Kerrostuen, päällekkäin asettuen ja toisiinsa kietoutuen, todellisuus kaksijakoinen.
Gong ja Scrap.
Ulottuvuuksien tasot, abstraktit olennot ja äärilaidan ideaopissa, sfäärit yhtyvät pausseihin.
Kuvakielessä ja tarinan pohja olkoon se, kun perustimme viinapolttimon.
Kuin taikaiskusta, taikaiskusta elämän ja kepeydestä, keveydestä riemukkaan olemisen.
Ponnahdusalusta ilmeiden, eleiden ja muutama vuosikymmen myöhemmin, likööritehtailija olimme.
Kuninkaaallinen, ote kuninkaallinen ja erkaantumisvyöhykkeellä, hoipertelimme humalassa pitkin katuja.
Aistimme liikehdintää, alla maan poven ja monesti hattumme, keikkui korkeusilla pilvenreunojen.
Vimmattu nykiminen, väreily tajunnan reunojen ja kiihkeys pakkoajatuksien, mieleen porautuvien.
Loiskeessa luonteikkaan loskan, muodonmuutoksia ja muotoisuudesta sydämen, nuuskatehtailijaksi päädyimme.
Maisemissa, kieltolain voimaan astumisen ja helmoissa muotojen, onnellisesti lepattelimme kanssa kuninkaallisten nuuskapurkkien.
Nuuskaylhäisyyksien kanssa keskustellen, salaisuuksia kanssa niiden jakaen ja kehkeytymisen ilmalaivoja luotsaten.
Yhä monimuotoisempia, värejä tietoisuuden hamuten, omaksemme haalien ja monesti vain katolla istuen, sisäisen maailmamme hahmoja avaruteen lähettäen.
Kerran sieltä alas kiepsahdimme ja otsamme kivetykseen jysähtäen iskimme, silloin meistä tuli kuningas Faravid.
Sotajoukkojen kärjessä marssimme, huomaan työterapian aktiivisen ja metsätöihin, ojia lapiolla kaivamaan.
Ne olivat kehitysaskeleita, sivukorvalla kuulimme ja leiskuen, taisteluita myyttisiä runollisesti esiin loihtien.
Kutkua kirjoittamattomien vedenjakajien, lomassa lapion pistojen ja haastattelunkin aviisiin annoimme, tehtailtua likööriä ja nuuskaa koskien.
Emme paljastaneet mitään, pyörittelimme vain näkymätöntä nuuskapalleroa huuleen ja herkesimme hyräilemään, salamoinnin yltyessä sielussa.
Lopulta, kohosimme maltillisesti kattoon ja tämä uusi hallintanumero, selkeästi seisautti läsnäolijoiden vähäiset veret.
Siksi, kyky hiljaisuuteen haudattiin ja lopun osan tästä tarinastamme, siteissä ulvoimme kuin susi.
Ulvoimme, monen monet vuodet päätöksiin ja aina sadan päivän välein, lausahdimme; Hyvää huomenta, harmonia.
Kirjallisesti, hautakiveemme pyysimme tylsämielisten ylimmältä tekstin, " Tässä levää kainuunmaan kuningas Faravid. Muistakaa ruokkia siat".
