vaikkei olisi mitään ongelmaakaan päihteiden kanssa. Yhden 40 vuotta hiljattain täyttäneen kaverin kanssa olen asiasta jutellut muutaman kerran, ja hän sanoi että nykyään jos ihan kunnolla tinttaa hupun täyteen, niin se voi olla viikkokin mitä siitä menee toipumiseen. Ja hän ei siis ole tosiaankaan mikään addikti. Kuulemma noiden kauheiden krapuloiden takia on lopettanut humalahakuisen juomisen ihan kokonaan. Jos jotain ottaa, niin se on ihan korkeintaan muutama illassa, ja sitten on siinä.

 

[godspeed]

Muutaman päivän ne fyysiset silloin kesti, ja ne nyt loppupeleissä oli ihan piece of cake. Se on se henkinen puoli ja kaikki tunne-elämän asiat, mitkä on niitä vaikeita asioita.

Tämä on varmaankin ihan yksilökohtaista.

 

[Mojo]

Kanuunat tietysti vaihteli ja iän myötä alkoivat muuttua pahemmiksi. Jos oli pidempi kuuri takana, meni siinä ainakin viikko siten, ettei mikään pysynyt sisällä, kädet vapisivat niin paljon, ettei mikään pysynyt käsissäkään ja konttaamalla joutui liikkumaan, koska jalat eivät kantaneet. Monestihan nuo johtivat sairaalaan ja siellä pumppasivat siihen kuntoon, että kykeni katkolle, jossa sitten hoitivat loput.

Onneksi nuo ajat ovat kuitenkin jo kaukana takana ja nykyään on mukava herätä jokaiseen uuteen päivään selvinpäin.

 

[godspeed]

Onneksi nuo ajat ovat kuitenkin jo kaukana takana ja nykyään on mukava herätä jokaiseen uuteen päivään selvinpäin.

Ja on muuten paljon mukavampi mennä nukkumaankin. Se on ihan eri maailma, kun menee selvinpäin petiin ja kelailee siinä vähän menneen päivän tapahtumia ja rauhoittuu. Itsellä kestää nykyään nukahtamisessa aika kauan niin ehtii pohtimaan syntyjä syviä. Ne ovat hyviä syntyjä yleensä. Ennen kaikki tämä tietynlainen elämän prosessointi vähän uupui, koska sellaiselle ei ollut aikaa ja paikkaa, kun aina vähintään se muutama juoma häiritsi tällaista käyttäytymistä.

 

[adolf]

Itse muistelen, että morkkikset oli minulla aivan järisyttäviä. Olen myöhemmin ajatellut, että tuo ehkä oli jollain tavalla minun onnenikin, että sain aivan kaameita morkkiksia sellaisista asioista, joille moni olisi saattanut vaan kohauttaa olkiaan.

Tietysti se fyysinen olokin oli tosi huono, mutta mieleen on jäänyt nimenomaan se, että millaista se aika henkisesti silloin oli.

Mutta onneksi siitä on jo kauan aikaa.