Ottamatta kantaa, millainen tai monenko joukkueen sarja tulisi olla tulevaisuudessa, olisi urheilullisuus palautettava niin pikaisesti, kuin mahdollista Suomi-kiekon vetovoimaisuuden ja elinvoimaisuuden vuoksi.
Kiekkoromantikko ja konkurssinaiheuttaja? Kyllä - varmasti näinkin, mutta ainoa kestävä tie pitkässä juoksussa on urheilullinen ja avoin sarja, joka mahdollistaa nimenomaan myös tuon romantiikan ja urheilullisuuden paluun valokeilaan.
On jokseenkin outoa, että jopa kannattajat on saatu aivopestyä siihen ajatusmaailmaan, että elämä loppuu, jos urheilullisuus palaa ja joku putoaa. Se on kuitenkin täysin terve ilmiö, jos oma mökki on valettu savimaalle. Heikot eivät vain voi pärjätä pitkässä juoksussa, mikäli talous on heikosti hoidettu ja oma juniorituotanto pohjamudissa.
Pohjien tulee olla siis betonille rakennettu ja aivan kaikki mahdolliset skenariot huomioituina. Myös se, että seuralle käy todella kylmät ja se putoaa. Eikö se sitä jo nyt ole, jos vaikka "väärä seura", vaikka nyt Tappara sattuisi niin huonosti kautensa pelaamaan, että se jäisi sarjassa viimeiseksi, häviäisi vielä paras seitsemästä sarjan ja putoaisi. Vaikkei se putoisi tuollaisen kauden päätteeksi, tekisi se todella kipiää jopa Tapparan kassaan, mikäli se noin heikon kauden suorittaisi.
Otetaan muutama esimerkki tästä "elämä ei sittenkään lopu" ajatuksestani. Oulun Kärpät teki konkurssin vuonna 1994. Se tuntui maailmanlopulta. Oulussa vedettiin syvään henkeä ja mietittii, miten näin pääsi käymään ja mitä pitäisi jatkossa tehdä toisin, ettei tämä koskaan enää pääsisi tapahtumaan. Oulun Kärpät oli tuolloin raskaasti velkaantunut, aivan kuten hyvin moni Liiga-seura tälläkin hetkellä ja yhden - kahden kortin varassa, ei kestävällä pohjalla. Sillä ei ollut mitään realiteettia päästä kuivinjaloin ja omin avuin suostaan ylös. Kaikki oli rakennettu kiireellä, -89 nousun pohjalta - höttökuviin ja oletuksiin perustuen. Oulussa mietittiin siis kuumeisesti, mitä ja miten asiaa pitäisi korjata ja mitä oli tehty taas väärin. Kaiken brainstormauksen ja juurisyiden etsimisen tulokset osoittivat aina kahteen samaan lopputulokseen.
Oulussa oli oltiin rakennettu perustat savimaalle (keikko talous) ja oma tuotanto ei ollut riittävän vakaata. Eli, tuli saada kivijalka teräskuntoon ja oma juniorituotanto raudan lujaksi. Tämä Oulussa myös tehtiin ja aikaa tämä koko prosessi otti yhteensä noin viisi - kuusi vuotta. Ei se siis ollutkaan maailmanloppu, vaikka aikaa toki kului tuo, mitä kului, mutta se oli ainoa oikea tie nousta suosta ja tehdä tulosta pitkäjänteisesti. Näin siis Oulussa myös tehtiin. Kovaa työtä, verta ja hikeä. Vaatimustason huomattavaa korotusta niin jäällä, kuin sen ulkopuolella. Laatuasiat keskiöön ja kaikki skenariot huomioiden. Toki onnellakin oli pieni osuus, mutta suurin nimittävä tekijä oli halu olla paras ja että taustat kestäisivät kovemmatkin myrskyt. Käppien juniorituotanto ja talous ovat tuon kipiän prosessin ja ajanjakson päätteeksi aivan tähän päivään saakka ja tulevaisuuteenkin olleet aivan maamme kiekkoilun huippua. Kärpät on tuottanut lukemattoman määrän NHL-pelaajia, ovat koko Suomikiekon betonivalu sille, että maajoukkue on pärjännyt, kuten se on pärjännyt ja ollut koko Suomikiekon edelläkävijä. Ainoa oikea tie oli siis laittaa oma pesä raudanlujaan kuntoon ja kestämään ihan mitä tahansa eteen tuodaan. Näin pitäisi muidenkin toimia, jos ne haluaa olla numero 1 tässä lajissa ja sarjassa.
Otetaan toinen esimerkki, eli Blues ja nykyinen/entinen Kiekko-Espoo. Blues oli rakennettu myös savimaalle. Se oli yhden kahden kortin varassa. Toinen oli laadukas juniorituotanto ja toinen yhdenkortin talous. Toinen näistä petti isosti, alkoi sekoilu ja säätäminen ja loppu on historiaa. Kaikki tuntevat historian. Blues meni konkurssiin vuonna 2016. Sen pohjalta yritettiin edelleen väkisin ajaa käärmettä pulloon perustamalla Espoo United, joka oli vielä heikommassa hapessa ja nyt vieläpä riidoissa junioriorganisaatioiden kanssa. Tuota savimaaleikkiä kestikin ainoastaan 1,5-vuotta ja lopputulos oli taas kerran sama. Savimaa petti alta ja seura teki konkurssin vuonna 2018. Tuosta ajasta on nyt kulunut viisi vuotta. Se ei mielestäni ole kuitenkaan valovuosi, vaikka pitkä ajanjakso lyhytnäköiselle. Mitä Espoossa on noista kahdesta savimaakekkuloinnista opittu? Pohjat tulee tehdä huolella ja betonilaatalle. Taustat tulee saada siihen kuntoon, että ne kestävät kovatkin myrskyt. Nyt Espoo on tehnyt pitkäjänteisesti ja huolella junioripolkunsa maamme eliittiksi. Toki siellä oli hyvät pohjat tässä jo entuudestaankin, mutta tuo realiteetti otettiin keskiöön ja Hirso on itse sanonut, että kun nousu aikanaan, koska onkaan tapahtuu - tulee jatkossakin Espoossa keskiöön oma tuotanto ja vakaa talous.
Eivätkö nuo ole aika konkreettisia todisteita siitä, miten hommat pitää tehdä, jotta hommat voivat olla aidosti ja oikeasti kestäviä? Myös Raumalla on tämä tiedostettu nyt todella upiasti jo useamman vuoden, vaikka heillä se toinen kivijalka onkin ollut raudanluja ja oma tuotanto semihyvää. He ovat panostaneet junioripuoleen todella suurella pieteetillä jo useamman vuoden ja tulokset tuntee kaikki. Rauman Lukko on myös samalla noussut siitä "ihan hyvä ja kiva"-seurasta maamme aivan huipputekijäksi. Ilveksestä voisi vielä kirjoittaa oman lukunsa, mutta mitä tiedämme heidän taustoistaa? No sen, että talous järkeistettiin ja oma tuotanto viilattiin raudanlujaksi. Myös Ilves oli konkurssikypsä ei niin montaa vuotta takaperin. Ei se vamasti kaukana ollut, että viimeinen sammuttaa valot-efekti olisi käynyt Tampereen ylepyden toimistolla.
On siis vain ja ainoastaan yksi tie pitkäjänteiseen menestykseen ja terveeseen pohjaan. Nyt esim. SaiPa, Sport, Jukurit, KooKoo, JYP ja Ässät nyt ainakin ovat rakennettu puhtaasti savimaalle, mikä organisaatio enemmän ja mikä vähemmän. Jos joku noista putoaisi, voisi niillä olla konkurssi edessään. Onko se siltikään maailmanloppu? Väitän, että ei. Niiden pitää vaan tervehdyttää taloutensa ja eheyttää juniorituotantonsa. Väitän myös, että ei tässä montaa vuotta mene, oli sarjat suljettuja tai avoimia, niin joka tapauksessa ainakin osa noista rastakaasti velkaisista ja heikosti junioreita tuottavista organisaatioista on ajautunut niin pahoihin vaikeuksiin, että lopputulos tulee kuitenkin olemaan sarjasta luopuminen. Nyt sitä keinotekoisesti vaan tekohengitetään, vaikka aivan jokainen tietää, etteivät nuo organisaatiot ole teveitä ja kestävällä pohjalla.
Näitä faktoja pohjaten - olisiko se sarjanavaaminen sitten kuitenkaan niin vaarallinen leikki? Tätä sitää jokaisen itsekseen käsi sydämellä pohtia. Hauskaa alkavaa viikonloppua jokaiselle!
