Let's go time – gong freedom

  • 91 205
  • 428
Harjoittaessamme haahuilua, haahuiluamme tavanomaista.

Joka iltaista, hahmottelua jja haaveilua.

Kellon tarkkuudella, rutiiniomaisesti toteutettua.

Juuri hämärtyessä, illan yöksi vaihtuessa.

Matkaa mieli, vaeltaa ratapölkkyjä pitkin.

Ajatus lepää, se löytää ja se nauttiii.

Olla vapaa, hahmotella ja haaveilla.


Taustalla siintää valo, kohta suhahtaa letka kiivaasti kiitävä ohi.

Makaamme siinä penkalla, liikkumatta ja hiirenhiljaa.

Kuvitellkaa, se mukaansa tempaa.


Yläpuolella jytiseee, jytinän lomassa kirskuu.

Ääni on tuttu, kehossa jytisee ja korvissa kirskuu

Ilmavirta pyyhkäisee, ravistellen palkitsee.

Se taivuttaa versoja pajujen, ympärillä rapisee ja maailmassa kahisee.

Pakkasessa se on runollisempaa, pöllähdyksissä lumen nautinnollisempaa.

Tulisipa talvi, oma painanne luotuna hankeen.

Jossa maata kiitäessä, johon vetäytyä jytistessä..

Kiskojen narskuessa, pakkasen purressa.

Painanteessa omassa, maata siinä kuin haudassa.


Syntyjä syviä, omassa tilassa ja pyhässä rauhassa.

Syntyä uudestaan, elämässä edellisessä.

Kohtaamisissa, elää niissä.

Kipinöitä, oliko niitä?
 
Kipinöitä kaipaavat, viehtämystä janoavat ja Jean Marais, elävä kolmoisrooli.

Taiteellinen syväänsukellus, mieletön antaumuksellinen ulottuvuus.

Hahmojen taika, kasari-iltamat ja orgastisen mediaation porttiteoriat.

Pamputtavat, kiihkeästi pamputtavat toisiaan.

Muotojen, muodokkuuden loihtiessa ainutlaatuisia taikojaan.

Haluja, junat..tsuku tsuku, Yeah!

Olla hirviö, ottaa kaunotar ja löytää kulta-aarre.

Tulla prinssiksi, edessä peilin.

Seuraava askel ja laitumella olevat ammut, kääntävät päätään.

Siinä hetkessä, olemme hehkussa ja pidämme gorillapuvussa, palopuheen koko laitumelle.

Viuhdomme käsillä, olemme intohimoinen sykkivä itsemme.

Huuleen vauhdikkaasti pyöräyttäen ja hekuman liekit, ovat innoittavan äärettömät.

Äärellä, untuvilla sekä puuhilla, pahnoilla.

Yläsillä, on vain kauneutta.

Yksillöllinen kulttuuri, ymmärrämme ja yhteistöllistämme.

Syvennytään seuraavaksi ajatukseen, onko kulttuuri hyväksytyvästi vieraantuva elämäntapa.

Jos näin on, olemme selviytyjä sekä merkkiteos.

Olimme tässä vetämämässä session mäkeä, mieliä kiihottavassa sateessa.

Poimimme sieltä taskuun, pari taimea männyn.

Halusimme yhdistää ne pariksi, toimme kotiin vain yhden.

Olkoon se mysteeri ja tappio, hiljaa etenevän elämän.

Hiljaa valuvan, hiljaiseen tempoon nojaavan.

Gong, nämä väli-sunnuntait ja Rivers, elehtii aktiivisena edelleen.

Huh, olemme siis tässä.
 
Viimeksi muokattu:
Muistamme intohimoisesti, isolla jäljellä muistin.

Hetken, hetket ja kaikki perustuvat niihin.

Niiden elinvoimaisuuteen, vimmaan ja voimaan, mielikuvitusta muokkaavaan magiaan.

Kaksi hahmoa, kaksi taistelijaa, kaksi elämää.

Yhtyvät, 5 minute major ja avaisimme oven, autioon nostalgiaan.

Hylätty kulttuuri ja olemme lähteillä, ainutlaatuisia alkuräjähdyksiä sielussa.

Kaikki päivitetty, pysähtynyt vuoteen 1988.

Tainnnuttaa, taikaa ja HCH, kroppaa.

Se onkin, portti ristiretkeilyyn ja sydämien sympatiaan.

Kaikki paikallaan, muodossa stimulovassa ja historia, syöksi yllemme tulta.

Kiehtoi, istua siinä pöydässä.

Kutkutti, lojua siinä sohvalla.

Autiota, talossa tässä.

Menneisyys oli kummittelevasti läsnä, tavarajunan kolistellassa korskesti ohi.

Ymmärsimme, se on aina ollut niin.

Tämä on pysyvää, totuus kosmologinen.

Ilman kitinää, yksi kaatuu ja periaate pätee.

Unholaan katoaa ja joku löytää, aarteistoonsa poimii.

Ilkamoikaa, vesikko kiitää rantakivillä.

Piiloutuu, huomaansa turvan.

Vältit nojaavat omenapuuhun ja tutustumme, syventyen se on hivenen raaka.

Puraisemme, hellästi mouskutamme ja havanoinme, kirkkaan mehukkaasti tajuamme.

Sariola tai Grenman, nyanssi ero sitkeänsinnikkälle asiantuntijoille.

Sukeltajille, rikkaudessa kylpeville ja meille, loputtomuuksiin janoajille.

Ruostuneet Fiskarssit ja ja alueroilla, bongatut kääntäjät olivat fältit.

Koetut, seikkailijat ja me kaikki, joskus jotain löytävät.

Kiinnekohteet, elää vain niille ja olla se sama, pysyvä sekä pysähtynyt maamerkki.

Mystinen, arvoitus kaikille.

Hylättynä, erakko-veistoksena, runollisena taideteoksena.

Simone, yltiöpäinen kosketus ja ymmärtävä yhteenkuuluvuus.
 
Taddeus, turva meidän toivottomien,

Jälkeen iskujen, etäisyyttä janosimme.


Tiemme vei eteesi, polku verinen,

Intohimoisesti, kuin kärrynpyörä mäkeä alas vierien.
 
Viimeksi muokattu:
Muinaiset kuninkaat, nuo unholaan painuneet,

Muinoin hallinneet, te valtakunnistanne luopuneet.


Äärettömän määrän aikaa, sitkeästi sinnitellen,

Kanssa toteemieläimen, oman heimomme muodostaen.
 
Tiet umpeen kasvaneet, heinikon alle hautatuneet.

Ojan reunaa seuraten, jälleen kerran selviytyen.


Ei suuren suurta, kaukana loiston päivistä.

Kaikki arvokas tallessa, sydämen holveissa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös