Tätäkin aiheutta sivuava Oinosen kolmuni oli mielestäni hyvä ja lukemisen arvoinen. Jääkiekkoilijat ja ylipäätään julkisuuden henkilöt on hyvä nähdä ensisijaisesti ihmisinä, koska sitä he myös ensisijaisesti ovat.
Vähän ohi meni ainakin minulta Oinosen kolumni. Siis tietysti jääkiekkoilijat on ihmisiä, mutta silloin kun samasta yhteisöstä nousee useampia ongelmia esiin pienen ajan sisällä on syytä tarkastella asiaa isommassa perspektiivissä.
Tästä on lyhyt matka IS:ssä julkaistuun kolumniin
Jääkiekon junioriseuran kulisseista paljastuu pöyristyttäviä yksityiskohtia. Itsellä ei ole mitään syytä epäillä, etteikö tämä pitäisi paikkansa. Omasta lapsuudestani muistan, miten pikkuseuran C-juniorien voitettua alatason piirinmestaruus kannettiin huoltajien toimesta olutkoreja pukukoppiin. Toki oli selvää, että tuon ikäiset alkoholin kanssa läträsivät, mutta nyt muutama vuosikymmen myöhemmin ehkä hieman pohdin eri kulmalta tuotakin tapahtumaa.
Itsekin valitettavasti läträsin.
Jääkiekkoskenessä (ja myös jalkapallopuolella) puhutaan nuorille aika rajusti ja valmentajat saattavat ruoskia lapsiakin monin eri tavoin. Monesti valmentajilta unohtuu miksi hommia tehdään. Lasten liikuttaminen ja kasvattaminen vastuullisiksi ihmisiksi on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävää ja tärkeää. Lisäksi tietysti toivomme löytävämme yhä enemmän ja parempia lahjakkuuksia lopulta ihan huipputasolle.
Mun on vaikea ymmärtää missä kohtaa unohtuu sekä jääkiekko-, että jalkapalloliiton linjaukset ja ohjeistukset liittyen pelien voittamisen tavoitteluun ja sen hintaan. Miten tämä liittyy sitten häiriökäyttäytymiseen? Välillisesti se varmasti liittyy, kun ei välttämättä keskitytä
kehittymiseen vaan
voittamiseen.
Mun on vaikea keksiä yhtään syytä miksi ja ketä palvelee Hoffrenin kolumnissa nostamat epäkohdat. Onko kyse sittenkin vain kulttuurista, jota halutaan ylläpitää?
Pienenä nyanssina ihmettelin taannoin länsirannikolla käydyssä pikkupoikien turnauksessa paikallisen seuran tarvetta luukuttaa musiikkia yli kaikkien desibelirajojen. Siis pukukopissa. Tätä nyt ei pidä ymmärtää väärin - totta kai musiikkia saa kuunnella, mutta siinä volyymitasossa ei ollut oikeasti mitään järkeä. Ja mulla kuitenkin tinnittää korvat omista pölhöilyistä johtuen.
Kun näitä asioita miettii, niin saattaa löytää yhtäläisyyksiä tai voi olla löytämättäkin. Voi miettiä kulttuuria ja lajin parissa toimivien aikuisten vastuuta ja miten pitkälle asiat vaikuttavat nuorten elämään. Omasta näkökulmasta alle 25-vuotias on vielä nuori. Alle 18-vuotias on täysi lapsi, joka ei pysty vielä hirveän hyvin kyseenalaistamaan aikuisten opettamia malleja. Voit kuitenkin tuhota elämäsi tai vähintään urasi tuon ikäisenä, jos sopivasti satut pölhöilemään.
Tätä kirjoitusta voi tulkita varmasti monella tavalla. Ehkä olen vainoharhainen idiootti, jonka mielestä ei saa kuunnella edes musiikkia. Toisaalta voin olla semisti huolestunut juniorijääkiekon (ja jalkapallon) parissa pyörivä aikuinen.
Toivottavasti en ole ainakaan aikuinen, joka sulkee silmänsä epäkohdilta sellaisia havaitessaan.