Lapsia vai ei?

[Stonewall]

No niin, tämä riittää, kiitos. Boldattu kohta pistää kuitenkin miettimään, että tietääkseen tästä "lapsettomuuden aukosta" henkilöllä varmaan pitäisi olla kokemusta lapsista?

Epäilemättä näin on. Ja kuten sanottua missään nimessä lapsia ei pitäisi tehdä kokeeksi. Tästä lienemme samaa mieltä.

 

[Bob Rambo]

Nuorempana itsekin pidin jotenkin itsestäänselvyytenä, että lapsia on tultava. Mielellään vielä useampia kappaleita. Kuitenkin iän lisääntyessä olen alkanut kyseenalaistaa, tarvitsenko tai haluanko edes omia lapsia? Perheessä on kuitenkin sisarusteni jälkikasvua jo neljä kappaletta ja varmaankin lisää tulee vielä, joten en koe välttämättä enää tarvitsevani omia mukuloita suuren viisauteni siirtämiseen jälkipolville.

Oma elämä, yksin matkustelu, harrastukset ja ura tuntuvat huomattavasti tärkeämmiltä kuin perheen perustaminen, joten toistaiseksi ajattelen kyllä eläväni elämäni lapsettomana. Tietysti pidän mahdollisena, että mieli muuttuu ja joskus voin vielä isäksi ryhtyä, mutta toistaiseksi pidän reilun linjan ja kerron myös potentiaalisille vaimoehdokkaille, että mahdollisuus jälkikasvuun on pieni. Kuten olettaa saattaa, kovin moni nainen ei tällaiseen mukaan lähde.

En koe olevani traumatisoitunut tai rikki pelkästään sen takia, että teen tietoisen valinnan elää omaa elämääni itselleni, vanhemmilleni, sisaruksilleni, sekä sisarusteni lapsille.

 

[Ted Raikas]

En koe olevani traumatisoitunut tai rikki pelkästään sen takia, että teen tietoisen valinnan elää omaa elämääni itselleni, vanhemmilleni, sisaruksilleni, sekä sisarusteni lapsille.

Hyvä viesti kokonaisuudessaan ja tämä kohta myös täysin totta, omalla kohdallanikin.

Keskityn olemaan mahdollisimman hyvä läheinen perheenjäsenille joihin kuuluu myös siskon ja veljen lapset. Kyllä läheiset sukulaiset ja myös ystävät tuottaa minulle ihan riittävästi sisältöä elämään, enkä jotenkin koe olevani vajaavainen kun ei ole omia lapsia. Saan kyllä ihan riittävästi iloa ja täytettä henkilökohtaisista onnistumisista, ihmissuhteista ja kaikenlaisista elämänkokemuksista maailmalla ja tutummassakin ympäristössä.

Pyrin myös olemaan vastuullinen niissä päätöksissä mitä teen. Myös lapsettomuudessa.

 

[Timbit]

Siis itse uskon, että aikoinaan kun ihminen on tullut sukukypsäksi, niin yksikään uros ei ole halunnut alunperin hankkia lapsia vaan tyydyttää villit himonsa.

Eli siis miespuolisten halu lisääntyä on kehittynyt vasta siinä vaiheessa, kun lajin säilyminen ei ole ollut kovin rankasti uhattuna? Aika mielenkiintoinen näkemys. Vastaan en lähde väittämään, kun ei tietoa ole, mutta perstuntuma pistää kyllä epäilemään.

 

[Siivu]

Muutun itse lapsettomasta lapselliseksi todennäköisesti ennen kesäkuuta, ja minulle henkilökohtaisesti tämä muutos on enemmän kuin toivottu. Kauan siihen meni ja odotusarvokin on sen mukaisesti kohonnut.

Mikään itseisarvo lasten hankkiminen ei mielestäni enää nykyaikana saa olla. Ymmärrän, että sosiaalista painetta on taatusti ollut vaikkapa maan uudelleenrakennusaikoina, mutta nykyään lapsettomat pariskunnat pitäisi hiljalleen kyetä hyväksymään omana valintana.

Mitään välttämätöntä ehtoa täyttää maata lapsilla ei enää ole. Vaikka Suomen pinta-alalle mahtuisi moninkertainen joukko ihmisiä, muu maailma kyllä tasapainottaa tämän maan puutteet sillä saralla.

Rohkenen jopa väittää, että mitä enemmän asiasta puhutaan ja tabua rikotaan, sitä paremmin kasvaneita sukupolvia seuraa, kun vain lapsia oikeasti haluavilla pareilla on "velvollisuus" lisääntyä. Eiköhän se näy jotakuinkin suoraan myös lasten kasvatuksen laadussa.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Ihmisen mielipiteet tosiaan juontuvat osin perimästä ja kasvuympäristöstä, tai jopa erittäin pitkälle näin. Lienet oikeassa tuossa, että toisinaan halun elää ilman lapsia takana on jotakin traumaattista (vanhempien alkoholismia, muita päihteitä tms), mutta eivätköhän nämä kuitenkin ole vähemmistössä? Eiköhön valtaosan ajattelutavat ole vähemmän dramaattisen elämän tulosta? Itseäni kiinostaisi enemmän sellaiset ihmiset, joiden erikoiset valinnat ovat näennäisen tavallisen elämän tuotosta. Jos ratkaisu on erikoinen, niin voisi olettaa taustaltakin löytyvän jotakin erikoista? Itse pyrkisin kuitenkin olemaan varovainen lyömään mitään lapsuuden-traumat leimoja sellaisille, joilla niitä ei ole ollut. Lapsuus on monelle herkkä aihe.

Mistä sitten johtuu, että veljeni on tehnyt kaksi lasta ja minä en yhtään? Ikäeroa on 1,5v ja samanlainen kasvatus. Toki jotain eroahan siinä on pakko olla, koska minä olen jotenkin henkisesti epätasapainossa, kun en halua lapsia. Olen jutellut veljeni kanssa asiasta ja kyllä meillä oli hänenkin mielestään samanlainen kasvatus. Itse uskon, että ero johtuu myöhemmin havaitsemistani jutuista. Varmaan osaksi siihen vaikuttaa myös se, kun olen huomannut veljeni ensimmäisen lapsen kasvun ja siihen liittyvät asiat. Lisäksi tuttavapiirissäni olevat lapset ovat vaikuttaneet minun psyykkeeseen. Olen siis kokenut aikuisiällä jotain traumaattista, koska en halua lapsia?

 

[Ötökkä]

Mistä sitten johtuu, että veljeni on tehnyt kaksi lasta ja minä en yhtään? Ikäeroa on 1,5v ja samanlainen kasvatus. Toki jotain eroahan siinä on pakko olla, koska minä olen jotenkin henkisesti epätasapainossa, kun en halua lapsia. Olen jutellut veljeni kanssa asiasta ja kyllä meillä oli hänenkin mielestään samanlainen kasvatus. Itse uskon, että ero johtuu myöhemmin havaitsemistani jutuista. Varmaan osaksi siihen vaikuttaa myös se, kun olen huomannut veljeni ensimmäisen lapsen kasvun ja siihen liittyvät asiat. Lisäksi tuttavapiirissäni olevat lapset ovat vaikuttaneet minun psyykkeeseen. Olen siis kokenut aikuisiällä jotain traumaattista, koska en halua lapsia?

Jotenkin hassua että aina jos lapsia ei halua, se täytyy perustella. Varsinkin kun olen nainen enkä lapsia tahdo (vaikka niistä tykkäänkin) niin siitä sitten tehdään kaikkia omia johtopäätöksiä. Kommentit on suunnilleen "no kyllä se mieli muuttuu (10 vuotta sitä hoettu)" ja "no sit ku löydät sen oikean ni varmana tahot"... Jaa... what ever!

 

[Midnight Rambler]

Rohkenen jopa väittää, että mitä enemmän asiasta puhutaan ja tabua rikotaan, sitä paremmin kasvaneita sukupolvia seuraa, kun vain lapsia oikeasti haluavilla pareilla on "velvollisuus" lisääntyä. Eiköhän se näy jotakuinkin suoraan myös lasten kasvatuksen laadussa.

Näin rohkenisin itsekin väittää. Tuli käsitellystä teemasta muuten mieleen erään iäkkäämmän, tosin nyt jo edesmenneen sukulaisen kertomus 1960-luvun alun Itä-Suomesta. Heillä oli ollut tuttavapariskunta, joka ei lapsia halunnut hankkia ja sekös vasta aiheutti kylillä puheita joiden mukaan nämä kaksi(etenkin mies) olivat joko hedelmättömiä tai perverssejä(lue homoseksuaaleja). Aika karu on ollut meininki, kun jonkun tanssitapahtuman aikana paikallisella työväentalollakin muut isännät olivat oikein tulleet uhkailemaan tätä "nallipyssyksi" kutsumaansa miestä, että jos ei ala lapsia tulemaan, niin he kyllä tulevat ja "auttavat".

Ihan hyvä siis olisi jos loputkin tabut valinnaisen lapsettomuuden ympäriltä purettaisiin pois.

 

[Bigmouth]

Tarkoitan sitä, että mistä moisen enemmistön mielestä varmaan luonnottomankin ajatuksen olisi voinut itsestään kehittää? Tottakai jokainen vastaa itse vain ja ainoastaan omasta elämästään ja hyvä niin, mutta vaikeaa on uskoa, ettei kasvatus ja kasvuympäristö olisi vaikuttanut ihmisen mielipiteisiin.

On muuten harvinaislaatuisen ylimielistä ja kusipäistä puhetta väittää, että toinen on kasvanut kieroon jonkin trauman tai "väärän kasvatuksen" vuoksi, vain koska tämä toinen ei halua elämässään samoja asioita kuin sinä itse.

Joku herkempi saattaisi moisen empatiakyvyttömyyden edessä turvautua jopa termiin "psykopatia"...

 

[doublepenetrator]

...Kommentoin vain isovanhempia, jotka vaativat lapsenlapsia, vaikka ovat mahdollisesti itse olleet vaikuttamassa epäonnistuneella kasvatuksellaan lapsensa haluun saada lapsia. Toki onhan mahdollista, että jokin muu elämän tapahtuma on aiheuttanut asian, eiväthän vanhemmat aina vietä niin paljoa aikaa jälkikasvunsa kanssa, että tietäisivät mistä he ovat traumansa hankkineet.

Juuri tämänkaltaiset lausunnot ovat omiaan edesauttamaan pääkaupunkiseutulaisten kuvaa lappalaisista yksinkertaisina.

Minä olen kahden insinöörin vahinkolapsi. Joku voisi sanoa, että se on jo moninkertainen vahinko itsessään. Lisäksi oma esikoinen on vahinko. En ole koskaan halunnut lapsia. Toinen tulikin tehtyä hänelle seuraksi ihan tarkoituksella ja kieltämättä itse valmistusprosessi olikin ihan mukavaa. Meikäläisen vahinkostatus on minulle kerrottu jo aikapäivää sitten ja lähinnä se on jonkin asteinen vitsin aihe perhepiirissä. En tunnistamisen pelossa mene detaljitasolle aiheen tiimoilta. Näillä näkymin pitäisin muuten melko varmana että pentuni pistävät vanhan ukkonsa akateemiset saavutukset päreiksi melko nopeassa tahdissa. Eli tuskin kahden polven asennevammat ovat heitä ainakaan kovin pahasti pilanneet. Mutta ehkä se on joku geneettinen eroavaisuus Lappi-normaali Suomi -akselilla.

No joka tapauksessa, se on jokaisen oma asia haluaako lapsia vai ei. Nussimisessa on riskinsä.

 

[Alfred E Neuman]

Jotenkin hassua että aina jos lapsia ei halua, se täytyy perustella. Varsinkin kun olen nainen enkä lapsia tahdo (vaikka niistä tykkäänkin) niin siitä sitten tehdään kaikkia omia johtopäätöksiä. Kommentit on suunnilleen "no kyllä se mieli muuttuu (10 vuotta sitä hoettu)" ja "no sit ku löydät sen oikean ni varmana tahot"... Jaa... what ever!

Noihin vielä lisäksi se legendaarinen "sä et tiedä mitä menetät" kortti niin värisuora on täydellinen. Ja ihan miehenäkin tuota joutui joka ikinen kerta selittelemään, kun asia tuli puheeksi. Ratkaisin ongelman siten, että nykyisin asiasta kysyttäessä sanon etten voi saada lapsia. Keskustelu päättyy poikkeuksetta tähän.

Toisaalta inhottaa valehdella noin, mutta on se kuitenkin pienemmän riesan tie, kun tuhlata tuntikausia illasta aikaa asiasta väittelyyn.

Ihmettelen kyllä kanssa tuota, että miksi lapsettomuus on perusteltava. En minäkään pyydä toisia perustelemaan heidän elämänvalintojaan.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Noihin vielä lisäksi se legendaarinen "sä et tiedä mitä menetät" kortti niin värisuora on täydellinen.

Vittu nyt mie sen keksin. Ne ketkä nyt syystä tai toisesta on lapsen tehneet/saaneet yleensä tätä toitottavat. Ne haluavat vahingon kiertämään! Ne varmasti ajattelee näin: "että mitä vittua mun päässä liikkui kun me alettiin sitä lasta hommaamaan. Olisi kiva lähteä kavereiden kanssa pidemmälle lomalle, mutta ku mamma ja lapsi valittaa... Perkele sitä Iso-E:tä, se saa mennä ja rellestää, pitääkin yrittää taivutella se hankkimaan lapsia, että se ei voi lesoilla noilla ihanilla vapuksillaa. Pästäisköhän mamma illalla mut kaverien kanssa kaljalle?"

No joo...

 

[Stonewall]

On muuten harvinaislaatuisen ylimielistä ja kusipäistä puhetta väittää, että toinen on kasvanut kieroon jonkin trauman tai "väärän kasvatuksen" vuoksi, vain koska tämä toinen ei halua elämässään samoja asioita kuin sinä itse.

Joo, olen täsmälleen samaa mieltä. Samaa olen itsekin koittanut täällä toitottaa, mutta ehkä turhankin varovaisin sanankääntein:

Itse pyrkisin kuitenkin olemaan varovainen lyömään mitään lapsuuden-traumat leimoja sellaisille, joilla niitä ei ole ollut. Lapsuus on monelle herkkä aihe.

Ylipäätään mitä se kenellekkään toiselle kuuluu miten haluaa oman elämänsä elää? Itse alunperin kommentoin, että mielestäni isovanhemmilla ei ole oikeutta vaatia lapsenlapsia. Aika monen mielestä ilmeisesti tuommoinen oikeus on, koska vastaväitteitä esitettiin. Mielestäni jokaisen tulee tehdä itse omat ratkaisunsa ja vastata sitten niistä. Toki on aina mielenkiintoista spekuloida mitä vaiheita, vanhempien ja ympäristön vaikutusta kunkin ratkaisujen takana on, mutta ilmeisen kielikeskellä suuta on edettävä, siksi henkilökohtaisia asiaan liittyvä keskustelu tuntuu olevan.

 

[Stonewall]

Juuri tämänkaltaiset lausunnot ovat omiaan edesauttamaan pääkaupunkiseutulaisten kuvaa lappalaisista yksinkertaisina.

Eiköhän maassamme kuitenkin pidetä pääkaupunkiseudulle työn perään muuttamaan joutuneita niinä reppanoina, jotka eivät osanneet muutakaan tehdä? En viitsisi kauheasti lesottaa olevani pääkaupunkiseudulta, vaikka toki sielläkin varmuudella asuu fiksujakin ihmisiä, jotka eivät vain ole vielä sieltä pois päässeet. Ei kuitenkaan tällä kertaa tehdä enempää yleistyksiä pääkaupunkiseutulaisten mahdollisesta älykkyydestä tai kuten viestisi antaisi odottaa, sen puutteesta. Tällöinhän vajoaisimme sinne syrjäisen reunaseudun tasolle. Sen sijaan sinun ei varmaan kannata kummemmin Lappia tai lappilaisia kommentoida. Kummastakaan ei näytä olevan mitään havaintoa. Lappalaiset eli saamelaiset puolustavat kyllä itseään, joten tuohon ei ole tarvetta kommentoida

No joka tapauksessa, se on jokaisen oma asia haluaako lapsia vai ei. Nussimisessa on riskinsä.

Itse asiasta näytämme olevan samaa mieltä, juuri näin sen pitää olla. Senkin takia ihmetyttää tuo purkaus. Mahtoiko olla huono päivä töissä tms. kun argumenttien sijaan tuli tarve suoltaa loukkauksia. Ehkä tuon rivin asian lisäksi ei sitten ollut mitään perusteita?

 

[Kayaker]

Minulla ei ainakaan tietääkseni ole jälkikasvua, ja tuskin tulee olemaankaan. En halua omia lapsia, ja olen ihan sinut sen valinnan kanssa. En kauheasti edes pidä lapsista, joten se on täysin luonnollinen tapa toimia. Olen tällainen tyypillinen itsekäs citysinkku ;) Minulla onkin sen sijaan melkein aina ollut eläimiä, nytkin olen usein koiran "viikonloppuisänä" ;) Ja on minulla kummipoikakin, en kehdannut kieltäytyä kun pitkäaikainen kaveri pyysi kummiksi.
En vaan hirveästi välitä kummipojastanikaan, katsotaan sitten kun hän vähän vanhenee jos jotain yhteistä puuhaa voisi löytyä, mutta en mä minkään 2-vuotiaan räkänokkataaperon kanssa halua kovin mielelläni olla tekemisissä.
Minulla ei ole sisaruksiakaan, joten en vaan ole koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä, ja siksi se tuntuu vieraalta ajatukselta että minulla olisi omaa jälkikasvua.

 

[ms.qvist]

Painotan kuitenkin, etten ole tuomitsemassa ketään lapsetonta millään tavalla. Eläköön jokainen tavallaan. Ymmärrän toki hedonismia, koska itselleni lapset tuovat elämän iloa. On vain vaikeaa ymmärtää, miten millään voisi tyydyttävästi täyttää lapsettomuuden aukon. Mutta preferenssit lienevät geenien, kasvatuksen ja kasvuympäristön aikaansaannosta. Toiset ovat ymmärtävinään miten haluavat elämänsä elää ja toiset ymmmärtävät sen toisin.

Lihavoituna kohta johon erityisesti haluaisin muutamalla sanalla puuttua.

Täysin itsekkäästi ajateltuna löydän helposti hyviäkin keinoja joilla täyttää lapsettomuuden aukon, itseasiassa en ole koskaan mieltänyt, että lapsettomuuteni muodostaa aukon elämääni.

Olen sen verran itsekäs ihminen, että minulle sitoutuminen likipitäen pariksi vuosikymmeneksi johonkin lapseen tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta - se yksinkertaisesti rajaisi liian paljon elämääni varsinkin ajalla lapsuudesta teini-ikään. Tällaisen lapsen kasvattaminen vie automaattisesti aikaa minulle tärkeistä asioista - harrastuksistani - ja nyt täysin itsekkäistä syistä johtuen mielummin valitsen harrastukseni ja vapauden elämääni kuin sitoutuisin kasvattamaan lasta, ja vieläpä tilanteessa jossa en erityisemmin pidä lapsista ja niiden kanssa toimiminen on epämiellyttävää puuhaa ja jopa vastenmielistä tietyissä tapauksissa.

Joillekin lapset tuottavat iloa ja ymmärrän sen, ymmärrän myös sen halun jatkaa sukua ja nähdä oma jälkipolvi kasvamassa aikuiseksi. Minulla ei oikeastaan koskaan - pientä heikkouden hetkeä lukuunottamatta - ole ollut halua saada lapsia tai halua saada jälkikasvua ja jatkaa omia geenejäni eteenpäin. Itseasiassa olen ajatellut ennemmin siten etten halua jälkipolvea, koska en halua geenieni etenevän seuraavaan sukupolveen. En ole juuri koskaan nauttinut elämästä kauhean paljon, joten hyvin subjektiivisesti olen ajatellut etten halua lapsia ja ottaa sitä riskiä, että he joutuvat elämään elämää vaikka eivät edes haluaisi syntyä tähän maailmaan.

Jo hyvin varhaisessa lapsuudessa tiedustelin vanhemmiltani miksi he yleensäkään "halusivat" minut, koska eivät kuitenkaan olleet mitään kasvattajia ja lapsirakkaita. Mikä oli motiivi hankkia tällaisessa tilanteessa lapsi? Selkeää vastausta en ole saanut, kaipa kyse oli jonkin sortin itsekkyydestä ja halusta olla "normaaleja" aikuisia ja viettää täydellistä perhe-elämää. Kattia kanssa, kaikkea muuta se kuitenkin oli. Olen varmasti kieroon kasvanut näiltäosin ja kokemukseni vaikuttavat siihen miksen halua lapsia mutta en pidä nykymuotoista elämääni millään muotoa puutteellisena vaan oikeastaan nyt olen onnellisimmillani vuosiin tai jopa vuosikymmeniin ja elän käytännössä sellaista elämää jota haluan elää. Miksi siis ottaa riski ja yrittää saada lapsia ja kenties pilata tämä minun onnellinen elämäni vapaana ja vastuullisena vain itselleni? En halua ottaa tällaista riskiä ja kukaan ei ole kyennyt perustelemaan minulle sitä miksi minun kannattaisi ottaa tällainen riski.

vlad.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

tekstiä

No sulla täytää olla päässä vikaa. Vähintää joku trauma lapsuudesta tai sitä ennen.

 

[Ted Raikas]

Voihan näissä tapauksissa jonkinlainen traumakin toki tulla kyseeseen. Ei sitä voida täysin poissulkea, mutta on taas sitten eri asia haittaako se elämää suuremmin? Kuten vlad, en itse koe, että olisi joku ammottava aukko elämässä siksi, että ei ole lapsia siunaantunut (pitkälti oman tahtoni puolesta). On muita asioita jotka tuottaa mielihyvää ja joiden kautta kokee elävänsä.

En voi kiistää omalla kohdallani, etteikö olisi tiettyjä kammoja ja vaikeita kokemuksia jotka heijastuu siihen, miten katsoo ympäröivää maailmaa ja meininkiä ja voi se olla, että se näkyy tässä lapsiasiassakin. En ole asiaa sen kummemmin jaksanut ruotia, koska minusta on täysin normaalia olla haluamatta jälkeläisiä. Koen, että minulla on paljon visaisempiakin ongelmia kuin tuo.

Kaikenlaiset elämänkokemukset muokkaa meitä ihmisinä ja traumoiltakaan harvempi kai voi välttyä etenkään varhaisiällä. Kyse on vaan siitä, miten oppii elämään niiden juttujen kanssa. Ihminen voi pärjätä, vaikka olisikin vaikeita asioita taustalla.

 

[scholl]

Jotenkin lapsellista keskustelua monella. Ei Suomi ole enää kehitysmaa kuin 50- tai 70-luvulla. Ei ole mitään järkeä enää laittaa suomalaisia lapsentekoon. Monessa maassa on ollut sisäoppilaitokset jo pitkään. Silloin ei ollut ehkä ehkäisyä vielä niin raskaaksi tuli normiseksistä, mutta nyt kun valtio tekee turskaa niin pitäisi ainakin 10 vuodeksi lopettaa lapsilisät kokonaan ja houkutella siihen, ettei lapsia tehtäisi. Nythän on nussittu urakalla taloustaantuman aikana ja lapsiluvut ovat nousseet ja seuraus on se, että lapset mätkivät opettajia turpaan. Kohta yhä suurenevin määrin. Tämä pitäisi ottaa paljon kliinisemmin ja luoda samanlainen farmijärjestelmä kun NHL:ssä on. Laitetaan jonnekin Viroon vaikka farmit ja tuodaan sinne vahvistuksia ympäri maailmaa ja opetetaan niille joku 5 kieltä ja sopivat harrastukset ensimmäisen 12 vuoden aikana ja sitten tuodaan ne Suomeen, kun ovat jo valmennettu jo huippuluokan kansalaisiksi. Sitä jengiähän on, mistä ammentaa, kun maailman väkiluku on noussut joku pari miljardia jokainen 20. tai 30. vuosi. Niinku siis oikeasti haloo. Suomalaisten pitää päästä tollaisista touhuista eroon ja rakentaa kunnon sisäoppilaitosjärjestelmä, jossa materiaali tuodaan ulkoa. Moni ajattelee täysin lapsellisesti sen, kuinka kilpailukykyä rakennetaan ja tulevaisuuden työntekijätarpeet täytetään. Muut maat ovat kuitenkin halvempia, joten yhtään duunaria tai typerystä tänne ei tarvita lisää, vaan ne, joita hankitaan, pitää olla laadukasta jengiä.

 

[Stonewall]

Jo hyvin varhaisessa lapsuudessa tiedustelin vanhemmiltani miksi he yleensäkään "halusivat" minut, koska eivät kuitenkaan olleet mitään kasvattajia ja lapsirakkaita. Mikä oli motiivi hankkia tällaisessa tilanteessa lapsi? Selkeää vastausta en ole saanut, kaipa kyse oli jonkin sortin itsekkyydestä ja halusta olla "normaaleja" aikuisia ja viettää täydellistä perhe-elämää. Kattia kanssa, kaikkea muuta se kuitenkin oli. Olen varmasti kieroon kasvanut näiltäosin ja kokemukseni vaikuttavat siihen miksen halua lapsia mutta en pidä nykymuotoista elämääni millään muotoa puutteellisena vaan oikeastaan nyt olen onnellisimmillani vuosiin tai jopa vuosikymmeniin ja elän käytännössä sellaista elämää jota haluan elää. Miksi siis ottaa riski ja yrittää saada lapsia ja kenties pilata tämä minun onnellinen elämäni vapaana ja vastuullisena vain itselleni? En halua ottaa tällaista riskiä ja kukaan ei ole kyennyt perustelemaan minulle sitä miksi minun kannattaisi ottaa tällainen riski.

vlad.

Varsin ymmärrettävää tekstiä. Toki keskustelussa käytetty termi kieroon kasvanut on vähän turhan negatiivisesti latautunut, mutta kaipa se kuvaa kokemustasi jollain tavoin. Ainakin voidaan sanoa, että sinun kohdallasi kasvuympäristöllä on vaikutusta valintoihisi tässäkin asiassa.

Näitä on mielenkiintoista miettiä, mutta turhaa on tehdä mitään suurempia yleistyksiä tai arvotuksia siitä kuka elää parhaiten. Kunhan on itse tyytyväinen valintoihinsa.

 

[Bob Rambo]

Näitä on mielenkiintoista miettiä, mutta turhaa on tehdä mitään suurempia yleistyksiä tai arvotuksia siitä kuka elää parhaiten. Kunhan on itse tyytyväinen valintoihinsa.

Kaikella kunnioituksella, ainakin sinun kirjoituksestasi vain jää se mielikuva, että kaikki sinun käsityksistäsi eroavat näkemykset ovat jotenkin vääristyneitä tai vähintäänkin omituisia. Ei siinä, itsekin pohjoisen kasvattina olen moiseen ajatteluun tottunut, mutta vähän ylimieliseltä se vaikuttaa.

Todennäköisesti itsekin kantaisin korteni kekoon, mikäli yhteiskunnan paras vaatisi lisääntymistä ja meidän laatuyksilöiden sikiämistä, mutta onneksi tällaista painetta ei enää nykyään ole.

 

[sampio]

Enpä tiedä, miksi kenenkään olisi pakko tehdä tai yrittää saada lapsia. Osalle jättäisin lisääntymisen vahvasti harkinnanvaraiseksi, mutta valitettavasti usein se osa väestöstä lisääntyy voimakkaimmin. Toisaalta en ymmärrä sitäkään, että lapsettomuuden suhteen ollaan hirveän ehdottomia. Ehdottomuus kaikessa on aika perseestä.

Mulla on tässä keskustelussa monien mielikuvissa aika vahva lataus, mutta sanonpa silti, ettei minua todellakaan kenenkään lapsettomuus haittaa. Mitä omien ystävien kanssa näitä keskusteluja olen käynyt, paljon enemmän haittaa ne selittelyt lapsettomuudelle. Yksi nainen kerran sanoi, ettei hän koskaan ole osannut kuvitella itseään äitiksi, vaikka lapsista pitääkin. Mun mielestäni tuo oli ihan riittävä pointti. Osa taas alkaa lässyttää kaikenlaista maailman pahuudesta tai siitä miten koira on heidän vauvansa. Aika väsynyttä.

Sinkkuna tai dinkkuna on huomattavasti helpompaa kuin vanhempana. Siitä huolimatta suosittelen asian kanssa empiville ehdottomasti pullan heittämistä uuniin. Vanhemmuus on aika huikea juttu, ja samalla myös mahdollisuus tutustua itseensä. Kenenkään ei toki tarvitse lähteä testaamaan, josko se itselleen sopisi, jos yhtään vastenmieliseltä ajatukselta tuntuu.

 

[julle-jr]

Osa taas alkaa lässyttää kaikenlaista maailman pahuudesta tai siitä miten koira on heidän vauvansa. Aika väsynyttä.

Miksi sen toteaminen, että ei halua tuottaa omasta mielestään pahaan maailmaan lisää ihmisiä, on väsynyttä läsytystä?

Itselläni on lapsi ja onhan tämä 5 kuukautta ollut täysin erilaista ja ihmeellistä aikaa kuin ennen vanhemmuutta. Koko ajan on sellainen pieni hyvä olo jossain sisimmässä (paitsi silloin kun joutuu lähtemään reissuun, se harmittaa nyt vielä entistä enemmän).

Olen kylläkin vähän pettynyt siihen kun moni puhui, että syntymän ihme on jotain ainutlaatuista mitä ei voi käsittää ennen kuin sen on kokenut jne. Ei se minusta mikään hirveän suuri ihme ollut. Onhan maailmaan syntynyt miljardeja lapsia ja koko ajan syntyy lisää, joten syntymä on hyvin tavallinen tapahtuma, joskin meillä syntymään liittyi ehkä hieman tavallista enemmän ongelmia.

 

[Rod Weary]

Näitä on mielenkiintoista miettiä, mutta turhaa on tehdä mitään suurempia yleistyksiä tai arvotuksia siitä kuka elää parhaiten. Kunhan on itse tyytyväinen valintoihinsa.

Yritä nyt jo päättää. Pari sivua sitten olit vielä sitä mieltä, että vapaaehtoisen lapsettomuuden takana on oltava traumaattisia kokemuksia tai muuten vaan vinksahtanut yksilö. Olet myös hiukan väärässä tuossa loppuanalyysissäsi. Kukin elää tyylillään, mutta epätyytymättömyys toisten ihmisten lapsettomuusvalintoihin tulee yleensä ulkopuolelta. Olet tästä erinomainen esimerkki mielipiteinesi.

Jos puhuttaisiin melkein mistä tahansa muusta lajista, vapaaehtoinen lapsettomuus olisi luonnotonta. Mutta ihminen tekee keskimäärin niin idioottimaisia valintoja muutenkin, että lapsettomuus on niistä luonnottomista valinnoista kaikkein tuettavin vaihtoehto. Muut eläinlajit yrittävät pitää lajinsa maapallolla. Ihmisellä ei tätä huolta ole, joten lajin säilymistä ei tarvitse varmistaa lisääntymällä kuin kanit. Muut eläinlajit joutuvat myös jatkuvasti taistelemaan ravinnosta pysyäkseen hengissä. Tässäkin suhteessa ihminen on omituinen otus karppauksineen ja uskonnollisine paastoineen, muotidieeteistä puhumattakaan. Paljon luonnollisempaa olisi rasvavaraston kerääminen talven varalle. Mutta eipä kukaan ole osoittamassa solakkavartaloisia sormella samaan tapaan kuin mummot lapsettomia. Läskejä kyllä syyllistetään.

Avainsana on tosiaan valinta. Muiden lajien kohdalla puhutaan luonnonvalinnasta. Ihminen lienee ainoa laji, joka tekee valintoja henkilökohtaisilla perusteilla. Joidenkin mielestä se on väärin, jos on näitä keskusteluja uskominen. Perusteluita ei ole vain kovin paljon näkynyt, ainakaan kestäviä sellaisia.

PS. Kaikille empiville neuvo: älkää lisääntykö, ellette ole todella varmoja!

 

[Nypsi]

Toisaalta en ymmärrä sitäkään, että lapsettomuuden suhteen ollaan hirveän ehdottomia. Ehdottomuus kaikessa on aika perseestä.

Ei nyt välttämättä mikään hyvä vertaus, mutta kyllähän nyt esim. heteromiehet ovat ehdottomia sen suhteen, ettei harrasta seksiä miehen kanssa. Ei se ainakaan minun mielipidettäni asian suhteen muuta, vaikka joku homo päivästä toiseen kehottaisi kokeilemaan seksiä miehen kanssa ja selittäisi mistä kaikesta jään paitsi jos en kokeile.
Ihan samalla tavalla uskon, että jotkut tuntevat itsensä sen verran hyvin, että voivat sanoa, etteivät halua lapsia.