Viestin lähetti Carlos
Edelleen, hienot grafiikat, musiikkikin hyvää, mutta leffan anti jäi kyllä ainakin minulle täysin siihen tekniseen puoleen. Ehkä se kirjojen lukeminen olisi sitten auttanut?
En tiedä missä vika, minulle ei ole vain koskaan pudonnut nämä täysin fantasiamaailmasta tulevat jutut. Katson ne kyllä yleensä ihan mielenkiinnolla, mutta en vain innostu, ei iske, ei uppoa. Minkäs teet.
Ei putoa fantasia, mutta mielenkiinnolla menet aina pettymään? Tuon voisin rinnastaa ilvesläisyyteen kaudella 2002-03. Masokismia on monenlaista, mutta aina se on näköjään yhtä motivoivaa.
Vaikka olenkin ollut Jacksonin sormustuotoksiin erittäin tyytyväinen, alkaa pikkuhiljaa pistää vihaksi kaikki nämä lieveilmiöt koko saagan ympärillä. Popcornia mussuttavat kesken elokuvan vessaan hipsivät kikattelijat, äksöniä katsomaan tulleet perjantaiteinit, oikeaoppisiin keskimaa-asuihin sonnustautuneet makuupussifriikit teatterin edessä jonottamassa ties monennettako päiväänsä ja ensimmäisen osan (siis 1/3 kokonaisuudesta) nähneet ihmettelemässä että "tässäkö tämä sitten oli?". Carlokselle, ja muille hengenheimolaisilleen sanoisin, että "kyllä", se kirjallisen alkuteoksen läpikäyminen auttaa asiaa melkoisesti. Tämä elokuva ei seiso omilla jaloillaan. Se elää, viittaa ja riitelee jatkuvasti kirjan kanssa. Muuta luulevat saavat pettyä ihan rauhassa. Niin vastenmieliseltä kuin tuntuukin ja kuullostaa, teos on kirjallinen virstanpylväs ja siitä johtuen kaikki sen johdannaiset ovat aina velkaa ja alisteisia synnyttäjälleen. Itse pidän Jacksonin luomusta onnistuneena rakkaudentunnustuksena alkuperäisteokselle. Se on kirje rakastetulle, se ei ole rakastettu.
Ja silti, vaikka tiedänkin huutoni vaipuvan synkkääkin synkemmän varjon alle ja hukkuvan hukassa olevien houkkien mylvintään, sanon, että keskeneräistä teosta ei pitäisi arvostella. Tämä elokuva valmistuu lopulliseen muotoonsa vasta joulun 2004 jälkeen, jolloin se on hankittavissa n. 10 tunnin kuuden levyn dvd-pakettina (+ ekstrat). Sitä ennen ne, jotka eivät kirjaa ole vaivautuneet lukemaan, eivät voi oikeutetusti sanoa mitään teoksesta. Vasta silloin teoksen voi katsoa alusta loppuun, tuntea draaman kaaren, elää sen kanssa.
Onhan näitä vastaavia teoksia muitakin. Sellaisia jotka elävät faniensa sydämissä omaa rikasta elämäänsä riippumatta siitä itse teokset ovat yksinkertaisen huonoja. Rocky Horror Picture show on ihan oikeasti surkea leffa. Siis niin kökkö että oksettaa. Ja silti olen vaivautunut senkin katsomaan pariin kertaan ja "pitänyt ilmapiiristä". Ja entäs tuo meikäläisten ylipalvoma Laineen Tuntematon sotilas? Keskinkertainen (tai jopa huonompikin) sotaleffa jota palvotaan pyhänä, mutta jonka "neroutta" (murresillisalaattia, kökköjä leikkauksia, junnaavaa toistoa, ylinäyttelemistä pahimpaan suomifilmityyliin jne) ei missään muualla maailmassa ymmärretä. Koska asioilla, joista leffa kertoo, on suomalaisilla ikuinen trauma. Ja leffa puhuu vain suomalaisille.
Niinkuin tämä sormusten saagakin sen faneille.