Lippalakki päässä sisällä ja syödessä – keskustelua käytöstavoista

[Action Bronson]

Juu näin on. Nämä lapset kuitenkin pahoinpitelevät päivittäin ihmisiä ympäri maan. Sallittakoon tuo koska ovat lapsia. Ei kande sitten parkua jos osuu kohdalle.

Minulla on kaksi lasta eikä ole ollut "tarvetta" fyysiselle kuritukselle. Kysymys on vain ja ainoastaan omasta kyvyttömyydestä huolehtia jälkikasvustaan mikäli väkivaltaa käyttää. Monille tämä on ollut selvää jo ennen kieltoja kuten esimerkiksi minun vanhemmilleni. Ei se omena kauas puusta putoa.

EDIT: vlad kertoikin esimerkin millä tavalla lapsiin voidaan tarpeen vaatien käyttää "voimakeinoja". Lapsen piteleminen sylissä on kuitenkin täysin eri asia kuin antaa nännäreitä.

 

[sampio]

Jos lapseensa koskeva on kyvytön vanhempi, niin kuinka te puututte normaalisti kiukuttelevan pikkulapsen käytökseen? En viittaa nyt holdingiin, joka kuitenkin on poikkeuskäytäntö normaalilapsilla. Minä lähden nimittäin siitä, että en ala esim. maanittelemaan riehuvaa lasta, vaan rajoitan menoa tarvittaessa tarttumalla napakasti olkapäästä, ellei sanallinen huomautus ole tehonnut. Puhuttelu ja seuraamuksen selvittäminen tulee ehkä ensin, sitten fyysinen rajoittaminen, ei mitenkään aggressiivisesti mutta tarvittaessa napakasti. Joskus saattaa vähän sattua, kun rimpuillaan vastaan, mutta se ei ole itse tarkoitus. Niistä jutellaan sitten jälkikäteen, jos on tarvis.

Omien lasteni kohdalla olen huomannut sen, että raivoamiseen päätyvä komentaminen pelottaa heitä enemmän kuin varhaisessa vaiheessa ilman raivoa tapahtuva fyysinen rajoittaminen. Vanhemmalle riittää nykyään sanalliset komennot, nuoremmalle se, kun kysyy, että tarvitseeko tulla hakemaan. Huutaa tarvitsee loppujen loppujen lopuksi hyvin vähän.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä nykyinen koskematon linja on kokonaisuuden kannalta parempi kuin perinteinen suomalainen tukkapöllylinja. Aika moni kun ei osaa rajata aggressioitaan toimistaan kuten esim. minä. Enkä nyt siis meinaa, että itsekään sitä suosittelen tai edes käytän enää juuri ollenkaan. En silti osaa tuomita niitä, jotka ohimolta muksuaan nipsauttavat. Ei tämäkään asia täysin mustavalkoinen ole.

 

[TosiFani]

...Omien lasteni kohdalla olen huomannut sen, että raivoamiseen päätyvä komentaminen pelottaa heitä enemmän kuin varhaisessa vaiheessa ilman raivoa tapahtuva fyysinen rajoittaminen...

Täytyy erottaa tilanteen pysäyttäminen ja rangaistus. Fyysinen toiminta lapsia kohtaan ei saa koskaan olla rangaistus, mutta tilanteen pysäyttämiseen fyysistä kosketusta voi ja joskus pitääkin mielestäni käyttää. Tämä ei tarkoita hakkaamista vaan nimenomaan pysäyttämistä.

Jos joku ottaa itseensä siitä, kun vanhempi herramies sukujuhlissa (??) hellällä läpsäisyllä huomauttaa päähineestä, niin kannattaa katsoa peiliin. Mahdoton määrä mielensä pahoittamista.

 

[Action Bronson]

Täytyy erottaa tilanteen pysäyttäminen ja rangaistus. Fyysinen toiminta lapsia kohtaan ei saa koskaan olla rangaistus, mutta tilanteen pysäyttämiseen fyysistä kosketusta voi ja joskus pitääkin mielestäni käyttää. Tämä ei tarkoita hakkaamista vaan nimenomaan pysäyttämistä.

Hyvänen aika sentään, että tuli tämäkin päivä foorumilla nähtyä. Olen sanasta sanaan samaa mieltä nimimerkki TosiFanin kanssa. Kyllä väkivallan käsitettä saa aika paljon venyttää mikäli se sisältää myös lapseensa tarttumisen. MUTTA, tarttumisiakin on erilaisia. Voi tarttua esimerkiksi lapseen joka säntäilee tielle tai pyörätielle. Sitten voi myös tarttua lapseen, koska on vihainen siitä, että hän ei ensikäskyllä osannut leikkiä vähemmällä metelillä. Toisessa tilanteessa tartut huolesta ja toisessa turhautumisesta. Turhautumisen yhteydessä käytetty voima voi helposti olla ylimitoitettua ja etenkin kun sitä käyttää itseään fyysisesti huomattavasti pienempään ihmiseen.

 

[ms.qvist]

Jos lapseensa koskeva on kyvytön vanhempi, niin kuinka te puututte normaalisti kiukuttelevan pikkulapsen käytökseen? En viittaa nyt holdingiin, joka kuitenkin on poikkeuskäytäntö normaalilapsilla. Minä lähden nimittäin siitä, että en ala esim. maanittelemaan riehuvaa lasta, vaan rajoitan menoa tarvittaessa tarttumalla napakasti olkapäästä, ellei sanallinen huomautus ole tehonnut. Puhuttelu ja seuraamuksen selvittäminen tulee ehkä ensin, sitten fyysinen rajoittaminen, ei mitenkään aggressiivisesti mutta tarvittaessa napakasti. Joskus saattaa vähän sattua, kun rimpuillaan vastaan, mutta se ei ole itse tarkoitus. Niistä jutellaan sitten jälkikäteen, jos on tarvis.

Omalla kohdallani otin holdingin esimerkkinä voimakkaimmista voimakeinoista jotka hyväksyn kasvatustyössä. En siis ole tuomitsemassa vanhempaa kelvottomaksi, joka ottaa lastaan esim. olkapäästä tai kädestä kiinni ja komentaa tätä jos toimitus suoritetaan turhaa voimankäyttöä välttäen. Jos sen sijaan komentaminen ja kiinnitarttuminen etenee ravistamisen asteelle niin tällöin ollaan jo siirrytty toimenpiteeseen jota en kannata. Mutta aina ennen kiinni tarttumista on sanallisesti komennettava lasta ja vasta jos se ei auta niin tällöin voidaan ottaa hetkellisesti kiinni kädestä tai olkapäästä. Ja toimituksen jälkeen on keskusteltava lapsen kanssa ja kerrottava hänelle syy toimintaan. En siis tuomitse sinua kevottomaksi vanhemmaksi, edellyttäen, että et turhautuneena ryhdy ravistelemaan lapsiasi tai nipistelemään heitä.

Kyllä minä hyväksyn sen jos kaupassa riehuva lapsi napataan napakasti syliin ja kannetaan kaupasta ulos jos muu ei auta. Toki tässä rajoitetaan lapsen liikkumista ja joku voi pitää tätäkin voimankäyttönä ja tukistamiseen verratavana toimintana, mutta hyväksyn tämän toiminnan tapauksissa joissa sanallinen kehoitus ja varoitus ei enää auta vaan lapsi ei kuuntele vanhempiaan eikä tottele komentamista. Mutta tässäkin toiminnassa voimankäytön tulee olla sellaista ettei se aiheuta vammoja lapselle ja voimankäytön tarkoitus on selitettävä rauhoittuneelle lapselle. Sen sijaan jos toiminta etenee tukistusten ja ravistelujen tms. asteelle niin tällöin toiminta on kaikella tavalla tuomittavaa.

Hallittua ja napakkaa syliin ottamista ja tilanteesta pois viemistä vertaisin holdingiin, aivan kuten vertaisin tilannetta, jossa äiti tai isä kädestä tai olkapäästä pitäen taluttaa (toisinaan raahaa) lapsensa paikalta pois. Nämä toimet tuntuvat ikäviltä, kuten holdingkin, mutta oikein suoritettuna ne eivät vahingoita lasta ja jos tilanteesta keskustellaan lapsen kanssa myöhemmin hän - toivottavasti - ymmärtää sen miksi vanhemmat toimivat kuten toimivat.

Ja eniten kritisoin alun alkaen toimintaa jossa aikuinen mies katsoo oikeudekseen läpsimällä opastaa toisten ihmisten keskenkasvuisia nulikoita ja näin silmissäni alentuu samalle tasolle ojennettavien kanssa tai ollen jopa vieläkin idioottimaisempi. Se, että joku on pipo päässä ja on täten idiootti ei riitä syyksi ryhtyä edes hyväntahtoisesti läpsimään mänttiä.

vlad.

 

[Runtulin]

"Siitä miten asiat on, ei voi päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla"

Eli siitä, että nykypäivään ei kuulu takaraivolle läpsiminen ei voi päätellä sitä, että asian pitäisi niin olla. Älköön siis nimiteltäkö Vanhaa Leniä, vaikka hän onkin eri mieltä kanssamme.

Mun mielestä on hauska ilmiö, kuinka "suvaitsevaiset" henkilöt (vihervasemmisto) ovat suvaitsevaisia lähinnä niitä asioita kohtaan, joilla ei ole heille juurikaan merkitystä. Sitten kun jossain heille tärkeässä asiassa ollaan eri mieltä, niin se ei sitten onnistukaan ilman, että leimataan joko vanhanaikaiseksi, rasistiksi, barbaariksi tai muuten vain kelvottomaksi.

Heh, no jättäkää ylläoleva omaan arvoonsa, vaikka politiikka natsaa ketjun aiheeseen jopa kohtuuhyvin: politiikkahan määrittelee tietyllä tapaa yhteiskunnan käytöstapoja.

 

[erku]

Andreas Romar teutaroi parhaillaan maineikkaan Yleisradion kisastudiossa joku räppärilippis päässään. Siis mies, jonka luulisi rannikkosuomenruotsalaisena hallitsevan käytöstavat selkeästi paremmin kuin me perusjuntit. Paljon on maailma muuttunut.

 

[Tadu]

Aamulla ruuhkabussissa oli vain vähän istumapaikkoja. Ensimmäisen ohittaessani katselin, että jokin nuori kaveri piti siinä reppua. En jaksanut siihen istahtaa kun katselin takanakin olevan pari paikkaa. Seuraavan vapaan paikan kohdalla huomasin, että ikkunan vieressä istui joku saatanan läski nainen vieden 1,5 paikkaa. Noh 5 henkilön takapenkissä on keskipaikka ja ikkunapaikka vapaana. Näiden kahden vapaan paikan välissä istui jokin nuori kaveri helvetin leveästi. Tungin itseni siihen keskipaikalle istumaan, eikä kaveri edelleenkään tajunnut siirtyä sinne nurkkapaikkaan, joka oli tyhjänä.

 

[Vanha Len]

Ja eniten kritisoin alun alkaen toimintaa jossa aikuinen mies katsoo oikeudekseen läpsimällä opastaa toisten ihmisten keskenkasvuisia nulikoita ja näin silmissäni alentuu samalle tasolle ojennettavien kanssa tai ollen jopa vieläkin idioottimaisempi.

Kun oltiin nulikoita ja tötöiltiin serkkujen kanssa jossakin häppeningissä niin meidän setämme antoi tuntuvaa rumbaa ja kyllä oltiin sen jälkeen kiltisti. Piskuiset luunapit, tukistamiset ja muut inhottavuudet käytiin läpi ja kilttejä oltiin jälleen hetken. Ei ollut laisinkaan ihmeellistä jos naapurin setä kovisteli jne. Homma toimi äidit ja kiittelivät näitä ojentavia naapureita.

Nyt ovat asiat toisin. Tämän näkee nuorten kasvavana pahoinvointina ja väkivaltaisuuteena. Ei osata enää kasvattaa nuorisoa. Ei siihen kasvatukseen automaattisesti kuulu väkivalta mutta mulla on sellainen käry, että pienillä luunapeilla sopivaan saumaan saadaan paljon hyvääkin aikaiseksi.

Tämä on vaikeaa kertoa mutta 60- luvulla syntyneet tietävät.

 

[Action Bronson]

Nyt ovat asiat toisin. Tämän näkee nuorten kasvavana pahoinvointina ja väkivaltaisuuteena.

Tilastot valitettavasti puhuvat väitettäsi vastaan. Esimerkiksi 1980 luvulla jolloin 60-luvulla syntyneet elivät "nuoruuttaan" väkivalta oli yleisempää kuin tänään. Erona on se, että nykyään internetin välityksellä Vanha Len saa tiedon oman elinpiirinsä ulkopuolellakin tapahtuneista väkivallanteoista. Totuus on se, että lasten väkivaltaisen kurittamisen kriminalisoinnin myötä nuorten väkivaltaisuus on vähentynyt, mutta ei välttämättä sen johdosta.

 

[Vanha Len]

Tilastot valitettavasti puhuvat väitettäsi vastaan. Esimerkiksi 1980 luvulla jolloin 60-luvulla syntyneet elivät "nuoruuttaan" väkivalta oli yleisempää kuin tänään. Erona on se, että nykyään internetin välityksellä Vanha Len saa tiedon oman elinpiirinsä ulkopuolellakin tapahtuneista väkivallanteoista. Totuus on se, että lasten väkivaltaisen kurittamisen kriminalisoinnin myötä nuorten väkivaltaisuus on vähentynyt, mutta ei välttämättä sen johdosta.

Mitä tilastot kertovat vaikkapa koulusurmista tai kaverista, joka ampuu randomina ihmisiä katolta? Oliko näitäkin 80-luvulla meillä?

Tuota tilastofaktaa olisi oikeasti kiinnostava lukea. Linkkaa tilastot vaikkapa tänne.

 

[Action Bronson]

Mitä tilastot kertovat vaikkapa koulusurmista tai kaverista, joka ampuu randomina ihmisiä katolta? Oliko näitäkin 80-luvulla meillä?

Tuota tilastofaktaa olisi oikeasti kiinnostava lukea. Linkkaa tilastot vaikkapa tänne.

Puhuin kuulopuheideni pohjalta joten "mä en voi sulle tilastoksi muuttua", mutta tosiaan sanoi näistä puhunut kaveri muutakin. Poliisien tilastoissa saattaa näkyä kasvua 1990 luvun puolivälissä, mutta se selittyy suurilta osin ilmoitusalttiudella. Nuorison raportoimat kokemukset väkivallasta on kuitenkin samaan aikaan vähentyneet. Tilastoista tai niiden tulkitsemisesta lienee koulukuntia useampia. Yritin googletella joutessani asiasta, mutta ei oikein löytynyt täsmentävää vastausta. Jostakin niitä voi kyllä kysellä tarkemmin mikäli kiinnostaa.

Raumanmeren koulusurmat – Wikipedia

Koulusurmat kyllä olisi hyvä erottaa muusta väkivallasta, koska ovat aika harvinaisia ja luonteeltaan erilaisia. Taustalla yleensä monenlaista pahoinvointia ja syitä tuskin kukaan ymmärtää.

 

[sampio]

Mitä tilastot kertovat vaikkapa koulusurmista tai kaverista, joka ampuu randomina ihmisiä katolta? Oliko näitäkin 80-luvulla meillä?

Logiikallasi nuorten pahonvoinnin pitäisi hellittää, mitä kauemmas historian hämärään mennään. Vaan arvaisin toisin. No, ei siitä sen enempää, menee ehkä toisen ketjun aiheeksi. Mutta ymmärtänet pointin.

Tietyt väkivallanmuodot ja perversiot ovat tyypillisiä eri aikakausille. Meillä ei toisaalta ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja eläimiinsekaantumista likimainkaan siinä määrin kuin 1700-luvulla, mutta sitten taas näitä youtube-ammuskelijoita löytyy. Sattuneesta syystä.

 

[Ahar]

Omalla kohdallani otin holdingin esimerkkinä voimakkaimmista voimakeinoista jotka hyväksyn kasvatustyössä. En siis ole tuomitsemassa vanhempaa kelvottomaksi, joka ottaa lastaan esim. olkapäästä tai kädestä kiinni ja komentaa tätä jos toimitus suoritetaan turhaa voimankäyttöä välttäen. Jos sen sijaan komentaminen ja kiinnitarttuminen etenee ravistamisen asteelle niin tällöin ollaan jo siirrytty toimenpiteeseen jota en kannata. Mutta aina ennen kiinni tarttumista on sanallisesti komennettava lasta ja vasta jos se ei auta niin tällöin voidaan ottaa hetkellisesti kiinni kädestä tai olkapäästä. Ja toimituksen jälkeen on keskusteltava lapsen kanssa ja kerrottava hänelle syy toimintaan. En siis tuomitse sinua kevottomaksi vanhemmaksi, edellyttäen, että et turhautuneena ryhdy ravistelemaan lapsiasi tai nipistelemään heitä.

Kyllä minä hyväksyn sen jos kaupassa riehuva lapsi napataan napakasti syliin ja kannetaan kaupasta ulos jos muu ei auta. Toki tässä rajoitetaan lapsen liikkumista ja joku voi pitää tätäkin voimankäyttönä ja tukistamiseen verratavana toimintana, mutta hyväksyn tämän toiminnan tapauksissa joissa sanallinen kehoitus ja varoitus ei enää auta vaan lapsi ei kuuntele vanhempiaan eikä tottele komentamista. Mutta tässäkin toiminnassa voimankäytön tulee olla sellaista ettei se aiheuta vammoja lapselle ja voimankäytön tarkoitus on selitettävä rauhoittuneelle lapselle. Sen sijaan jos toiminta etenee tukistusten ja ravistelujen tms. asteelle niin tällöin toiminta on kaikella tavalla tuomittavaa.

Hallittua ja napakkaa syliin ottamista ja tilanteesta pois viemistä vertaisin holdingiin, aivan kuten vertaisin tilannetta, jossa äiti tai isä kädestä tai olkapäästä pitäen taluttaa (toisinaan raahaa) lapsensa paikalta pois. Nämä toimet tuntuvat ikäviltä, kuten holdingkin, mutta oikein suoritettuna ne eivät vahingoita lasta ja jos tilanteesta keskustellaan lapsen kanssa myöhemmin hän - toivottavasti - ymmärtää sen miksi vanhemmat toimivat kuten toimivat.

Ja eniten kritisoin alun alkaen toimintaa jossa aikuinen mies katsoo oikeudekseen läpsimällä opastaa toisten ihmisten keskenkasvuisia nulikoita ja näin silmissäni alentuu samalle tasolle ojennettavien kanssa tai ollen jopa vieläkin idioottimaisempi. Se, että joku on pipo päässä ja on täten idiootti ei riitä syyksi ryhtyä edes hyväntahtoisesti läpsimään mänttiä.

vlad.

Olisihan se ihanaa jos nuo höpöhöpö -holdingit ja muut puhumiset toimisivat ongelmatapausten kanssa, mutta kun todellisuus ja konkreettiset tilanteet eivät oikein noita keinoja tue.
Koitapa esim ottaa holding -ote 15 -vuotiaasta piripäissään koulukodissa puukon kanssa riehuvasta tulevaisuuden toivosta. Hieman ohi aiheen, mutta todellisuutta eräille ammattiryhmille.

 

[oxymoron]

Piskuiset luunapit, tukistamiset ja muut inhottavuudet käytiin läpi ja kilttejä oltiin jälleen hetken

Myös näpäytys risulla persposkille toimi.
Kummasti väheni möykkäämiset ja riehumiset.

Se, mihin ikään asti tämä käytäntö toimii, on sitten eri asia. Tiettyyn ikään päästessä muut keinot tulevat tehokkaammiksi (tai kääntäen, edellä mainitun vaikutus heikentyy). Omalta osaltani taisi mennä ajoitus aika nappiin, koska nämä pienet fyysiset huomautukset eivät koskaan kasvaneet vihaksi tai huonoksi oloksi.

Päinvastoin. Pidän itseäni nyt suhteellisen hyväkäytöksisenä, en ole agressiivinen, enkä pode vihaa vanhempiani kohtaan. Kasvatus on toiminut.

Sitten tullaankin kysymykseen, missä määrin tämä on suotavaa ja missä menee se raja, että niitä rangaistuksia tulee lapsen mielestä jo ilman syytä. Oma kokemukseni on se, että missään vaiheessa en ole tuntenut kevyen tukistuksen, luunapin tms. tulleen syyttä. Jos niitä rangaistuksia alkaa viljelemään kuin penkkareissa viljellään karkkia, niin ne todennäköisesti menettävät tehonsa ja aiheuttavat sitä huonoa oloa, patoumia tai ylipäätään vaikuttavat negatiivisesti lapsen psyykkiseen kehitykseen.



Mitä pipokeskusteluun tulee, niin näen läpsäisyn, päähineen pois heittämisen ja huomautuksen tapauskohtaisena.

Jos nuori on siinä iässä (~ylä-aste, lukio/amis), että pitäisi jo ymmärtää olla pitämättä pipoa esimerkiksi niissä sukujuhlissa, niin riippuen ko. sukulaisen suhteeseen kyseistä nuorta kohtaan, voi hento läppäisy olla se tehokkain keino hyväntahtoisen hymyn/virneen saattelemana (sellainen kieli poskella 'jumalauta nulikka *virne*'-tyyppinen).

Kyse ei välttämättä ole nuoren välinpitämättömyydestä. Tuossa iässä se oma tyyli, minäkuvan kehitys ym. asiat ovat tärkeitä. Se pipo saattaa kuulua siihen rakennettuun tyyliin/identiteettiin ja muunlainen pukeutuminen on iso 'no go'.
Päähineen pois lätkäisy vaatiikiin mielestäni sen toteuttajalta auktoriteettia ja oikeanlaista asian esitystä (jälkikäteen asian mahdollinen selittäminen, tilannekohtainen käytös).

Jos kyseessä on vielä sanotaan vaikka ala-aste ikäinen muksu, niin tällöin näen tehokkaampana ratkaisuna sanallisen huomautuksen. Tällöin kyseessä on todennäköisemmin vain tietämättömyys.

 

[Ahar]

Myös näpäytys risulla persposkille toimi.
Kummasti väheni möykkäämiset ja riehumiset.

Se, mihin ikään asti tämä käytäntö toimii, on sitten eri asia. Tiettyyn ikään päästessä muut keinot tulevat tehokkaammiksi (tai kääntäen, edellä mainitun vaikutus heikentyy). Omalta osaltani taisi mennä ajoitus aika nappiin, koska nämä pienet fyysiset huomautukset eivät koskaan kasvaneet vihaksi tai huonoksi oloksi.

Päinvastoin. Pidän itseäni nyt suhteellisen hyväkäytöksisenä, en ole agressiivinen, enkä pode vihaa vanhempiani kohtaan. Kasvatus on toiminut.

Sitten tullaankin kysymykseen, missä määrin tämä on suotavaa ja missä menee se raja, että niitä rangaistuksia tulee lapsen mielestä jo ilman syytä. Oma kokemukseni on se, että missään vaiheessa en ole tuntenut kevyen tukistuksen, luunapin tms. tulleen syyttä. Jos niitä rangaistuksia alkaa viljelemään kuin penkkareissa viljellään karkkia, niin ne todennäköisesti menettävät tehonsa ja aiheuttavat sitä huonoa oloa, patoumia tai ylipäätään vaikuttavat negatiivisesti lapsen psyykkiseen kehitykseen.



Mitä pipokeskusteluun tulee, niin näen läpsäisyn, päähineen pois heittämisen ja huomautuksen tapauskohtaisena.

Jos nuori on siinä iässä (~ylä-aste, lukio/amis), että pitäisi jo ymmärtää olla pitämättä pipoa esimerkiksi niissä sukujuhlissa, niin riippuen ko. sukulaisen suhteeseen kyseistä nuorta kohtaan, voi hento läppäisy olla se tehokkain keino hyväntahtoisen hymyn/virneen saattelemana (sellainen kieli poskella 'jumalauta nulikka *virne*'-tyyppinen).

Kyse ei välttämättä ole nuoren välinpitämättömyydestä. Tuossa iässä se oma tyyli, minäkuvan kehitys ym. asiat ovat tärkeitä. Se pipo saattaa kuulua siihen rakennettuun tyyliin/identiteettiin ja muunlainen pukeutuminen on iso 'no go'.
Päähineen pois lätkäisy vaatiikiin mielestäni sen toteuttajalta auktoriteettia ja oikeanlaista asian esitystä (jälkikäteen asian mahdollinen selittäminen, tilannekohtainen käytös).

Jos kyseessä on vielä sanotaan vaikka ala-aste ikäinen muksu, niin tällöin näen tehokkaampana ratkaisuna sanallisen huomautuksen. Tällöin kyseessä on todennäköisemmin vain tietämättömyys.

Itselläni toimi -80 -luvulla isän vihainen katse. Ei toimi muuten enää kenenkään kohdalla.
Kuten tuolla aiemmin ketjussa kerroin, niin huomauttaessani tässä taannoin erästä varmasti alle parikymppistä porttikongiin ( meidän ovelle ) kusevaa pipopäätä puhumalla, niin vastaus oli keskisormi ja kehoitus painua vittuun. Henkilökohtaisesti en koskaan toimisi tuolla tavalla.

Toimin tietysti väärin tämän jälkeen, kun en ottanut poikaa holdingiin tai puhumalla yrittänyt puhua eturauhasten vaivoista, mutta harmitti, koska Vlad ja kumppanit eivät olleet silloin paikalla pelastamassa tilannetta, ja junnuun taisi hieman sattua. Pahoittelen.

 

[Action Bronson]

Itselläni toimi -80 -luvulla isän vihainen katse. Ei toimi muuten enää kenenkään kohdalla.
Kuten tuolla aiemmin ketjussa kerroin, niin huomauttaessani tässä taannoin erästä varmasti alle parikymppistä porttikongiin ( meidän ovelle ) kusevaa pipopäätä puhumalla, niin vastaus oli keskisormi ja kehoitus painua vittuun. Henkilökohtaisesti en koskaan toimisi tuolla tavalla.

Toimin tietysti väärin tämän jälkeen, kun en ottanut poikaa holdingiin tai puhumalla yrittänyt puhua eturauhasten vaivoista, mutta harmitti, koska Vlad ja kumppanit eivät olleet silloin paikalla pelastamassa tilannetta, ja junnuun taisi hieman sattua. Pahoittelen.

Ilmeisesti täytyy ymmärtää tahallaan väärin, koska argumentit käyvät vähiin. Kyse oli lapsista joihin en enää parikymppistä laske. Kyllä se vihainen katse vieläkin toimii kunhan on johdonmukainen. Siis lapsien suhteen. Seinille kusee myös 50+ hyväksi hakatut entiset lapset kun on koskenkorva noussut tukkaan. Se on tietenkin yhtä irrelevanttia kuin sinun esimerkkisi.

 

[ndal88a]

No ompas täällä käynyt kuhina pikkuisten läppäysten vuoksi. Alkujaansa kirjoitin muistaakseni "hellästä läppäyksestä" mutta ehkäpä juurikin pipopääteinit ottivat asian omakseen ja pahoittivat mielensä.

Kolmen poikani isoisä "koulutti" poikiani seuraavasti:

Jos mokailtiin niin seurauksena oli "kahden sormen vääntö" vaikkapa kankusta tai vatsasta. Sattui aivan vitusti mutta jätti jälkensä- Pienoinen litsari takaressuun oli myös tehokas koska se herätti mutta ei tuonut aivotäräystä. Lätkä kuiteninkin tuo mutta tämä hyväksytään.

Kuka kuitenkaan kykenee kasvatuksesta tuomaan faktaa...paitsi TosiFani ja pari muuta totuuden torvea:)

Kuinka pitkaan tama jatkui eli kuinka vanhoja pojat olivat? Yleensa ruumiillisessa kurituksessa on se ongelma etta se loppuu kun lapsi kasvaa samankokoiseksi tai isommaksi kuin kurittaja. Mika sen pistaa loppumaan, lapsi on koulutettu tavoille vai pelko siita lapsi voi lyoda takaisin?

JOL

 

[Stevie]

Sukujuhlissa otetaan lakki pois päästä. Samoin syödessä. Jopa itse Ville Haapasalo oli ilman pipoa, kun kävi syömässä Niki Juuselan kanssa venäläisen perheen vieraina. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, joista ei tarvitse kiistellä.
Joka tästä palstalla on muuta mieltä, niin ansaitsisi kunnon käsittelyt Vanha Leniltä. Jos ei pieni läpsäisy auta niin sitten Len voi vääntää nestikan ja pyöritellä vaikka lumihangessa.

 

[Vanha Len]

Yleensa ruumiillisessa kurituksessa on se ongelma etta se loppuu kun lapsi kasvaa samankokoiseksi tai isommaksi kuin kurittaja. Mika sen pistaa loppumaan, lapsi on koulutettu tavoille vai pelko siita lapsi voi lyoda takaisin?

Mikä ihmeen ruumiillinen kuritus? Isällinen litsari ilman sen kummempaa kipua. Jätkät nauroivat ja oikein odottivat, että menen antamaan rumbaa. Nauroivat, että tuolta tuo hullu siskon mies taas tulee ja pipot pois päästä. Ei näitä kande niin vakavasti ottaa.

Jos joskus lyövät takaisin kostaakseen niin mitäs sitten? Tuo sun antama esimerkki ruumiillisesta kurituksesta mielestäni viittaa jatkuvaan tällaiseen. Ei satunaisiin tapahtuviin. Mut jos sää oot niin herkkä?

 

[ms.qvist]

Olisihan se ihanaa jos nuo höpöhöpö -holdingit ja muut puhumiset toimisivat ongelmatapausten kanssa, mutta kun todellisuus ja konkreettiset tilanteet eivät oikein noita keinoja tue.
Koitapa esim ottaa holding -ote 15 -vuotiaasta piripäissään koulukodissa puukon kanssa riehuvasta tulevaisuuden toivosta. Hieman ohi aiheen, mutta todellisuutta eräille ammattiryhmille.

Onko se niin vaikea lukea näitä tekstejä, kun olen kirjoittanut lapsista joihin en laske kuuluvaksi 15-vuotiasta piripäätä, jota piripäissään riehuessaan on kohdeltava toisella tavalla kuin 5-vuotiasta kaupassa kiukuttelevaa pikkulasta.

Niin ja ihan vaan asiasta toiseen, olen toiminut vaikeasti autistisen mielettömiä raivokohtauksia saaneen lähes satakiloisen nuoren miehen henk.koht. avustajana ja tiedän mitä sellaisten kanssa työskennellessä joutuu toisinaan tekemään. Th. alalla työskennellessäni olen nähnyt ihmisiä deliriumissa tms, joten nämä asiat ovat kohtalaisen hyvin tiedossa.

Ja jokainen täysjärkinen ymmärtää sen, että 5-vuotiasta riehujaa kohdellaan toisella tavalla kuin aineissa riehuvaa 15-kesäistä jannua, jälkimmäisen rauhoittamisessa ei ole kyse kasvatustyöstä vaan henkilön itsensä suojelemisesta, joten ikävä kyllä tällöin työntekijät joutuvat turvautumaan pakkotoimenpiteisiin. Mutta ilmeisesti nämä palstan aharit ovat vaan niin vitun tyhmiä etteivät ymmärrä asiayhteyttä ja sekoittavat keskusteluun kaikki vauvoista vanhuksiin!

Ja ei, en ole kiihdyksissä vaan minusta sinä nyt vaan olet vitun peelo!

vlad.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Olen aina pitänyt itseäni herrasmiehenä. Olen ystävällinen, sekä naisille, että miehille, pojille, sekä tytöille. Hymyilen ja olen hyvää pataa tuntemattomienkin kanssa. Hermot ovat kestäneet, enkä koskaan tiuski ihmisille...ilmeisesti, ellei siihen ole syytä.

Tässä, eli nyt, vaiheessa aloinkin epäilemään omaa "herräsmiesmäisyyttäni."

Olen viimeisen ½-vuoden sisällä menettänyt hermoni kaksi kertaa. Viimeksi n. tunti sitten.

1. kerta tapahtui viime kesänä, kun kävimme jalkapalloharjoitusten jälkeen olusilla paikallisessa.
Olimme n. seistemän muun kanssa jonossa ja paikalle saapuu nainen, joka kiilaa jonon kärkeen. Kahden kaljan pienissä huomautan, että jonon päähän menevät kaikki, sekä naiset, että miehet.
Mimmi ei noteeraa kommenttia millään tavalla, otti juomat, maksoi ja jatkoi matksaansa.
Toistin sanani vielä vähän kuuluvammin, enkä saanut etuilijalta minkäänlaista reaktiota.
Tässä vaiheessa paloi kiinni totaalisesti ja huusin vain perään "h"-sanan ja tukkeeksi jotain kirosanoja ja kommenttia.

Baarimikko sanoi tiskille tultaessa, ettei naisille pitää olla herrasmies.
Sanoin takaisin, että olen herrasmies kaikille, jotka sen ansaitsevat.
(Tämä nyt oli tälläinen välikommentti, jossa on mielestäni totuutta mukana. Sen voi myös jättää huomioitta.)


Toinen kerta tapahtui n. 1½h sitten, kun kävimme eräässä paikallisessa.
Menimme sisään ja baarihenkilökunta oli käytössämme ilman jonotusta.
Huomasin yhden baariemännän olevan huonolla päällä ja minä pienissä sievissä (En yritä peitellä, ettenkö olisi ollut humalassa.) jostain ihmeen syystä tartuin hänen tapaansa käsitellä asiakkaita, jotka tulivat baaritiskille.

Hän pyöritteli silmiään, kun nämä eivät tilanneet juomiaan heti, ja kun asiakkaat eivät itse tätä baarimarian "kiirettä" hänen naamalta huomanneet, mainitsi hän asiasta negatiiviseen sävyyn:"MITÄ SAISI OLLA?!".
Sama silmien pyörittely jatkui edelleen, ja kun vastausta ei heti kuulunut, läikkyi meikäläisellä taas yli.

Mainitsin kovaan ääneen, että lopeta tuo silmien pyörittely ja vittuilu, olet täällä asiakaspalvelutehtävissä.
Vastaukseksi sain, edelleen vittumaisella naamalla, että kyseiset asiakkaat ovat jo miettineet "vaiks kuinka kauan".
Toistin sanomani ja mainitsin tilaamiemme juomien olevan viimeiset kyseisessä juottolassa.
Lähdin siitä sitten YKSIN! (Kiitti jätkät) kohti kotia ja tulin kirjoittamaan tämän viestin.

Sainpa sanotuksi.

Mitä odotan tältä viestiltä? Synninpäästöä!

 

[pernaveikko]

Sainpa sanotuksi.

Mitä odotan tältä viestiltä? Synninpäästöä!

Harmittaa, että vaivauduin lukemaan tilityksen ja päädyn vastaamaan siihen. En tiedä mikä voisi olla junttimaisempaa pyöriä tuolla tavalla.

Seison sanattomana.

(kerro nyt se vielä miksi on niin hienoa olla jossain työpaikassa missä voi firman kortilla mällätä)

 

[ndal88a]

Mikä ihmeen ruumiillinen kuritus? Isällinen litsari ilman sen kummempaa kipua. Jätkät nauroivat ja oikein odottivat, että menen antamaan rumbaa. Nauroivat, että tuolta tuo hullu siskon mies taas tulee ja pipot pois päästä. Ei näitä kande niin vakavasti ottaa.

Jos joskus lyövät takaisin kostaakseen niin mitäs sitten? Tuo sun antama esimerkki ruumiillisesta kurituksesta mielestäni viittaa jatkuvaan tällaiseen. Ei satunaisiin tapahtuviin. Mut jos sää oot niin herkkä?

Hetkinen, anteeksi, ehka en ymmartanyt jotain oikein. Puhuit lastesi isoisasta joka "kuritti" sinun poikiasi. Ihan mielenkiinnosta, jos poikasi ovat taysikasvuisia niin vielako poikien isoisa "kurittaa" heita vai onko se jo loppu?

JOL

 

[Ahar]

Olen aina pitänyt itseäni herrasmiehenä. Olen ystävällinen, sekä naisille, että miehille, pojille, sekä tytöille. Hymyilen ja olen hyvää pataa tuntemattomienkin kanssa. Hermot ovat kestäneet, enkä koskaan tiuski ihmisille...ilmeisesti, ellei siihen ole syytä.

Tässä, eli nyt, vaiheessa aloinkin epäilemään omaa "herräsmiesmäisyyttäni."

Olen viimeisen ½-vuoden sisällä menettänyt hermoni kaksi kertaa. Viimeksi n. tunti sitten.

1. kerta tapahtui viime kesänä, kun kävimme jalkapalloharjoitusten jälkeen olusilla paikallisessa.
Olimme n. seistemän muun kanssa jonossa ja paikalle saapuu nainen, joka kiilaa jonon kärkeen. Kahden kaljan pienissä huomautan, että jonon päähän menevät kaikki, sekä naiset, että miehet.
Mimmi ei noteeraa kommenttia millään tavalla, otti juomat, maksoi ja jatkoi matksaansa.
Toistin sanani vielä vähän kuuluvammin, enkä saanut etuilijalta minkäänlaista reaktiota.
Tässä vaiheessa paloi kiinni totaalisesti ja huusin vain perään "h"-sanan ja tukkeeksi jotain kirosanoja ja kommenttia.

Baarimikko sanoi tiskille tultaessa, ettei naisille pitää olla herrasmies.
Sanoin takaisin, että olen herrasmies kaikille, jotka sen ansaitsevat.
(Tämä nyt oli tälläinen välikommentti, jossa on mielestäni totuutta mukana. Sen voi myös jättää huomioitta.)


Toinen kerta tapahtui n. 1½h sitten, kun kävimme eräässä paikallisessa.
Menimme sisään ja baarihenkilökunta oli käytössämme ilman jonotusta.
Huomasin yhden baariemännän olevan huonolla päällä ja minä pienissä sievissä (En yritä peitellä, ettenkö olisi ollut humalassa.) jostain ihmeen syystä tartuin hänen tapaansa käsitellä asiakkaita, jotka tulivat baaritiskille.

Hän pyöritteli silmiään, kun nämä eivät tilanneet juomiaan heti, ja kun asiakkaat eivät itse tätä baarimarian "kiirettä" hänen naamalta huomanneet, mainitsi hän asiasta negatiiviseen sävyyn:"MITÄ SAISI OLLA?!".
Sama silmien pyörittely jatkui edelleen, ja kun vastausta ei heti kuulunut, läikkyi meikäläisellä taas yli.

Mainitsin kovaan ääneen, että lopeta tuo silmien pyörittely ja vittuilu, olet täällä asiakaspalvelutehtävissä.
Vastaukseksi sain, edelleen vittumaisella naamalla, että kyseiset asiakkaat ovat jo miettineet "vaiks kuinka kauan".
Toistin sanomani ja mainitsin tilaamiemme juomien olevan viimeiset kyseisessä juottolassa.
Lähdin siitä sitten YKSIN! (Kiitti jätkät) kohti kotia ja tulin kirjoittamaan tämän viestin.

Sainpa sanotuksi.

Mitä odotan tältä viestiltä? Synninpäästöä!

Kokeilitko holdingia? Jos et, niin miksi et? Toimii kuulemma kaikkeen.