Anteeksi kuinka? Eikös se nyt ole niin, että jos jotain asiaa ei arvota kovin korkealle, niin silloin se ei ole mitenkään tärkeä?
En ole vähätellyt, todennut vain faktan siitä, että on absurdia väittää, ettei vanhemmuus toisi itselle mitään tärkeää. Aivan varmasti tuo, on vain eri asia, kuinka näitä juttuja arvottaa --> kukin saa omat ratkaisunsa tehdä.
Samassa viestissä otin tämän saman asian esille selkeämmin. Tuossa näytti ajatus juosseen turhan nopeasti, tosin oli jo muutama pointti tullut käytyä lävitse. Mutta joo, meinasin lähinnä sitä, että hassua kieltää hyvät puolet asiasta, jota ei ole millään tavalla kokenut. Itse asiaa ei tarvitse arvottaa erityisen korkealle tai lähteä kokeilemaan vain siksi, että se sisältää jotain hyvääkin.Anteeksi kuinka? Eikös se nyt ole niin, että jos jotain asiaa ei arvota kovin korkealle, niin silloin se ei ole mitenkään tärkeä?
Lystimpää on olla vailla vastuuta.
Kyllä vaan. Jos elämä menee siihen, että joutuu täydellä teholla pitämään omasta itsestään huolen ja pysyttelemään "pinnalla", niin aika vähissä siinä on eväät huolehtia ihmisestä joka on vuosikaudet juuri sinun apusi varassa. Olen itse ainakin sen verran voimakkaalla moraalilla ja vastuuntunnolla varustettu, että en antaisi ikimaailmassa itselleni anteeksi jos löisin laimin kasvatuksen ja huolenpidon. Jos en kykenisi olemaan kunnon auktoriteetti ja huolehtiva rakastava vanhempi. Nykyisessä elämäntilanteessa, jossa itsekin painin voimakkaasti ailahtelevan henkisen tilan kanssa en takuulla pystyisi olemaan riittävän vahva ja turvallinen isähahmo.Kun mietin omaa elämääni, sairautta, niin en tämänkään tähden halua, että kasvatettavana olisi lapsia, koska pahimmassa tapauksessa oma kuntoni voisikun romahtaa ja tällöin kaikki vastuu jäisi kumppanin harteille minun ollessä kykenemätön hoitamaan velvollisuuksiani isänä. Vaikka nyt onkin suht' hyvä kausi koskaan en voi varmuudella sanoa, että mitä huominen tuo tullessaan - syöksytäänkö vauhdilla alamäkeen. Tällaiseen elämäänkö lapsia? Ei kiitos!
Ei se aina ole niin yksinkertaista, että vain päättää olla lisääntymättä.
Elämällä on monta keinoa houkutella lisääntymään vaikka sitä vastustaa koittaisikin.
Kun on sinkku, mies ja kenties vielä nuori sellainen, on varmaan kohtuullisen yleistä ettei pidä lasten hankkimista mitenkään tavoiteltavana asiana. Monelle asia tuleekin harkintaan vasta parisuhteen myötä, jos suhteen toinen puolisko on kovasti lisääntymisen kannalla. Tämä on sellainen perustavaa laatua oleva asia, jossa ristiriitaiset näkemykset eivät ennusta suhteelle pitkää ikää ilman toisen periksi antamista.
Ei kun meinaan tilannetta, että muuten ollaan ihan kultsi-hanipupu-mussukka-soulmateja, mutta sitten tuossa yhdessä asiassa maailmankuvat törmäävät.Meinaatko, ettei tuollainen asia tule selville haastattelussa?
Ei kun meinaan tilannetta, että muuten ollaan ihan kultsi-hanipupu-mussukka-soulmateja, mutta sitten tuossa yhdessä asiassa maailmankuvat törmäävät.
Ei sitä törmäystä tule, jos asiat puhutaan ajoissa halki. Ei kenenkään tarvitse alistua isiksi/äityliksi vain sen takia, että toinen alkaa myöhemmin kiristää erolla.
niin silloin on scouttaaminen mennyt pieleen. Ei muuta kuin uusille apajille.
Nimenomaan. Olen aina painottanut yksityisetsivän hankintaa hyvänä keinona, jos on kysymys henkilöstä, jota ei tunne. Jos ei halua hölmöillä tuolla tavalla niin kannattaa luottaa vanhaan uskomukseen, että ihmisen tapaa aina kaksi kertaa. Toisin sanoen kannattaa havainnoida, jotta saa selville kiinnostaako se toinen oikeasti ennenkuin alkaa ottamaan yhteyttä tms. Ja sitten kun se ensimmäinen tapaaminen tapahtuu niin se asia pitää puhua halki. On aivan turha jatkaa toiseen tapaamiseen, jos keskeisissä asioissa on feelua.
Niin että vannomatta paras. Elämällä on monta keinoa houkutella lisääntymään vaikka sitä vastustaa koittaisikin.
Naiset ovat lisäksi usein aika kieroja otuksia saamaan mitä haluavat. He voivat esimerkiksi elää pitkään suhteessa, jossa ei alunperin ole ollut tarkoitus lapsia hankkia, mutta yhtäkkiä se mieli muuttuu ja lapsen saaminen nouseekin kaikkea tärkeämmäksi asiaksi.
Sterilisaatio onkin jo mainittu. Itse en sellaista ole harkinnut vaikka lapsia en halua, enkä aio, tähän maailmaan tehdä mainitsemieni syiden takia.
Olemme jauhaneet mm. siitä, että sinä olet väittänyt minun puuttuneen muiden perusteluihin ekologisuudesta, mikä ei pidä paikkaansa, sekä siitä, että puutun muiden mielipiteisiin lapsettomuudesta, mikä ei pidä siinä laajuudessa paikkaansa kuin väität. Lisäksi olemme vääntäneet siitä, kuinka absurdia onkaan väittää tietävänsä asioita, joista ei kokemusta ole. Ja vielä, olen jo tajunnut sen, että sinä olet käyttänyt voimakkaita ilmaisuja pääasiassa omia fiiliksiäsi kuvaamaan.Mistäs me sitten olemme jauhaneet jo monen viestin ajan? Miksi ylipäätään sanoit minulle moneen otteeseen, että voimakkaat ilmaisut voivat loukata, vaikka nyt Ramblerista sanot, että asia on ok kun hän sanoi tarkoittaneensa vain omalta kohdaltaan. Minähän olen ihan alusta asti moneen kertaan korostanut, että kyse on siitä, millaiseksi lapset tekisivät juuri minun elämäni.
Päihteet ja mt-ongelmat ovat pääasialliset syyt varmasti, mutta aikalailla empatiakyvytön ja narsistinen luonne saa olla, jos ilman em. syitä perheensä hylkää. Vaikka vain velvollisuudentunteestaan lapsen ottaisi kontolleen, tulee mukana myös positiivistakin, onhan se nyt ihmisten välisissä suhteissa muissakin näin. Aika mustavalkoista olisi väittää muuta. Huomaa, että en väitä, että jokaiselle se olisi maailman ihanin juttu, mutta lähtökohta oli se, että väitit, ettei mukana tule yhtään mitään sellaista, mitä sinä kaipaisit.Mikäli vanhemmuus absoluuttisen varmasti toisi ihan joka ikiselle jotain tärkeää ja arvokasta, vanhemmat eivät hylkäisi lapsiaan ainakaan Suomessa, jossa taloudellinen tilanne ei voi olla este lapsen pitämiselle. Silti täälläkin sitä tapahtuu - myös muista syistä kuin päihteiden tai mt-ongelmien takia.
Juu. Mainitsinkin tuossa, että mullakin taitaa olla oikeus ihmetellä voimakkaita ilmaisuja tai sitä, onko jokin perustelu nyt aivan totaalisen rehellinen vai vain jotain fantsua verhoa todellisen syyn päälle. Perusteluitaan saa toki esittää kukin miten tahansa. Jos minä menen meuhkamaan autoiluketjuun ilman omaa kokemusta, kuinka vanhat jenkkikaarat eivät tuo elämään yhtään mitään muuta kuin jatkuvaa korjausta eikä niillä edes voi ajaa huoletta, tai vaikkapa koira-ketjuun, kuinka en voi sietää koiria, kun ei niistä muuhun ole kuin paskantamaan kilokaupalla, uskoisin saavani muutaman kysymysmerkin perääni.Olemme Lapsia vai ei? -ketjussa keskustelupalstalla. Onelinereista joutuu jäähylle joten tarkoituksenmukaista on perustella miksi kyllä tai miksi ei lapsia.
No meuhkaathan sinä jo täälläkin 100% varmasti ilman omaa kokemusta siitä, että syyt lapsettomuuteen itse kullakin ovat fantsuja verhoja todellisille syille. Mene vaan muihinkin ketjuihin tietämään toisten asiat heidän puolestaan ja oikaise virheet.Mainitsinkin tuossa, että mullakin taitaa olla oikeus ihmetellä voimakkaita ilmaisuja tai sitä, onko jokin perustelu nyt aivan totaalisen rehellinen vai vain jotain fantsua verhoa todellisen syyn päälle. Perusteluitaan saa toki esittää kukin miten tahansa. Jos minä menen meuhkamaan autoiluketjuun ilman omaa kokemusta
Olemme jauhaneet mm. siitä, että sinä olet väittänyt minun puuttuneen muiden perusteluihin ekologisuudesta, mikä ei pidä paikkaansa, sekä siitä, että puutun muiden mielipiteisiin lapsettomuudesta, mikä ei pidä siinä laajuudessa paikkaansa kuin väität. Lisäksi olemme vääntäneet siitä, kuinka absurdia onkaan väittää tietävänsä asioita, joista ei kokemusta ole.
Ja vielä, olen jo tajunnut sen, että sinä olet käyttänyt voimakkaita ilmaisuja pääasiassa omia fiiliksiäsi kuvaamaan.
Päihteet ja mt-ongelmat ovat pääasialliset syyt varmasti, mutta aikalailla empatiakyvytön ja narsistinen luonne saa olla, jos ilman em. syitä perheensä hylkää.
Huomaa, että en väitä, että jokaiselle se olisi maailman ihanin juttu, mutta lähtökohta oli se, että väitit, ettei mukana tule yhtään mitään sellaista, mitä sinä kaipaisit.
Jos minä menen meuhkamaan autoiluketjuun ilman omaa kokemusta, kuinka vanhat jenkkikaarat eivät tuo elämään yhtään mitään muuta kuin jatkuvaa korjausta eikä niillä edes voi ajaa huoletta, tai vaikkapa koira-ketjuun, kuinka en voi sietää koiria, kun ei niistä muuhun ole kuin paskantamaan kilokaupalla, uskoisin saavani muutaman kysymysmerkin perääni.
Eli voinko minä haukkua sinut tässä mielivaltaisesti ja todeta sitten, että perun kyllä sanani ja pyydän anteeksi, jos olen väärässä. En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. En minä sinulta suoranaisesti anteeksipyyntöä odota, mutta eipä tuo nimeäminen sokeasti raivoavaksi epänormaaliksi ihmiseksi kyllä ylennäkään, kun ottaa huomioon, että olen pyrkinyt perustelemaan pointtini ja tullut myös vastaan eri tilanteissa.
Puoliso ja perhe?
Naimisissa olevat ovat onnellisempia, terveempiä, pitkäikäisempiä, varakkaampia ja seksuaalisesti aktiivisempia kuin sinkut tai avoliittolaiset, joiden onnellisuus sijoittuu noiden kahden väliin. Avion yhteys onneen voi kuitenkin selittyä sillä, että onnellisten ihmisten on todettu löytävän puolison muita todennäköisemmin.
Entä lapset? Yllättäen jälkikasvulla on tutkimusten mukaan vain pieni vaikutus onnellisuuteen - ja se on negatiivinen. Vanhemmat ovat onnettomimmillaan silloin, kun heidän lapsensa ovat taaperoiässä tai teinejä, tietää Harvardin yliopiston Daniel Gilbert.
Gilbertin mukaan on kuitenkin olennaista, että luulemme lasten tekevän meidät onnellisiksi. Jos ihmiset alkaisivat ajatella, ettei lapsiin uppoava aika, vaiva ja raha maksakaan itseään takaisin onnen tunteina, edessä olisi sukupuutto.
Aihe on viime päivinä herättänyt Hesarin Mielipide-sivustot kuohumaan.
Eikös tuo toimi molemminpuolin tuo hehkuttelu? Ainakin minä olen saanut tämän palstan äänitorvilta sellaista tietoa, että todellisen onnen saavuttaa vasta lisääntymällä. Kuulostaa julistamiselta minun korvaani. Ja sotii vielä omaa arvomaailmaani vastaan aika pahasti. Erittäin absurdi aihe myös täältä päin katsottuna. Siis tuo isyyden onni.Joo, en ymmärrä. Minkä helvetin takia lapsellisten/lapsettomien pitää julistaa oikein yleisönosaston palstoilla oman onnellisuutensa paremmuutta. Täysin absurdi keskustelunaihe minulle. Ja olen onnellinen kahden lapsen isä. Jossakin vaiheessa luulimme ettemme ehkä saa lapsia ja se oli aika kova paikka meille molemmille, mutta jos niin olisi käynyt niin eiköhän silti olisi ennen pitkää voitu ihan onnellista elämää viettää.