Kyllä hyviä pelaajia maailmassa on riittävästi saatavilla. Käytän nyt esimerkkinä KooKoota, koska se on minulle tutuin joukkue. Kuten sanoin, niin Kouvolassa ei ole jääty itkemään etteikö riittävän hyviä' pelaajia ole ollut saatavilla. Jos Suomesta ei ole löytynyt niin katseet käännetty ulkomaille. Joskus aikaisemmin yli viisi vuotta sitten liigassa tasoerot olivat nykyistäkin suurempia. Harvoin kuitenkaan enää muutamia yksittäisiä otteluja lukuunottamatta nähdään sarjassa enää mitään murskatappioita.
Nousisiko Kärppien taso nyt kuinkakin paljon, jos esimerkiksi Jukurit ja JYP putoaisivat ja Kärpät pääsisi näiden laarista valkkaamaan pelaajia?
Jukurit ja JYP nyt siis vain esimerkkinä, koska olivat viime kaudella kaksi viimeistä joukuetta.
Ok. Täytyypä katsoa jossain vaiheessa nuo noin viiden vuoden takaiset joukkueiden kokoonpanot. KooKoo muuten nousi aikoinaan kymmenen joukkueen liigaan ja voin vakuuttaa, että tuolloin joukkueen kokoonpano tai laatu oli huonompi kuin nykyään. Silloin ei ainakaan laatu korvannut määrää.
Hyvä teksti. Tämä "liigan taso on huonontunut" on selvästi enemmän mantra, kuin tosiasia.
90-luvun alussa ja puolessavälissä Liigaan toki muodostui eräänlainen kupla. Suomeen alkoi virrata kv-poliittisen tilanteen (ja Suomen itäisen erityissuhteen) takia maailmanluokan pelaajia lähes ilmaiseksi Itäblokista ja samanaikaisesti esiin nousi muutama erittäin lahjakas kotimainen ikäluokka. Suomalaiset seurat olivat tällöin taloudellisiin resurseihinsa nähden erittäin vahvoja näiden asioiden takia, mutta eritoten sarjaa alkoivat hallitsemaan pari seuraa, jotka hallitsivat myös eurooppalaista seurakiekkoilua.
Tuo oikeastaan oli kuitenkin nimenomaan kupla. Muutaman vuoden päästä suomalaisilla seuroilla ei enää ollut mitään etuottoa entisen Neuvostoliiton tai Tshekkoslovakian alueiden pelaajiin, vaan he olivat vapaita siirtymään myös muihin läntisiin kiekkosarjoihin. Samalla heidän hintatasonsa kehittyi kohti markkinahintaa - eli selkeä markkinavääristymä, jota suomalaisseurat hyvin hyödynsivät - oikeni vähitellen.
Resurseiltaan suomalaisseurat eivät ole olleet ennen 90-lukua, 90-luvulla tai sen jälkeen samalla tasolla, kuin esimerkiksi Sveitsin tai Ruotsin sarjat, ja myös Saksassa on ollut ainakin 90-luvulta alkaen seuroja, jotka ovat taloudellisilta resurseiltaan eri tasolla, kuin suomalaisseurat. Itäisiin sarjoihin verrattuna Liiga ei luonnollisestikaan ollut ennen rautaesiripun romahdusta kilpailukykyinen systeemistä johtuen. Hetken aikaa, kun nuo maat ja niiden sarjat olivat muutoksen aiheuttamassa kaaoksessa, Suomen sarja oli Venäjän sarjaa korkeampitasoinen, mutta jo ennen KHL:ää tuokin tilanne normalisoitui.
Nykyisen Liigan ero 90-lukuun nähden on kahtalainen: yhtäältä ei enää ole suurta määrää maailmanluokan ulkomaalaispelaajia. Tällä ei ole hevonpaskankaan tekemistä suljetun sarjan kanssa, vaan yksinkertaisesti sen kanssa, että pelaajamarkkinat korjautuivat tuosta rautaesiripun romahduksen aiheuttamasta vääristymästä. Toisaalta Suomen juniorikiekkoilun taso on monta kertaluokkaa parempi ja laajempi, kuin tuolloin. 90-luvulla suomalaisten seurojen juniorijärjestelmä tuotti aina jonkun poikkeuslahjakkuuden siellä ja toisen täällä, ja joskus tuurilla sattui useampia samaan ikäluokkaan. Nykyään suomalainen juniorijärjestelmä kilpailee muiden suurmaiden kanssa ja on pelaajamääriin nähden luultavasti tehokkain. Tämän myötä Suomi tuottaa joka ikäluokasta paitsi useita NHL:n kärkikierrosten varauksia ja vielä useampia myöhäisempien kierrosten varauksia. Erona myöskin 90-lukuun nähden on se, että nykyään käytännössä kaikki varaukset saavat myös tulokassopimuksen NHL:ään ja he sinne tietenkin myös lähtevät - tässä syy ei ole Liigan, vaan sen, että nykyään NHL antaa huomattavasti paremmin eurooppalaispelaajille mahdollisuuden (ja hyvä niin). Jälkimmäisestä esimerkkinä meidän Valtteri Puustinen, Pittsburgin 7. kierroksen varaus: 90-luvulla nämä myöhäisempien kierrosten varaukset eivät useinkaan edes käyneet Pohjois-Amerikassa, mutta nykyään he saavat käytännössä aina mahdollisuuden. Lisäksi liigaseurojen junioriorganisaatiot tuottavat paljon enemmän erinomaisen tason huippu-urheilijoita, jotka eivät kuitenkaan ole riittävän hyviä NHL:ään: kyse on juuri näistä, joita ikävä kyllä halventavasti möttösiksi ja löppösiksi kutsutaan.
Toki liigaseuroilla on myös tekemistä oman johtamisensa kehittämisessä, jotta ehkä jatkossa voitaisiin paremmin kilpailla pelaajamarkkinoilla vaikkapa Ruotsin ja Saksan kanssa. KHL:n kanssa se ei minkäänlaisella osaamisella luonnollisesti ole mahdollista.