Mielenkiintoinen kolmen viikon Balkanin reissu on nyt tehty. Reissun resepti oli seuraavanlainen: Ryanairilla lento Zadariin, jossa kolmen päivän rentouttava startti (tuli tarpeeseen kun lähtöviikolla sain ruokamyrkytyksen ja vointi oli mitä oli), sitten auto alle ja tutustumaan entiseen Jugoslaviaan ja sen lähiseutuihin. Zadarista Mostariin, Mostarista Kotoriin, Kotorista Durmitorin kansallispuistoon patikoimaan, sieltä Kosovon kautta Pohjois-Makedonian Skopjeen, josta Sofiaan suurkaupunkimeininkeihin. Sofiasta jatkoimme Sibiuun ja kävimme kahdessa eri vuoristossa jälleen vähän trekkailemassa. Serbia oli tämän jälkeen välipysähdys, siellä olimme pari päivää toipumassa Palic-järven lomaresortissa, jonka jälkeen lähdimme palauttamaan autoa takaisin Zadariin.
Opettavainen ja ajatuksia herättävä reissu oli kyseessä. Tässä yhdistyivät rantalomailu (nuo turistien täysin kyllästämät pienet rantakaupungit eivät ole omia suosikkejani), kulttuuri- ja ruokamatkailu sekä erittäin tehokas historian kurssi tuon alueen menneisyydestä ja nykyisistäkin jännitteistä. Kuten sanottua, Zadar ja etenkin Kotor ovat liian pieniä turistimassoihin nähden - vanhat kaupungit ovat toki kauniita, mutta lopulta hieman stressaavia paikkoja, joissa kosketusta paikallisten asumisen tapaan ja elämään on vaikea saada. Kuten aiemmissakin reissussa, jälleen kerran tuli todettua, että suosituimmista matkakohteista oikeasti isot kaupungit toimivat itselleni parhaiten, koska ne onnistuvat nielemään suuretkin määrät matkailijoita sisuksiinsa kaupungin paikallishengen suuremmin kärsimättä. Rannikon ajopätkät olivat kuitenkin paikoin huikean kauniita!
Sisämaassa myös Mostar osoittautui toki superkauniiksi kohteeksi siltoineen ja rönsyilevine vanhoine rakennuskantoineen, mutta juurikin nuo kauneimmat spotit kaupungissa olivat superkaupallisia ja hillittömiä "100% Mostarin silkkiä" olevine huiveineen (pesulapussa luki 100% silk feeling polyester, huikeaa...). Todellista laissez faire-kapitalismia! Harvemmin myöskään nykyään törmää yhtä avoimeen piraattituotteiden kauppaan ja harmaaseen talouteen. Ravintolassa tarjoilija sanoi, ettei mielellään ota korttimaksua, "koska niistä pitää maksaa niin paljon veroja" ja hotellissa ei ollut muuta kuin käteismaksumahdollisuus huoneistakaan. Tällaisissa tilanteissa alueen köyhyys ja hallinnon epäonnistuminen näkyvät selkeiten.
Reissun ehkä mieleenpainuvin ja hienoin osuus alkoi Kotorista lähtemisen jälkeen, kun menimme paikallisen perheen etno village-majoitukseen vuorille. Lehmiä, hevosia, lampaita ja koiria sekä pienimuotoista majoitustoimintaa tuolla harjoitettiin ja perhe teki meille aamiaiset ja illalliset rehellisenä kotiruokana niitä pyydettäessä (illallisen 3 ruokalajia 15€, hyvää oli!). Ihan korkeimmilla vuorenhuipuilla emme myrskyvaaran vuoksi uskaltaneet käydä, mutta hieno 13 kilometrin metsäinen reitti toimi sekin. Koimme myös valtavan ukkosen mökissä nukkuessamme. Jos joku muuten miettii, mikä on seuraava EU-maa, on se melkoisella varmuudella Montenegro, asiaan panostetaan tällä hetkellä tosissaan.
Skopjesta tiesimme jo ennakkoon villistä keskustan makeover-projektista (hintalappu: 700 miljoonaa euroa, joka on maan suppeasta BKT:sta iso siivu), mutta tarina osoittautui paljon villimmäksi kuin osasimme kuvitella. Ensinnäkin paikalliset vihaavat tuota rahojen tuhlausta, mutta lisäksi iso osa budjetista on todennäköisesti rahanpesua ja korruptiota. Kaukaa hienolta näyttävät rakennusten julkisivut ovat kymmenessä vuodessa jo rapautuneet, eikä ihme, sillä iso osa on käytännössä vaahtomuovista ja muista heikkolaatuisista materiaaleista tehtyjä! Täällä palkkasimme oppaan, jonka historiantutkijan/museologin koulutus ja hyvä yleissivistys osoittautuivat erittäin hyödylliseksi Pohjois-Makedonian ja koko Balkanin historian ymmärtämisen kannalta.
Sofia Bulgariassa ja Sibiu Romaniassa pääsivät vahvimmin uudestaan vierailtavien kaupunkien listalle, varsinkin kun jälkimmäisessä käytimme jälleen suurimman osan ajasta luontokohteisiin (näimme metsässä muuten karhuemon poikasineen!). Sofialle iso suositus kaupunkikohteena, turismi ei paljoa vaivaa, hintataso on alhainen ja tekemistä riittää, ainakin jos et ole pelkkiä nähtävyyksiä metsästävä matkailija. Transilvania puolestaan on aivan upea alue ja ainakin itse teimme aika ison eron muun Balkanin ja sen välille. Huomattavasti keski-eurooppalaisempi paikka arkkitehtuuriltaan ja kulttuuriltaan. Infra- ja muut asiat olivat täällä paremmin järjestettyjä kuin muualla.
Mitä tällainen reissu maksaa? Suzuki Swace-farmarin vuokraaminen kolmeksi viikoksi maksoi 1250€, majoitukset alle 40€/yö/naama (Balkanilla majoitusten taso muuten vaihteli valtavasti, tähtiluokitukseen tai edes booking-arvosteluihin ei kannata täysin luottaa), lennot Zadariin puoli-ilmaiset. Tänne voi tehdä kaveriporukalla halvan seikkailuloman tai elää yleellisesti halvalla. Ravintoloissa pääruuat usein paikoin alle kymppiä ja ylipäätään aktiviteetit tosi edullisia.
Mihin kannattaa varautua/mitä kannattaa ottaa huomioon?
- Hallinto ei toimi oikein missään, eli paljon on omalla vastuulla. Tutustu huolella kohteisiisi ennakkoon ja valmistele reissu hyvin. Me käytimme tähän paljon aikaa, mikä oli a) hauskaa ja pidensi reissufiilistä ja b) tarpeellista ja hyödyllistä paikan päällä.
- Tiet ovat yllättävän hyviä, mutta liikennekulttuuri on melkoinen. Älä vuokraa autoa täällä, ellet ole valmis ajamaan paikallisten tahdissa, mikä esim. Montenegrossa tarkoitti jopa 30-50 km/h ylinopeutta yleisesti, tarkoittaen "hidastelun" johtavan vaaratilanteisiin ja mm. rekkojen raivoon takanasi. Itselläni ei tuottanut ongelmia, mutta hyvä ajokokemus ja viilipyttymäisyys ovat tarpeen.
- Paikalliset sisämaassa suhtautuvat erittäin positiivisesti turisteihin, maahan tuloa saatetaan hämmästellä ja ihastella. Mukavia ihmisiä, joille on helppo jutella. Jos et ilmaise mitään omia moraalisia kannanottojasi suoraan, myös ns. vaikeista asioista ja alueen nykyisistä jännitteistäkin voi puhua. Opin täällä paljon uutta ja kuulin paikallista näkökulmaa.
- Tullirajoihin kannattaa tutustua etukäteen ja valita esim. googlessa hyvin arvosteltu paikka. Tavaroita saatetaan penkoa ja välillä joutuu jonottamaan/ajamaan vastaantulevan kaistaa rekkajonojen ohi. Nämä olivat ärsyttävin seikka reissulla, täällä kannattaa käydä kokeilemassa kuinka mukavaa se oli vielä silloin, kun rajat olivat kiinni. Rajoilla myös paljon tarkoituksenmukaista hidastelua, korruptiota ym. Me selvisimme kuitenkin vähällä.
Etenkin kokeneelle matkailijalle tätä on helppo suositella. Välillä oli vaikeaa uskoa olevansa Euroopassa monestakin syystä, eli ei kannata odottaa mitään perinteistä matkakokemusta. Seikkailumieltä ja kärsivällisyyttä tarvitaan.