Muistamme intohimoisesti, isolla jäljellä muistin.
Hetken, hetket ja kaikki perustuvat niihin.
Niiden elinvoimaisuuteen, vimmaan ja voimaan, mielikuvitusta muokkaavaan magiaan.
Kaksi hahmoa, kaksi taistelijaa, kaksi elämää.
Yhtyvät, 5 minute major ja avaisimme oven, autioon nostalgiaan.
Hylätty kulttuuri ja olemme lähteillä, ainutlaatuisia alkuräjähdyksiä sielussa.
Kaikki päivitetty, pysähtynyt vuoteen 1988.
Tainnnuttaa, taikaa ja HCH, kroppaa.
Se onkin, portti ristiretkeilyyn ja sydämien sympatiaan.
Kaikki paikallaan, muodossa stimulovassa ja historia, syöksi yllemme tulta.
Kiehtoi, istua siinä pöydässä.
Kutkutti, lojua siinä sohvalla.
Autiota, talossa tässä.
Menneisyys oli kummittelevasti läsnä, tavarajunan kolistellassa korskesti ohi.
Ymmärsimme, se on aina ollut niin.
Tämä on pysyvää, totuus kosmologinen.
Ilman kitinää, yksi kaatuu ja periaate pätee.
Unholaan katoaa ja joku löytää, aarteistoonsa poimii.
Ilkamoikaa, vesikko kiitää rantakivillä.
Piiloutuu, huomaansa turvan.
Vältit nojaavat omenapuuhun ja tutustumme, syventyen se on hivenen raaka.
Puraisemme, hellästi mouskutamme ja havanoinme, kirkkaan mehukkaasti tajuamme.
Sariola tai Grenman, nyanssi ero sitkeänsinnikkälle asiantuntijoille.
Sukeltajille, rikkaudessa kylpeville ja meille, loputtomuuksiin janoajille.
Ruostuneet Fiskarssit ja ja alueroilla, bongatut kääntäjät olivat fältit.
Koetut, seikkailijat ja me kaikki, joskus jotain löytävät.
Kiinnekohteet, elää vain niille ja olla se sama, pysyvä sekä pysähtynyt maamerkki.
Mystinen, arvoitus kaikille.
Hylättynä, erakko-veistoksena, runollisena taideteoksena.
Simone, yltiöpäinen kosketus ja ymmärtävä yhteenkuuluvuus.