"Tämä elokuva ei seiso omilla jaloillaan. Se elää, viittaa ja riitelee jatkuvasti kirjan kanssa." -Yläpesä
Erittäin hienosti sanottu, en olisi paremmin pystynyt sanomaan.
Selvähän se on, että kirjassa pystytään kuvailemaan asiat, henkilöt, tapahtumat etc. paljon paremmin kuin missään elokuvassa. Tolkienin kirja antaa mielettömän voimavaran tälle elokuvalle. Luin itse Sormuksen ritarit ennen kyseistä elokuvaa ja elokuvan jälkeen luin kirjan kokonaisuudessaan loppuun. Kirjan luettuaan tiedät hahmot, tunnet heidät. Se antaa näille elokuvan hahmoille enemmän luonnetta ja auraa. Tosin, Kahden tornin Gandalf oli kirjaa voimakkaampi hahmo. Kuten yhdellä palstalla kirjoitin, hän oli Jumalan kaltainen hahmo. (En ole uskovainen, mutta tämä mielikuva tuli.)
Peter Jackson oli tehnyt mielenkiintoisia muutoksia elokuvan juoneen verrattuna Tolkienin kirjaan. Osa oli varsin ymmärrettäviä, osasta en pitänyt. En enää muista mistä pidin ja mistä en, mutta muistan vain miettineeni elokuvan aikana näitä asioita. Muistini on hassu, myönnän, mutta minä olen henkilö jolta on aivan turha tulla kysymään jonkin sarjan tapahtumia yksityiskohdilta tai elokuvan, vaikka olisin ne juuri nähnyt. Ne palautuu mieleen, mutta ei heti.
Mutta joku mainitsi Faramirin. Se juonenmuutos oli yksi mistä en pitänyt, vaikka lopputulos olikin sama lopulta. Enempää en sano, etten pilaa kenenkään iloa.
Sméagolista... Sméagol oli trailereissa lupaava hahmo, mutta itse en pitänyt elokuvassa niin paljon, kun sitä näytettiin lähempää ja enemmän. Selvennyksen vuoksi, Sméagol on Klonkku/Gollum. Varsinkin silmissä oli jotain, josta en pitänyt, mutta en osaa tarkemmin selittää.
Myös entit olivat tai ainakin näyttivät ajoittain liian pieniltä hahmoilta. Pippiniä ja Merriä kantaessaan Puuparta näytti isolta, mutta kokovartalokuvassa otus näytti pieneltä. Teemulle täytyy tuottaa pettymys, sillä en muista kuuleeni kertaakaan "huummia" elokuvassa. Tosin keskityin ehkä liikaa visuaalisuuteen ja missasin osan äänistä.
Mutta tämä on tavallaan tämän kirjan kirous. Jokainen on luonut kirjaa lukiessaan oman kaltaisensa kuvan kirjan hahmoista ja otuksista. Kaikki eivät voi olla samaa mieltä.
Näin, tässä nyt jotain...
Erittäin hienosti sanottu, en olisi paremmin pystynyt sanomaan.
Selvähän se on, että kirjassa pystytään kuvailemaan asiat, henkilöt, tapahtumat etc. paljon paremmin kuin missään elokuvassa. Tolkienin kirja antaa mielettömän voimavaran tälle elokuvalle. Luin itse Sormuksen ritarit ennen kyseistä elokuvaa ja elokuvan jälkeen luin kirjan kokonaisuudessaan loppuun. Kirjan luettuaan tiedät hahmot, tunnet heidät. Se antaa näille elokuvan hahmoille enemmän luonnetta ja auraa. Tosin, Kahden tornin Gandalf oli kirjaa voimakkaampi hahmo. Kuten yhdellä palstalla kirjoitin, hän oli Jumalan kaltainen hahmo. (En ole uskovainen, mutta tämä mielikuva tuli.)
Peter Jackson oli tehnyt mielenkiintoisia muutoksia elokuvan juoneen verrattuna Tolkienin kirjaan. Osa oli varsin ymmärrettäviä, osasta en pitänyt. En enää muista mistä pidin ja mistä en, mutta muistan vain miettineeni elokuvan aikana näitä asioita. Muistini on hassu, myönnän, mutta minä olen henkilö jolta on aivan turha tulla kysymään jonkin sarjan tapahtumia yksityiskohdilta tai elokuvan, vaikka olisin ne juuri nähnyt. Ne palautuu mieleen, mutta ei heti.
Mutta joku mainitsi Faramirin. Se juonenmuutos oli yksi mistä en pitänyt, vaikka lopputulos olikin sama lopulta. Enempää en sano, etten pilaa kenenkään iloa.
Sméagolista... Sméagol oli trailereissa lupaava hahmo, mutta itse en pitänyt elokuvassa niin paljon, kun sitä näytettiin lähempää ja enemmän. Selvennyksen vuoksi, Sméagol on Klonkku/Gollum. Varsinkin silmissä oli jotain, josta en pitänyt, mutta en osaa tarkemmin selittää.
Myös entit olivat tai ainakin näyttivät ajoittain liian pieniltä hahmoilta. Pippiniä ja Merriä kantaessaan Puuparta näytti isolta, mutta kokovartalokuvassa otus näytti pieneltä. Teemulle täytyy tuottaa pettymys, sillä en muista kuuleeni kertaakaan "huummia" elokuvassa. Tosin keskityin ehkä liikaa visuaalisuuteen ja missasin osan äänistä.
Mutta tämä on tavallaan tämän kirjan kirous. Jokainen on luonut kirjaa lukiessaan oman kaltaisensa kuvan kirjan hahmoista ja otuksista. Kaikki eivät voi olla samaa mieltä.
Näin, tässä nyt jotain...