Ilmoitukset

Nimimerkki Evil on kirjoittanut useamman aivan turhan viestin ja samalla syyllistynyt myös asiattomuuksiin ja provosointeihin. Näiden seikkojen vuoksi asiantuntijaraati päätyi passittamaan hänet viikon rauhoittumislomalle.

Sulje ilmoitus

Let's go time – gong freedom

Viestiketju osiossa 'Muut ulkomaalaiset sarjat' , aloittajana HardCore Hooligan, 27.05.2016 klo 06.50.

  1. Bunder Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kärpät, Coyotes, Thrashers
    Oi tämä voitoton suru , joka muistutus on kuinka puuttuu meiltä menestyvyyden puru
    On tämä opetus hyvä , ja sisäinen tuskamme syvä
    Oli vastusjain liian kova, kuin menneisyyden Casanova
    Kuin raamatun pakanat, puutui meiltäkin pakarat
    Ei auttanut Bon jovi, kun näytettiin meille ovi
    Miksi olet maailma julma, et jalo kuin kaukalon kulma
     
    Viimeksi muokattu: 08.11.2018 klo 20.24
  2. Sniper Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Timo Suden kääntölämäri
    Lainaus:
    Aina pari kertaa vuoteen tulee avattua ketju ja tyylistä mieleen tulee, että joku kääntäisi Kroben Kiperät -kysymyksiä englanniksi ja toisella kääntäjällä takaisin suomeksi.
     
    Ikävänkantaja tykkää tästä.
  3. Usvan seasta sinkoutuu, hahmo paidaton ja painaa rinkiä hulluuden.

    Pahoinpitelee sekä sekaantuu, oireilee huomionkipeiden kauhuteatterissa ja taiteilijan hyppysissä poreilee kaaos.

    Kehäkaaos!

    Keväinen Ontario 1972, Knights vastaan 67's ja hallin seinät itkevät verta.

    Itkevät onnesta, vauhkon vuolaasti.

    Sadistinen näyttämö on täynnä performansiin osallistuvia katsojia, kun mielipuolista kujajuoksuaan suorittaa Lou Nistico.

    Ei, materiaali on tuoreempaa ja se on pumpattu pullolleen latausta.

    Kiima kihelmöi, täyslaidallinen kattaus ja kiehtovat elementit.

    Koutsit, huoltajat sekä katsojat ja yksi paidaton, otteensa kadottanut kehäjumala.

    Murhaa, murhaa, murhaa..olemme Scarboroughissa ja uhrialttarilla loimuaa Steven Konupka.

    Tuli pieksee, se polttaa ja nuolee, tämä on taivas.

    Nautintojen äärikeidas, vyöryen kliimaksiin.

    Eheydytään, nyt eheydytään.

    Gladiaattori viuhtoo, riuhtoo ja mättää, kun hallista räjähtää katto.

    Rooli on mammutti, hengen salvaten.

    Marraskuinen Metro A 1995, kaikki esillä ja elintoiminnot tapissa.

    Pöö, Konupka..Huh, verhot kiinni ja sängyn alle piiloon.
     
    Viimeksi muokattu: 11.11.2018 klo 02.30
  4. Alle sängyn, tuoksut tavoittivat ja kietoivat, keho reagoi.

    Olemus sykki, talo jyrisi ja HCH, vajosi sekä matkasi.

    Läpi nostalgian kultahippujen ja riippuliitävien siliterihattuisten banaanien, maahan lähtöhirviöiden ja sapellihammastiikerien.

    Ääreen äärettomien, arkistojen aarteiden ja maaliskuussa 2008 Kanatassa roihusi, mellakka mielipuolinen.

    Katsomossa, koppikäytävällä sekä hallin pihalla lähdettiin ja toteutettiin, iloiset yhteiset naulaorgiat.

    Kulttuurillisesti oikeaoppiset, historiaa mukailleet ja Central A, junnupuolen 80-luvun nostalgian pornahtava gooniliiga.

    Alkulämmössä kaljoittelua laitaan nojaillen ja illassa brawlin hehkussa lämmitellen, tanssien ja intohimoisesti tiltaten.

    Halkoo sähäkästi sähisten, keskisormea ja tuuletellen poistuen.

    Lähimpään puuhun, ulvomaan ja vatsaa, kiihkeästi kroppaa.

    Central A, saatana ja kaunista.

    Ravintoa sielun.

    Kanata Stallions sekä Pembroke Luther Kings räjäyttivät hekumapankin, velloi ja myllersi.

    Väreilyä sekä mylvintää mediassa kuvasi Thunder Bayn kehäterroristi, Stallionsin GM..Lou Nistico, 70-luvun originelli Gongeri.

    Aplodeja, kiitos!
     
    Viimeksi muokattu: 13.11.2018 klo 18.49
  5. Helmeä ja olla sekä oleskella, välissä lähtöpuun sekä hahmokuoren.

    Kyllä, koko olemuksella sisäistetysti ja hehkuen, nyansseja poimien.

    Elämyksiä janoten ja eräs ohikiitävä modernismin tilttitapahtuma, kekkerit eivät säväyttäneet.

    Osallistujalistalla Konupka ja havahtuessamme tuohon, nuijimme itseämme edessä peilin.

    Elämän hetkiä suuria ja meissä kaikissa on valoa, meidän loisti silloin kirkkaasti.

    Vireydyimme ja loimme kaikkeuden maailman, pikku lähtöukkeleista.

    Värikkäästi väreilevistä.

    Sekä hahmokartoista ja muinoin etäisissä kehissä, unelmansa sekä itsensä hylänneiden neropattien.

    Tipahti timantti, muodoin kiehtovin ja Konupka kohtasi Shaverin, sfääreihin tajuttomiin.

    Surffaillen ja Shaver..Spits..Shaved..Shaved Women..Crass.

    Kellarereihin johdattelevat portaat, koristeltuina ja poissaoloa uhkuu, anarkistinen Christ.

    Uhmakkaasti uhkeudelle ja lähtötuokion potkut olivat omistettu meille, lähtöuskovaisille.

    Huuruisasti hurahtaneille sekä keskiympyrään liukujille, tyylikkäästi keskiympyrään liukuville

    York U sekä Brock U, bongarin silmä ja kynämiehen vilkas lentokeli.

    Raivopäät riivatut, kehissä ylenkatsotuissa ja luomuksena, nekkailuteos nerokas.

    Halkesimme kahtia ja nuohosimme, pyörällä saapuen.

    Nyt tarkkaavaisesti, lajinmäärityksiä ja kaksi O hahmoa, eläimellistä pamppua.

    Olemme valmis, tuokaa siemennyskapilaari.
     
    Viimeksi muokattu: 14.11.2018 klo 18.31
  6. Nelfor Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    JYP
    @Moderaattorit saako näitä HCH:n ketjuja tai ainakin ketjujen sijaintia kyseenalaistaa? En usko, että näistä muut käyttäjät saavat irti oikein mitään, näillä ei ole mitään tekemistä "muiden ulkomaalaisten sarjojen" kanssa ja nämä vievät turhaan tilaa muilta ketjuilta tässä osiossa.

    Miksi käyttäjiä kohdellaan näin eriarvoisesti? Pelikieltoja "turhista" viesteistä jaellaan aika avokätisesti muille käyttäjille, mutta joillakin on oikeus pitää yllä omia ketjujaan niille kuulumattomissa paikoissa ja postata niitä täyteen varsin mitäänsanomatonta tauhkaa.

    Kierrätyskeskuksessa tällaiset ketjut toki saavat olla ja mielestäni nämä myös sinne kuuluvat.
     
    Koge tykkää tästä.
  7. chauron Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Nuoret tähdet
    Lainaus:
    Tän on pakko olla joku todella hyvin tehty botti mikä suoltaa tän tekstin.
     
  8. Se valtava rumuuden aalto, ihminen ei saa olla.

    Saata olla, nauttia ja luoda unelmiensa maisemaa.

    Elää ylpeillen, historiallisesti lattuillen ja nauristellen.

    Kimaltaen vapaudestaan kirkkaana, kuin auringonkukat kehäkukkien takana.
     
  9. Hyrrää, nostaa ja vetää, hioo pintaa elävää

    Jyrää, erehdykset eilisen ja nyrkissä, massaa kosteaa.

    Katseilta suojassa, piilopaikassa ja olemme luomassa.

    Huomassa, harsomaailmassa ja toreilla, näkyi läpi.
     
    Viimeksi muokattu: 05.04.2019 klo 12.05
  10. Tietoisuus, lähdöistä.

    Hahmoista, kohtaamisista.

    Tarinat, sisältö.

    Tuoksut sekä sävyt.

    Jännitys, tiivistynyt.

    Kiihtyy, poreilu.

    Kiinnostavat sekä merkittävät.

    Luettelet ne, ulkoa.

    Kuolaten ja himoiten.

    Iskut, lyönnit sydämen.

    Kohtaa, kohtaamisia.

    Viihtyy, viihdyttämistä.

    Käsi lipuu, löytää.

    On taas, tuntu seikkailun.

    Alla onnen, väkivaltaiset esileikit.
     
  11. Taikoisitteko esiin sen ajan, kun myimme eläviä porsaita.

    Kierrellen, kaarrellen ja kevyesti, leijuen.

    Ovelta ovelle, pitkin jokea lipuen.

    Liplatellen, liplittäen ja kevyesti, keinuen.

    Veneessä, töpselit sekä pyörä itsensä maestron.

    Näyttäisittekö sen kuvan, olemme siinä läsnä elävästi.

    Puhuen, itsellemme puhuen.

    Ylpeästi, kädet viuhtoen.

    Pyörään nojaten, uteliaat saparot korissa kurkistellen.

    Purskuen olemassa oloa, tihkuen iloa elämän.

    Me molemmat, kaikki olevat.

    Se oli edystyksellistä, jo ennen edistyksellisyyttä.

    Ja aikaan edistyksen, meillä oli omat rattaat.

    Pitkin ja poikin, peuhaten sekä piehtaroiden.

    Rattaissa oli kyltti, "Välitetään Eläviä Eläimiä".

    Me, panostimme ensisijaisesti possuihin.

    Se, huvittaa mieliä edelleen.

    Röhkijä kasvatukseen ja ostaja, eristykseen turvasäilöön.

    Sitä kiertokulkua, oli erittäin rikasta.

    Voisimme kuvata, sen olleen eriterikasta.

    Maankiertäjän kirjoilla, itsellisenä possutrokarina.

    Possunheittäjänä, irrallisena irtolaisena.

    Välillä lapiolinjalla ja nykivät sielläkin hihasta.

    Jos saisi porsastelijan, loppukesästä ja jouluksi.

    Utelivat mistä saimme ja sanoimme, että ilmestyvät unissa.

    Uinuu usva yllä joen ja putoaa, yöllinen torpedo.

    Kohta on taas unelmat, asetettuna vasten seinää.

    Ei, se oli tätä ennen ja nyt, on kuulemma oma edustus.

    Vahva edustus, edistys ja vähäväkisten etu.

    Takiaisena tylsyys, takertuu tyhjyys.

    Kuivaamme tupakkaa, onneksi on nuuskaa.

    Turvattomuudessa, velloimme vapaana.

    Rakastuimme hulluna.
     
    Viimeksi muokattu: 11.04.2019 klo 03.55
  12. Maanalaisvuodet, ne koittivat meille.

    Koittivat, kun koitti valo.

    Me vetäydyimme, alle maan.

    Kaltaisemme, eivät loista keiloissa valon.

    Katosimme ja unohduimme, sivuille taianomaisen nostalgian.

    Metsiin, suistoihin ja suomaille, me vetäydyimme.

    Joskus öisin, kitkimme ja harvensimme jurttipeltoja.

    Perkasimme, salaa ja vapaasta omasta tahdosta.

    Nauttien, itsellemme hymyillen.

    Hetkittäin, saimme jopa kiinni langasta menetetystä.

    Poltttopisteistä, alkuräjähdyksistä.

    Nukuimme ladoissa ja maisemaan nousi, tiilisikaloita.

    Mäkitupiin, satapaikkaisia.

    Kutsumus, me emme enää liikutelleet possuja.

    Ne haettiin, autoilla taloista.

    Kesyyntyi, aika kesyyntyi.

    Kaikesta, tuli lannistunutta.

    Ja me, olimme mailla myyttien.

    Missä, mammutit piilskelivät vuosikausia.

    Suo-veli, vuosikymmenien legenda.

    Melskeet ja sen temmeltämistä, palvottiin.

    Nyt se on vitsi, ilmaisu pystyyn kuolleen runouden.

    Harmaus, siintää edessä lailla lakastuneiden kukkien.

    Kauneutta, ei ole kuin muistikuvissa.

    Kaikki elävä, sykkii tarinoissa.

    Selän alla lautalattia ja ei ole heinäpatjaa, ympärillä härpäkkeitä.

    Merkityksetöntä, jotenkin syvän merkityksetöntä.

    Kukaan ei edes jahtaa, sielua vapaata.

    Paasaisivat edes, yrittäisivät pistää ruotuun.

    Taidamme muuttaa, tuonne kaatopaikalle.

    Siellä on sentään, kunnon hökkeleitä.
     
    Viimeksi muokattu: 19.04.2019 klo 12.12
  13. Kaatopaikkavuodet, valheellinen kunnia.

    Oma hökkeli, ei puheita.

    Kuuntelimme kyllä, vuodatusta tuskan.

    Katkeruus, valui ylle sanoista.

    Opimme ja sisäistimme, lähihistoriaa.

    Omamme, oli jo kaukaista.

    Emme raottaneet, salaisuuksien arkkua.

    Toki meillä oli viljelyksessä tupakkaa, kaatopaikan laidalla.

    Ei hankinnaksi elannon, se olisi ollut rumaa.

    Emme pitäneet taloa, väsäsimme nuuskaksi.

    Luovuimme ja vaihdoimme, vastineeksi perunaa.

    Pyytämättä, joskus jopa lanttua.

    Järsimme sitä ja pidimme, hökkeliä.

    Hökkelikylässä ja kun hyvätekijät ulkopuoliset huolestuivat, emme ottaneet vastaan.

    Me pakenimme, elämä repussa.

    Vapaus sydämessä ja tuo kaatopaikkakin, sitten katosi tuuleen.

    Tuli armo, mutta se ei tavoittanut enää meitä.

    Me keräsimme jo lumppuja, liikuimme taas pyörällä.

    Teimme kiltatyötä, palasimme juurille.

    Vaikka ei ollut possuja korissa, kävimme tutuissa tuvissa.

    Hengeltään muuttuneissa, edustimme vanhaa.

    Joskus jopa laulatti, maakiertäjä loinen.

    Selviytyjä itsellinen, kutsumustyötä itselle.

    Virikkeeksi, mielenrauhaksi ja pieneksi, isoksi rähinäksi.

    Taas lapioitiin, emme päässeet enää linjaan.

    Ikä vapautti, vaikka olimme nuorempi kuin koskaan.

    Onnellisempi kuin ikinä ja meillä oli kortteeri, yhden sikalan pannuhuoneessa.

    Oli ammoniakkia ilmassa ja aina, yltä päältä viljapölyssä.

    Sitten lumppua ja pikkupojat naureskelivat, mylläriksi kutsuivat.

    Joskus kerroimme niille, menneistä hahmoista.

    Tarinat, olivat niille aivan liian uskomattomia.

    Lennokkaita satuja, värikkäitä satuja.

    Satujahan ne olivatkin, olimme pyöräilevä museo.

    Muistomerkki, ainakin itsemme.

    Jauhopölyisenä, nuuska huulessa ja ojanpientareella, korsi suussa.

    Lojuen, katselimme valutalkoita ja haukottelimme.

    Tuo ei taida sopia yöpaikaksi meille, tuhatpaikkainen.

    Ehkä laudanpätkistä, pikku hökkeli suistoon.

    Ehdottomasti, maalattia ja tupakkaa kasvamassa.

    Tiivistetty, kauneus ja pois armo.

    Pois valo ja askel on kevyt, maailma muuttuu.

    Oma taajuus, eri nuotissa.

    Jätkät, yksikään taistelu ei ollut turha.
     
    Viimeksi muokattu: 20.04.2019 klo 19.57
  14. Koppivuodet ja viimein, ne saivat meidät.

    Hylkiö huomaan ja lämpöä sille.

    Paskat, se on tuomio meille.

    No, helppo ja otamme vastaan kiukutellen, emme nöyrtyen.

    Huone, maailmasta irrallisen irtolaisen päätepysäkki.

    Tässäkin, oli joskus yhteislaidun tehdastyöläisten.

    Possunhankkijoiden ja nyt, säilö myös meille.

    Kiertokulkua ja sanoimmehan sen teille.

    Turvaa ja turvattomuutta, me janosimme.

    Koko tarinamme ja tuossa naapurissa, soditaan vieläkin.

    Joskus istumme siihen vuoteen viereen ja täydennämme, enimmäkseen kuuntelemme.

    Se koskettaa meitäkin, mutta emme suhtaudu yhtä ihtohimoisesti.

    Tuohon, rangaistusta kartamme ja ensi yönä katoamme.

    Olemukseemme, katoamme.

    Tupakoistakin pitäisi kukinnot nyppiä ja vähän kulkea, hahmotella olevaa.

    Pelastusta ja pelastamme, itsemme.

    Johtajat sekä vapaaehtoiset, askel eteen.

    Me otimme kaksi taakse ja kerran menimme erääseen tölliin, toimme yhden.

    Jouluksi kasvamaan ja teimme yhden.

    Niitä loppukutsuttuja, sillä haudalla saavat kukkia.

    Makki on parasta, kessuille.

    Yksi pehtoori, luennoi täällä yhteistilassa vartteista ja pistokkaista.

    Me, annamme sille aina aplodit.

    Tulkki, osoittaa sydäntä.

    On sielukas, omaa sielua.

    Sillä on hahmo ja tarina, kaneliomenaa.

    Pappilassa, tuli valo ja se katosi.

    Nyt, siitä on tullut puutarhuri.

    Siellä oli joskus, kymmenen emakkoa.

    Haimme sieltäkin, kivisikalasta ja trokasimme.

    Veimme osuudet takaisin ja otimme vastaan, kiitokset Jumalan.

    Vai oliko se lestiä, heittäjäksi meitä kutsutaan.

    Meillekin taputetaan, kun puhumme.

    Reitit ja pudotukset, kuin vettä vaan.

    Tyrskyt, takaa-ajot ja kohtaamiset, ne uhrit.

    Syö, nakertaa syvältä.

    Kasvot, ne ovat kovat.

    Kulttuuri, se on vala.

    Näin pieniä me olemme, huomionkipeitä ainiaan.

    Ehkä se, selittää.

    Oli tuossa yksi kahnaus, emme hyväksyneet Pelargoneja ikkulaudoilla.

    Sitten ihmettelimme, miksi suhtaudumme siihen niin palavasti.

    Kuulemma taas möykkäsimme ja lapioimme, tuolla käytävällä lapioimme.

    Antonovka perusrungoksi ja sumutetaan, karviaista sumutetaan.

    Se kiehtoo, äärimmäisesti kiehtoo.

    Ja tarjoilevatkohan, ne jouluna lanttulaatikkoa.

    Luovatko, jotain nautinnollisen raukeaa.

    Meillä on tuossa, pistokkaita juurtumassa.

    Vesilasissa, me taidamme olla itse se Pelargoni.

    Lähdöt, ehkä ei koskaan lähdettykään.

    Ihastumiset, niitä ei tapahtunutkaan.

    Seesteys, tulkoon tavanomaisuus.

    Olimme, kunnanjohtaja.
     
  15. Sinä kikattelit söpösti ja minä olin vakava, olet älykäs.

    Ne veriset taistelut ja minä elän ruhjeille, olen kaunis.
     
    Randall Flagg ja Peteliuz tykkäävät tästä.
  16. Näimme unessa itsemme, idealistisessa ihannesiirtokunnassamme.

    Nautimme näkemästämme, aistimme unelmien tuhon.
     
    Randall Flagg tykkää tästä.
  17. Keinuminen, luo paineaallon ja me, saavumme satamaan.

    Loisto lumoaa, onnneksi on seikkailijoita idearikkaita.
     
  18. Huomassa yön, uusi tila ja uudet hahmot.

    Tukirakenteet, maestron performansille.

    Olemus, huomionkipeys.

    Sisältö, improvisaatio.

    Estradilla, kuin suoraan aloituksesta.

    Rutiinitaso, kuin luotu elämällä leikittelyyn.

    Katoamistemppu, tarinan kuihtuessa.

    Vapauden menetys, vain viilto sydämessä.
     
    Viimeksi muokattu: 02.05.2019 klo 14.18
  19. Elementti on tuttu, olemme kokeneet tämän ennenkin.

    Eläneet tämän, eläneet läpikotaisin roiskeineen.

    Taas eläin, taas peto ja taas kone.

    Ilmaisu mielipuolinen, ilme hullu.

    Sointi paukkeen, sisältö paukkeen.

    Viskomme, me viskomme niitä.

    Nämä kasvot, tämä tarina.

    Syttyy, jotain kaukaista.
     
    Viimeksi muokattu: 10.05.2019 klo 07.49
  20. Alku, aikakaudet ja alasti, yliluonnollinen maailma.

    Kiehtovien tarujen, tulta syöksevien hirviöiden.

    Alla maan, yllä taivaan ja takana tähtien, taideteos kehollinen.

    Rauha sisäinen, pimennossa itsensä pitäen.

    On kätkenyt, on konkretian katseilta kätkenyt.

    Hiljaisuudessa tavoittanut, taipaleen takaisen loppukodin mielen.
     
    Viimeksi muokattu: 12.05.2019 klo 05.19
  21. Säkeet onnen, hahmogalleria ja elämyskabinetti.

    Hyvä, hyvä olla ja mielelläni olen.

    Tämä kurimus, kurjuus ja köyhyys.

    Myrkkyä, ilmapiiri tappava.

    Nöyryys, se on toivottomuutta.

    Kuolemaksi, askel tässä tyhjyydessä.

    Alukseen, takaisin väreihin, pitoihin ja muotoihin.
     
  22. Mielin kirkkain, pilvireunuksissa killuen ja linnamme tornista kiikaroiden.

    Virkoaa, nuupahtanut vertyy ja tuolla, nousee pintaan.

    Se on kohtaaminen, kahden ja myrsky sekä iloittelu minun.