Minä olen yksi niistä 403:sta jotka listattiin lopettaneiksi SJTL:n julkaisussa, tosin määrittelen pitäväni tauon. En sano, että pelkkä arvostelu, oli syy tauolle, mutta isoin yksittäinen tekijä päätöksen taustalla. Toki en myöskään liiga tuomari ole, A-SM korkeimmillaan oma sijoitus.
Huutelu ja tunne kuuluu peliin, mutta mm käytävällä "kasvottomat" vahingoittamis uhkaamiset, aivan silmitön raivo kentällä... Kyllä se vaikuttaa psyykkeeseen, alat kyseenalaistamaan oman pätevyytesi, jokaisen tilanteen ja päätöksen minkä olet tehnyt. Päätöksen jonka teet pelissä yleensä noin yhdessä sekunnissa. Luettelet sääntökohtia päässäsi, katsot tapahtunutta, arviot tilanteen ja tulkitset sitä ja sääntöä ja annat ratkaisusi.
Sitten kerrot äskeisen tilanteen ja siitä seuraavat arvostelut kymmeniä kertoja per peli, kerro se noin 60-100 ottelulla vuodessa. Kyllä se perkele syö miestä ja itseluottamusta. Vaikka olisit kuinka ammattilainen. Minusta se on naurettava selitys. "Kestä se on sun duuni". Samalla logiikalla menen ravintolaan ja haukun henkilökunnan pystyyn, jos ei meno miellytä.
Ja toki, me teemme virheitä. Sitä ei voi kieltää, itse olen tehnyt useita. Joitain pohdin vieläkin usein. Mutta valitettavasti kehotus myöntää virheet ei hirveästi auta. Itse usein pyrin sen tekemään jo ottelun aikana, mutta jos toinen vain huutaa niin lujaa, kuin pystyy vittusaatanaavitunkusipäävittuoletpaskatapaittes, niin... No ei siitä paljoa apua ole. Pitkällä juoksulla ehkä toivottavasti, on joskus joku pelin jälkeen tullut asiasta mainitsemaan, mutta tämä tapahtunut laskuissani ihan yhdellä kädellä laskettavan määrän verran.
Toivon todella, että kulttuuri muuttuisi lajin parissa. Niin pelaajien, valmentajien kuin tuomareidenkin osalta. Myönnän, että varmasti kollegoistani löytyy hankaliakin persoonia, paljonkin. On niitä jotka vetoavat omaan kokemukseen ja jyrää toisen mielipiteet yms. Mutta niinhän kaikista porukoista aina löytyy aina näitä oman elämänsä kuninkaita.
Mitä tulee linjattomuuteen sen tunnistan ja myönnän. Itse haluaisin, että sääntöjä tulkittaisiin tiukemmin. En sano, että sääntökirjaa pitäisi lukea, kuin Raamattua, mutta jos kovalla tulkinnalla mennään niin joka pelissä vihellettäisiin +5 jäähyä per peli enemmän. Juurikin mm perus maalinedusväännöistä ja minun suosikistani "pikkupoikkareista". Mutta tämä vaatisi kulttuuri muutoksen. Näen vahvana tämän "antaa poikien pelata" menttaliteetin. Voin kertoa, että jos linjaa näin tiukennettaisiin, virheet kyllä laskisivat, mutta suunsoitto turhista jäähyistä ja pelin tunteen ja kiiman tappamisesta nousisi eksponentiaalisesti.
Koska laitan hokkarit jalkaan ja pillin taas käteen? Siihen en osaa vastata. Ehkä ensikaudella? Ehkä en enää koskaan.
Pahoittelen typoja, puhelimella kirjoittaminen lukihäiriöiselle ei aina ole optimaalinen kokemus.
