IF Björklöven rakentaa Allsvenskan-kauteen jälleen hyvin kilpailuhenkistä joukkuetta. Seura on hyvin perinteikäs ja 1980-luvun monivuotinen finalisti sekä vuoden 1987 Ruotsin-mestari. Seura pelasi Elitserienissä viimeksi 20 vuotta sitten. 2010-luvun alussa seura haki taloudellisesti vauhtia vielä Ruotsin kolmossarjatasolta, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen Björklöven on voimissaan oleva ammattilaisorganisaatio, joka tavoittelee tosissaan SHL-nousua.
Francis Perron olisi Liigaankin huippuvahvistus. Veeti Vainio on joukkueen uusin vahvistus ja tiettävästi myös Pelicansin yhteisymmärryksessä jättänyt Julius Bergman on siirtymässä Björklöveniin. Vastikään Suomea EHT-tasolla edustanut Teemu Eronen pelasi viime kaudella Björklövenissä, mikä kertoo sarjan tasosta ja vetovoimasta. Ottajia olisi Växjöstä lähdettyä ollut paljon muuallakin. Erosta kiehtoi kokea taistelu sarjanoususta ja myös Allsvenskanin pelillinen taso.
Lainaus
Ylen jutusta ja Erosen podcast-haastettelusta:
Eronen siirtyi vuoden alussa Björklöveniin SHL-seura Växjöstä. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta suomalaispuolustajaa kiehtoi mahdollinen sarjanousu sekä Allsvenskanin pelillinen taso, joka on kovimmillaan verrattavissa SM-liigaan.
Erosella onkin selvä näkemys avoimen sarjajärjestelmän puolesta.
– (Nousutaistolla) oli todella suuri vaikutus siihen, miksi halusin Björklöveniin. Halusin auttaa nousussa ja päästä pelaamaan. Sama järjestelmä pitäisi ehdottomasti tuoda Suomeen. Minulla ei kuitenkaan ole antaa vastausta, miten se saataisiin toimimaan.
– Varmasti Mestiksessä olisi hyvä, jos nousu olisi tavoite ja päämäärä, ettei vain pelattaisi sarjaa. Iso tavoite täytyy olla. Taistelu sarjapaikoista on todella mielenkiintoista ja tekee myös urheilullisesti tästäkin sarjasta (Allsvenskan) kovemman. Nousukamppailusta puhutaan täällä todella paljon.
Mestiksen viimeiset uskottavimmat ammattiorganisaatiot on nostettu Liigaan, tehden myös Liigasta ylisuuren ja epätasaisen. 2000-luvun alussa Mestis oli vielä uskottava vaihtoehto parhaassa peli-iässä oleville Liiga-pelaajille, jotka tarvitsivat lisää peliaikaa eikä ero Allsvenskaniin ollut kovin suuri. Avoimien ovien vuosina 2008-2013 Mestis-organisaatiot myös panostivat enemmän pelaajahankinnoissa, vaikkakaan materiaalit eivät yltäneet Allsvenskan-tasollekaan.
Kun Mestis on tyhjentynyt kabinettinousijoista, se on näivettynyt suljetuksi nuorten pelaajien temmellyskentäksi, jossa osassa organisaatioista maksetaan hädin tuskin puoliammattimaista palkkaa. Tämän vuoksi Slovakia, Puola, DEL2, Ranska ym. ovat kasvattaneet suosiota kotimaisten pelaajien keskuudessa.
Ennen kuin aletaan yksiselitteisesti avaamaan Liigaa, täytyy Mestiksen tasoa nostaa reilusti. Yksi avaintekijä siihen olisi Liigan supistaminen. Myös osan nykyisten Mestis-joukkueiden kiinnostavuutta täytyisi nostaa. Vai mikä on esim. JoKP:n, TUTOn ja Kiekko-Espoon pitkän tähtäimen tavoite pahviviirin ja nuorten pelaajien kehittämisen lisäksi? Elmo Aittola panosti TUTOssa pitkälti värikkyyteen pelaajahankinnoissa (Matt Nickerson, Jonne Virtanen, Jared Boll, Aleksandr Nikulin..), kun urheilullista tavoitetta ei ollut.
Kuinka saada vaikkapa Veeti Vainio valitsemaan Björklövenin sijasta kotikaupungin ylpeys Kiekko-Espoo? Ei ehkä tänä päivänä. Siihen tarvitaan enemmän rahaa, mutta Teemu Erosen esimerkki osoittaa, että myös pelillistä haastetta on oltava. Vaikka esim. Imatralla tuskin haaveillaan Liiga-noususta, niin varmasti haaste kohdata nykyisiä liigaseuroja ja kenties Mestis-voittajan rahallinen bonus lisäisi porkkanaa pienemmille paikkakunnillekin.