Olisi mielenkiintoista tietää, onko pitkäjänteistä indeksisijoittamista nähty liigaseuroissa yhtenä potentiaalisena taloudellisen omavaraisuuden moottorina? S&P 500 on tuottanut vuosikymmenten ajan tasaisen hyvin ja prosentin, parin vuosittainen nostaminenkin mahdollistaisi hyvin korkoa korolle-ilmiön toteutumisen. Miksi laittaa paljon varallisuutta kiinni riskibisneksiin, kun hyviin vuosituottoihin pääsee vaivattomastikin käsiksi?
Koska jääkiekkotoiminnan oheen on luotava käytännössä jotain muuta liiketoimintaa, mikä tuottaa voittoa. Jääkiekkotoiminnasta kun siihen ei oikein ole.
Tähän indeksisijoittaminen ei toimi ratkaisuna, kun sinne pitää kuitenkin työntää aika merkittävä pääoma sisään, että sieltä saa edes joskus jokseenkin merkittävää hyötyä ulos. Ja jos tappiota pitäis kattaa, niin sitten pitää myydä rahastoja (edit: ja huom. sijoituksia myydessä ainoastaan myyntivoiton osuus kirjataan tuotoksi) ja syödä sitä kakkua tulevilta vuosilta pois. Ei nää yritykset voi oikein muutenkaan haahuilla minkään 50 vuoden korkoa korolle-suunnitelmien perään jos toiminta on jo kokonaisuudessaan uhattuna 1-2 vuoden sisällä.
Jos jollain 1 milj.€ sijoituksella saisit vaikka sen 5 prosenttia vuosittain tuottoa niin sehän keikkuu 50000 eurosta ylöspäin. Onhan se pienelle ihmiselle iso raha, mutta kun katsot noita tehtyjä tappioita, niin eihän silläkään voitolla katettaisi mitään. Saatikka, että jo tuo miljoonankin sijoitus olisi lähes jokaiselle liigajoukkueelle jo ulottumattomissa oleva asia.
Indeksirahasto olisi kyllä sinänsä varmasti kelpo sivuhomma jollekin Kärpille tai vastaaville, mutta loppujen (pääomittajien) kädestä suuhun elävien joukkueiden on tästä ihan turha haaveilla.
