Kun kerta olet noin halukas syyttämään mua värilaseista, sun kannattaisi omalla kohdallasi nostaa esiin kotikisoista saadut ennakkoasenteet (vanhana veskahommissa mukana olleena yritit todennäköisesti etsiä näkemyksellesi normaaliakin hanakammin vahvistusta, koska väärässä oleminen käy luonnon päälle erityisesti silloin kun ajattelee tietävänsä asioista jotain... ja kenties jopa kannoit pientä kaunaa Veinille siitä että mies meinasi kusta koko kansan kultamahdollisuudet) sekä se, kuinka oletettavasti halusit Vehviläisen sulavan välierissä, sillä olihan vastassa rakas suosikkijoukkueesi.
Oho. Osaan mäkin näitä mahdollisia motiiveja pyöritellä, mutta mieluummin jätetään nämä syytökset tähän.
Nyt mennään jo olkiukkoilun puolelle. Luonnollisesti toivon Suomen menestystä ja IFK:n mestaruutta – näitä asioita en ole kiistänyt, enkä kiistä. Nyt kuitenkin puhutaan yksittäisestä maalivahdista, jota olet myöntänyt fanittavasi. "Mahdolliset motiivit" on meikän osalta kyllä aika kaukaa haettu. Ehkäpä kannatinkin vaikkapa tsekkejä? :D
Karhusen esityksiin Nordiksella en ota kantaa tilastoja tarkemmin, en nimittäin nähnyt niitä. Aikamoinen sattuma kuitenkin että kaikilla kolmella oli HIFK:n vieraana sinä keväänä ihan paskat numerot.
Se kertoo siitä, että kolmella HIFK:n vieraana olleena maalivahdilla ei kulkenut. Niistä yksi oli runkosarjassa hyvillä stätseillä torjunut Vehviläinen, joka suli.
Ero keskimääräisen runkosarjaottelun ja HIFK-välieräsarjan välillä oli valtavasti vähäisempi kuin tilastot antavat ymmärtää.
Huippuhetket: HIFK - JYP | Ruutu
Huippuhetket: HIFK - JYP | Ruutu
Tossa kertaukseksi maalikoosteet matseista, joissa Veini torjui. Oliko mukana otettavissa olevia maaleja? Kyllä. Pystyykö videoilta bongaamaan vielä puutteellista tekniikkaa? Ehdottomasti. Entäpä sitten hooverointia, josta huokuu paperinen pää? Ei helvetissä. Puolustuspeli särkee silmiä.
Nämä koosteet eivät nyt todellakaan auta sinun asiaasi. Niissä kun ei taida montaa Vehviläisen torjuntaa olla – kaveri tärisee näissä klipeissä niin, että pahaa tekee. Kiitos kuitenkin, että toit mukavia muistoja mieleeni – etenkin Avitun maali lämmitti jotenkin erityisesti.
Ellet muistin virkistyksen jälkeenkään vaihda näkemystäsi, olemme selvästikin antaneet eri määritelmän sulamiselle, joten turha tuhlata toistemme aikaa ja lähteä vänkäämään. Oonkin huomannut omistavani suurta yleisöä maltillisemman suhtautumisen maalivahtipelaamiseen; esimerkiksi Jussi Olkinuoran esitys CHL-finaalissa kuvailtiin monen taholta jumalmoodiksi, mutta mun silmissäni se oli ainoastaan erinomainen peruspeli.
Tästä ehdottomasti samaa mieltä kanssasi. Jostain viime kauden IFK - JYP sarjan ketjusta saattaa löytyä meikän samansuuntaisia kirjoituksiakin. Ruotsalaiset tuhlailivat ja kyseessä oli yksittäinen peli. Monen mielestä tuon finaalin perusteella JYP painelee mestaruuteen – näin ei kuitenkaan käynyt ja siinä isoa osaa näytteli nimenomaan Olkinuora.
Olemme siis antaneet eri määritelmän sulamiselle. Minulle sulaminen tai romahtaminen on sitä, että suoritustaso ratkaisupeleissä tippuu roimasti. Tätä tukevat yhä niin tilastot kuin koosteetkin.
Usein jos nuorille, tulevaisuudestaan pelaaville ei anneta ansaitsemaansa vastuuta, he vetävät omat johtopäätöksensä ja etsivät itselleen uuden seuran vaikka olisivatkin sopimuksenalaisia. Veini ei ole ainoa, jonka kohdalla Jyväskylässä on viime vuosina käynyt näin.
En ole tietoinen Jyväskylän kuvioista sen enempää.
@Nelfor tuossa taisikin avata tuota kuviota hiukan lisää, kiitos. Surullista, itselläni kun on ollut jotenkin yltiöpositiivinen kuva JYP:in nuorison kehittämisestä.
Varmoja voimme olla vain siitä ettei Veiniä varattu kolmena ensimmäisenä kelpoisuusvuonnaan. Varsinaisen kiinnostuksen muotoilu on vaikeampaa, koska ei ole olemassa mitään universaalia listaa, jonka jokainen organisaatio saati sitten skoutti jakaa ja jonka mukaan pelaajat huudetaan ennalta-arvattavin vuoronumeroin. Joskus taululle tippuu nimiä pelaajan kannalta niin epäonnisessa järjestyksessä, että hän jää yllättäen kokonaan varaamatta, ja joskus taas mikin takana sattuu olemaan sopivaan aikaan sen ainoan pelaajasta kiinnostuneen organisaation edustaja, jolloin seuraa hämmentynyttä "siis kuka toi just valittu jätkä oikein on?" -kyselyä.
Junnujahan on maailman sarjat täynnä, eikä kukaan voi tietysti kaikkia seurata. Väitän kuitenkin, että suomalaisia veskareita kohtaan on ison veden takana poikkeuksellista kiinnostusta. En jaksa kaivaa tilastoja, mutta väittäisin, että suurin osa nuorten maailmanmestarijoukkueiden ykkösvahdeista – mikäli eivät ole poikkeuksellisesti sulaneet – on varailtu NHL:ään. Huom. mutu.
Jos haluaa käyttää aikaisempaa NHL-varaamattomuutta argumenttina, ei todellakaan voi sivuuttaa sitä kuinka kuviot taalakaukaloissa toimivat.
2015: 1
2016: 3
2017: 1
Nopeasti selailtuna kyseisinä kesinä ei varattu tota enempää vahteja, jotka ovat tämänhetkisiltä EP-merkatuilta mitoiltaan ≤ Veiniin nähden. Neljällä pituutta samat 185 senttimetriä ja ainoalla kriteerit täyttävällä vuonna 2017 varatulla 183 senttiä. Arvaa, moniko heistä on Euroopasta? Ei kukaan.
Varaustilaisuuden '15 aikoihin Markus Ruusu ei ollut Veini Vehviläistä parempi maalivahti ja myös arvio uran keskimääräisestä toteutumasta oli Veiniä jäljessä ainakin omissa papereissani. Edeltävästä huolimatta en kuitenkaan pitänyt minään farssina sitä että Ruusu tuli silloin varatuksi, mutta Vehviläinen ei. Sellasta se on.
Eli nyt mennään siis mittoihin, jolloin tuo mainitsemani syvyyspelaaminen korostuu. Nyt täytyy kuitenkin sinun argumenttiesi tueksi todeta, että koska "pienillä" maalivahdeilla syvyyspelaaminen on korostunutta (Mika Rautio anyone?? :D ), niin puolustuksen rooli kasvaa: miten pelataan mahdolliset poikittaissyötöt, maskitilanteet yms. joissa maalivahti joutuu pelaamaan alueensa kaarella tai ulkopuolella. Sellaista se on.