Nyt on pakko ihmetellä ajatuksen juoksun tahmeutta näissä vertailuissa. Siksi niitä sikaaneita ja keskituntinopeus rajoitteita nimenomaan tehdään, että kuskit voivat _turvallisesti_ ajaa täysiä, siis inhimillisen puitteissa. Mikään laji ei selviä, ellei lajin turvallisuuteen kiinnitetä riittävästi huomiota. Aina ja kaikissa lajeissa löytyy yrittäjiä, joiden ymmärrys ja kyky ei riitä huolehtimaan omasta ja kanssakilpailijoiden turvallisuudesta. Siksi on pakko sen lajin itse luoda kehys ja säännöt, joilla homma pysyy lapasessa.
Huomaan täällä monen ajattelevan asioita takaperoisesti siinä mielessä, että todellisuus ja realiteetit unohtuu, kun on se oma ihanne, mutta ei ymmärrystä siitä, mitä negatiivista ja monessa suhteessa lajille on sillä, että päävammat on niin yleisiä, kun ne nyt on. Toisaalta siinä soi nimenomaan nuorten ja kuolemattomien harha siitä, että kun olen nyt terve, olen sitä myös maailman tappiin. Toisaalta katsojan halu nähdä kontakteja piittaamatta paskaakaan niiden ihmisten terveydestä, jotka lajia ammattinaan suorittaa.
Kun laitetaan rinnakkain sääntöjen kaitsematon päähän taklaus sallittuna vähän sormea heristellen ja lajia harrastavien kokonaisterveys, myös uran jälkeen, on ainoa mahdollinen johtopäätös kiistaton. Terveys ensin, vaikka muutama verta ja suolenpätkiä kentälle huru - ukko sitten lajista vieraantuisikin. Joistain marginaaleista varmaan löytyy heillekin joku laji, jossa vahingoittaminen on itsetarkoitus ja vammat parantumattomia, niihin ei kuitenkaan riitä suuria harrastajamääriä, media - aikaa, laajempaa tukea kansalta ja kykenevien karsintakin on eksponentiaalista, mutta etsivä löytää. Jääkiekko on kuitenkin niin upea laji, että sen minun mielestäni täytyy seurata aikaansa ja kehittyä, eikä vajota jonnekin luolamies marginaaliin.