Siinä mielessä tunnustan olevani vanhakantainen, että tietyt nykyajan ilmiöt häiritsevät minua ja pidän moukkamaisena käyttäytyä tietyllä tavalla tai pukeutua tilanteeseen epäsopivalla tavalla.
En voisi kuvitellakaan, että istuisin pipo päässä edes mäkkärissä tai missä tahansa hampurilaispaikassa, en edes kävele pipo päässä kauppakeskuksissa tai kaupoissa vaan aina sisätiloissa riisun pipon tai hatun pois päästäni, poikkeus olisi tietty tilanne jossa hattu on osa asukokonaisuutta ja sellaista päähinettä olisi luvallista pitää sisätiloissa päässä tietyissä tilaisuuksissa - no eipä minulla tällaisia päähineitä taida ollakaan, joten se siitä poikkeuksesta.
Tiettyjen käytöstapojen puute leimaa ihmisen silmissäni, ja kyllä minusta kiitoksen sanomatta jättäminen on suuren suuri puute vaikka varmasti itsekin saatan toisinaan unohtaa sanoa kiitos minua palvelleelle ihmiselle tai muussa tilanteessa, jossa hyviin tapoihin kuuluu lausua kiitos. Hämmästyksekseni olen huomannut sen, että ihmiset eivät aina tunnu ymmärtävän mitä "ole hyvä" tarkoittaa, kun sanon "ole hyvä" minua jäädään monasti katsomaan monttu auki ja kenties ihmetellään, että mitä minä oikein sössötän.
Toisaalta tiedostan, että ajat ja tavat muuttuvat ja kenties jo vuosikymmenen kuluttua voi tilanne olla se, että minua katsotaan pitkään kun riisun päähineeni sisätiloissa. Tietyissä tilaisuuksissa minulle päähineen riisuminen on merkki siitä, että kunnioitetaan tilaisuutta ja isäntää/emäntää. Vastaavasti muutoin sisätiloissa päähine päässä kävely tuntuu urpolta, koska siinä tulee lämmin jos hiihtelee tunninkin kaupassa pipo päässä. Ja muutoinkin mies lakki päässä sisällä luo silmissäni väkisinkin leiman metsäläisyydestä - mutta kenties tämä on minun ongelmani ja puutteeni eikä sen joka on sisällä se lakki tai pipo päässä.
vlad.