Mainos

Matkalla alkoholismiin?

  • 467 504
  • 1 646

FourForty

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Beagle Boy kirjoitti:
Kyllähän sodesta saa ykköstä, niin saat sentään vähän makua...

Toukokuussa sotilaskotiliitto päätti ohjeistaa yhdistyksiä, että sodessa ei enää myytäisi ykköstä. Joten voi jäädä tuokin ilo väliin.

Oma suhteeni alkoholiin on aika erikoinen. Humalatila tulee hankittua ehkä noin 5-10 kertaa kuussa tilanteesta riippuen, mutta kovassa humalassa tulee oltua todella harvoin, ja tällöinkin kontrolli pelaa ihan loppuun asti. En siis hölmöile kovassakaan humalassa, haasta riitaa, hävitä tavaroita tai mitään muutakaan. Putki ei jää päälle, ja jos seuraavana päivänä on velvollisuuksia, lopetan ajoissa.

En myöskään osaa ottaa alkoholia rentoutumiseen tai kotona muutenkaan. Se on minulle pelkästään seurustelujuoma, ja jos töiden jälkeen otan yhtäkään, teen sen aina työkaverien kanssa. Bileissä en ole juuri koskaan selvinpäin, mutta en sitten muualla kuin bileissä tai baarissa koskekaan alkoholiin. Minulla on vain joku sisäinen ääni, joka sanoo muun kuin bilejuomisen olevan turhaa touhua - kuten se minusta onkin. Suruun tai turhautumiseen en osaa juoda, ja kotona töiden jälkeen juon mieluummin mehua rentoutumiseen.

Epäilen, että omaan alkoholisuhteeseen on eniten vaikuttanut esimerkki kotoa. Vanhempani eivät juo juuri lainkaan, joten en ole saanut esimerkkiä, että rankan työpäivän jälkeen tai viikonloppuna pitää aina ottaa viinaa, koska näin ei kotona koskaan tehty. Teininä kännätessä minua ei kuitenkaan koskaan kielletty juomasta. Muistan edelleen keskustelun, jonka kävin äidin kanssa, kun olin jäänyt ensimmäisen kerran "kiinni" juomisesta 15-vuotiaana. Äiti ei torunut, vaan terotti, että oikein käytettynä alkoholi on mukava aine (niin kuin se onkin, vaikka harva osaa sitä oikein käyttää), ja että omat rajat pitää oppia tuntemaan, jotta sitten osaa käyttää sitä oikein. Jos joskus omaa jälkikasvua siunaantuu, aion kyllä pitää saman linjan heillekin.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Noh.. Tänä kesänä on alkoholi maistunut. En osaa sanoa mistä johtuu.

Usein on ollut se tilanne, että joutuu illalla laskemaan montako olutta voi ottaa, että pääsee seuravana aamuna töihin. Ja yleensä tulee otettua yksi enemmän. Sitten jos taas on seuraavana päivänä iltavuoro, niin tulee otettua vähän reilumminkin. Muutaman kerran on tullut tehtyä niin, että ryyppään päivällä heti töitten jälkeen, niin on ilta ja yö aikaa selvitä.

Tossa viikonloppuna mä ostin lidlistä parikymmentä ykkösolutta (2.8%), ja varmaankin huomenna käyn ostamassa lisää. En edes muista koska olisin viimeksi ykkösolutta ostanut. Helteellä kun muutenkin tarvitsee nestettä, ja kaljaa tekee mieli, niin se oli hyvä vaihtoehto. Eikä mene niin känniin, ettei seuraavana aamuna pääsisi töihin.
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Aikanaan nimesin tämän ketjun, "matkalla alkoholismiin". Nyt voin antaa positiivista raporttia asian tiimoilta. Olen hyvää vauhtia menossa pois päin otsikon aiheesta. Olustelu on jäänyt, lähes täysin saunakaljat otan vielä. Teevee juomana käytän konjakkia, pieniä määriä 1-5 paukkua.

Asiani ajoi lopullisesti tähän pisteeseen sairastelu. Sydänvaivojeni lisäksi olen saanut korkean kolesteroolin ja sen myötä lääkityksen ja ankaran ruokavalion. Eli sairaudestakin voi olla hyötyä. Tosin, eihän olustelu mulle ole koskaan ollut ongelma. Näinhän ne aina sanovat, eikö. Toivon palstaveljille ja itselleni terveitä päiviä ja juomisen hallintaa.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olkku kirjoitti:
Aikanaan nimesin tämän ketjun, "matkalla alkoholismiin". Nyt voin antaa positiivista raporttia asian tiimoilta. Olen hyvää vauhtia menossa pois päin otsikon aiheesta. Olustelu on jäänyt, lähes täysin saunakaljat otan vielä. Teevee juomana käytän konjakkia, pieniä määriä 1-5 paukkua.

Olenko ainoa, joka haistaa lievää itsepetosta? Minusta konjakin juominen "teevee-juomana" haiskahtaa kyllä siltä, että kokonaan ei ole alkoholista onnistuttu luopumaan. Keskioluen korvaaminen 1-5 konjakilla illassa ei kai kuitenkaan ole merkki mistään suoranaisesta raitistumisesta.
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Snakster kirjoitti:
Olenko ainoa, joka haistaa lievää itsepetosta? Minusta konjakin juominen "teevee-juomana" haiskahtaa kyllä siltä, että kokonaan ei ole alkoholista onnistuttu luopumaan. Keskioluen korvaaminen 1-5 konjakilla illassa ei kai kuitenkaan ole merkki mistään suoranaisesta raitistumisesta.

Niin. Tarkoitus ei ole suinkaan raitistua, vaan omalla kohdalla kyse on ollut viikonloppu kaljottelusta. En suinkaan joka ilta noita konjakkeja vetele. Tuolta ketjun avausviestistä käy ilmi, mikä on ollut minun ongelmani. En ole vielä ollut juoppo asteella, mutta olin huolissani oluen käytöstä, lähinnä viikonloppuisin. Omasta mielestäni olen mennyt parempaan suuntaan, jos laatikko karhua vaihtuu 1-5 konjakki paukkuun.
 

Tulppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olkku kirjoitti:
En ole vielä ollut juoppo asteella, mutta olin huolissani oluen käytöstä, lähinnä viikonloppuisin. Omasta mielestäni olen mennyt parempaan suuntaan, jos laatikko karhua vaihtuu 1-5 konjakki paukkuun.


Mitä tarkoitat "Juoppo-asteella"? Suurin osa alkoholisteista elää täysin normaalia elämää, käy töissä, on perheellisiä ja muutenkin ulospäin täysin tavallisia.

Viinaa vain kuluu liikaa.

Jos otat 1-5 konjakkia illassa, se ei vielä kerro mitään alkoholinkäyttösi vähäisyydestä. Suurkulutuksen raja miehillä on 24 annosta viikosta. Siis jo keskimäärin neljä annosta illassa johtaa rajan rikkoutumiseen kirkkaasti.

Tietysti absoluuttisia rajoja ei kukaan voi asettaa, mutta ohjearvona tuo 24 annosta viikossa on mielestäni ihan hyvä. Ainakin omassa pyristelyssäni liikaa juomista vastaan hyväksi keinoksi on osoittautunut annosten laskeminen päivittäin: puoli pulloa viiniä on n. 4 annosta, tuoppi kolmosolutta 1,5 annosta, konjakkinaukku 1 annos...

Omat annosmääräni ovat viime aikoina liikkuneet 10 ja 20 annoksen välillä viikossa jakautuen tasaisesti koko viikon ajalle. En yritä jeesustella sanomalla ettei minulla siis lukujen valossa ole ongelmaa, eihän se pitäisi paikkaansa. Sitä paitsi pian joisin kuten ennenkin - aina voisi ottaa vielä yhden kun ei kerran ole ongelmaa. Kyllä alkoholin väärinkäyttöön taipuvaisen ihmisen pitää tarkkailla itseään jatkuvasti ja yrittää pysyä kurissa.

Täälläkin jotkut kirjoittelevat juomisestaan puolustelevaan sävyyn. Saatan ajoittain syyllistyä siihen itsekin. Mutta ongelman kieltäminen ei auta: jos omaa juomistaan on syytä millään tasolla puolustella, liikutaan jo vaarallisella alueella.
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Nyt olen alkoholisti. Tiedän sen siitä, että myönnän sen itselleni. Olin viikko sitten, taas kerran sydänoireiden vuoksi sairaalassa. Olin pirun ylpeä itsestäni, kun lauantai-iltaan asti otin saunajuomaksi, vain jäävettä. Kunnes. Eilen iltapäivällä, avasin joululahjaksi saamani konjakkipullon. Huomasin, että "tarvitsin" sen konjakin. Onneksi minulla on semmosia ystäviä, Trekolmestar ja rellu esim. jotka puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä, eivätkä "säälittele".

Onko muita, kenellä on kanttia myöntää, että homma on lähtenyt kintaasta?

edit. erityis kiitos nimimerkki Grainger.
 
Viimeksi muokattu:

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei elämästä selviä hengissä

Olkku kirjoitti:
Nyt olen alkoholisti. Tiedän sen siitä, että myönnän sen itselleni.

Onko muita, kenellä on kanttia myöntää, että homma on lähtenyt kintaasta?

Milloin homma on lähtenyt lapasesta? Koska kaljoittelu kirpoaa kintaasta? Paljonko on liikaa?

Pulloa on kallisteltu takuulla liikaa, jos sen takia miestä kyörätään sairaalaan. Vessanpönttö päässään säännöllisesti heräävän on syytä vähentää kerta-annoksiaan. Viinan vaikutuksesta riehaantuvien rähinä-ääliöiden ei pitäisi ottaa ollenkaan. Tähän asti selvää pässin lihaa.

Alkoholi on ongelma, jos korkki ei sunnuntaisin tahdo löytää kierteilleen, vaan huikkaputken rakentelu viehättää töitä enemmän. Krapuloissaan rokulipäiviä ärvöttävien tulee vähentää arkitörpöttelyään. Ongelmallista voi olla myös köyhien ylenmääräinen kupittelu, sillä vähävaraisilta saattaa jäädä jotain tähdellistä hankkimatta, vaikka viina hävyttömän halpaa onkin.

Itse nautiskelen tuon mainitun suurkulutuksen ja ilmeiseen alkoholismiin suistavan annosmäärän tuplaten viikossa. En kehu, enkä kiellä, mutta ei tunnu missään. Teen töitä kuin mielonen, olen terve kuin pukki, sekä sosiaalisesti viriili. En ole koskaan kaljoittelusta sammunut taikka menettänyt muistiani. Juon hyvin harvoin yli kymmentä annosta päivässä – tosin otan jokusen joka päivä.

Olenko siis matkalla alkoholismiin – ketä kiinnostaa – sillä tärkeintähän on matka eikä päämäärä. Ja jotta matka olisi lysti niin, taivallan tuon mielummin pikku hiprakassa kuin jäävettä läikytellen. Alkoholi ei toistaiseksi ole minulle mikään ongelma, mutta mikäli se siksi muodostuu, niin ainahan voin vaihtaa kaljan verkkarihousuun ja hölkätä itselleni viisi lisävuotta – yli kahdeksankymppisenähän mies on makeimmillaan...

Oliko muita kuivin suin?
 

kakkonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Mulla ei voi olla ongelmaa,olinhan tässä vuoden alussa lähes kolme viikkoa ilman viinaa!
 

Koala

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, ManU, TPS - HIFK 16.03.1999
Kaikki alkoholistit, joilla on lapsia, tämä on teille.

Itse olen elänyt koko ikäni Isän kanssa, joka aina välillä naukkailee. Ei mitään joka päiväistä kossupulloa, vaan ihan muutama konjamiinilasi päivässä. Joskus intoudutaan juomaan kunnolla ja sammutaan kämpän lattialle. Ei ollut kivaa, kun lapsena äiti pyysi kantamaan isin taas sänkyyn nukkumaan, kun isukki oli "loukannut selkänsä" ja makasi eteisen lattialla huutaen haistakaavittua. Äiti kun joutui pitkäksi aikaa syövän takia sairaalaan, elin isän kanssa kahden. Aamulla kouluun, päivällä sairaalassa äitiä katsomassa ja illalla omassa huoneessa piilossa.

Kun mummo tuli laittamaan ruokaa, oli pidettävä isän puolia, kun hän haukut sai. Kuitenkin oma isä kyseessä. Minkäänlaista tervettä isäpoika-suhdetta ei meillä ole ikinä ollut ja pienenä koin sen omaksi syyksi. Vanhemmiten isä on ihmetellyt, että miksi en puhu hänelle kaikista asioistani. Itse haluaisin puhua hänelle uusista naisista, hienoista kokemuksista ja yleisesti kaikesta. Koen sen kuitenkin edelleen vastenmieliseksi, koska alkoholisteilla on aina välillä niitä huonoja päiviä, eikä koskaan tiedä minkälaisen vastakaiun oma sanoma saa.

Vasta edellisviikolla, kun hain hänet baarista autolla, hän sanoi minulle autossa, että "tämä juominen taitaa olla pieni ongelma minulla.". Olisin halunnut huutaa, että "älä helvetissä, sen takiahan mä olen valvonut tuhansia öitä", mutta tyydyin vain sanomaan: "aikuinen mies tekee mitä aikuinen mies haluaa".

Pienenä isä oli aina hauskimmillaan kännissä ja muut lapset pitivät häntä huvittavana. Selvinpäin lähinnä äreä ja murahteli sohvalta jotain. Hän on tehnyt helkkarinmoisen työuran, joka on myös vienyt voimia. City-lehden (mitä hän oli perustamassa) alkuvaikeudet 90-luvulla, lama, perheyhtiö, huono suhde omaan isäänsä, vaimon vakava sairaus ja muut vastoinkäymiset ovat tietenkin edesauttaneet tätä koko showta. Minun mielestäni pieni viaton lapsi menee kuitenkin oman janon edelle. Jos haluaa hukuttaa murheensa viinaan, on se tehtävä poissa lapsen luota.

Kun sairastuin itse vakavasti, en halunnut isää vierelle, kun lääkärit jo antoivat viimeisiä elinpäiviä. Se oli koskettanut häntä niin paljon, että oli riipaissut sopivan kännin siihen. Päätin lopulta kuitenkin, että haluan hänet sairaalaan, koska onhan aika kornia, että hän on tuonut ihmisen maailmaan, mutta ei saa nähdä, kun se sieltä lähtee. No, sairaus meni hyvin ja meininki jatkui. Kun sain kuulla olevani terve, eikä hengenvaaraa enää ole, näin isäni ensimmäistä kertaa itkevän. Lohdutin vanhaa alkkista, että kyllä kaikki aina suttaantuu.

Nyt tämä meni vähän valitusvirreksi, mutta pointtina on, että jos kontaktin haluaa lapseen muodostaa, ei viinaa kannata siivottomissa määrin lapsen edessä ottaa. Siitä jää vaan paskanmaku koko perheelle suuhun.
 

Cactus

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks
Koala kirjoitti:
Itse olen elänyt koko ikäni Isän kanssa, joka aina välillä naukkailee.


Pitkälti sama homma isäni kanssa, tosin hän usein sammui sohvalle.

Alkoholi on suurena käyttönä todella haitallista juojalle itselleen kuten myös perheelle. Omalla kohdallani täytyy sanoa että en lähde moittimaan isäni tekosia, hän on hieno mies alle viisissä kymmenissä, joka pvä käy töissä tienaamassa perheelle ruoat pöytään ja pitää muutenkin huolta perheestään, minustakin vielä vaikken enään kotona asukaan. Isäni on vkonloppuna nk. alkoholisti, tosin pitää usein taukoja ollen jopa kaksikin kuukautta juomatta. Äitini taasen on absolutisti.

Ja omakohtaiseen aiheeseen. Satunnaisesti saatan juoda alkoholia, viime vuoden aikana taisin juoda peräti kaksi kertaa, pääsiäisenä ja juhannuksena. Mulle on paljon tärkeämpää olla himassa (selvinpäin) käydä koirien kanssa lenkeillä ja seurustella avovaimoni kanssa. Avovaimonikaan ei ole alkoholisti, mutta kyllä hänellä on parin viime kuukauden aikana homma vähän lipsunut. Noh, itse olen Pepsi/Colaholisti. :D

En kuitenkaan lähde tuomitsemaan niitä ketkä tykkäävät juoda silloin tällöin, mutta en taas pidä semmoisista jotka eivät kuuna päivänä tee työtä ja ryyppäävät kaikki arkipäivät, illat ja yöt.

Eli mun pointti on se että alkoholin käyttö on niin kauan ok jos perhe, työ tai terveys ei siitä kärsi. Sedälläni on terveyskin jo kärsimässä alkoholin takia, viimeksi mitattuina maksa-arvot olivat huikeat 811!! Tämä kyllä vähän pysäytti, en tiennyt sitä kuitenkaan noin pahaksi.

-Cactus-
 

Pee

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Koala kirjoitti:
Nyt tämä meni vähän valitusvirreksi, mutta pointtina on, että jos kontaktin haluaa lapseen muodostaa, ei viinaa kannata siivottomissa määrin lapsen edessä ottaa. Siitä jää vaan paskanmaku koko perheelle suuhun.

Puhut poika asiaa! Viestisi kosketti, sillä myös omalle isälleni alkoholi on aina maistunut - ja maistuu yhä edelleen.

Tosin enää se ei sinänsä itseäni häiritse, koska jo monta vuotta olen asunut omillani, mutta asuessani vanhempien luona, ei tainnut sellaista kahta viikkoa putkeen olla, jolloin en isääni kännissä olisi nähnyt. Noh, ehkä ollessani vauva tahti saattoi väljempi, mutta niistä ajoista taas en mitään muista.

Keskimäärin kaksi kertaa viikossa - työvuoroista, jotka isäni on aina hoitanut kunnialla, riippuen minä päivinä -, isäni hankki jonkinlaisen humalatilan - joskus kovemman, joskus miedomman. Varsinkin viimeisinä vuosina, kun vanhemmillani asuin, juominen myös tapahtui lähes aina pelkästään kotonamme eli edes paikalliseen räkälään isäni ei lähtenyt.

Noh, tavallaanhan se oli hyvä - eipä tarvinnut pelätä niin kuin joinakin lapsuusöinä, jolloin isä tuli kapakasta kotiin ja alkoi huutaa äidilleni milloin mistäkin pikku asiasta (mm. eteisen "Tervetuloa"-matosta, joka oli hommattu jo päiviä sitten, mutta vasta ryyppyillan jälkeen piti alkaa valittaa, kuinka "meille on aina oltu tervetulleita ilman mitään mattojakin"). Fyysistä väkivaltaa ei ollut onneksi juuri lainkaan (ei lyöntejä tms.) eikä henkistäkään kuin aika ajoin, mutta silloin kun oli, niin voi että tätä pientä poikaa pelotti.

Selitykseksi omalle ryyppäämiselleen ei ns. perintötekijöitä voi mielestäni laittaa, mutta varmasti isäni juomiseen on vaikuttanut hänen oma, nyttemin jo edesmennyt isänsä, jota perheen vanhimpana lapsena hän joutui mm. hakemaan ryyppyreissuiltaan takaisin kotiin. Isäni pikkusisko ja -veli eivät ole ikinä käyttäneet alkoholia läheskään isoveljensä malliin, vaikka heitäkin isoisäni juominen koetteli.

Vähän tuntuu siltä, että meidän perheessämme on kehkeytämässä samankaltainen tilanne. Kuusi ja puoli vuotta vanhemmalla, tänä vuonna 30 vuotta täyttävällä isoveljelläni, on ainakin minun ja äitini mielestä jonkunlaisia alkoholismin merkkejä, vaikka isäni tavoin hänkin hoitaa hyvin työnsä ja sinänsä kaikki on ihan ok.

Itsekään en absolutisti ole, mutta vaaraa alkoholismiin "matkaamisesta" en missään tapauksessa koe vähemmissäkään väärin. Paikoissa ja tilanteissa, joissa keskimääräistä todennäköisemmin näkee humalaisia (mm. baarit , pikkujoulut ja ylipäätänsäkin sellaiset pippalot, joissa alkoholia juodaan), olen aina enemmän tai vähemmän kännissä, koska en yksinkertaisesti kestä vierelläni örveltäviä ihmisiä ilman että olen itsekin "epäselvä" (ehkä johtuu juuri siitä, kun kotona asuessani tuli niin usein nähtyä isä kännissä?), mutta ollessani ihan kotioloissa, ei minun tee edes mieli juoda.

Muutaman kerran olen kokeillut kalsarikänniä ihan yksin ja todennut, että olotilani muuttuu tuolloin vain huonommaksi (eri asia ns. pohjien juominen ennen esim. lätkämatsiin lähtöä). Se on minulle - ja varmaan aika monelle muullekin - se suurin ja varmin merkki siitä, ettei vaaraa alkoholismista ole.

Vaikka isäni ei sitä ilmeisesti tajunnutkaan, kuinka vaikeaa ja raskasta lapselle on nähdä edes jompikumpi vanhemmistaan kännissä säännöllisesti, koska teki minulle ja isoveljelleni samaa, jota oma isänsä teki hänelle, minä sen olen tajunnut.

Siksi voin vakuttaa, että jos minulle joskus tulee jälkikasvua (se ei todellakaan ole mikään ehdoton päämääräni elämässäni, mutta jos), en aio hänen silmissään humalassa näyttäytyä - ainkaan silloin kun hän on vielä lapsi. Muuten voin olla lapselleni ihan samanlainen kuin oma isänikin, jonka toimissa selvin päin ei erityisesti valittamista ole (tukea ja mm. taloudellista apua tulee edelleen, vaikka siis jo pitkään olen asunut yksin), mutta alkoholin kanssa en läträämään mahdollisen lapseni edessä tule.
 
Viimeksi muokattu:

P Giroux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avoimen liigan karsinnat, Marcin Kolusz
Melkein kaikilla hieman vanhemmilla alkoholisteilla näköjään työt hoituu, perheasiat ei. Onko kukaan pystynyt kysymään alkoholistiisältä, onko työ todellakin tärkeämpi kuin perhe? Varsinkin jos ikää huitoo jo kuuttakymppiä ja on mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen, luulisi että se työn hoitaminen ei olisi mikään elämän ja kuoleman kysymys, eläkettä kun on jo kertynyt todella reilusti noille suurille ikäluokille.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Rööri kirjoitti:
Milloin homma on lähtenyt lapasesta? Koska kaljoittelu kirpoaa kintaasta? Paljonko on liikaa?

Itse nautiskelen tuon mainitun suurkulutuksen ja ilmeiseen alkoholismiin suistavan annosmäärän tuplaten viikossa. En kehu, enkä kiellä, mutta ei tunnu missään... Juon hyvin harvoin yli kymmentä annosta päivässä – tosin otan jokusen joka päivä.

Olenko siis matkalla alkoholismiin – ketä kiinnostaa – sillä tärkeintähän on matka eikä päämäärä. Ja jotta matka olisi lysti niin, taivallan tuon mielummin pikku hiprakassa kuin jäävettä läikytellen. Alkoholi ei toistaiseksi ole minulle mikään ongelma, mutta mikäli se siksi muodostuu, niin ainahan voin vaihtaa kaljan verkkarihousuun ja hölkätä itselleni viisi lisävuotta – yli kahdeksankymppisenähän mies on makeimmillaan...

Oliko muita kuivin suin?

Kun kysyt niin vastataan...

Hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat? Myytti suomalaisesta miehesta on saanut taas yhden kortin lisaa ennestaan huojuvaan korttitaloon? Mielestani alkoholi on ongelma, maarista viis, jos alkoholiin on pakko tarttua rentoutuakseen, pitaakseen hauskaa jne.. Sita kutsutaan joissakin tilanteissa ja piireissa myos riippuvuudeksi. Ja riippuvuudet ovat aina rasittavia, varsinkin niille jotka joutuvat sietamaan toisen riippuvuuksia...

Viela yksi yleinen kysymys kaikille teille, joilla ei ole ongelmaa alkoholin suhteen, mutta juoma maistuu:

- Onko teilla lapsia? Jos on, niin oletteko miettineet milta jokapaivainen/viikonloppu tissuttelunne mahtaa heista tuntua? Allekirjoittaneelle on aivan sama miten itse kukin vapaa-aikansa kayttaa. Jos joku haluaa kahlata taman elaman lapi pienessa hiprakassa, niin kaikin mokomin. Mutta alkaa olko niin itsekkaita, etta laitatte laheisenne kestamaan sellaista, mika on teidan oma asianne. Viela kerran: Tama kappale ei ollut kohdistettu Roorille, koska mista pirusta mina tiedan hanen jalkikasvunsa lukumaaraa (tietaneeko itsekaan viriilina ja sosiaalisesti kyvykkaana kaverina) tai sita, kaulaileeko han mielummin vaimoa vai vessanponttoa?
 

Vakio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Man City
Olkku kirjoitti:
Onko muita, kenellä on kanttia myöntää, että homma on lähtenyt kintaasta?

Kai se riippuu tosiaan siitä miten asia määritellään. Niin kauan kuin mitään isompia ongelmia terveyden tai sosiaalisten suhteiden, työnhoidon ym. kanssa ei ole, homma on kai vielä jotenkin hallussa tai siis kintaassa. Pitkällä aika välillä ongelmia kuitenkin todennäköisesti ilmaantuu.

Juon varmasti enemmän viikossa kuin tuon 24 annosta, jonka joku mainitsi suurkulutuksen rajaksi. Kulutukseni on mahdollisimman tasaista eikä viikonpäivällä ole väliä. Koskaan en sammu enkä hoipertele enkä aiheuta rähinää. Silti vituttaa, kun alkoholia (viiniä ja kaljaa lähinnä) menee liikaa. Viime aikoina se on alkanut vaikuttaa yöuniin. Herään joskus 3-4 välillä enkä meinaa saada millään uudelleen unta. Se jos mikä ottaa pattiin. Luulen, että alkoholilla on osuutta asiaan, koska niinä harvoina selvinä öinä nukun paremmin. Joten kyllähän tämä terveyttäkin alkaa jo pikku hiljaa jäytää jos meininki tällaisena jatkuu.

Rööri sanoi hyvin, että tärkeintä on matka eikä päämäärä. Viihdyn pienessä hiprakassa ja olen silloin paremmalla tuulella. Kyllähän sitä silti olisi ikävä kuolla ennenaikaisesti johonkin alkoholin aiheuttamaan sairauteen.
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Prof. Puck kirjoitti:
Kun kysyt niin vastataan...

...riippuvuudet ovat aina rasittavia, varsinkin niille jotka joutuvat sietamaan toisen riippuvuuksia...
Puhut asiaa ääkkösittäkin. Riippuvuuksissa on tosiaankin toisilla sietämistä. Siedän siivouksesta riippuvaista vaimoani, vaikka päivittäinen imuroiminen haittaakin merkittävästi telkkarin katseluani. Toosan volyymit eivät tahdo yltää imurin äänten yli ja mopatessa tuo tahtoo aina kaataa lattialla lojuvan kaljatölkkini. Siedän myös huonosta musiikista riippuvaista naapuriani, valkosipulista ja aladoopista riippuvaista anoppiani, ja koko joukon muitakin addikteja.

Siedän sormi tanassa jeesustelevia moralistejakin, jotka oikeasti luulevat elävänsä jotenkin rikkaampaa ja parempaa elämää roolistaan riippuvaisina. Rautakanki perseessä kangistelevia perheenisiä, jotka kasvatusoppaan opiskeltuaan luulevat antavansa lapsilleen jotakin oikeatakin evästä elontielle. Minun on helppo sietää näitä, mutta kuka helvetti tuollaisen ottaa omakseen, ja koko elämäksi, miehekseen ja jopa lapsilleen isäksi. Johan moinen ilopilleri tappaa kaiken ikävään talossa ja puutarhassa. Tämä kappale ei ollut kohdistettu Pukille, sillä mistä pirusta minä tiedän, onko tuo onnistunut edes perustamaan perheen.

Ai niin, kyllähän se niin on, että pitäähän sitä aina vähän halata, jos oikein siistin ja hyvin laitetun vessanpöntön jossain tapaa. Oma henkilökohtainen suosikkini on italialainen Pozzi-Ginori Join Easy. Sen vastustamattoman pyöreät muodot tuovat mieleen kontilleen kyyristyneen naisen. Meneehän se aamuyön kähmänteissä tietysti ihan ido 59:kin – jos ei ole pissaa reunoilla – mutta kyllähän se sitten aamulla aina vähän hävettää.

Oliko muilla Musta-Pekka korttitalossa?
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Rööri kirjoitti:
Puhut asiaa ääkkösittäkin. Riippuvuuksissa on tosiaankin toisilla sietämistä. Siedän siivouksesta riippuvaista vaimoani... Siedän sormi tanassa jeesustelevia moralistejakin... Tämä kappale ei ollut kohdistettu Pukille, sillä mistä pirusta minä tiedän, onko tuo onnistunut edes perustamaan perheen.

Ai niin, kyllähän se niin on, että pitäähän sitä aina vähän halata, jos oikein siistin ja hyvin laitetun vessanpöntön jossain tapaa. Oma henkilökohtainen suosikkini on italialainen Pozzi-Ginori Join Easy. Sen vastustamattoman pyöreät muodot tuovat mieleen kontilleen kyyristyneen naisen. Meneehän se aamuyön kähmänteissä tietysti ihan ido 59:kin – jos ei ole pissaa reunoilla – mutta kyllähän se sitten aamulla aina vähän hävettää.

Oliko muilla Musta-Pekka korttitalossa?

Perhe on perustettu ja seisoo yhta tukevalla pohjalla kuin Mustan Pekan korttitalo, joten ei valittamista silta osin.

Ei mulla muuta ole enaa lisattavaa noin hienoon viestiin, kuin etta vessanponttojen suhteen meilla on erilainen maku. Mutta kauneushan on katsojan (perse)silmassa, vai miten se sanonta menikaan...?
 

Morgoth

Jäsen
P Giroux kirjoitti:
Melkein kaikilla hieman vanhemmilla alkoholisteilla näköjään työt hoituu, perheasiat ei.

Hyvä pointti. Olen läheltä joutunut seuraamaan tuollaista tapausta ja huomannut saman. Se on aika laiha lohtu perheelle, kun joku juo niin paljon että perheasiat eivät hoidu, vaikka töissä pystyykin käymään.

Siinä sitten muu perhe käy terapiassa tai yrittää jotenkin itse selvitä tuosta tai tarttuu sitten myös viinaan...
 
Suosikkijoukkue
HIFK
P Giroux kirjoitti:
Melkein kaikilla hieman vanhemmilla alkoholisteilla näköjään työt hoituu, perheasiat ei.

Ei tuo välttämättä vaadi alkoholismia. Minun isäni on workaholisti ja käy (lähes joka) viikonloppunakin officella.

En tiedä, johtuuko isäni workaholismi "pesän tyhjentymisestä", mutta muistikuvani mukaan lapsena ollessani iskä oli hyvinkin paljon läsnä.

Mitäs sitten, kun parin vuoden päästä faija laitetaan eläkkeelle?
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Absolutisti, enkä koskaan ole edes ollut humalassa:) Omituista? Ehkä, mutta olo on hyvä ja hauskaa on selvälläkin päällä.

Itse olen huolissani nuorten alkoholin käytöstä. Juominen aloitetaan yhä aikaisemmin ja n. 15-v kakarat juovat jo joka viikonloppu. Kun tietää alkoholin koukuttavan vaikutuksen ja kohtuuttoman juomisen muut haittavaikutukset, en voi kuin huolestua nuoren ikäpolven tulevaisuudessa.

Kyseessä on silkka asennevääristymä. Alkoholi yhdistetään nuorten keskuudessa hauskanpitoon ja bilettämiseen. Selvinpäin juhliminen on melkein käsittämätöntä. Ilmiö myös näyttää olevan aika lailla suomalainen, sillä esim. Italiassa käydessäni en kohdannut lainkaan humalaisia paikallisia - pelkästään suomalaisteinit hilluivat kadulla perseet olalla(hieman kärjistäen). En ole perushäpeilevä suomalainen, mutta pisti kyllä miettimään.

Edit. Ja en ole hihhuli, enkä moralisoi toisten juomisia. Kohtuus kaikessa on kuitenkin hyvä sanonta mielestäni.
 

NHL

Jäsen
olkikuukkeli kirjoitti:
Absolutisti, enkä koskaan ole edes ollut humalassa:) Omituista? Ehkä, mutta olo on hyvä ja hauskaa on selvälläkin päällä.

Ihan hieno valinta sinänsä, mutta jotenkin sain sellaisen vaikutelman, että et ole edes täysi-ikäinen. Mikäli näin on niin kuuluukin olla absolutisti ;)

Joo aika paljon on tullut viime aikoina otettua. Syksyllä paljon. Jotenkin olen huomannut, että dokaaminen ja urheilu kulkee käsi kädessä. Kun on sellaisia kausia, että urheilen paljon niin tulee myös dokattua paljon. Äsken yksi doppelpock, 11h työpäivän jälkeen. Hyvää teki. Ehkä otan toisen, ehkä en.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
olkikuukkeli kirjoitti:
Selvinpäin juhliminen on melkein käsittämätöntä. Ilmiö myös näyttää olevan aika lailla suomalainen, sillä esim. Italiassa käydessäni en kohdannut lainkaan humalaisia paikallisia - pelkästään suomalaisteinit hilluivat kadulla perseet olalla(hieman kärjistäen).
Kieltämättä hieman kärjistäen. Italiassa muutaman kuukauden asuneena täytyy todeta, että siellä paikalliset juovat sen pullon viiniä ja pari olutta päälle illan aikana ja lähtevät sen jälkeen tyylikkäästi autolla kotiin. Suomessa tämä ei taatusti ole niin yleistä.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
mice kirjoitti:
Kieltämättä hieman kärjistäen. Italiassa muutaman kuukauden asuneena täytyy todeta, että siellä paikalliset juovat sen pullon viiniä ja pari olutta päälle illan aikana ja lähtevät sen jälkeen tyylikkäästi autolla kotiin. Suomessa tämä ei taatusti ole niin yleistä.
Nimenomaan näin. Ja NHL:lle, olen kyllä täysi-ikäinen:D
 

purkki_paa

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
NHL kirjoitti:
Ihan hieno valinta sinänsä, mutta jotenkin sain sellaisen vaikutelman, että et ole edes täysi-ikäinen. Mikäli näin on niin kuuluukin olla absolutisti ;)

Joo aika paljon on tullut viime aikoina otettua. Syksyllä paljon. Jotenkin olen huomannut, että dokaaminen ja urheilu kulkee käsi kädessä. Kun on sellaisia kausia, että urheilen paljon niin tulee myös dokattua paljon. Äsken yksi doppelpock, 11h työpäivän jälkeen. Hyvää teki. Ehkä otan toisen, ehkä en.

Tämä pätee itselläni myös. Tahtoo usein itselläni olla, että normalisti kerran tai pari kuussa tulee otettua kunnolla ja näinä ns."väliviikkoina" tulee himassa tissuteltua sitten perjantai ja lauantai iltasin...ei nyt mitenkään siihen pisteeseen, että jurriin tulisi vain lähinnä 2-5 alkoholi annosta/ilta. Ja olen huomannut, että jonkin asteinen mielihyvä riippuvuus näihinkin on, en sillä ettäkö en ilman pystyisi olla toki, mutta kyllä parin annoksen jälkeen mieli on paljon iloisempi ja vapautuneempi.

Toki tämä ei mikään varsinainen ongelma itselläni ole ja mitenkään ihmissuhteet eivät tästä ole kärsineet, vaikka välillä on olo että olisi kiva saada vähennettyä alkoholin kulutusta, mikä on aika runsaslukuista testien perusteella. Vaikkakin tosin nämä alkoholitestit tuntuvat liioittelevan aika reippaasti kulutusta, eikä niillä ole oikein elämän oikeiden realiteettien kanssa yhtikäs mitään tekemistä....lähtökohta niissä tuntuu olevan se, että humalaan tulo on pahasta jos sen tekee kerran tai kaksi kuukaudessa. Mutta sinäänsä tämä alkoholin kulutus ei näy ulkonäöllisesti mitenkään kropassa, johtuen 3-4 kertaa viikossa olevasta punttiksella käymisestä ja koulu/työ matkojen meneminen polkupyörällä.

Eli tästä pääsenkin sopivasti kysymykseen. Mikä on kohtuukäytön ja mikä liikakäytön raja alkoholi annoksissa kuukaudessa? Ja nimenomaan ei minkään näiden testien asettamien jeesustelurajojen kanssaa, vain ne ns."oikeat" rajat joihin normi ihminenkin pystyy sopeutumaan.

olkikuukkeli kirjoitti:
Kyseessä on silkka asennevääristymä. Alkoholi yhdistetään nuorten keskuudessa hauskanpitoon ja bilettämiseen. Selvinpäin juhliminen on melkein käsittämätöntä. Ilmiö myös näyttää olevan aika lailla suomalainen, sillä esim. Italiassa käydessäni en kohdannut lainkaan humalaisia paikallisia - pelkästään suomalaisteinit hilluivat kadulla perseet olalla(hieman kärjistäen). En ole perushäpeilevä suomalainen, mutta pisti kyllä miettimään.

No jos miettii, niin vapautuneesti en ainakaan itse pysty juhlimaan ilman alkoholia. Jos pitäisi lähteä selvin päin baariin tai Pubiin kierrokselle kuuntelemaan jurristen frendien läppää, niin ei tule yhtikäs mitään siittä. Ja alkoholihan vapauttaa estot, eli oikeastaan näkisin ihan perusteltuna jopa että runsas alkoholin kulutus yhdistetään juhlimiseen/hauskanpitoon ensisijaisesti. Vaikka kieltämättä ehkä suomalainen kulttuuiri tahtoo vähän ns."romantisoida" alkoholin käyttöä ja jopa tavallaan ihannoida sen käyttöä juhla- ja vapaajan juomana. Siittä rajasta on kuitekin sitten helppo nousta liikakäyttäjääksi aika nopeasti jos mopo ei ns.pysy käsissä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös