Kukkulalla, koti pojan hurjan ja me olemme, idyllin vartija.

Kutsumus majesteetillinen ja himokkaast rajusti, kosketus ylimyksellinen.

Peltojen savisten, taimien janoisten, pulppuava alkulähde.

Mustelmin kirjoitettu, maanpäälisissä taivaissa ja pilviin kurkoittaen.

Kertoo tuulenvire lämmin, silmujen avautumisesta ja kuivan kokkareinen, huokuu ainutlaatuisuutta.
 
Vauraudesta, uhkeudesta sekä noituudesta, taltioituja matkakertomuksia.

Elämän painolastia ja ei kyyhkyn kyyhky, jaksanut maaliin.

Avoin ja vastaanottavainen, kokemuksia onnistumisen.

Valitsimme mieluisen ja se oli yhteenkuuluvuutta, ensisilmäyksellä.

Konttasimme, auringokukasta auringonkukkaan.

Mustanpuhuvaa ja harmautta karttaen, ei koskaa leireihin tylsien, tavallisten.

Toukotöille toukokuussa, valinnan vapaudelle sekä luuloille ennakkotomille.

Hengille, hengenheimolaisille ja uniformuille, niemimaalla kuolan.

Eriteteorgioita ja jääkarhut jähmettyneinä, tappelijan tappajankatse pelissä vessan.

Kopeissa, käsi liikkui ja teippi kiertyi, runoilija syntyi.




Elena, temppelimme ei ole sortumassa tai kiihko katoamassa.

Laiminlyönmme sen, minkä tarjoatte ja painimme kanssa mursujen.

Taltioitu kuviin öisiin, valoihin pysähtyneisiin ja ei enää kiiltäviin, ohikiitäviin.

Jo pienenä poikana koimme sen halun, mukaan pois lähteviin.

Löytöretkeilylle ja pakonomaisesti edelleen, aistikkuudelle sekä olemuksille.

Figuureille runokkaan muodollisille, vapaille merkityksille ja vapaudelle mielen.

Reagoinille kehon ja vireikäs tuuli saa siivet, ilmeilee leijailen yllä käsitysten normaalien.

Vapaaherruuden tuoksuista nauttien, ne olivat purjehtille sankarillisen oudot ja maku palkitsevan tavoittamaton.

HCH, nyansseja, versoaville ruusuille ja nopeille nauhuksille, huomionkipeyteensä heräileville.

Stayzer, tulla tuplasti ja hahmo huokuu sekä sitoutuu, korkkaa omansa.

Kutittelevalla viihdearvolla ja heittäytymisellä hurjastellen, taianomaisuudelle uhraten.

Kaksi kohtaa, kaksi kuolee ja hekuman riipaisevista elementeistä, vispipuuroa.

Taipuu kaltaisuuteen omaan ja ei vesitippaakaan, tihku luovalle luovuudelle.

Ei verso, ei kuki ja savi on hiljaa, se ei puhu.

Johtotähtenä sykkii idea, kauneus ei vaadi vuorovaikutusta.

Taiteen sikiämisille syvimmille, synnystä sydämiin ja kroppaa, leikkauksille kohahduttaville.. pisamille...
 
Viimeksi muokattu:
Omenatarhoja, muistona vapaudesta ja muinaiset harmaat vuokrarivit, hehkuvat keltaisina

Me vastaamme, siihen vielä leiskuvin kukkasin ja brawlien kipinöivässä loistossa, kelpasi himokkaan lämmitellä.

Hulluja, mielipuolisuutensä ytimessä ja osastoja lentäviä, sydämien kuolaavaa ryöväämistä.

Runoilijalla, pari kuolutta tyttötaimea ja maisemassa, aistimuksia pysyvyydestä, kauneudesta sekä rakkaudesta.

Ääressä tämän, on hyvä pysytellä lähellä sekä kiehnata.

Koska myrsky nousee aina..
 
Viimeksi muokattu:
Olemme nähneet lähtöjen tulevan otetuksi, kokeneet elävimmät elämykset liikuttavimmat.

Olleet himossa hullussa, koukussa maun sekä taianomaisen tuoksun ja tehneet sen kovin, kivestä veistetyin haavein.

Hymyilleet nautiskellen, sankaritarinoiden tuhlailevuudelle ja kouriintuntuvasti kärsineet, tavanomaisuuden tasapäistävyyden.

Hunajaiset kaunokaiset, niin arkoina, pikkuruisen poloisina.

Satamapaikassa meidän, viimeiseen hengenvetoon ja halukkaille, hyvyyden kosketuksella koristeltu pyhyys.

Onnen amulentit..
 
Nämä taistelut, traumoja ei mustelmia ja varrella matkan, peltisiä patsaita.

Muinaisia asumuksia ja keinumisesta, ravintoa hengen.

Untuvankevyttä leijailua, pilvilinnojen leperrellessä ja kirimaalien mielekkäiden siintäessä.

Hahmoihin, ikuisesti hahmoihin ja olla itsellinen, vaikka kaivoimme ylös sipulit Krookuksien.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe
Voisikos joku hieman avata tätä tämän ketjun sanomaa?
Muistaakseni aikanaan HCH-ketjuissa oli asiantuntevan oloista juttua farmiliigojen ja kaljasarjojen tappelijoista sekä tough guy kulttuurista. Nyt ilmeisesti lätkätappelut (tai kiinnostus niihin) vähentyneet niin paljon, että jäljellä on enää aiheeseen liittyvä nostalginen runoilu tai muu mieltä laajentava tajunnanvirta.
 

Animal

Jäsen
Muistaakseni aikanaan HCH-ketjuissa oli asiantuntevan oloista juttua farmiliigojen ja kaljasarjojen tappelijoista sekä tough guy kulttuurista. Nyt ilmeisesti lätkätappelut (tai kiinnostus niihin) vähentyneet niin paljon, että jäljellä on enää aiheeseen liittyvä nostalginen runoilu tai muu mieltä laajentava tajunnanvirta.
Tämä on tavallaan sääli, että ketjun on muuttunut tällaiseksi, sillä rapakon takana säännöllisesti käydään keskustelua tappeluista niin juniori- kuin ammattilaiskiekossa. Mulla ei aika riitä, mutta olisi tosiaan mukava jos tätä puolta käsiteltäisiin palstan jossain ketjussa. Esim. Kanadan pääjunnuliigoissa WHL:ssa ei rajoitusta tappeluiden lukumäärässä ole, QMJHL:ssa on 10 runkosarjatappelun rajoitus kuten AHL:ssa ja OHL:ssa on 3 runkosarjatappelun rajoitus ja muutenkin kaikista softein meno näistä pääjunnuliigoista. OHL:n linjaukset ovat jo nyt aiheuttaneet aiheellisen keskustelun onko säännöt muokanneet sarjan liian pehmeäksi eikä näin ollen valmista tarpeeksi hyvin ammattilaiskiekkoon (<- edellämainittu ei siis koske pelkästään tappeluita vaan fyysistä peliä ylipäätään). Se mikä on tässä mielenkiintoista niin se, että nämä kaikki liigat ovat siirtymässä yhden komissaarin alaisuuteen ja tämä mies tuskin on parjattu OHL:n Dave Branch joka taitaa olla jotakuinkin 70-vuotias ukko.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Muistaakseni aikanaan HCH-ketjuissa oli asiantuntevan oloista juttua farmiliigojen ja kaljasarjojen tappelijoista sekä tough guy kulttuurista. Nyt ilmeisesti lätkätappelut (tai kiinnostus niihin) vähentyneet niin paljon, että jäljellä on enää aiheeseen liittyvä nostalginen runoilu tai muu mieltä laajentava tajunnanvirta.
Täytyi ihan kaivella historian syövereistä noita alkuaikojen ketjuja (vuosilta 2006-2009), jolloin todellakin oli meno varsin järkevällä tasolla ja asiantuntevaa juttua Kanadan junnusarjojen tappelukulttuurista tuli oikein olan takaa. En sitten tiedä, että mitä tässä vuosien varrella on tapahtunut, kun tuntuu pointti kadonneen jutuista kokonaan. Nykypäivän HCH:n juttuja lukiessa joutuu kyseenalaistamaan omat taidot lukea ja ymmärtää suomenkieltä.
 
Vavahdellen sekä kuolata, se symbolisoi ja ottakaa heti, yhteyttä aistinvarakeskukseen.

Kipinöitä yössä, leiskumista sydämien yltäkylläisten ja oodeja raiteille, haikuja kiskoille.

Mielenliikkeet matkaavat losseilla ja johdattavat meidät tiettömän tavoittamattomiin, mäkitupiin maattomiin.

Aikaan jurtittomaan, minkittömään ja tiilisikalattomaan, siihen me pysähdymme ja kourimme.
 
Vailla oksennusta, kiihkeää kiehtovuutta ja viehätyimme, takiaisena takertuen.
Kohoamista, pulpahtevaa pullottavuutta ja äärihetkillä, vyöryvää valovoimaisuutta.

O 1988-89, guruilevia tilttimaestroja.

1. Dennis Vial Falls
2. Tie Domi Petes
3. Bob Babcock Royals
4. Louie DeBrusk Knights
5. Mark Major K-Raid
6. Paul Laus Falls
7. Shawn Antoski Cents
8. Tony Joseph Gens
9 Jim Sprott Knights
10. Paul Mitton Petes "warrior'


Tähtihetkien sadellessa yllemme, majesteetillisesti nykien..
 
Viimeksi muokattu:
Me olemme, vartija pääoman ja ainoastaan siihen, suhtaudumme vakavasti.

Otetaan, vapaaherruudellle.


Kategoria sotureiden, kiintiöpaikka myyttinen sekä nostalginen ja annoimme sen, palvotulle Mittonille.

Poltepoika May, yli 50 lähdön kimallus sekä loisto poimintaluovuuden ja hehkussa sen, lämpöisistä lämpöisin.

Ryöpsähtäen sekä roiskuen, tilttimurhaa ja hurmoksesta hulluinkin, hyrisee hyrräten.

1988-89 keskinäinen ja tarinankerronnallista syvyyspohjaa Soo'n rystysistä Ph.D mentaliteettiin, virikkeellistävää vakuuspohjaa.


Tikkaava tykitys, taivaallinen tähtisäde Toe to Toe.

Vavahdellen, villin vauhko julistus vapauden.

Oikeilla, switching ja palaten, nerokkuutta timanttisten lähtönobeliestien.


O, pyhän sadistinen.
 
Viimeksi muokattu:
Mitton haastoi kategoriassa aktiiviisuudessa, hedelmällisyydessä..syvästi sekä rikkaan runollisesti.

Taiteellisesti ja korskaileva veto Simonin kanssa, huusi olemuksellaan juhlallisesti ja ulvoi eläimellisesti.

Pysähtyessämme miettimään merkkipaalua sitä, oikeaoppisesti suoraan aloituksesta otettua ja heti karauttaa villisti laukalle.

Sähisten sekä täristen, kehonsa hallinnan menettäen.

Hullua, myrskyn mystisessä ytimessä sekä myllertävässä metsän siimeksessä.

Rohkeat rummut, kosketimme kiellettyä ja nautimmme ylväästi.

Iskujen sadellessa, uskallamme avautua ja kylpeä hetkissä kuumottavissa.

Puristella, pallukoita ja olla, itsevarma isäntä.

Tilttasivat tajunnan tavoittamattomiin ja loivat niiteillään sfäärit, uskaliaat yltäkylläisyyksiin.

Leiskumisen lomassa leijaillen ja possuina piehtaroiden, pyykkinnarulla puhkuen.

Haley!!

Lähdöistä valheettomiin jumaluuksiin ja nekkailuista rumiin, elämän romukoppiin.

Legendoihin ja raapaisten, aina HCH:lla kruunaten.

Synteihin lakastuvan syksyisiin ja seksuaalisesta halusta, kaiken pinkillä koristaen.

Väreihin menneisiin ja varoihin huolettomuudesta huolehtiviin.

Iskeytyy naamariin, johdattaen mukaansatempaaviin muotoihin.

Pulppuaviin unelmakuviin, taisteluiden tuoksuihin ja Mitton vs. Simon, tähtiin.
 
Viimeksi muokattu:
Jason Simon ja unohdimmeko, ylenkatsoimmeko äärilaidalla sen?

Emme koskaan, oksentaneet päälle kovien jengien soturin ja ehdoton kasarikuvaston tilttimaesto, pitkäkestoisen väkivaltainen ura tuoksui lähdöille..seksille sekä päihteille.

Kulttuurille ja O:n hahmorima, viihdepitoisesti tulvillaan Gongeria, roolia sekä hanskatonta heittäytyjää.

Roppakaupalla ja timanttisia hetkiä, hymyä.

Kuin uunituoreella Samella, E-juttuihin ja ne Simonin illat kirkkaissa, romantikot onnesta huppeluksiin ja HCH, Boxla sekä Bum Bum!
 
Suihkulähteiden suihkeessa ja tähtisädetikkujen loisteessa, ilotulituksia. Lanttukuningas puhutteli meitä, gorillapukuista ja se tapahtui hiilivaunussa. Hölskyvää leveyttä, tärinää ja pässin puskuja.
 
Villejä ilmematkoja, ilmalaivoja sekä kutsua juhlallista. Aalto kiersi, lietelannan lemun lumouksellisesti loihtiessa. Vallankumouksellisia banaaniaivoja, ratsailla ja taivaankannella, röhki karjuherra.
 
Seikkailujemme vaiheissa, sydämien juuristoissa sekä maisemissa mielen.

Kun kummitukset olivat elävämpiä kuin koneet.

Osallistuimme operaatioihin ja lähtökuoroissa lauloimme, kera viheltelevien jääkarhujen.

Innostuimme ja housuitta vietimme, yli vuosikymmenien.

Puukauhoilla kattiloihin, sukellus tilttikuvastoihin ja panostimme kuolaten, kraatari- sekä pyykkäripalveluihin.

Bum Bum!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy