Nykyjärjestelmän ongelmia on ketjussa tuotu jo aika paljon esiin, mutta heitänpä minäkin pari ajatusta selaamatta jokaista ketjun viestiä. Pahoitteluni siis jo etukäteen mahdollisesta toistamisesta.
Ensinnäkin, Suomen pelaajatuotanto ei ole mielestäni riittävää siihen, että meillä olisi varaa hukata niin paljon pelaajia ja myös mahdollista potentiaalia kuin nyt hukkaamme. Tällä hetkellä U20 SM:ssä pelaa todella paljon pelaajia, jotka voisivat varsin luontevana seuraavana steppinä hypätä Mestikseen. Hyvässä valmennuksessa ja kehittyessään osasta näistä kundeista voisi vielä tulla hyvinkin oivia pelimiehiä. Tällä hetkellä kuitenkin monen kohdalla potentiaali jää näkemättä, kun liigan porttien pysyessä heiltä kiinni pojat laittavat hokkarit naulaan ja lähtevät inttiin tai alkavat siirtyä opintojen pariin. Ottaen huomioon, kuinka moni pelaaja on alkanut esittää välähdyksiä myöhemmästä loistosta vasta selvästi yli 20-vuotiaana (ihan siis nykyisistä liiga- ja jopa maajoukkuepelaajista), tämä on silkkaa hölmöyttä ja haaskausta. Väitänkin, että hukka-prosentti olisi selvästi pienempi, jos toiseksi ylin sarjataso olisi taloudellisesti hyvinvoiva ja urheilullisesti houkutteleva vaihtoehto, jossa pelaaja pystyisi elättämään itsensä edes auttavasti.
Toiseksi, uskottavalla toiseksi ylimmällä sarjatasolla nykyistä useammassa seurassa ja kaupungissa olisi hyvä pelaajaputki, eikä 15-16 -vuotiaiden lasten tarvitsisi muuttaa toiselle puolelle maata pelatakseen seurassa, jonka pelaajaputken päässä siintäisi enemmän tai vähemmän ammattimaisesti toimiva edustusjoukkue. Samalla siirtyjät vievät paikkoja ykkösporukoissa niiltä, joille nyt sattuu tulemaan vaikkapa murrosikä hieman myöhemmin. Nykyistä uskottavampi toiminta nykyistä useammalla paikkakunnalla olisi omiaan pitämään harrastajamääriä nykyistä korkeammalla, mikä myös lisäisi tavalla tai toisella seuroihin sidoksissa olevien ihmisten määrää (mm. kaikki junnujen vanhemmat & isovanhemmat jne.) ja paikallista merkityksellisyyttä. Muun muassa tällaiset tekijät puolestaan parantaisivat edellytyksiä tehdä jääkiekolla bisnestä.
Miten tämä sitten olisi mahdollista? Yhtenä vaihtoehtona voisi olla liigan laajentaminen 1. ja 2. liigaksi (esim. 2x10 tai 2x12 joukkuetta), ja tv-rahojen jakaminen siten, että liigan säännöissä erikseen määrätty osa euroista menisi suoraan akatemiatoimintaan. Näillä rahoilla seuroihin voitaisiin hankkia tekijöitä ja luoda puitteita. Ylimpien sarjatasojen taakse kolmostaso, josta nouseminen (ja pääsy nauttimaan tv-rahoista) olisi urheilullisin kriteerein mahdollista - kunhan pystyvät rakentamaan jossakin määräajassa sääntömääräisen akatemian. Kantavana ajatuksena olisikin siis kautta linjan, että nouseminen ja putoaminen olisi mahdollista kaikilla tasoilla.
Tuleeko tapahtumaan? Tuskinpa. Niin pitkään, kun hillopurkinvartijoina ovat liigaseurat (eli maailman tappiin asti!), heiltä puuttuu kannustin muuttaa heidän kannaltaan toimivaa konseptia. Yleisön kannalta on sääli, että Keski-Euroopan sarjat (NLA ja DEL) ovat vetovoimaisuudessaan (palkanmaksukyvyssä) jo selvästi liigaa edellä, ja tällä menolla ohi ajavat myös Tsekin liiga ja EBEL (tai mikä lie nykyään onkaan). Allsvenskanin kanssa voimme sitten kisailla siitä, kumpi on Euroopan 7. kovin sarja. Mahtavaa. Hidas hiipuminen siis on nähdäkseni väistämätön, ellei isoja muutoksia uskalleta tehdä, mutta muutosten tarpeellisuuden havaitseminen ei ole helppoa ja tuo tarve on myös helppoa kiistää ("Hyvinhän meillä tässä menee", "sitten tulisi konkursseja" jne.).
Ja lopuksi: ei, en todellakaan väitä, että sarjauudistus olisi helppo nakki toteuttaa. Pidän sitä kuitenkin keskipitkällä aikavälillä välttämättömänä, jotta tunne säilyy ja liigan kilpailukyky voidaan turvata.