Lapsia vai ei?

  • 175 840
  • 1 367

Andrew

Jäsen
Onnellisuus on aika abstrakti käsite ja itsellä ainekin vaihtuu jopa päivän aikana. Viikon kun muksut on heränny enne kuutta, niin on onnellisuusmittari aika nollilla. Toisaalta kun tyttö tulee ja halaa, niin tumtuu varsin hyvältä.

Onnellisuus on todellakin abstrakti käsite ja se mikä tekee toisen ihmisen onnelliseksi voi yhtä hyvin tehdä toisen onnettomaksi. Klisee, mutta totta.

Sen takia myös noiden tutkimusten arvo on 0, koska ihmiset tulevat niin erilaisista asioista onnellisiksi.

Itse olen aika hyvä omasta mielestäni ignooraamaan sosiaalisen paineen mutta jos joku tuputtaa omaa elämän tapaansa mulle ainoana oikeana niin sanon siitä kyllä sitten aikani kuunneltuani aika tiukasti.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Mutta tarkoititko lopputulemalla sitä, että lapsiperheiltä kysyttäessä, mikä on parasta elämässä, vastaus on lapset? Vaikuttaa hiukan nollatutkimukselta.
En, vaan esimerkiksi tätä: Tutkimuksen mukaan eniten elämästään nauttivat ne perheet, joilla oli kahdesta kolmeen lasta. (Meidän perheen linkistä)

Tai tilastokeskuksen linkissä, jossa aika selkeästi todettiin, että nuorille ja erityisesti sosioekonomisesti matalalle sijoittuville nuorille lapset eivät onnea tunnu tuovan verrattuna lapsettomiin. 30 --> taas näytti siltä, että onnellisuutta alkaa löytyä yhtälailla lapsellisienkin joukosta, ja varttuneemmilla homma kääntyy kokonaan lapsellisten eduksi. Aika loogista toisaalta.

Mutta joo, ei ole tarkoitukseni järjestää mitään kinaa tästä. Lähinnä linkkailin noita sivuja vastapainoksi alkuperäiselle viestillesi ja sen aiheuttamalle riemulle muutamien kirjoittajien taholla.

Ehkä onnellisuudesta voisi keskustella jossain toisessa ketjussa hiukan kattavammin.
Ehdottomasti ketjun arvoinen aihe. Olen jo ennen tätä jutustelua aihetta pyöritellyt mielessäni, koska välillä tuntuu, että olen jollain kierolla tapaa onnellinen omassa varsin vaatimattomassa elämässäni, ja olen paljon miettinyt sitä, että mistä se johtuu. Ja toisaalta sitäkin, että mikä välillä saa ahdistamaan. Ehkä tässä lomillani taivun pitkästä aikaa ketjun alustukseen. Saa toki muutkin avata.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
En, vaan esimerkiksi tätä: Tutkimuksen mukaan eniten elämästään nauttivat ne perheet, joilla oli kahdesta kolmeen lasta. (Meidän perheen linkistä)

Tai tilastokeskuksen linkissä, jossa aika selkeästi todettiin, että nuorille ja erityisesti sosioekonomisesti matalalle sijoittuville nuorille lapset eivät onnea tunnu tuovan verrattuna lapsettomiin. 30 --> taas näytti siltä, että onnellisuutta alkaa löytyä yhtälailla lapsellisienkin joukosta, ja varttuneemmilla homma kääntyy kokonaan lapsellisten eduksi. Aika loogista toisaalta.
Kamalasti siellä oli tekstiä. Jaksoin lukea hiukan alusta:

Oheinen kuvio osoittaa, että globaalissa perspektiivissä lapsettomat ovat todellakin onnellisimpia. Kun tarkastellaan kaikkia ikäluokkia yhdessä, yhden lapsen vanhemmat ovat keskimäärin hieman lapsettomia onnettomampia; kahden tai kolmen lapsen vanhemmat ovat likimain yhtä onnellisia kuin yhden lapsen vanhemmat, ja neljän tai useamman lapsen vanhemmat ovat onnettomimpia.

Tilastojahan voi pyörittää miten haluaa, ja onhan tuollakin myönnetty, että olosuhteet vaikuttavat. Niinpä tyydyn tuohon lainaamaani toteamaan ja jään odottamaan seuraavaa nousuvettä tämän keskustelun suhteen.

PS. Lukaisinpas loppuun ja hoksasin vihdoin, kuka meistä onkaan itsekäs:

Lasten ja onnellisuuden välisen yhteyden muutokset elämänkaaren eri vaiheissa viittaavat siihen, että lapset ovat pitkän aikavälin investointi omaan hyvinvointiin.
 
Viimeksi muokattu:

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
PS. Lukaisinpas loppuun ja hoksasin vihdoin, kuka meistä onkaan itsekäs:
Enpä ole väittänyt lapsettomia itsekkäiksi. Enkä ihan täysin ymmärrä, miksi lapsettomia pitäisi pitää itsekkäämpinä lapsettomuutensa vuoksi. Varaus siksi, että ymmärrän monien perusteiden kuulostavan vanhempien korvaan itsekkäältä, mutta eihän se sitä voi olla, jos valintaa ei tee toisen etua vastaan.
 

Andrew

Jäsen
Meidän suurin ongelma maapallolla on, että meitä on yksinkertaisesti liikaa täällä. Ilmasto ja luonnonvarat eivät kestä tämmöistä kulutusta. Lisäksi teknologian kehittyessä työpaikkoja on kadonnut järkyttävä määrä.

Minusta olisi ihan aiheellista ottaa Euroopassa yhden lapsen politiikka käyttöön, jos työvoimapulaa jostain syystä tulisi niin se voitaisiin kattaa esimerkiksi Filippiineiltä tai Thaimaasta. Nämä ihmiset ovat ahkeria ja he ovat sopeutuneet hyvin Eurooppalaiseen kulttuuriin.

Sääliksi käy nuorta sukupolvea jolta esimerkiksi Suomessa on jo syöty leipä pöydästä (ja lisää velkaa otetaan!). Jäljelle jää kamala tappelu työpaikoista ja työpaikatkin muuttuvat nykypäivänä pätkätöiksi, ellei henkilöllä ole jotain erikoisosaamista minkä takia yritys haluaa palkata hänet vakituiseksi.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Meidän suurin ongelma maapallolla on, että meitä on yksinkertaisesti liikaa täällä. Ilmasto ja luonnonvarat eivät kestä tämmöistä kulutusta. Lisäksi teknologian kehittyessä työpaikkoja on kadonnut järkyttävä määrä.

On aivan selvää, että luonnonvarat ovat rajalliset. Ja yksi mahdollinen kehityskulku on, että useilla alueilla on paikallisesti liikaa ihmisiä. Näinhän on tapahtunut useasti ihmiskunnan historiassa. Kansainvaellukset tai tuoreempana tapauksena viimeiset pari-kolme sataa vuotta Irlannin kansan muuttoa amerikoihin ovat esimerkkejä paikallisen kantokyvyn ylittymisestä.
Väestöpaineessa voi kuitenkin olla positiivisenakin pidettävää voimaa. Aikanaan Englannin väestöpaine sai ihmisiä muuttamaan uusille mantereille (hyvine ja huonoinen seurauksineen). Jatkossa epäilemättä väestöpaineen jatkuessa ihmiskunta alkaa pakosta asuttamaan muita taivaankappaleita. Tämän alkusoitto nähtäneen omana elinaikanamme. Itse pidän tätä positiivisena tulevaisuutena, joskin ymmärrän ettei se Linkolalaisille käy.

Paikallisesti kuitenkin maapallolla on vielä alueita, jossa asuu oikeastaan liian vähän ihmisiä. Meilläkin huoltosuhde huononee jatkossa, ellei syntyvyys tai maahanmuutto korjaa tilannetta. Sanoisin, että Suomessa kannattaisi ennemmin suosia ainakin tämä vuosisata vaikkapa kolmen lapsen politiikkaa, tällä tavoin ainakaan huoltosuhteen romahdus ei haittaisi kilpailukykyämme.
 

Andrew

Jäsen
Meilläkin huoltosuhde huononee jatkossa, ellei syntyvyys tai maahanmuutto korjaa tilannetta. Sanoisin, että Suomessa kannattaisi ennemmin suosia ainakin tämä vuosisata vaikkapa kolmen lapsen politiikkaa, tällä tavoin ainakaan huoltosuhteen romahdus ei haittaisi kilpailukykyämme.

Mutta ei se auta meidän huoltosuhdetta, jos ei ole töitä. Teknologian kehitys ja ulkoistamisen mahdollisuus on viennyt Suomesta järjettömän määrän työpaikkoja. Se on vain ikävä fakta ja realismia.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Kun on enemmän jengiä, on myös enemmän asiakkaita ja tarvitaan enemmän palveluja. Tästä syntyy töitä aivan kuin itsekseen, jos vain riittää halua tehdä duunia.
 

sonnychiba

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Minusta olisi ihan aiheellista ottaa Euroopassa yhden lapsen politiikka käyttöön, jos työvoimapulaa jostain syystä tulisi niin se voitaisiin kattaa esimerkiksi Filippiineiltä tai Thaimaasta. Nämä ihmiset ovat ahkeria ja he ovat sopeutuneet hyvin Eurooppalaiseen kulttuuriin.

Ottakaa vaan Euroopassa käyttöön se politiikka. Tehdään me niinku halutaan. Suomalaisuus on katoava luonnonvara. Ei suomalaisten ongelmat vähene suomalaisia vähentämällä. Parhaiten me pärjätään keskenään ilman ulkomaalaisten tuomia ongelmia.

PS. En ole rasisti.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Minusta olisi ihan aiheellista ottaa Euroopassa yhden lapsen politiikka käyttöön,

Myös nollan lapsen politiikka olisi toimiva. Miksi ihmiskunnan pitää jatkua? Hoidetaan olemassaolevat pois ja palautetaan planeetta sen jälkeen luonnolle.

Täällä kuitenkin ydinsoditaan joskus lähimmän parin sadan vuoden aikana, niin olisi paljon parempi tehdä alasajo siististi.

Yhden lapsen politiikassa on taas ongelmana sisarusten tärkeys. Useimmille lapsille tekee todella hyvää, että niillä on niitä edes yksi.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Yhden lapsen politiikassa on taas ongelmana sisarusten tärkeys. Useimmille lapsille tekee todella hyvää, että niillä on niitä edes yksi.

Sitten vain yhden lapsen keskiarvot käyttöön siten, että erilaiset sekakäyttäjät, juoppoäidit ja väkivaltaiset lastenhakkaajaisät eivät saa lisääntyä lainkaan ja täyspäisiä, normaaleita perheitä kannustetaan hankkimaan pari lasta.

Tai oikeastaan vähän enemmänkin, sillä Suomeen ei missään nimessä tarvita yhden lapsen politiikkaa vaan ennemmin kolmen lapsen politiikkaa. Suomalaisia on vähän ja maa on iso, joten suomalaisia mahtuisi tänne paljon, paljon enemmän. Yhden lapsen kiintiö pitäisi saada hevonvittumaihin, jotta holtiton lisääntyminen ei raunioittaisi paitsi näiden maiden systeemeitä myös nälkäisten pakolaisvirtojen myötä naapurimaita ja -mantereita.

Euroopassahan väkiluku laskee käytännössä jokaisessa länsimaisessa sivistysmaassa, tämän luvun voisi kääntää nousuun tai pitää edes ennallaan. Länsimaalaisilla on kuitenkin kaikkein parhaat rahkeet luoda uusia keksintöjä, viedä edistystä ja sivistystä eteenpäin sekä kehitellä eri metodeita, joilla voidaan oikeastikin säästää luontoa, energiaa ja maapallon resursseja. Hevonvittumaiden heinäsirkkalaumoja muistuttavat sekasortoiset ihmismassat eivät tähän pysty, eivätkä semi-teolliset kolmannen maailman valtiot.

Jos maailmassa olisi miljardi pohjoismaalaista ja 25 miljoonaa afrikkalaista, niin tilanne olisi paljon parempi kuin mitä se nykyisin on.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Jos maailmassa olisi miljardi pohjoismaalaista ja 25 miljoonaa afrikkalaista, niin tilanne olisi paljon parempi kuin mitä se nykyisin on.

Noin niinkun luonnonvarojen riittävyysmielessä, ei olisi.

Mitä tulee lapsia tai ei -kysymykseen, ei edelleenkään tähän talouteen ole tulossa. Mä ja vaimo oltais varmaan hienoja vanhempia, mutta kiinnostuksen kohteet on muualla ja kodin ulkopuolella.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tai oikeastaan vähän enemmänkin, sillä Suomeen ei missään nimessä tarvita yhden lapsen politiikkaa vaan ennemmin kolmen lapsen politiikkaa. Suomalaisia on vähän ja maa on iso, joten suomalaisia mahtuisi tänne paljon, paljon enemmän.
En ole samaa mieltä. Suomalaisia on ihan riittävästi... itseasiassa sanoisin, että muutama miljoona liikaa jopa. Suomi on loppujen lopuksi valtaosin erämaata joka on luonnonvaroiltaan köyhää ja aika tuottamatonta. Kertoo jo jotain, että valtaosa väestöstä on pakkautunut maan eteläosiin, eikä siihen muutosta ole tulossa. Tietyt alueet tässä maassa ei vaan houkuta ihmisiä asumaan siellä ja se on ihan ymmärrettävää sinänsä. En itsekään missään Lapissa suostuisi asumaan.

Ei tänne todellakaan tarvita mitään hillitöntä väestönkasvua, työttömyyttä ja tyytymättömyyttä on jo nyt liikaa. Ei se kyllä väestönkasvatuksella parane, hoidettaisiin nyt helvetti soikoon tämäkin lössi kuntoon ennen kuin lähdetään sitä vielä lisäämään.

Itse en ainakaan lapsia aio tuottaa tähän kyräilijöitten ja selkäänpuukottajien maahan yhtäkään. Haistatan paskat kaikenlaisille kiintiöhourailuille.

Siinä ollaan toki samaa mieltä, että noissa kehitysmaissa pitäisi olla aika rankka kiintiö paljon niitä lapsia saa tulostaa maailmaan, mutta minkäs teet.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Noin niinkun luonnonvarojen riittävyysmielessä, ei olisi.

Mitä tulee lapsia tai ei -kysymykseen, ei edelleenkään tähän talouteen ole tulossa. Mä ja vaimo oltais varmaan hienoja vanhempia, mutta kiinnostuksen kohteet on muualla ja kodin ulkopuolella.

Olisipa. Afrikka olisi tässä vaiheessa pohjoismaalainen onnela, jossa koko manner pyörisi aurinkosähköllä, Zimbabwen alue olisi sitä, mitä se olisi ilman zimbabwelaisia "maanviljelijöitä" eli koko mantereen vilja-aitta ja mantereella ei olisi enää sotia, nälänhätää eikä muutakaan suurempaa ongelmaa. Mantereen väkiluvun kehitys olisi aikoja sitten saatu hallintaan ja mantereen harvoille vuorille olisi pystytetty jäähalleja, joissa pelattaisiin maailman parasta jääkiekkoa miljardin skandinaavin luoman väestönpohjan avulla.

Samaan aikaan 25 miljoonan asukin musta skandinavia olisi takapajuinen, ränsistynyt kylmä joutomaa, jossa väki värjöttelisi maahan kaivetuissa luolissa neukkuaikaiset AK-47:t kädessään ja kävisi outoja klaanisotia Pirkkalan erämaista ja Lapin tuntureista. Kaikkialla maailmassa sanottaisiin, että asukkaita pitää ymmärtää, koska heidän elinolonsa ovat niin karut, etteivät he voikaan pärjätä, ja että heitä pitää ottaa pakolaisiksi lämpimiin etelän maihin.

Ketään ei ihmetyttäisi, että alueelle ei olisi syntynyt demokratian häivääkään, sillä olisihan paikallisilla ollut sisällissotia ja tunnetusti niiden aiheuttamia arpia ei voida paikata kuin jatkuvalla lisäsotimisella ja uskonnollisella hurmoksella - paitsi Suomessa, jossa sisällissodasta ja toisesta maailmansodasta huolimatta noustiin olympiakuntoon ja läntiseksi teollisuusmaaksi muutamassa vuosikymmenessä. Syyksi uusskandinaavien kurjuuteen mainittaisiin ehdottomasti Toiseus sekä alistava valkoisen miehen hegemonia, ei missään nimessä paikallisten oma kyvyttömyys ja haluttomuus petrata omaa elämänlaatuaan.

Niin, se lapsikysymys. Helppo kysymys, helppo vastaus. Totta kai, jos vain löytyisi nainen, joka olisi valmis ja aulis Mustan Nuolen kunniakkaita sukuperinteitä jatkamaan. Esi-isiä on toistakymmentä sukupolvea listattuna, ja vilahtaapa eräs heistä Topeliuksen Maamme-kirjassakin, mutta tällä erää tämä sukuhaara sammunee minuun, ellei tarjoudu mahdollisuutta siittää jälkeläisiä. Jos sitä on hoitanut kissojaankin ja putsannut niiden jätöksiä jo toistakymmentä vuotta, niin kai siinä pari lastakin menisi samalla. Saisivat sitten kiitokseksi huolehtia minut aikanaan hyvään saattohoitoon ja tuoda kynttilän jouluna haudalleni.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Aika paljon kavereissa on jengiä, joka selkeästi haluaisi muksuja, mutta hirveästi pelottaa kaikki mahdollinen. Ei ole omakotitaloa, vakkariduunia, sählytkin jää väliin ja joutuu heräämään öisin. No joo, jostain joutuu luopumaan ja ihan hyvä on olla suht vakaa tilanne tietenkin, kuten elämässä muutenkin, mutta ei nyt jumankauta saa pelätä elämää. Sitähän se vanhemmuus kuitenkin vain on, tavallista elämää.

Ja mitä siihen rajoitetun vapauden tilalle sitten saa, ei oikein voi kuvailla. Onhan se tunneside vain aikamoinen - halit, harrastukset, iltalukemiset, isänpäiväkortit ja muut. Vähän vaikea niitä on sanoiksi pukea, mutta aina vain on synnytyssalista tullut mun tietooni mitä onnellisin jätkä ulos. Eikä se elämä niin paljon edes rajoitu. Mulla on kaksi muksua, käyn duunissa, opiskelen, liikun ja ehdin vielä oluellekin kavereiden kanssa silloin tällöin.

Älkää hommatko lapsia, jos satasen varmasti molemmista siltä tuntuu. Jos yhtään epäilette, niin yrittäkää ehdottomasti. Muksua ei enää nelikymppisenä saa, mutta jos vapauden perään haikailee, sen saa vielä takaisin. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että parisuhde on kunnossa, koska lasta ei kannata hankkia laastariksi.

Tämä nyt tällaisena välihuuteluna, ja toivottavasti osa palstalaisista tajuaa lukea tämän ilman sen kummempia värilaseja. En minä mitään tuputa, mutta rohkaisen kyllä vanhemmuuteen. Kasvattaa, vahvistaa ja antaa ennen kaikkea vilpittömiä ilon ja rakkauden kokemuksia kaiken hässäkän keskelläkin.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Tämä nyt tällaisena välihuuteluna, ja toivottavasti osa palstalaisista tajuaa lukea tämän ilman sen kummempia värilaseja. En minä mitään tuputa, mutta rohkaisen kyllä vanhemmuuteen. Kasvattaa, vahvistaa ja antaa ennen kaikkea vilpittömiä ilon ja rakkauden kokemuksia kaiken hässäkän keskelläkin.

Ilman värilaseja. Minä olen onnellinen elämääni nykyisellään - kuten myös vaimoni - enkä koe, että minulta puuttuu mitään. Ei rahaa (tai aina toki voisi tienata sen 500 euroa enemmän kuussa), ei rakkautta, ei haasteita eikä varmaan mitään muuta kuin unirytmi. Ehkä sitten koirat täyttävät tuon vilpittömän ilon ja rakkauden kokemuksen kuvitteellisen aukon elämässäni, en tiedä. Mutta en kyllä ole moneen, moneen vuoteen yhtään kaivannut lasta elämääni. Ihan nuorena kyllä, mutta oli enemmän sellainen "totta kai lapsi tehdään, kun sellainen kuuluu tehdä" -setti.

Totta kai, jos sellainen jostain kumman syystä vahingossa tulisi, ihminen lienee ihan geneettisestikin rakentunut niin, että omaa jälkikasvuaan rakastaa ehdoitta. Ja hyvä niin. Se olisikin perseestä jos täällä vanhemmat huutelisivat, että päin vittua meni kun lapsen meni hankkimaan.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Totta kai, jos sellainen jostain kumman syystä vahingossa tulisi, ihminen lienee ihan geneettisestikin rakentunut niin, että omaa jälkikasvuaan rakastaa ehdoitta. Ja hyvä niin. Se olisikin perseestä jos täällä vanhemmat huutelisivat, että päin vittua meni kun lapsen meni hankkimaan.
Monet viimeaikoinakin Suomessa ilmi tulleet surulliset tapaukset kertoo ihan toista, joten sanoisin, että bullshittiä.

Muitakin huonoja kertomuksia löytyy kautta aikain, joten ei se mikään itsestäänselvyys todellakaan ole. Joidenkin ei tulisi lisääntyä lainkaan, se on fakta.
 

Andrew

Jäsen
Aika paljon kavereissa on jengiä, joka selkeästi haluaisi muksuja, mutta hirveästi pelottaa kaikki mahdollinen. Ei ole omakotitaloa, vakkariduunia, sählytkin jää väliin ja joutuu heräämään öisin. No joo, jostain joutuu luopumaan ja ihan hyvä on olla suht vakaa tilanne tietenkin, kuten elämässä muutenkin, mutta ei nyt jumankauta saa pelätä elämää. Sitähän se vanhemmuus kuitenkin vain on, tavallista elämää.

Lainasin tämän pätkän, koska nimimerkki Sampiolla on omasta mielestäni hyvää pohdintaa, mutta lisäisin yhden asian, joka on minun mielestäni tärkein asia. Realismi. Olen samaa mieltä, että elämässä ei saa pelätä, muuten tulee tylsä elämä, mutta on pakko olla realistinen. Monella on pätkätöitä, vuorotyö tai muuten vaan liian pieni palkka. Ne ei ole mitään tekosyitä, vaan oikeita faktoja joiden kanssa pitää elää.

Elämä on valintoja täynnä. Ilman lapsia voi aika helposti pitää kaikki ovet auki. Esimerkiksi jos saa mahdollisuuden työskennellä ulkomailla, voi vain pakata laukut ja lähteä tai jos alkaa duuni tympimään niin on helpompi vaihtaa työpaikkaa.

Nykypäivän hektisessä työelämässä perheen ja työn välillä tasapainoileminen on vaikeaa, monesti se on monelle mahdotonta.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Elämä on valintoja täynnä. Ilman lapsia voi aika helposti pitää kaikki ovet auki. Esimerkiksi jos saa mahdollisuuden työskennellä ulkomailla, voi vain pakata laukut ja lähteä tai jos alkaa duuni tympimään niin on helpompi vaihtaa työpaikkaa.

Voihan tuota noinkin ajatella. Omalla kohdallani ei tosin lapset ole estäneet ulkomailla työskentelyä. Esim, kun rupesimme odottamaan keskimmäistä sain lähes saman tien töitä 9000 km päästä. Lähdin tottakai samantien. Senkin reissun jälkeen olen tehnyt kolme pidempää keikkaa, jolloin kävin kotimaassa vain lomilla. Välillä perhe on ollut mukana maailmalla, mutta viime vuosina he ovat pysyneet kotona, koska oikeasti Lappia parempaa paikkaa ei lapsille(kaan) löydy. Vaikka perhe vieläkin kasvaisi, niin tuskinpa tuo ulkomailla työskentelyä estäisi. Lähden varmasti jos korvaus on kohdallaan. Toki asian pitää sopia vaimolle, tai muuten homman olisin unohtanut. Enemmän siis ulkomaille meno on ollut vaimosta kuin lapsista kiinni.
 

Fordél

Jäsen
Mun mielestä näissä lapsiasioissa on kenenkään ihan turha lässytellä mitään, niin puolesta kuin vastaan. Tottahan toki sitä voi kertoa omista kokemuksista ja ne ovat ilman muuta arvokkaita omankin tilanteen funtsimiseen. Mutta lapsen hankinta on kuitenkin jokaisen parin tai yksilön ihan oma juttunsa. Jokainen tapaus on erilainen eikä mitään yleistettävää ratkaisua ole olemassa. Mitä helkkarin virkaa on jollain tutkimuksella lapsiperheiden onnesta, jos itse olet äitinä ahdistunut etkä tunne oloasi onnelliseksi ja onnistuneeksi? Onnellinen voi olla lasten kanssa tai ilman lapsia. Kasvaa voi henkisesti ja vastuulliseksi lasten kanssa tai ilman lapsia. Kannustaisinkin kaikkia vain rohkeasti tekemään omia valintojaan ja ratkaisujaan tai olla tekemättäkään mitään erityisi ratkaisuja. Voihan sitä antaa elämänkin vain mennä ja katsoa mitä se tarjoaa. Jos ei lapsia välttämättä halua niin mikäs siinä. Ihan turha on taipua ulkopuolisessa painostuksessa. Ja jos taas haluaa suurperheen niin mikäs siinä; antaa palaa vaan!
 

Jippo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Monet viimeaikoinakin Suomessa ilmi tulleet surulliset tapaukset kertoo ihan toista, joten sanoisin, että bullshittiä.

Muitakin huonoja kertomuksia löytyy kautta aikain, joten ei se mikään itsestäänselvyys todellakaan ole. Joidenkin ei tulisi lisääntyä lainkaan, se on fakta.

Nyt meni aika kyyniseksi. Eivät nuo kurjat tapaukset mitenkään kumoa sitä, etteikö kiintymys omaan jälkeläiseen tulisi ihan geeneistä.

Oikeastaan ne päinvastoin vahvistavat tätä olettamusta. Kun ihminen on henkisesti tarpeeksi sairas, hän saattaa kuvitella nimenomaan tekevänsä palveluksen läheisilleen "viemällä heidät pois" tästä maailmasta.

Se on totta, että joidenkin ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Mutta ratkaisua vaille jää se, kenellä on oikeus päättää tuosta. Mun nähdäkseni kenellekään ei ole oikeutta päätää toisen puolesta, saako tämä lisääntyä vai ei.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Monet viimeaikoinakin Suomessa ilmi tulleet surulliset tapaukset kertoo ihan toista, joten sanoisin, että bullshittiä.

Muitakin huonoja kertomuksia löytyy kautta aikain, joten ei se mikään itsestäänselvyys todellakaan ole. Joidenkin ei tulisi lisääntyä lainkaan, se on fakta.

Lienee kuitenkin 99% tapauksista ihan normaalia arkea eläviä, enemmän ja vähemmän onnellisia perheitä. Vanhemmilla voi olla ongelmia keskenään, mutta lasta rakastetaan.

Mutta kyllä, harmillista että ne keiden kannattaisi tuota lapsen tekoa harkita vielä nyt ainakin 10 vuotta, ovat joskus kovimmalla kiireellä niitä hankkimassa.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Se on totta, että joidenkin ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Mutta ratkaisua vaille jää se, kenellä on oikeus päättää tuosta. Mun nähdäkseni kenellekään ei ole oikeutta päätää toisen puolesta, saako tämä lisääntyä vai ei.
Ei tietenkään, mutta jokainen voi sen päättää ihan itse jos kokee, että ei ole sopiva vanhemmaksi.

Koska kaikki nyt eivät vaan ole sopivia vanhemmaksi. Osa juoksee karkuun sitä vastuuta. On näitä jotka lapsen synnyttyä jättää toisen osapuolen yksin sen lapsen kanssa. Mistään automaattisesta rakkauden syntymisestä omaa jälkeläistä kohtaan ei siis voida puhua. Poikkeus vahvistaa aina säännön, niin tässäkin. Ehkä osan geeneissä on sitten jotain vikaa, tai jotkut muut syyt tekee sen. Henkinen kypsymättömyys? Osa ei kypsy koskaan ihmisinä riittävästi. Minä en tiedä niistä sen tarkemmin eri ihmisten kohdalla.

Tiedän vain omalla kohdallani, että en ole lainkaan valmis isäksi. Minulla ei ole riittävää vastuunottokykyä ja oikeastaan edes haluakaan siihen, enkä ole henkisesti tasapainoinen. Joku voi sanoa, että nuo löytyisi kun lapsi syntyy - voi olla, mutta en ole innokas ottamaan selvää.

Lienee kuitenkin 99% tapauksista ihan normaalia arkea eläviä, enemmän ja vähemmän onnellisia perheitä. Vanhemmilla voi olla ongelmia keskenään, mutta lasta rakastetaan.
Mutta se 1% riittää osoittamaan, että mahdollisuus siihen, että ei opi rakastamaan jälkeläistään ja halua ottaa siitä vastuuta on olemassa. Lastentekoa ei voi siis perustella jollain satavarmalla automaattisella ohjelmalla joka saa ihmisen toimimaan eri tavoin kun lapsi on syntynyt.

Sitä tässä ajan takaa. Luonnollisestikin valtaosa toimii kuten biologisesti katsottuna pitääkin, mutta aina mahtuu poikkeustapaukset mukaan yhtälöön. Ihan aina.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Se on totta, että joidenkin ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Mutta ratkaisua vaille jää se, kenellä on oikeus päättää tuosta. Mun nähdäkseni kenellekään ei ole oikeutta päätää toisen puolesta, saako tämä lisääntyä vai ei.

Minun mielestäni muilla on ehdottomasti oikeus päättää toisen puolesta, saako tämä lisääntyä vai ei. Päättäähän yhteiskunta lakien muodossa muistakin asioista, esimerkiksi adoptiosta, jossa kriteerit ovat huomattavan tiukat. Ei sitä saa pitää lemmikkieläimiäkään, jos on todettu kelvottomaksi vastaamaan eläinten hyvinvoinnista ja saa eläinten hallussapitokiellon.

Onhan nykysysteemikin ongelmallinen: jos vaikkapa sarjaraiskaaja tai moninkertaisesti tuomittu pedofiili haluaa lapsen, niin sen kuin siittää sellaisen, mutta vastaavasti monet kunnolliset, tarkkaan syynätyt pariskunnat eivät saa tai ehdi saada adoptiolasta.

Miksi biologisen lapsen hankkimiselle ei saisi sitten asettaa vastaavia vaatimuksia ja/tai vähintäänkin lapsen hallussapito/hankkimiskieltoa siinä tapauksessa kun henkilö tai henkilöt on todettu kelvottomiksi huolehtimaan lapsesta? Ei sitä saa nykyään edes mopoa ajaa ilman ajokorttia, miksi sitten mikä tahansa holtiton, väkivaltaiseksi tai häiriintyneeksi todettu ihmispohjasakka saisi hankkia lapsia ja vastata uusien elämien turmelemisesta?

Mitään rajoittamatonta vapautta ei ole nykyäänkään, eikä ole koskaan ollutkaan. Veljet ja siskot eivät saa hankkia lapsia keskenään, Kiinassa saa hankkia yhden lapsen ja lisää vain valtion erikoisluvalla jne jne. Yhteiskunnan pitäisi kategorisesti kieltää tietyiltä ihmisiltä lapsien hankkiminen ja tarvittaessa kontrolloida tätä kieltoa kemiallisten tai miksei ääritapauksissa fyysistenkin sterilointien avulla.

Kielto luonnollisesti koskisi hyvin pientä osaa väestöstä, koska valtaosa väestöstä on kuitenkin ns. normaaleja ihmisiä, joille sekakäyttö, seksuaalirikokset ja jatkuva väkivalta eivät ole arkipäivää. Tämän pienen vähemmistön "oikeudet" eivät saisi mennä lasten ja tulevien lasten oikeuksien ohi, oikeuden kasvaa turvallisessa ympäristössä rakastettuna ja enemmän tai vähemmän tasapainoisesti.

"Lastenhankinta-ajokortti" vain kehiin. Läpäisyvaatimukset tuskin olisivat ongelma enemmistölle, mutta ne kuitenkin pistäisivät jokaisen miettimään omaa tulevaa vastuutaan vanhempana - ja toisaalta kannustaisivat ja rohkaisisivat, koska ajokortissa ei vaadittaisi täydelllistä mallivanhemmuutta vaan korostettaisiin sitä, että ihan normaalien ihmisten perhearki riittää ihan hyvin, eikä kukaan ole täydellinen kasvattaja siltä seisomalta.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
"Lastenhankinta-ajokortti" vain kehiin.
Vaikka tämä on varmasti aika kaukaista, niin samaa mieltä olen. Omassa työssäni saa törmätä aivan liikaa vanhempiin, joita ei kiinnosta, ja jälki on sen mukaista. Ja onhan se aika karua, että osa jengistä lisääntyy, vaikkei kompetenssia vanhemmuuteen ole lähtökohtaisesti yhtään ihan jo pikaisella analyysilla rikosrekisterin, luottotietojen ja vaikkapa pärstäkerotimen mukaan, mutta sitten on myös pariskuntia, jotka joutuvat käymään adoptiota varten äärettömän tiukan seulan. Jälkimmäinen on toki pääsääntöisesti hyvä asia, mutta noin niin kuin rinnakkain asetettuna nuo seikat hiukan kalskahtavat.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös