Let's go time – gong freedom

  • 94 238
  • 428
Otteleminen tarjoaa vastaukset; sanoi myyrä kekoa samalla kasaten.

Johdattamana johtoajatuksen, syntyi pärisevä ja kauaskantoinen ääni.

Ääni rummutuksen, nakuttelun ja himokkaasti, aivovauriot muodostuivat kuin itsestään.

Siinä lomassa, lomittain asetellen ja etenimme madellen, kevyin tanssahtelevin askelin.

Utuisin askelin, askelsimme kuin huokaus solan luolastojen ja riipivän elämyksellinen oli huoma, huoma luolan onkaloiden.

Liaanilla liitäen, saapui kunniakenraali yökkösten ja kuninkaallista ylenpalttisuutta, oli puheenvuoroissa antautuneiden.

Olemme kiipeilijä, mahtikiipeilijä unenomaisten tunnevuorien ja ilmaisu huoleton, läsnäolon hengen ulkopuolisen.

Kosketuksen kuohkean, kosketuksen ulkopuolisen ja ajan sekä päivämäärän asettaminen, on mysteeri sekä seikkailu suurenmoinen.

Unholan ulkopuolisen taikurin, valtakunta runollisen unohduksen ja unohtuneet, olemme unholan taianomaiseen unohdukseen.

Runolliseen valumiseen, pisaroiden keholliseen lipumiseen ja ylväässä rintamassa, poseerasivat uhkeat kääväkkeet.

Rungolla pystyyn kuolleen, kadonnut aika kätkettynä sisäänsä ja pillikerroksesta tulkitsimme, vaiheita kukkaan puhjenneiden.

Vaiherikkaiden yökukkijoiden ja taulaaminen, tuhka lääkitsi hoivaten ja paransi perusteellisesti hoidellen.

Ujelsimme, vivahteikkaissa syöksyputouksissa onnen hetkien ja lajit uhanalaiset, arvokkuuden ahteisiin ajautuneet.

Riemurinnoin, hivenen sumuisena suunnistaen ja seikkaillen, huuruisena hapuillen.

Huiput huikeiden kohoutumien, voimansa väläyttäen ja täyttäen, saappaat sahalaitaiset.

Liekeistä ilakoivista, ilakoivista liekeistä syntyy kulttuuria ja syntyy, liekistä syntyy kulosammalta.

Yksi ajatus, kutomakoneita.
 
Räjähdysherkkää symboliikkaa, eleissä ja viitteissä kehon.

Olemme tässä, hetkessä läsnä ja läsnä, kuin olisimme pudonneet kuumailmapallosta karjupoikien.

Putosimme, lumikieppiin kietouduimme ja hautauduimme, kuin kanalintu olisimme.

Kuka tietää, ehkä olimme ja nyt olemme tässä, kuin tuoksu juurtuneiden pistokkaiden.

Ilmentymänä vierauden, ulkopuolisuuden ja humina kupolin, kuin haapa sisällämme havisten humisisi.

Näytelmän luonne, aistimme ja se on, sen henki on onnettomille.'

Sylit vihreät, missä olette ja sukellus muotoihin, lataus punainen.

Kohina väkivaltainen, kiihko eroottinen ja kyllä, me teurastimme sen.

Hahmo verinen, lirkutellessa keltasirkkujen ja havainnoimme, kädet veriset kiikareihin tarttuen.

Jossain etäällä, herttuan porraskäytävässä ja toisiaan pölyttäen, hahmot sydänverellä allekirjoittaneet.

Omistautuneet, toisilleen omistautuneet ja tutkielma syvän kultturellinen, Sodoman sekä Gomorran asukkaista lähtöjen.

Murjotut sekä runnotut, runoilijat nyrkkien ja onko meidän luovuttava ilosta lopullisesti, ilosta nimetä meille rakkaita.

Teemat keskeiset, lanka punainen juhlista tuhoon ja tuhosta alkuolentoihin, taivaankannella mouruaviin.

Muistikuvissa melskaaviin, ilmestyksiin lennokkaisiin ja kiehtoessa kaiken, huulia lipoen ja kielellä maistaen.

Profeetan ajatushylly ja kukaan ei halua olla niin euro, että joutoaikaa arvostaisi.

Viilettää läpi korpimaiden, pyörällä läpi korpimaiden ja kantaa viestiä, kutee korpiniityillä.

Ryteissä ja rämeiköissä, löytää arvoituksien arkun avaimen ja sieltä löytää, Albertinen ytimen.
 
Epäilemättä, olimme epäilemättä niittyliekosammal ja olemuksemme luonne, arvailujen varaan jäi.

Varaan arvailujen, pääpalkintona arvonnassa oli avo-ojitus ja arkailematta, epäilyksien yläpuolelle kohoten.

Liekki viimeinen, liekki perimmäinen ja ääressä kysymysten perimmäisten, tihutyö vihonviimeinen.

Lippukunnat hysterian, marssivat riemuissaan ja lähde ei kukaan, kukaan ei lähde missään.

Näin todeten, hirttäytyi vanha silmäpuoli ja muuttajat aikaiset, ikiajoiksi kadoten.

Maisemasta, mielikuvista poistuen ja varjelijat lumouksen, lumouksen varjelijat penkoille tien silvottiin.

Hymnejä, kaikuu kaatopaikoilta ja kiihkeää sekä rupattelevaa, hökkelit maailman laidalla.

Elämänvirran suistoissa, kosteikoissa ja kahlaajat, perille löytäneet kohtasivat myyttisen sikamursun takaa vuosien.

Tarinat rupattelivat, kuoronjohtajan selviytyneen sortumista mammuttimaisten jätevuorien ja pommituksissa, kupoliin iskeytyneistä palloista purkujen.

Tarinat kiehtoivat, kietoivat verkkoonsa ja keskellä rotan raatojen, pikareista hyytelöä lusikoiden öykkärit, kiertolaiset ja saalistajat.

Me, kerroimme seurueelle vanhan silmäpuolen hirttäytyneen ja sikamursu päältä kuormalavojen, varmisti sen merkiksi tulemisen.

Vauhkona laukaten, kiivaasti kuohuen ja lähtöteorioista, hypätään suoraan tunnelmamuisteluihin sekä sinkoudutaan, elämyksien ihmemaahan.

Huomaan, orgioiden huomaan ja luomaan, kiihkeän perinpohjaisia kuvailuja uhkuvuudesta yltäkylläisestä.

Kulkee mielleyhtymien ketju, valloitetaan solat sekä laaksot ja valjastakaa sukelluskello, laskeudumme syvyyksiin vavisuttavan intomielisiin.

Lintuja pyhiä, taikakaloja sekä alkuhahmoja, lähdön arvoinen hyvä.

Lähdön arvoinen paha, viettelevät valtiattaret ja tulemisen merkit vahvistaen, lumovoimaltaan paratiisin kaltainen.

Kalmamies veikeästi hymyillen. kelmeästi kelluen ja itiöpesäkkeistä tulkiten, väkivaltaisia selkounia.

Utopia, löytäneet toisensa tanssiharrastuksen parista ja töyhtöhyypät naukuvat pelloilla, hienovireisesti radan varressa.

Henkevyys kulttuurissa ja mieleen putkahtelet, maut matkojen tulevien.

Intohimoisessa yökonsertissa, tiltti-orkesteri pauhaa ja sykkivät salit karjupatsaiden, jättiläismäisiksi avaruuslehdoiksi muuttuen.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjoissa elävien vielä ollessamme, elimme lehdillä tarinoiden ja väleistä rivien, me kirkkaasti loistimme.

Kansiin, kansiin meidät taltioitiin ja vaikuttaja hiljainen, vaikutus oli melkoinen.

Jälkensä jättäen, jälkeenjääneisiin kantajiin soihdun.

Roihutulet myyttiset, roihutulet ikiaikaiset.

Korostivat, koristivat rannikoita sinun ja pitkin hiuksiasi, kiipesin reunalle pilven.

Kipusin, hivuttaudun kylkeen tavoitellun ja pitkospuilla, sinä tavoitit luonteen kummittelun.

Mahtipontinen, autio sekä kolkko, oli hyräily maiseman taustalla kaiken tämän.

Näytellessämme, voimalaitos mylvi kohisten ja etäällä hönki voimalaitos kohisten.

Huokailut, huokailumme peitti kohinat sen ja sormenpäissä, polte elinvoimainen kiivaasti poltellen.

Raastaessa, raastaessa myöden sydänjuurien ja ympärillä yllättäen, unohdettu niitty kortteiden.

Niityllä täristen, kädet nyrkkiin puristuen ja vimma sisäinen, kourissa pihtien polttavien vavisten.

Korteet lamoten, alla kulkijoiden ja olemassa olla, vuoksi olemassaolon nousukiitojen täristen.

Niityille hakeutuen, kirkkaasti avautuen ja oppi olevaisesta, olemuksiin jännittyneisiin kätettynä.

Avain mielihalujen, kiertyy lukkoon maagiseen ja takana oven, odottaa kokemus kiehtovista kiehtovin.

Minä kipaisen, noudan ääristä maan ja takaa mantujen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös