En väitäkään, että minulla olisi faktaa päinvastaisesta tilanteesta. Oletan, että sinunkaan ei kannattaisi kertoa faktaa, joka ei ehkä sitä olekaan.
Faktojahan tässä on enemmänkin peräänkuulutettu denialismin sijaan.
Otetaan esimerkkinä tammikuun JYP- ja Jukurit -ottelut, joihin oli Pirkanmaan Hyvinvointialueen henkilöstölle jaossa lippuja vieraspäätyyn ja -kulmiin sekä noin puolikkaaseen yläkertaan (karkeasti arvioiden 5000 paikkaa ottelua kohden).
Kohderyhmän koko on noin 21 000 henkeä, keski-ikä noin 48 vuotta ja näistä noin 2/3 naisia ja 1/3 miehiä. Hyvinvointialue vastaa julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastuspalveluista. Liput olivat tarjolla HVA:n intranetin linkin kautta tai kirjaamalla Lippupisteen sivuilla kampanjakoodin "PIRHA" (eli myös kuka tahansa on voinut käydä tällä koodilla lunastamassa lippuja). Lippuja sai ymmärtääkseni ottaa useammankin.
Kyseisen kampanjan JYP-ottelun yleisömäärä oli 6586 ja Jukurit-ottelun 6705. Kummatkin olivat arkipelejä. PirHalle tarjottujen katsomopaikkojen täyttöaste näytti katsomokartan perusteella suhteellisen heikolta. Heitetään tähän silmämääräisenä arviona katsomokartan pohjalta, että yläkatsomossa oli noin 1500 katsojaa.
Ilman kampanjaa ei yläkertaa olisi tarvinnut avata ollenkaan, koska myytyjen lippujen määrä jäi sille tasolle, että pelkkä alakatsomo olisi riittänyt. Yläkerran satunnaiskatsojat eivät juuri tunnelmaa lisää eli myös aineeton lisäarvo on vähäinen.
Yläkerran avaamisesta syntyy kuluina mm.
- käytävien, katsomoiden ja WC-tilojen siivouskulut ja jätehuolto (oletus: kiinteä sopimushinta palveluntuottajalta koko yläkerran osalta, katsomolohkoille erillishinta)
- järjestyksenvalvontakulut (noin 10 katsomolohkoa auki, yksi järjestyksenvalvoja lohkoa kohti)
- myyntipisteiden henkilöstökulut (pop-up -fanituotemyynti ja muut myyntipisteet, noin 10 myyjää)
- ravintolapisteiden henkilöstökulut (NoHo vastannee täysin)
- NYSSE-kulut (leimatun lipun mukaan, 2,20 €/lippu)
Alakatsomon osalta ei välttämättä synny merkittäviä lisäkuluja, kun se on kuitenkin jo muutenkin "runkomiehityksellä". Lippupiste ottanee ilmaislipuistakin jonkin palvelumaksun.
Paljonko siis yksittäisen ilmaislippulaisen pitää jättää rahaa eri myyntipisteille, että seuralle syntyy tästä kampanjasta plussaa? Se on tässä keskeinen kysymys.
Markkinointimielessäkin tällainen on vähän niin ja näin. Aikuisen työssäkäyvän henkilön pysyvän kulutustottumuksen muutos siten, että tästä tulisi palaava asiakas, on vaikeaa. Usein urheilutapahtumien lippuja varaavat ne, jotka jo muutenkin käyvät peleissä. Samahan näkyy mm. tyhy-liikunnassa - ne käyttävät mahdollisuuden, jotka jo muutenkin liikkuvat eli etua on vaikea kohdentaa liikkumattoman elämäntavan omaaviin henkilöihin.
Kyseenalaistan siis bisneslogiikkaa tässä toimintamallissa, kunnes joku osoittaa muilla kuin hypoteeseilla palvelun tarjoamisen ilmaiseksi tuovan rahaa muuta kautta kassaan niin paljon, että se kattaa kulut. Jos katsomoiden täyttäminen ilmaislippulaisilla on hyvää bisnestä, niin miksi CHL-peleihin ei tehdä vastaavia kampanjoita, vaan siirretään otteluita pienempien järjestämiskustannusten Hakametsään?
Alakoululaisille tai pienemmille lapsille suunnatut kampanjat on eri asia. Niissä on mahdollista saada aikaan lisää maksavia katsojia vanhempien kautta. Voi myös olla, että näiden kautta syntyy tapa viettää laatuaikaa peleissä isän ja pojan kesken. Ehkäpä mukaan tarttuu myös huivia tms. Niitäkään ei voi kuitenkaan olla määräänsä enempää tai tapakulttuuriksi muodostuu käydä vain halpuutetuissa tapahtumissa. Hyväntekeväisyys on asia erikseen.
Se täytyy vielä todeta, että kaikenlaista pitää uskaltaa kokeilla. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.
Edit. Kampanjoiden rahoitus sponsorien toimesta on luonnollisesti laskutoimitukseen vaikuttava tekijä, mutta tässä tuskin puhutaan isoista summista, koska firmojahan ei aina edes mainita.