Vanha viesti mutta eihän tämä nyt ihan näin mene. Kyllä ne riskirajat pystytään aika hyvin tieteellisesti arvioimaan. Viestisi ehkä kuvastaa enemmänkin sitä kuinka paljon Suomessakin on riskikäyttäjiä kun tosiaan aika normaalia tuollaiset määrät monelle on. Kuitenkaan yksittäisiä kännejä silloin tällöin tuskin kukaan varsinaisesti ongelmana pitää jos alkoholia ei muuten hirveästi kuluta.
Voisin jotenkin veikata, että aika iso osa alkoholiongelmaisista on ollut ilman ongelmaan havahtumista pitkään sitä mieltä, että heidän käyttönsä on ollut kohtuullista ja sopivaa. Ja jotkuthan eivät näe ongelmaa missään vaiheessa.
Minä en ole alkoholipoliisi eikä minusta koskaan tule alkoholipoliisia. Käyttäisin itsekin vielä, jos juominen vain pysyisi kohtuukäytössä, mutta kun ei pysy, niin ollaan kokonaan ilman.
Miten asiat sitten muilla menee, niin en ala opastamaan ketään väkisin. Olen nykyään lähtenyt pois paikalta, jos muut ovat alkaneet korkkaamaan viinapulloja. Siinähän vetävät, vaikka se käyttö ei olisikaan aina ns sopivaa. Oma on asiansa ja usein kyllä tietävät hyvin missä mennään, mutta eihän tällaiset jutut koskaan muutu, ellei joku itse päätä tehdä asioille jotain. Kenenkään puolesta ei voi tehdä elämäntapamuutoksia.
Sisäelinvauriot ja aivothan eivät katso lainkaan mitään rajoja tai määriä vaan esimerkisi haima voi poksahtaa parinkin vuoden liikakäytön vuoksi. Tällaisia tulehduksia ja muita ongelmia kaihtavia juoppoja on tosiaan Suomi täynnä, vaikka ilmeisen sitkeästi pystyvät edelleen päivittäinkin juomaan. Sellanen pelottomuus on jopa hämmästyttävää omalla tavallaan, vaikka kyse onkin pohjimmiltaan siitä, että riippuvuus on niin vahva, ettei sitä saa mikään katki. On vaan saatava juoda kokoajan ja kaikkea tekemistä ja ajattelua ohjaa alkoholi. Kaikkia heistä ei pelota kuolema, ei edes välttämättä silloin kun on vakava tilanne päällä.
Tätä viestiä kirjottaessa aloin miettimään, että alkoholin asema meidän kulttuurissa on sellainen, että en vain mielelläni enää ole tekemisissä kauheasti minkään siihen liittyvän kanssa. Jonkin aikaa se toki otti, mutta kyllä raitistumisessa näkemykset alkavat kehittyä kirkkaammiksi ja siihen alkaa tottua, ettei enää juo. Alkoholismihan itsessään ei ole mielenterveysongelma, mutta kyllä se melkoiseen sumuun silti asiat saa. Nyt tällaisena "ulkopuolisena" on oppinut näkemään sen kiillon ihmisten silmissä, kun aletaan puhua alkoholista ja sen juomisesta, mutta itseltä tuo kiilto selkeästi on jo kadonnut.