Kysymykseen "lapsia vai ei" ei tietenkään ole olemassa yhtä kaikille sopivaa oikeaa vastausta. Kysymys on siksikin hankala, että kullekin se oikea vastaus saadaan varmistettua vasta lapsen hankkimisen myötä. Toisaalta on järjetöntä ryhtyä vanhemmaksi vain saadakseen tietää onko lapsen saaminen hyvä vai huono juttu. Tällöin kunkin asiaa aprikoivan kannattaisi ehkä tyytyä omalla kohdallaan vain miettimään asioita mahdollisimman monelta kantilta ja valita mielestään paras arvaus.
Alle koitin listata joitakin asioita, joita kannattaa tämän kysymyksen kohdalla miettiä:
- Onko sinulla asian päätöksen suhteen kiire? Jos ei ole, niin ota rauhassa aikalisä kunnes saat enemmän varmuuden tuntua. Miehillä on se etu, että jos asiat on muuten kunnossa niin isäksi voi päätyä varsin korkeallakin iällä. Naisten ei kannata päätöstä lykätä paljoa yli 40 ikävuoden. Toisaalta kannattaa myös miettiä onko kiva olla murrosikäisen vanhempi eläkeiässä.
- Onko talous sellaisessa kunnossa, että pystyt tarjoamaan lapselle perusjutut? Jos elämä on rempallaan tyyliin ei asuntoa, ei työtä, tili tyhjä, velkaa päällä enemmän kuin pystyy maksamaan, niin aika vaikeaa on lapsen tasapainoinen kasvattaminen. Pistä omat asiat sellaiseen kuntoon, että pystyt suunnittelmaan elämääsi eteenpäin lapsen kanssa. "Kyllä asiat jotenkin hoituu, päivä kerrallaan" -tyyppinen ajattelu ei ehkä kuitenkaan riitä tässä kohdin.
- Oletko ollut viihteellä tarpeeksi, toteuttanut spontaanisuutta, ryypännyt ja rällännyt riittävästi? Jos tuntuu että et, niin panosta näihin ennen lapsen hankkimista. Lapsen kanssa pystyy kyllä harrastamaan kaikenlaista, matkustelemaan jne. mutta asioita pitää järjestellä paljon enemmän. Joka tapuksessa, muutos omaan elämääsi on todennäköisesti huomattava. Esimerkiksi dinkuilla on varmasti enemmäin aikaa ja rahaa käytettäväksi itseensä kuin lapsiperheillä.
- Vaikuttaako mielipiteeseesi jokin ulkopuolinen taho vai pystytkö ajattelemaan asiaa puhtaasti omista lähtökohdistasi? Sinähän lapsesi kasvatat, ei vanhempasi, sukulaisesi, ystäväsi. Kukaan muu ei voi asiaa puolestasi päättää.
- Sukulaisten, ystävien tai naapurien lapset eivät ole sama asia kuin oma lapsi. Tunneside on normaalissa tapauksessa aivan jotain muuta.
- Mikä on pahin asia, jonka voit oikeasti kuvitella tapahtuvan vanhemmuuden myötä? Kuinka todennäköinen tämä tapahtuma on ja voitko mahdollisesti itse vaikuttaa siihen?
- Voit laskea, että ensimmäiset 20 vuotta saat katsoa lapsesi perään, huolehtia hänen asioistaan sekä kaivaa kuvetta tämän tästä. Sitten helpottaa, ja voit toimia tarvittaessa taustatukena ja neuvonantajana kunnes isovanhemman rooli mahdollisesti kutsuu. Hyvin kun hoidat oman hommasi, lapsesi saattaa huolehtia sinustakin sitten kun itsellä ei enää kaikki hommat ole hanskassa.
- Rationaalista tai ei, mutta suvun jatkamisen näkökulmaa ei voi väheksyä. Osa sinusta jatkaa elämäänsä lapsessasi ja hänen lapsissaan sitten kun itse et enää aiheuta hämminkiä. Ilman lasta se on sitten siinä. Voi olla, että asia tulee vaivaamaan loppuvuosina tai sitten ei.
Näitä ja varmaan monia muitakin asioita kannattaa pohtia ja katsoa, että se kumppanikin miettii samat asiat. Omasta puolestani voin sanoa, että ennen lapsen syntymää asiat tuntuivat olevan paljon epävarmemmalla pohjalla kuin ne sitten jälkikäteen ajateltuna olivatkaan.
