Oltiin viikko Skotlannissa, pari päivää Englannissa ja päivä Irlannissa heti kesälomien alettua. Alunperin piti siirtyä viikon jälkeen suoraan kolmeksi yöksi Irlantiin, mutta pojan 15-vuotismatkalla kun oltiin, menin heltymään pyyntöön tsekata Manchester ja Old Trafford, mikä oli hauskaa sinänsä mutta teki matkan lopusta vähän turhan silppua.
Neljä yötä meni Skotlannin länsirannikolla, yksi päivä ajellessa Loch Nessin rantaa pitkin pohjoiseen ja idän kautta Edinburghiin, ja kolme yötä auton luovutuksen jälkeen Edinburghin pohjoispuolella sijaitsevassa pikkukylässä meren rannalla, josta pääsi paikallisjunalla cityyn 30-45 minuutissa. Kaksi oltiin Manchesterissa ja viimeinen Dublinissa. Olin siis ottanut paluulennot jo Dublinista, ja niiden siirtäminen Manchesterin kentälle olisi ollut kalliimpaa kuin hotelli + Ryanair, joten kurkattiin sitten Dublin lyhyesti.
Skotlanti oli kyllä hieno paikka. Oltiin lännessä Mallaigin pikkukaupungin kupeessa meren lähellä majoittumassa ja käytiin siitä patikoimassa lähimaastoilla sekä päivä Skyen saarella – ja päivä oli todellakin liian vähän tuonne. Edistä Mallaigiin ajoi sen 5-6 tuntia ja matkalle sattui Wallace monument, Three sisters ja muuta nähtävää, joten varmaan se kymmenen tuntia me tuota muutaman sadan kilsan pätkää ajeltiin. Toisaalta, se oli tarkoituskin, koska tiedettiin, että tuolle alkupätkällä ei enää palata.
Skye, ja meille sen pääkohde Quiraingin patikka, oli kyllä huikea. Quiraingille sattui vielä aikamoinen tuuri, kun päivälle oli luvattu sadetta, mutta lopulta ei ollut kuin auringon blokannut yläpilvi ja tuulista, eli näkyvyys oli hyvä ja ötököistä ei tietoakaan. Ylipäätään koko reissun aikana meille sattui sadetta öisin ja kerran ajomatkan aikana, mutta sekin loppui ennen määränpäänä, ja eri palstoilla pelotellut mäkäräiset loistivat poissaolollaan. Edinburghissa paistoi aurinko koko jussiviikonlopun, ja Manse, Liverpool ja Dublin päästiin näkemään parinkympin pilvipoudalla.
Kyllähän tuo Skotlannin viikko oli reissun paras osuus jo siksikin, että se oli selkeästi kahden tukikohdan setti. Muutenkin Skotlantiin jäi niin paljon nähtävää ja patikoitavaa, että mielellään tuonne palaa. Oikeastaan ainoastaan jenkkituristien määrä Edinburghissa ja hintataso oli pieni nikotuksen aihe, mutta eipä tuolla Mallaigin lähellä Silversands of Morarissa vaikkapa ollut kuin pari paikallista, ja pääosin noilla nimettömimmillä seuduilla sai olla aika rauhassa. Ruokailuun taas se, että paikallisten ruokakauppojen meal dealit tuo päiväbudjettia aina hiukan alas, vaikka ei tuonne varsinaisesti säästämään lähdettykään.
Niin, ja ajaahan ne niillä pikkuteillä ihan liian kovaa. Vielä kun ei pengertä juuri ole, ihmettelen, jos ei tuonne porukkaa kuole kohtalaiseen tahtiin. Neljän päivän aikana, jolloin autolla liikuimme, tuli s-mutkasta meidän kaistalle kahdesti vastaantulija n. 30 metrin päässä, toinen asuntovaunu perässään, toinen kuorma-autolla. Välillä paremmilla osuuksilla kun itse ajoin rajoitusten mainitsemaa 60mph, paikalliset painoivat ohitse. Glenfinnan in ja Mallaigin välisellä mutkapätkällä ajelin 40-50 mph ja jono aina perässä. Samalla osuudella tulivat nuo vastaantulijat myös kaistalle.
Mitäs muuta... Manchesteriin en kaipaa uudelleen pl. mahdollinen urheilumatkailu. Likainen ja sekava kaupunki, Liverpoolkin oli jotenkin selkeämpi ja Waterfrontin alue sekä siitä sisämaahan sijainnut uudehko ostarialue (City centre?, sellainen puoli katettu shoppailu/ravintola-alue) oli oikeastaan aika hienoa settiä. Lisäksi en tykännyt Manchesterissa siitä, että jengi yksinkertaisesti pursui joka suunnasta johonkin ilman mitään käsitystä liikennevaloista, puluja lenteli ihan helvetisti, koska jengi ruokki niitä ympäriinsä, ja kaiken puolin mulle jäi kaupungista jotenkin todella kaoottinen vaikutelma, vaikka Brewdogin keskustan pubissa ihan kiva oli hetki rauhoittua kun hyvän stoutin kera.
Toki näihin ensivaikutelmiin vaikuttaa paljon se, miten kiire itsellä on ja kuinka väsyneenä matkaa tekee. Meillä sattui tasoltaan heikoin majoitus Manchesteriin, takana oli aikainen herätys, ja heti kaupunkiin saavuttuamme meidän piti hypätä stadionkierrokselle, koska viimeistä opastusta vietiin päivän osalta. Kierros itsessään oli ammattimaisesti vedetty ja 28 punnan väärtti, vaikken mikään futisfani varsinaisesti ole itse. Pojalle kuitenkin iso juttu päästä poseeraamaan Mainoon paikalle pukuhuoneeseen, ja näin yleisesti penkkiurheilun ystävänä Old Trafford on toki klassikko itsellenikin.
Dublin taasen oli positiivinen kokemus ok hotellin ja hyvin nukutun yön jäljiltä. Tosin oli se huomattavan paljon viihtyisämpi kaupunkinakin – hipterihköjä kävelyalueita artesaanijäätelöineen, -kahveineen ja -oluineen, pubeissa raikui irkkumusa ja Guinness virtasi jo iltapäivästä ja kaikin puolin siistimpää kuin brittien puolella lahtea. Kaipa se viime vuosien talousbuumi myös näkyy siinä, että paikoista on varaa pitää huolta.
Dubliniin ja yleisesti Irlantiin haluan kyllä mennä paremmalla ajalla. Esim. joku arkiviikko luonnossa ja viikonloppu Dublinissa -tyylinen reissu olisi varmasti aika jees. Liverpoolin visiitti jäi muutamaan tuntiin – se käytiin tsekkaamassa Beatlesin vuoksi, koska tytär on klassikkorokin ystävä – mutta voisin palata, ainakin mieluummin kuin Manchesteriin. Edinburgh myös oikein kiva, ja Skotlanti, kuten edellä jo mainitsinkin, ansaitsisi vielä toisen reissun.