Koppivuodet ja viimein, ne saivat meidät.
Hylkiö huomaan ja lämpöä sille.
Paskat, se on tuomio meille.
No, helppo ja otamme vastaan kiukutellen, emme nöyrtyen.
Huone, maailmasta irrallisen irtolaisen päätepysäkki.
Tässäkin, oli joskus yhteislaidun tehdastyöläisten.
Possunhankkijoiden ja nyt, säilö myös meille.
Kiertokulkua ja sanoimmehan sen teille.
Turvaa ja turvattomuutta, me janosimme.
Koko tarinamme ja tuossa naapurissa, soditaan vieläkin.
Joskus istumme siihen vuoteen viereen ja täydennämme, enimmäkseen kuuntelemme.
Se koskettaa meitäkin, mutta emme suhtaudu yhtä ihtohimoisesti.
Tuohon, rangaistusta kartamme ja ensi yönä katoamme.
Olemukseemme, katoamme.
Tupakoistakin pitäisi kukinnot nyppiä ja vähän kulkea, hahmotella olevaa.
Pelastusta ja pelastamme, itsemme.
Johtajat sekä vapaaehtoiset, askel eteen.
Me otimme kaksi taakse ja kerran menimme erääseen tölliin, toimme yhden.
Jouluksi kasvamaan ja teimme yhden.
Niitä loppukutsuttuja, sillä haudalla saavat kukkia.
Makki on parasta, kessuille.
Yksi pehtoori, luennoi täällä yhteistilassa vartteista ja pistokkaista.
Me, annamme sille aina aplodit.
Tulkki, osoittaa sydäntä.
On sielukas, omaa sielua.
Sillä on hahmo ja tarina, kaneliomenaa.
Pappilassa, tuli valo ja se katosi.
Nyt, siitä on tullut puutarhuri.
Siellä oli joskus, kymmenen emakkoa.
Haimme sieltäkin, kivisikalasta ja trokasimme.
Veimme osuudet takaisin ja otimme vastaan, kiitokset Jumalan.
Vai oliko se lestiä, heittäjäksi meitä kutsutaan.
Meillekin taputetaan, kun puhumme.
Reitit ja pudotukset, kuin vettä vaan.
Tyrskyt, takaa-ajot ja kohtaamiset, ne uhrit.
Syö, nakertaa syvältä.
Kasvot, ne ovat kovat.
Kulttuuri, se on vala.
Näin pieniä me olemme, huomionkipeitä ainiaan.
Ehkä se, selittää.
Oli tuossa yksi kahnaus, emme hyväksyneet Pelargoneja ikkulaudoilla.
Sitten ihmettelimme, miksi suhtaudumme siihen niin palavasti.
Kuulemma taas möykkäsimme ja lapioimme, tuolla käytävällä lapioimme.
Antonovka perusrungoksi ja sumutetaan, karviaista sumutetaan.
Se kiehtoo, äärimmäisesti kiehtoo.
Ja tarjoilevatkohan, ne jouluna lanttulaatikkoa.
Luovatko, jotain nautinnollisen raukeaa.
Meillä on tuossa, pistokkaita juurtumassa.
Vesilasissa, me taidamme olla itse se Pelargoni.
Lähdöt, ehkä ei koskaan lähdettykään.
Ihastumiset, niitä ei tapahtunutkaan.
Seesteys, tulkoon tavanomaisuus.
Olimme, kunnanjohtaja.
