Lapsia vai ei?

[Snakster]

En ole vähätellyt, todennut vain faktan siitä, että on absurdia väittää, ettei vanhemmuus toisi itselle mitään tärkeää. Aivan varmasti tuo, on vain eri asia, kuinka näitä juttuja arvottaa --> kukin saa omat ratkaisunsa tehdä.

Anteeksi kuinka? Eikös se nyt ole niin, että jos jotain asiaa ei arvota kovin korkealle, niin silloin se ei ole mitenkään tärkeä?

 

[sampio]

Anteeksi kuinka? Eikös se nyt ole niin, että jos jotain asiaa ei arvota kovin korkealle, niin silloin se ei ole mitenkään tärkeä?

Samassa viestissä otin tämän saman asian esille selkeämmin. Tuossa näytti ajatus juosseen turhan nopeasti, tosin oli jo muutama pointti tullut käytyä lävitse. Mutta joo, meinasin lähinnä sitä, että hassua kieltää hyvät puolet asiasta, jota ei ole millään tavalla kokenut. Itse asiaa ei tarvitse arvottaa erityisen korkealle tai lähteä kokeilemaan vain siksi, että se sisältää jotain hyvääkin.

 

[Raksilan Pleksi]

Subilta tuleva Iholla-niminen naisten elämästä kertova sarja on vahvistanut vakaumustani olla hankkimatta jälkikasvua.

Otetaanpa katsaus kuinka homma menee tuon sarjan opettamana:

Maria: 2 imeväistä, ei yöunia, haaveilee yhteisestä rauhallisesta hetkestä miehensä kanssa jota ei tule. Pelkkää stressiä. Ei saatana.

Saara: 2 tarhapalleroa, järjetön ralli aamusta iltaan, jatkuvaa siivousta ja kieltämistä. Haaveilee tuokiosta omaa aikaa, jotta ehtisi tehdä jotain, turha toivo. Ei saatana.

Sini: Ärsyttävä teini. Rähjää ja kiukuttelee, koulu ei maistu. Masentava poikaystävä. Tuollaisestahan joutuisi murehtimaan 24/7, mahdollinen sosiaalitapaus. Ahdistaa. Ei saatana.

Pia: 18-vuotias vittumarko riesana. Ei minkäänlaisia käytöstapoja. Haaveilee että jätkä häipyisi jo omilleen, turha toivo. Ei saatana.

Esin: Parikymppinen pummi. Ei osaa huolehtia taloudestaan, lähti Japaniin reissuun vaikka laskut rästissä. Sitten mangutaan vanhemmilta rahat pikavippien maksuun. Mulla on fyrkalle parempaakin käyttöä. Ei saatana.

Heli: Pumpulissa kasvatettu taiteilija. "Otan koiran, vaikka haluan olla kiertävä muusikko". "Ostin kissan, vaikka en tiedä niistä mitään". Nähtävästi vanhemmilla on kylliksi rahaa, ainakin Nizzassa olevasta loma-asunnosta päätellen. Raha ratkaisee.

Lopputulemana lapsen mukana tulee siis ainakin 25 vuoden murhe. Olen itsekäs, enkä halua moista. Lystimpää on olla vailla vastuuta.

 

[ms.qvist]

Lystimpää on olla vailla vastuuta.

Niin tai vastuussa vain itsestään, mikä on minulle riittävän suuri saavutus tässä elämässä. Tosin eivät ne muutaan syyt joiden tähden en halua hankkia lapsia, ole minulle vähäpätöisiä.

Kun mietin omaa elämääni, sairautta, niin en tämänkään tähden halua, että kasvatettavana olisi lapsia, koska pahimmassa tapauksessa oma kuntoni voisikun romahtaa ja tällöin kaikki vastuu jäisi kumppanin harteille minun ollessä kykenemätön hoitamaan velvollisuuksiani isänä. Vaikka nyt onkin suht' hyvä kausi koskaan en voi varmuudella sanoa, että mitä huominen tuo tullessaan - syöksytäänkö vauhdilla alamäkeen. Tällaiseen elämäänkö lapsia? Ei kiitos!

vlad.

 

[Ted Raikas]

Kun mietin omaa elämääni, sairautta, niin en tämänkään tähden halua, että kasvatettavana olisi lapsia, koska pahimmassa tapauksessa oma kuntoni voisikun romahtaa ja tällöin kaikki vastuu jäisi kumppanin harteille minun ollessä kykenemätön hoitamaan velvollisuuksiani isänä. Vaikka nyt onkin suht' hyvä kausi koskaan en voi varmuudella sanoa, että mitä huominen tuo tullessaan - syöksytäänkö vauhdilla alamäkeen. Tällaiseen elämäänkö lapsia? Ei kiitos!

Kyllä vaan. Jos elämä menee siihen, että joutuu täydellä teholla pitämään omasta itsestään huolen ja pysyttelemään "pinnalla", niin aika vähissä siinä on eväät huolehtia ihmisestä joka on vuosikaudet juuri sinun apusi varassa. Olen itse ainakin sen verran voimakkaalla moraalilla ja vastuuntunnolla varustettu, että en antaisi ikimaailmassa itselleni anteeksi jos löisin laimin kasvatuksen ja huolenpidon. Jos en kykenisi olemaan kunnon auktoriteetti ja huolehtiva rakastava vanhempi. Nykyisessä elämäntilanteessa, jossa itsekin painin voimakkaasti ailahtelevan henkisen tilan kanssa en takuulla pystyisi olemaan riittävän vahva ja turvallinen isähahmo.

Aika näyttää millaiseksi elämäni muodostuu, mutta olen kyllä monessa asiassa vähän kyyninen ja skeptinen. Uskon kyllä pärjääväni joten kuten itseni kanssa siihen asti kunnes kuolo kutsuu, mutta huolehtiako vielä yhdestä tai useammasta ihmispolosta siinä sivussa? Epäilyttää se.

Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta olen mielestäni sen velkaa lapsilleni joita ei ole olemassa, että en heitä tänne tuo kärsimään. Olkoon se minun rakkaudenosoitukseni heille, näin absurdilla tavalla todeten.

 

[Tykki]

Ei se aina ole niin yksinkertaista, että vain päättää olla lisääntymättä.

Kun on sinkku, mies ja kenties vielä nuori sellainen, on varmaan kohtuullisen yleistä ettei pidä lasten hankkimista mitenkään tavoiteltavana asiana. Monelle asia tuleekin harkintaan vasta parisuhteen myötä, jos suhteen toinen puolisko on kovasti lisääntymisen kannalla. Tämä on sellainen perustavaa laatua oleva asia, jossa ristiriitaiset näkemykset eivät ennusta suhteelle pitkää ikää ilman toisen periksi antamista.

Mutta kumpi sitten antaa periksi, olettaen että parisuhdetta halutaan kuitenkin jatkaa? Rehellisesti sanottuna, on jotenkin vaikeaa kuvitella että lapsenkipeä henkilö luopuisi haaveistaan lopullisesti vaikka kuinka rakastaisi. Kyllä se useimmin on se toinen, joka joutuu kantojaan miettimään uusiksi. Tai sitten tilanne vain katsotaan ennemmin tai myöhemmin niin mahdottomaksi, että kumpikin hakee ratkaisua sitten jostain ihan muualta.

Tästä pääsemme siihen, että on varmasti paljon ihmisiä, jotka ajautuvat vanhemmiksi varsin epävarmoin tuntein. Osalle heistä pelot osoittautuvat turhiksi ja osa löytää uudesta roolistaan aivan uutta ja odottamatonta sisältöä elämäänsä. Ja sitten on tottakai niitä, jotka eivät vaan pääse sinuiksi tilanteen kanssa missään vaiheessa. Vallankin tämä jälkimmäisin vaihtoehto on kurja tilanne, joka pahimmillaan saattaa johtaa ties vaikka millaisiin ongelmiin.

Niin että vannomatta paras. Elämällä on monta keinoa houkutella lisääntymään vaikka sitä vastustaa koittaisikin.

 

[Midnight Rambler]

Ei se aina ole niin yksinkertaista, että vain päättää olla lisääntymättä.

Elämällä on monta keinoa houkutella lisääntymään vaikka sitä vastustaa koittaisikin.

Siksi on keksitty sterilisaatio. Itsellä on vielä typerän lain vuoksi pari vuotta odoteltavaa siihen, kun pääsee tähän operaatioon.

 

[scholl]

Kun on sinkku, mies ja kenties vielä nuori sellainen, on varmaan kohtuullisen yleistä ettei pidä lasten hankkimista mitenkään tavoiteltavana asiana. Monelle asia tuleekin harkintaan vasta parisuhteen myötä, jos suhteen toinen puolisko on kovasti lisääntymisen kannalla. Tämä on sellainen perustavaa laatua oleva asia, jossa ristiriitaiset näkemykset eivät ennusta suhteelle pitkää ikää ilman toisen periksi antamista.

Meinaatko, ettei tuollainen asia tule selville haastattelussa? Multa lapsiasiaa kysyvät jopa sellaiset naiset, joista en ole edes kiinnostunut ja vastaan samantien, etten pidä lapsista, vaan pidän niitä harvinaisen rasittavina otuksina, enkä halua olla niiden kanssa tekemisissä ja etten pitänyt lapsista edes lapsena (koska muuten seuraava mussutusseikka olisi: olet ollut itsekin lapsi. Jopa vanha Finnairin lentoemäntäakka alkoi mussuttamaan, että olen ollut itsekin lapsi, kun valitin, että lapset häiriköivät liikaa lentokoneessa huutamalla koko ajan jne).

 

[Tykki]

Meinaatko, ettei tuollainen asia tule selville haastattelussa?

Ei kun meinaan tilannetta, että muuten ollaan ihan kultsi-hanipupu-mussukka-soulmateja, mutta sitten tuossa yhdessä asiassa maailmankuvat törmäävät.

 

[Midnight Rambler]

Ei kun meinaan tilannetta, että muuten ollaan ihan kultsi-hanipupu-mussukka-soulmateja, mutta sitten tuossa yhdessä asiassa maailmankuvat törmäävät.

Ei sitä törmäystä tule, jos asiat puhutaan ajoissa halki. Ei kenenkään tarvitse alistua isiksi/äityliksi vain sen takia, että toinen alkaa myöhemmin kiristää erolla.

 

[Ted Raikas]

Pitää olla kumppani jonka kanssa on alusta asti selvää, että missä mennään jälkikasvun hankkimisen suhteen. Ei anna siis asian tulla yllätyksenä toiselle.

Jos nyt kuitenkin käy niin, että toinen alkaakin mankumaan ipanaa, niin silloin on scouttaaminen mennyt pieleen. Ei muuta kuin uusille apajille.

 

[scholl]

Ei sitä törmäystä tule, jos asiat puhutaan ajoissa halki. Ei kenenkään tarvitse alistua isiksi/äityliksi vain sen takia, että toinen alkaa myöhemmin kiristää erolla.

niin silloin on scouttaaminen mennyt pieleen. Ei muuta kuin uusille apajille.

Nimenomaan. Olen aina painottanut yksityisetsivän hankintaa hyvänä keinona, jos on kysymys henkilöstä, jota ei tunne. Jos ei halua hölmöillä tuolla tavalla niin kannattaa luottaa vanhaan uskomukseen, että ihmisen tapaa aina kaksi kertaa. Toisin sanoen kannattaa havainnoida, jotta saa selville kiinnostaako se toinen oikeasti ennenkuin alkaa ottamaan yhteyttä tms. Ja sitten kun se ensimmäinen tapaaminen tapahtuu niin se asia pitää puhua halki. On aivan turha jatkaa toiseen tapaamiseen, jos keskeisissä asioissa on feelua.

 

[Midnight Rambler]

Nimenomaan. Olen aina painottanut yksityisetsivän hankintaa hyvänä keinona, jos on kysymys henkilöstä, jota ei tunne. Jos ei halua hölmöillä tuolla tavalla niin kannattaa luottaa vanhaan uskomukseen, että ihmisen tapaa aina kaksi kertaa. Toisin sanoen kannattaa havainnoida, jotta saa selville kiinnostaako se toinen oikeasti ennenkuin alkaa ottamaan yhteyttä tms. Ja sitten kun se ensimmäinen tapaaminen tapahtuu niin se asia pitää puhua halki. On aivan turha jatkaa toiseen tapaamiseen, jos keskeisissä asioissa on feelua.

Naiset ovat lisäksi usein aika kieroja otuksia saamaan mitä haluavat. He voivat esimerkiksi elää pitkään suhteessa, jossa ei alunperin ole ollut tarkoitus lapsia hankkia, mutta yhtäkkiä se mieli muuttuu ja lapsen saaminen nouseekin kaikkea tärkeämmäksi asiaksi. Myös miesystävää, jonka merkitys on suoraan riippuvainen tästä naisen omasta mielihalusta. Joko, tai - tulos tai ulos. No, tässä vaiheessa moni mies voi olla jo niin sitoutunut mahdolliseen vaimoonsa, että suostuu jättämään kumin pois ja pian on huushollissa vaippaanpaskoja rääkymässä. Naisen puolelta voi siis olla täysin laskelmoitua se, että mies ei ole valmis jättämään, vaan lopulta uhkailun edessä suostuu siitosoriksi. Melko julmaa tunteilla leikkimistä, jos minulta kysytään ja on absurdia, että samaan aikaan lapsettomia miehiä haukutaan usein kylmiksi tai itsekkäiksi. Ikävintä tässäkin skenaariossa on muuten se, että en edes keksinyt sitä omasta päästäni. Naiset todella osaavat ja joskus toimivat näin.

Kannattaa siis pitää varansa, kun on itselleen partneria valkkaamassa.

 

[ms.qvist]

Niin että vannomatta paras. Elämällä on monta keinoa houkutella lisääntymään vaikka sitä vastustaa koittaisikin.

Sterilisaatio onkin jo mainittu. Itse en sellaista ole harkinnut vaikka lapsia en halua, enkä aio, tähän maailmaan tehdä mainitsemieni syiden takia. Onneksi ikää alkaa olla jo sen verran, että halutessani voin jo aivan hyvin katsella sen ikäisiä naisia, jotka ovat jo ylittäneet lisääntymis iän (vaikka nykyään entistä vanhemmat ja vanhemmat niitä lapsia tänne pukkaavat) ja jotka ovat sitä mieltä, itsekin, että tässä elämänvaiheessa ei ole enää viisasta hankkia lapsia. Toisekseen tämänikäinen nainen jo itsekin tietää sen, jollei niitä lapsia halua tehdä ja jos haluaisin seurustella toki selvittäisin tällaisen asian ensitilassa, koska en todellakaan halua suhteeseen sellaisen naisen kanssa, joka yllättäen alkaa kinuamaan jälkikasvua maailmaan. Toinen ehdoton vaatimus, jonka nykyään olen asettanut, on se, että naisella ei saa olla sellaista jälkikasvua, joka kitisee ja riehuu nurkissa. Jos sitä jälkikasvua on, sen on oltava jo niin vanhaa ettei se aiheuta ongelmia - mieluiten toki tilanne saisi olla sellainen ettei niitä lapsia olisi laisinkaan, tämä tavallaan antaisi myös sen kuvan ettei nainen niitä itsekään halua liittoon. Joskus olen seurustellut naisten kanssa joilla on ennestään omia lapsia, ja kokemuksesta voin sanoa, että kyseinen yhtälö ei sovi minulle.

vlad.

 

[TQoFE]

Naiset ovat lisäksi usein aika kieroja otuksia saamaan mitä haluavat. He voivat esimerkiksi elää pitkään suhteessa, jossa ei alunperin ole ollut tarkoitus lapsia hankkia, mutta yhtäkkiä se mieli muuttuu ja lapsen saaminen nouseekin kaikkea tärkeämmäksi asiaksi.

Ihan sivumennen sanoen, myös miehistä löytyy tällaisia yksilöitä. Ja tokihan se mielipide voi joskus joillain oikeastikin muuttua, jos esim. ei on ollut ei vain tietyn elämäntilanteen takia.

Sterilisaatio onkin jo mainittu. Itse en sellaista ole harkinnut vaikka lapsia en halua, enkä aio, tähän maailmaan tehdä mainitsemieni syiden takia.

Tähän pitikin joskus kommentoida, kun joku kirjoitti, että kannastaan absoluuttisen varmojen kannattaisi teettää vasektomia / sterilisaatio. Itse olen täysin varma omasta kannastani, mutta en silti halua sterilisaatiota, sillä joutuisin jatkossakin käyttämään myös hormonaalista ehkäisyä, koska haluan itse määritellä oman kiertoni. Sterilisaatio (joka siis ei vaikuta kk-kiertoon) olisi tavallaan vain turha kuluerä ja yksi arpi (lisää). Miehillähän toki ei tätä ongelmaa ole.

 

[sampio]

Mistäs me sitten olemme jauhaneet jo monen viestin ajan? Miksi ylipäätään sanoit minulle moneen otteeseen, että voimakkaat ilmaisut voivat loukata, vaikka nyt Ramblerista sanot, että asia on ok kun hän sanoi tarkoittaneensa vain omalta kohdaltaan. Minähän olen ihan alusta asti moneen kertaan korostanut, että kyse on siitä, millaiseksi lapset tekisivät juuri minun elämäni.

Olemme jauhaneet mm. siitä, että sinä olet väittänyt minun puuttuneen muiden perusteluihin ekologisuudesta, mikä ei pidä paikkaansa, sekä siitä, että puutun muiden mielipiteisiin lapsettomuudesta, mikä ei pidä siinä laajuudessa paikkaansa kuin väität. Lisäksi olemme vääntäneet siitä, kuinka absurdia onkaan väittää tietävänsä asioita, joista ei kokemusta ole. Ja vielä, olen jo tajunnut sen, että sinä olet käyttänyt voimakkaita ilmaisuja pääasiassa omia fiiliksiäsi kuvaamaan.

Mikäli vanhemmuus absoluuttisen varmasti toisi ihan joka ikiselle jotain tärkeää ja arvokasta, vanhemmat eivät hylkäisi lapsiaan ainakaan Suomessa, jossa taloudellinen tilanne ei voi olla este lapsen pitämiselle. Silti täälläkin sitä tapahtuu - myös muista syistä kuin päihteiden tai mt-ongelmien takia.

Päihteet ja mt-ongelmat ovat pääasialliset syyt varmasti, mutta aikalailla empatiakyvytön ja narsistinen luonne saa olla, jos ilman em. syitä perheensä hylkää. Vaikka vain velvollisuudentunteestaan lapsen ottaisi kontolleen, tulee mukana myös positiivistakin, onhan se nyt ihmisten välisissä suhteissa muissakin näin. Aika mustavalkoista olisi väittää muuta. Huomaa, että en väitä, että jokaiselle se olisi maailman ihanin juttu, mutta lähtökohta oli se, että väitit, ettei mukana tule yhtään mitään sellaista, mitä sinä kaipaisit.

Olemme Lapsia vai ei? -ketjussa keskustelupalstalla. Onelinereista joutuu jäähylle joten tarkoituksenmukaista on perustella miksi kyllä tai miksi ei lapsia.

Juu. Mainitsinkin tuossa, että mullakin taitaa olla oikeus ihmetellä voimakkaita ilmaisuja tai sitä, onko jokin perustelu nyt aivan totaalisen rehellinen vai vain jotain fantsua verhoa todellisen syyn päälle. Perusteluitaan saa toki esittää kukin miten tahansa. Jos minä menen meuhkamaan autoiluketjuun ilman omaa kokemusta, kuinka vanhat jenkkikaarat eivät tuo elämään yhtään mitään muuta kuin jatkuvaa korjausta eikä niillä edes voi ajaa huoletta, tai vaikkapa koira-ketjuun, kuinka en voi sietää koiria, kun ei niistä muuhun ole kuin paskantamaan kilokaupalla, uskoisin saavani muutaman kysymysmerkin perääni.
---

Kun peräänkuulutat mun vastaamatta jääneitä pointteja, niin varmasti myös itse olet halukas vastaamaan kysymykseeni, jonka esitin, mutta josta kiireessä oli jäänyt kysymysmerkki pois:

Eli voinko minä haukkua sinut tässä mielivaltaisesti ja todeta sitten, että perun kyllä sanani ja pyydän anteeksi, jos olen väärässä. En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. En minä sinulta suoranaisesti anteeksipyyntöä odota, mutta eipä tuo nimeäminen sokeasti raivoavaksi epänormaaliksi ihmiseksi kyllä ylennäkään, kun ottaa huomioon, että olen pyrkinyt perustelemaan pointtini ja tullut myös vastaan eri tilanteissa.

Mun puolestani sinä ja muut tässä ketjussa vääntäneet tai muissa naureskelleet voitte pitää tätä aivan kuinka hauskana jutusteluna tahansa. Minun tarkoitukseni ei ole ketään käännyttää, mutta en kyllä aivan kaikkea vääntelyä ja syyttelyä sulatakaan, vaikka olisin osaltani ollut aloittamassa porua turhan kärkkäine sanavalintoineni.

 

[Rod Weary]

Mainitsinkin tuossa, että mullakin taitaa olla oikeus ihmetellä voimakkaita ilmaisuja tai sitä, onko jokin perustelu nyt aivan totaalisen rehellinen vai vain jotain fantsua verhoa todellisen syyn päälle. Perusteluitaan saa toki esittää kukin miten tahansa. Jos minä menen meuhkamaan autoiluketjuun ilman omaa kokemusta

No meuhkaathan sinä jo täälläkin 100% varmasti ilman omaa kokemusta siitä, että syyt lapsettomuuteen itse kullakin ovat fantsuja verhoja todellisille syille. Mene vaan muihinkin ketjuihin tietämään toisten asiat heidän puolestaan ja oikaise virheet.

 

[sampio]

En meuhkaa, mutta olen kyllä kyseenalaistanut tuon pointin. Joo, tein sen aluksi turhan voimakkain sanankääntein, mutta jos itse asia ei ole tullut jo selväksi, ei syy ole enää pelkästään mun.

 

[TQoFE]

Olemme jauhaneet mm. siitä, että sinä olet väittänyt minun puuttuneen muiden perusteluihin ekologisuudesta, mikä ei pidä paikkaansa, sekä siitä, että puutun muiden mielipiteisiin lapsettomuudesta, mikä ei pidä siinä laajuudessa paikkaansa kuin väität. Lisäksi olemme vääntäneet siitä, kuinka absurdia onkaan väittää tietävänsä asioita, joista ei kokemusta ole.

Jaa? Olethan sinä mm. haukkunut heidät tekopyhiksi.

Ja vielä, olen jo tajunnut sen, että sinä olet käyttänyt voimakkaita ilmaisuja pääasiassa omia fiiliksiäsi kuvaamaan.

Uteliaisuudesta: milloin tajusit tämän? Menikö se 20-30 viestiä ennen kuin huomasit, että korostan koko ajan, että puhun vain ja ainoastaan omasta elämästäni? Mikäli ei, miksi jatkoit meuhkaamista siitä, kuinka joku voi loukkaantua viesteistäni mikäli luulee, että yleistän?

Päihteet ja mt-ongelmat ovat pääasialliset syyt varmasti, mutta aikalailla empatiakyvytön ja narsistinen luonne saa olla, jos ilman em. syitä perheensä hylkää.

Kuvitellaan, että nainen tarkoituksella ja salaa mieheltä hankkiutuu raskaaksi. Onko mies empatiakyvytön ja narsistinen ja kykenemätön kantamaan vastuuta mikäli hän ilmoittaa, ettei halua olla enää missään tekemisissä naisen ja lapsen kanssa?

Huomaa, että en väitä, että jokaiselle se olisi maailman ihanin juttu, mutta lähtökohta oli se, että väitit, ettei mukana tule yhtään mitään sellaista, mitä sinä kaipaisit.

Huomaa, että vaikka miten päin asian käännät, sinä et niin mitenkään voi tietää tai edes arvailla, mitä minä kaipaan.

Jos minä menen meuhkamaan autoiluketjuun ilman omaa kokemusta, kuinka vanhat jenkkikaarat eivät tuo elämään yhtään mitään muuta kuin jatkuvaa korjausta eikä niillä edes voi ajaa huoletta, tai vaikkapa koira-ketjuun, kuinka en voi sietää koiria, kun ei niistä muuhun ole kuin paskantamaan kilokaupalla, uskoisin saavani muutaman kysymysmerkin perääni.

Kai tajuat, että tämä on Lapsia VAI EI? -ketju. Rinnastuksesi ontuisi vähemmän jos olisin kertonut kantani Meille tulee vauva -ketjussa.

Eli voinko minä haukkua sinut tässä mielivaltaisesti ja todeta sitten, että perun kyllä sanani ja pyydän anteeksi, jos olen väärässä. En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. En minä sinulta suoranaisesti anteeksipyyntöä odota, mutta eipä tuo nimeäminen sokeasti raivoavaksi epänormaaliksi ihmiseksi kyllä ylennäkään, kun ottaa huomioon, että olen pyrkinyt perustelemaan pointtini ja tullut myös vastaan eri tilanteissa.

Kas tässä kirjallinen lupa: Saat haukkua minut epänormaaliksi ja sokeasti raivoavaksi vaikka kissapoliisiksi heti kun mulla menee pasmat yhtä sekaisin siitä, että joku ilmoittaa, ettei voisi asua kissan kanssa kun menisi vati nurin niiden vitun karvaisten elukoiden kanssa, joista ei ole mitään riemua.

 

[Musta Nuoli]

Jostain syystä olen pyöritellyt mielessäni mielenkiintoista mitä jos -skenaariota, jossa kiekkofoorumi Jatkoerän nimimerkit Zambio ja TPoCE (The Princess of Copulating Everything) tapaisivat pikku kännissä foorumin miitissä, jatkaisivat kiihkeää väittelyään lapsiasioista ja päätyisivät itselleen täysin käsittämättömistä syistä yhden illan fyysiseen viha-rakkaussuhteeseen. Sitten myöhemmin TPoCE joutuisi bisarrissa puutarhaonnettomuudessa koomaan ja heräisi muutaman kuukauden päästä ja huomaisi olevansa niin pitkälle raskaana, ettei abortti olisi enää mahdollista. Seurauksena TPoCE saisi lapsen ja sen isä, jo naimisissa oleva nimimerkki Zambio ei haluaisikaan kasvattaa lasta ja tavallaan "hylkäisi perheensä", koska olisi jo naimisissa ja hänellä olisi perhe toisaalla. Mitä tämän jälkeen tapahtuisikaan foorumin väittelyketjulle ja molempien puolien esittämille kiivaille argumenteille? Mihin suuntaan draama kehittyisi, vaihtaisiko jompikumpi kantojaan vai säilyisivätkö rintamalinjat?

Tuolla ylläolevalla skenaariolla ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä tämän Jatkoajan ketjun kanssa, eihän täällä tuon nimisiä nimimerkkejä edes olekaan ja mitään Jatkoerä-foorumiakaan ei ole olemassa. Kuten leffoissakin todetaan: All characters appearing in this work are fictitious. Any resemblance to real persons, living or dead, is purely coincidental.

 

[#76]

Aihe on viime päivinä herättänyt Hesarin Mielipide-sivustot kuohumaan. Oikeastaan hämmästyttävin osa koko keskustelua on minusta, että Suomessa toimii Vapaaehtoisesti lapsettomat ry. Todellakin Suomi on yhdistysten luvattu maa. Jään odottelemaan löytyykö Kaljaa Juovat Lätkäfanit ry tjsp. Yhdistys kokoontuisi porukalla katsomaan lätkää ja juomaa kaljaa. Välillä voisi tehdä tutusmisretkiä otteluihin.

Muiden ihmisten tekemät valinnat tuntuvat herättävän joissain ihmisissä suurta hämmästystä tai jopa kiukkua. Antaa muiden touhuta omiaan ja pidetään enemmän huoli siitä omasta jutusta.

 

[Rod Weary]

Kävin piruuttani lukaisemassa random-keskustelua, minkä löysin nopealla googlaamisella. En tunnistanut itseäni oikeastaan mistään kommentista ketjusta, joka vastaa tätä. Ehkä se johtuu siitä, että nuo kirjoittajat lienevät kaikki naisia. Suurin osa noista syistä lapsettomuuteen kuulostavat minusta enemmänkin lapsettomuuden hyviltä puolilta, ei syiltä. Mutta jos ne ovat ko. kirjoittajien motiiveja lapsettomuuteen, niin enhän minä siihen ala vastaan väittämään.

Mutta aika vekkuli tutkimus kyllä löytyi aihetta sivuten:

Lähde: Daniel Gilbert @tiede.fi

Puoliso ja perhe?

Naimisissa olevat ovat onnellisempia, terveempiä, pitkäikäisempiä, varakkaampia ja seksuaalisesti aktiivisempia kuin sinkut tai avoliittolaiset, joiden onnellisuus sijoittuu noiden kahden väliin. Avion yhteys onneen voi kuitenkin selittyä sillä, että onnellisten ihmisten on todettu löytävän puolison muita todennäköisemmin.

Entä lapset? Yllättäen jälkikasvulla on tutkimusten mukaan vain pieni vaikutus onnellisuuteen - ja se on negatiivinen. Vanhemmat ovat onnettomimmillaan silloin, kun heidän lapsensa ovat taaperoiässä tai teinejä, tietää Harvardin yliopiston Daniel Gilbert.

Gilbertin mukaan on kuitenkin olennaista, että luulemme lasten tekevän meidät onnellisiksi. Jos ihmiset alkaisivat ajatella, ettei lapsiin uppoava aika, vaiva ja raha maksakaan itseään takaisin onnen tunteina, edessä olisi sukupuutto.

 

[Pavlovin Koira]

Aihe on viime päivinä herättänyt Hesarin Mielipide-sivustot kuohumaan.

Joo, en ymmärrä. Minkä helvetin takia lapsellisten/lapsettomien pitää julistaa oikein yleisönosaston palstoilla oman onnellisuutensa paremmuutta. Täysin absurdi keskustelunaihe minulle. Ja olen onnellinen kahden lapsen isä. Jossakin vaiheessa luulimme ettemme ehkä saa lapsia ja se oli aika kova paikka meille molemmille, mutta jos niin olisi käynyt niin eiköhän silti olisi ennen pitkää voitu ihan onnellista elämää viettää.

 

[Midnight Rambler]

Tämä Harvardin tutkija on selvästi itse lapseton eikä siis tiedä mistään mitään.

 

[Rod Weary]

Joo, en ymmärrä. Minkä helvetin takia lapsellisten/lapsettomien pitää julistaa oikein yleisönosaston palstoilla oman onnellisuutensa paremmuutta. Täysin absurdi keskustelunaihe minulle. Ja olen onnellinen kahden lapsen isä. Jossakin vaiheessa luulimme ettemme ehkä saa lapsia ja se oli aika kova paikka meille molemmille, mutta jos niin olisi käynyt niin eiköhän silti olisi ennen pitkää voitu ihan onnellista elämää viettää.

Eikös tuo toimi molemminpuolin tuo hehkuttelu? Ainakin minä olen saanut tämän palstan äänitorvilta sellaista tietoa, että todellisen onnen saavuttaa vasta lisääntymällä. Kuulostaa julistamiselta minun korvaani. Ja sotii vielä omaa arvomaailmaani vastaan aika pahasti. Erittäin absurdi aihe myös täältä päin katsottuna. Siis tuo isyyden onni.

Tuo julistaminen taitaa riippua aika paljon siitä, miten asiansa esittää. Yleistämisellä ei saa kovin usein toivottua lopputulosta.