Kun Tappara viimeksi oli pronssiottelussa 2008, niin kyllä kiinnosti! Useamman huonon vuoden jälkeen oli hienoa mennä Hartwall Areenallea katsomaan Janne Ojasen - mahdollisesti - viimeistä ottelua. Voitto kruunasi illan, ja ehkä vaikutti myös Ojasen päätökseen jatkaa...
Tänä vuonna välierien häviäminen vitutti ihan toisella tavalla, kun tavoitteena oli oikeasti mestaruus (2008 se oli vain kaukainen haave). Juuri sillä hetkellä pronssiottelu ei kiinnostanut ollenkaan, ja voin kuvitella fiiliksen olleen saman suuntainen monelle pelaajalle...
Kuitenkin kun kiekko tänään putosi jäähän, niin aina sitä toivoo omien voittoa. Kun HIFK nousi tasoihin, niin alkoi oikeasti vituttaa, että ei kai tätäkin sössitä! Ja vitutus on hyvä asia, koska vitutus on välittämistä! Lopulta jatkoaikavoitto tuntui ihan miellyttävältä kauden päätökseltä - paljon paremmalta kuin välierien häviäminen.
Sen lisäksi, että pronssiottelu määrittää joukkueiden sijoittumisen ja vaikuttaa pudotuspelituottojen jakautumiseen, niin se antaa voittavalle joukkueelle mahdollisuuden päättää kausi positiivisesti. Häviäjää todennäköisesti vituttaa, mikä on aina kasvun paikka!
Siispä pronssipeliperinne jatkukoon!