NHL-puolelta olisi kohtuullisen helposti apinoitavissa kolme linjausta.
Mailalla puolustaessa sen on pysyttävä alhaalla. Jos orjallisesti annetaan keskivartaloon tai käsille kohdistuvasta mailahäirinnästä jäähyjä, se vähenee todella nopeasti sille tasolle, että ne pomppaavat karusti silmään. Ei tarvitse sinällään pohtia linjaa muuten kuin ohjeistamalla, että mieluummin yksi jäähy liikaa kuin liian vähän.
Huitomisessa sama linjaus eli jos ei ole edes teoriassa mahdollisuutta osua mailaan tai kiekkoon, niin aina huitomisjäähy. Ei tarvitse taaskaan ottaa kantaa huitomisen voimaan. Kun pelaajat oppivat taas kohtuullisen nopeasti linjan, niin ei tarvitse olla koko ajan kyttäämässä ja taas nuo poikkeukset nousevat silmään helposti.
Kiekottoman estämisestä linjaus, että mikäli kiekoton kärkikarvaaja ei pääse ohi viimeistään toisella suunnan vaihdolla puolustajan tullessa eteen, niin jäähy. Selvissä tapauksissa ensimmäisestä. Kohta päästään taas tilanteeseen, että esim. kärkikarvaajan estämisestä tai hyökkäyksen tukijan estämisestä tulee kohtuullisen poikkeuksellinen tilanne sen pistäessä silmään helposti.
Pelaajien osuessa toisiin ei edelleenkään tarvitse viheltää, niitä sattuu. Tämä oli suurin yksittäinen syy, miksi nollatoleranssi ei Suomessa onnistunut. Tuo linjaus oli jo NHL:ssä kuopattu, ja hyvästä syystä, kun täällä tuota yritettiin. Samaten nuo tapaukset olisi tosi helppo näyttää joukkueille videoilla ja myös KATSOJILLE. Näin linjauksia vastustavat ja itkevät valmentajat näyttäytyisivät kohtuullisen tyhmiltä ja paine tuomareilta vähenisi.
100% ei tarvitse saada vihellettyä. Ei niitä pysty missään viheltämään. On kuitenkin täysin erinäköistä peliä, kun pelaajat tietävät ottavansa jäähyn saannin kannalta ison riskin koetellessa rajoja, kun linjaukset tehdään ja pyritään toimimaan niiden mukaan. Jossain vaiheessa päästään tilanteeseen, että ei edes tarvitse yrittää viheltää 100%, kun kaikki toimijat ovat samalla kartalla.