Onnellisuus on aika abstrakti käsite ja itsellä ainekin vaihtuu jopa päivän aikana. Viikon kun muksut on heränny enne kuutta, niin on onnellisuusmittari aika nollilla. Toisaalta kun tyttö tulee ja halaa, niin tumtuu varsin hyvältä.
En, vaan esimerkiksi tätä: Tutkimuksen mukaan eniten elämästään nauttivat ne perheet, joilla oli kahdesta kolmeen lasta. (Meidän perheen linkistä)Mutta tarkoititko lopputulemalla sitä, että lapsiperheiltä kysyttäessä, mikä on parasta elämässä, vastaus on lapset? Vaikuttaa hiukan nollatutkimukselta.
Ehdottomasti ketjun arvoinen aihe. Olen jo ennen tätä jutustelua aihetta pyöritellyt mielessäni, koska välillä tuntuu, että olen jollain kierolla tapaa onnellinen omassa varsin vaatimattomassa elämässäni, ja olen paljon miettinyt sitä, että mistä se johtuu. Ja toisaalta sitäkin, että mikä välillä saa ahdistamaan. Ehkä tässä lomillani taivun pitkästä aikaa ketjun alustukseen. Saa toki muutkin avata.Ehkä onnellisuudesta voisi keskustella jossain toisessa ketjussa hiukan kattavammin.
Kamalasti siellä oli tekstiä. Jaksoin lukea hiukan alusta:En, vaan esimerkiksi tätä: Tutkimuksen mukaan eniten elämästään nauttivat ne perheet, joilla oli kahdesta kolmeen lasta. (Meidän perheen linkistä)
Tai tilastokeskuksen linkissä, jossa aika selkeästi todettiin, että nuorille ja erityisesti sosioekonomisesti matalalle sijoittuville nuorille lapset eivät onnea tunnu tuovan verrattuna lapsettomiin. 30 --> taas näytti siltä, että onnellisuutta alkaa löytyä yhtälailla lapsellisienkin joukosta, ja varttuneemmilla homma kääntyy kokonaan lapsellisten eduksi. Aika loogista toisaalta.
Oheinen kuvio osoittaa, että globaalissa perspektiivissä lapsettomat ovat todellakin onnellisimpia. Kun tarkastellaan kaikkia ikäluokkia yhdessä, yhden lapsen vanhemmat ovat keskimäärin hieman lapsettomia onnettomampia; kahden tai kolmen lapsen vanhemmat ovat likimain yhtä onnellisia kuin yhden lapsen vanhemmat, ja neljän tai useamman lapsen vanhemmat ovat onnettomimpia.
Lasten ja onnellisuuden välisen yhteyden muutokset elämänkaaren eri vaiheissa viittaavat siihen, että lapset ovat pitkän aikavälin investointi omaan hyvinvointiin.
Enpä ole väittänyt lapsettomia itsekkäiksi. Enkä ihan täysin ymmärrä, miksi lapsettomia pitäisi pitää itsekkäämpinä lapsettomuutensa vuoksi. Varaus siksi, että ymmärrän monien perusteiden kuulostavan vanhempien korvaan itsekkäältä, mutta eihän se sitä voi olla, jos valintaa ei tee toisen etua vastaan.PS. Lukaisinpas loppuun ja hoksasin vihdoin, kuka meistä onkaan itsekäs:
Meidän suurin ongelma maapallolla on, että meitä on yksinkertaisesti liikaa täällä. Ilmasto ja luonnonvarat eivät kestä tämmöistä kulutusta. Lisäksi teknologian kehittyessä työpaikkoja on kadonnut järkyttävä määrä.
Meilläkin huoltosuhde huononee jatkossa, ellei syntyvyys tai maahanmuutto korjaa tilannetta. Sanoisin, että Suomessa kannattaisi ennemmin suosia ainakin tämä vuosisata vaikkapa kolmen lapsen politiikkaa, tällä tavoin ainakaan huoltosuhteen romahdus ei haittaisi kilpailukykyämme.
Minusta olisi ihan aiheellista ottaa Euroopassa yhden lapsen politiikka käyttöön, jos työvoimapulaa jostain syystä tulisi niin se voitaisiin kattaa esimerkiksi Filippiineiltä tai Thaimaasta. Nämä ihmiset ovat ahkeria ja he ovat sopeutuneet hyvin Eurooppalaiseen kulttuuriin.
Minusta olisi ihan aiheellista ottaa Euroopassa yhden lapsen politiikka käyttöön,
Yhden lapsen politiikassa on taas ongelmana sisarusten tärkeys. Useimmille lapsille tekee todella hyvää, että niillä on niitä edes yksi.
Jos maailmassa olisi miljardi pohjoismaalaista ja 25 miljoonaa afrikkalaista, niin tilanne olisi paljon parempi kuin mitä se nykyisin on.
En ole samaa mieltä. Suomalaisia on ihan riittävästi... itseasiassa sanoisin, että muutama miljoona liikaa jopa. Suomi on loppujen lopuksi valtaosin erämaata joka on luonnonvaroiltaan köyhää ja aika tuottamatonta. Kertoo jo jotain, että valtaosa väestöstä on pakkautunut maan eteläosiin, eikä siihen muutosta ole tulossa. Tietyt alueet tässä maassa ei vaan houkuta ihmisiä asumaan siellä ja se on ihan ymmärrettävää sinänsä. En itsekään missään Lapissa suostuisi asumaan.Tai oikeastaan vähän enemmänkin, sillä Suomeen ei missään nimessä tarvita yhden lapsen politiikkaa vaan ennemmin kolmen lapsen politiikkaa. Suomalaisia on vähän ja maa on iso, joten suomalaisia mahtuisi tänne paljon, paljon enemmän.
Noin niinkun luonnonvarojen riittävyysmielessä, ei olisi.
Mitä tulee lapsia tai ei -kysymykseen, ei edelleenkään tähän talouteen ole tulossa. Mä ja vaimo oltais varmaan hienoja vanhempia, mutta kiinnostuksen kohteet on muualla ja kodin ulkopuolella.
Tämä nyt tällaisena välihuuteluna, ja toivottavasti osa palstalaisista tajuaa lukea tämän ilman sen kummempia värilaseja. En minä mitään tuputa, mutta rohkaisen kyllä vanhemmuuteen. Kasvattaa, vahvistaa ja antaa ennen kaikkea vilpittömiä ilon ja rakkauden kokemuksia kaiken hässäkän keskelläkin.
Monet viimeaikoinakin Suomessa ilmi tulleet surulliset tapaukset kertoo ihan toista, joten sanoisin, että bullshittiä.Totta kai, jos sellainen jostain kumman syystä vahingossa tulisi, ihminen lienee ihan geneettisestikin rakentunut niin, että omaa jälkikasvuaan rakastaa ehdoitta. Ja hyvä niin. Se olisikin perseestä jos täällä vanhemmat huutelisivat, että päin vittua meni kun lapsen meni hankkimaan.
Aika paljon kavereissa on jengiä, joka selkeästi haluaisi muksuja, mutta hirveästi pelottaa kaikki mahdollinen. Ei ole omakotitaloa, vakkariduunia, sählytkin jää väliin ja joutuu heräämään öisin. No joo, jostain joutuu luopumaan ja ihan hyvä on olla suht vakaa tilanne tietenkin, kuten elämässä muutenkin, mutta ei nyt jumankauta saa pelätä elämää. Sitähän se vanhemmuus kuitenkin vain on, tavallista elämää.
Elämä on valintoja täynnä. Ilman lapsia voi aika helposti pitää kaikki ovet auki. Esimerkiksi jos saa mahdollisuuden työskennellä ulkomailla, voi vain pakata laukut ja lähteä tai jos alkaa duuni tympimään niin on helpompi vaihtaa työpaikkaa.
Monet viimeaikoinakin Suomessa ilmi tulleet surulliset tapaukset kertoo ihan toista, joten sanoisin, että bullshittiä.
Muitakin huonoja kertomuksia löytyy kautta aikain, joten ei se mikään itsestäänselvyys todellakaan ole. Joidenkin ei tulisi lisääntyä lainkaan, se on fakta.
Monet viimeaikoinakin Suomessa ilmi tulleet surulliset tapaukset kertoo ihan toista, joten sanoisin, että bullshittiä.
Muitakin huonoja kertomuksia löytyy kautta aikain, joten ei se mikään itsestäänselvyys todellakaan ole. Joidenkin ei tulisi lisääntyä lainkaan, se on fakta.
Ei tietenkään, mutta jokainen voi sen päättää ihan itse jos kokee, että ei ole sopiva vanhemmaksi.Se on totta, että joidenkin ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Mutta ratkaisua vaille jää se, kenellä on oikeus päättää tuosta. Mun nähdäkseni kenellekään ei ole oikeutta päätää toisen puolesta, saako tämä lisääntyä vai ei.
Mutta se 1% riittää osoittamaan, että mahdollisuus siihen, että ei opi rakastamaan jälkeläistään ja halua ottaa siitä vastuuta on olemassa. Lastentekoa ei voi siis perustella jollain satavarmalla automaattisella ohjelmalla joka saa ihmisen toimimaan eri tavoin kun lapsi on syntynyt.Lienee kuitenkin 99% tapauksista ihan normaalia arkea eläviä, enemmän ja vähemmän onnellisia perheitä. Vanhemmilla voi olla ongelmia keskenään, mutta lasta rakastetaan.
Se on totta, että joidenkin ei pitäisi lisääntyä lainkaan. Mutta ratkaisua vaille jää se, kenellä on oikeus päättää tuosta. Mun nähdäkseni kenellekään ei ole oikeutta päätää toisen puolesta, saako tämä lisääntyä vai ei.
Vaikka tämä on varmasti aika kaukaista, niin samaa mieltä olen. Omassa työssäni saa törmätä aivan liikaa vanhempiin, joita ei kiinnosta, ja jälki on sen mukaista. Ja onhan se aika karua, että osa jengistä lisääntyy, vaikkei kompetenssia vanhemmuuteen ole lähtökohtaisesti yhtään ihan jo pikaisella analyysilla rikosrekisterin, luottotietojen ja vaikkapa pärstäkerotimen mukaan, mutta sitten on myös pariskuntia, jotka joutuvat käymään adoptiota varten äärettömän tiukan seulan. Jälkimmäinen on toki pääsääntöisesti hyvä asia, mutta noin niin kuin rinnakkain asetettuna nuo seikat hiukan kalskahtavat."Lastenhankinta-ajokortti" vain kehiin.
