Kyselin keväällä apua pukeutumisesta Egyptiin ja tulevia matkailijoita varten voisin nyt muutaman kokemuksen päivittää. Kävimme Kairossa ja Luxorissa, päänähtävyydet kohteenamme.
Lähdimme isommalla aikuisporukalla matkaan, mutta meillä oli kontakti Egyptiin ja sitä kautta saimme paikallisen oppaan ja päiviksi käyttöön ilmastoidun bussin. Itse en tarkemmin tiedä mitä tuo osuus kustansi, mutta oli kyllä aivan ehdottomasti tarpeen. Opas hoiti kaikki järjestelyt, liput ja myös asiantuntevan opastuksen. Hotellit olivat korkeatasoisia.
Kuuleman mukaan lähes kaikki saavat Egyptissä mahataudin, joten me söimme sitten vain sellaista ruokaa, joka oli leivottu/paistettu/kuumaa. Itse olen vegaani, joten söin paljon munakoisoa, tomaattipohjaisia ruokia, falafeliä ja hummusta. Kaikki juoma pullotettuna ja ilman jäitä. Ja kas, kukaan ei kärsinyt vatsavaivoista. Oma paras ruokani oli Kairossa Koshary Abou Tarekissa, jossa tarjotaan vain yhtä ruokaa, kosharya. Oli kyllä hyvää! Ja halpaa.
Egyptissä oli sesonki ohi ja sen huomasi. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa ja olin esimerkiksi useammassa Kuninkaiden laakson haudoista yksin. Toisaalta lämpöä oli joka päivä +42-47. Se on aikamoinen helle suomalaiselle. Vettä kului litroittain. Aamulla retkille lähdettiin kuuden-seitsemän aikaan. Mutta haluaisinko kiivetä Kheopsin pyramidiin yhtään suuremmassa tungoksessa, kuin se muutama kymmen henkeä, joka siellä nyt aamuseitsemältä oli? Kun vaihtoehdot ovat älytön helle tai älytön tungos, niin jokaisen on itse pohdittava kumpaa kestää paremmin.
Oli siis aivan järjettömän kuumaa, paikallisten mukaan poikkeuksellisen kuuma. Ilmastonmuutos vaikeuttaa viljelyä kuulemma jo nyt, ja Egyptin väkiluku kasvaa miljoonalla puolivuosittain. Jokainen voi itse pohtia tämän seurauksia. Lennolla Kairosta Luxoriin ja takaisin pääsi myös näkemään selvästi, kuinka kapea on vehreä kaistale Niilin ympärillä. Kaikki muu on autiomaata.
Vaatteissa päädyimme konservatiiviseen linjaan, peitettiin polvia ja kyynärpäitä, naiset myös päänsä moskeijoissa. Väljää ja ohutta yritettiin pukea päälle. Kaikkea Egyptissä turisteilla näkyi, napoja ja paljasta pintaa, mutta meistä tuntui kuitenkin sopivalta olla maassa maan tavalla. Saihan vaatteista myös aurinkosuojaa. Hattu on kaikille ihan pakollinen varuste myös. Ja hyvät kengät, kaverin paljasjalkakengistä tuli hiekan kuumuus läpi, samoin toisen kaverin sandaaleista ihan vain hiekka varpaisiin.
Nähtävyyksistä kävimme Kairossa mm. Gizan pyramideilla, sfinksillä, Sakkaran nekropolilla, Egyptiläisessä museossa ja uudessa sivilisaatio-museossa, jossa faaraoiden muumiot nykyään ovat, kopti-Kairossa ja Muhamad Alin moskeijassa. Luxorissa vierailimme Karnakin ja Luxorin temppeleissä (uskomattoman massiivisia kokonaisuuksia), Menonin koloisseilla, Hatsepsutin kuolintemppelissä ja tietysti Kuninkaiden laaksossa. Kaikki oli vielä suurempaa kuin olin osannut kuvitellakaan ja kaikkea oli vain enemmän: hieroglyfejä, hautamaalauksia, patsaita, sarkofageja, muumioita - ihan kaikkea.
Hienojen kokemusten rinnalla kulki Egyptin talousahdinko. Turismi on vähentynyt arabikevään, terrori-iskujen ja koronan seurauksena ja inflaatio on ollut aivan valtava. Jokainen yrittää saada rahaa turistilta. Haudassa ja temppelissä yritetään väkisin opastaa, vaikka on oma opas mukana. Joku yrittää koko ajan kantaa laukkuasi tai muuten "auttaa" tipin toivossa. Kävimme yhdessä basaarissa, mutta eipä juuri kauppoja syntynyt, kun ei jaksanut alkaa tinkaamaan. Kaveri osti jonkun Tutankhamonin pystin, kun poistuimme Karnakin temppelistä. Oli kysynyt sen hintaa kauppakujan alussa ja saanut vastaukseksi 70e. Kun ei ollut kiinnostunut, niin myyjä kävi rinnalla koko kauppakujan, ehkä 50 metriä, ja laski hintaa, kunnes kujan päättyessä hinta oli 5e. Sillä kaveri osti patsaan. Varmaan olisi vieläkin voinut laskea hintaa, jos olisi ollut tiukkana. Mutta ei ole kyllä minun makuuni tuollainen tinkaaminen, en viitsinyt edes aloittaa. Museokaupasta ostin yhden t-paidan. Paikallisopas suositteli käyttämään Uberia, kun se on taksia turvallisempi ja ei tarvi hinnasta kinastella. Sillä muutamakin matka ajettiin. Liikenne Kairossa on kyllä sellainen sekasotku, että herran haltuun.
Vielä voi ehkä mainita, että poliiseja oli aivan joka paikassa, milloin missäkin kadunkulmassa, jokaisen nähtävyyden luona, kerran jopa meidän bussissamme mukana. Samoin turvatarkastuksia oli hotelleissa ja nähtävyyksillä, lentokentällä taisi olla kuusi, ennen kuin pääsi koneeseen. Toisaalta ketään ei kiinnostanut oliko mukanani vesipullo, kaksi tai oikeastaan mikään muukaan. Tarkastukset taidettiin tehdä ihan muodon vuoksi vain.
Minulle matka oli once-in-a-lifetime -kokemus ja sain todella paljon pohdittavaa niin nyky-Egyptin tilanteesta kuin menneisyyden hengästyttävän mittavasta historiastakin. Niin rankka kokemus oli sekä fyyisesti että henkisesti, että taidan tämän loman jälkeen tarvita loman.