Raskasta, niin raskaita ovat hetket nuo.
Kun myönnyt, kun siedät ja et ole, et ole oma itsesi.
Et voi olla, siinä hetkessä ja tilanteessa.
Niinä päivinä, aikoina viieraina ja vastenmielisinä.
Onneksi ne ovat harvinaisuuksia, arjessa tässä.
Leijailussa kevyessä, haahuilussa päämäärättömässä.
Kultaa huuhtoen, hiekkaa varpaissa.
Sormet mullassa ja meri vaahtoaa, osoittaa kunniaa.
Katse liikkuu, ylhäältä alas ja alhaalta ylös.
Vaihvihkaa, tekee kaiken sen.
Se, olemme me.
Matkaamme valuen ja humaltuen.
Kiidämme, vaikka valumme.
Mattoa punaista, orgiat ja pulleat punaposkiset omput.
Ilmajoki, tuoksut ja Cocteau, runot.
