Lapsia vai ei?

[Pavlovin Koira]

Eikös tuo toimi molemminpuolin tuo hehkuttelu?

Sitähän mä yritin sanoa.

 

[Rod Weary]

Sitähän mä yritin sanoa.

Aa, sorry. My bad.

 

[#76]

Ainakin minä olen saanut tämän palstan äänitorvilta sellaista tietoa, että todellisen onnen saavuttaa vasta lisääntymällä.

Eikhönä todellinen onni ole täysin yksilöllistä? Joku in ihan innoissaa, jos pääsee viikoksi Lappiin vaeltamaan ja asumaan teltassa, kun toinen haaveilee viikosta New Yorkissa shoppaillen.

Kaksi lasta löytyy ja onhan ne huippuhetket ihan älyttömän mukavia, mutta vastaavasti on aikoja kun olisi ihan valmis jättämään kaiken taakseen ja astumaan ekaan koneeseen jonnekin kauas. Sen verran saanut myös olla yksin kotona, että tulisin varmaan hulluksi tylsyydestä ellei minulla olisi perhettä. En ole kauhean sosiaalinen, joten viettäisin varmaan suurimman osan ajastani töissä tai nukkumassa. Välissä sitten vähän treeniä ja sohvalla makoilua. Liki kaikki kaveritkin on alunperin ollut vaimon kavereita tai ovat vaimon kavereiden miehiä.

 

[pernaveikko]

No niin, parisen kuukautta tässä on tullut vietettyä uusioperhe-elämää. Poikamiesboksissa ei jaksa niin paljon notkua, joten olen koko lailla asunut nyt uuden tyttöystäväni ja hänen 5- ja 10-vuotiaiden tyttärien kanssa.

Sen enempää tähän on turha raportoida lasten typerästä, jatkuvasta ja rasittavasta kitinästä. Se lienee useimmille tuttua, oli sitten omia lapsia tai ei.

Pari asiaa täytyy kuitenkin mainita. Olin 3-5-vuotiaiden päiväkerhon kevätjuhlassa. Eihän edes sampio voi vakavalla naamalla väittää, että tuollaisissa tilaisuuksissa olisi yhtään mitään järkeä? Esitystä oli kuulema jopa oikein harjoiteltu, mutta eihän siitä mitään tullut. Ohjaajat lauloivat laulujaan ja pienokaiset pyörivät aivan hukassa lavalla eikä niillä ollut aavistustakaan mitä tai miksi tapahtuu. Jälkeenpäin kysyttynä koko tilaisuuden paras juttu oli jäätelö, niinpä tietenkin.

Missä kohtaa ne isyyden onnen tunteet mahtaisivat tuollaisessa pakkopullassa tulla esiin? Omaa lasta ehkä jaksaakin kuunnella vaikka kotona, kun hän lauleskelee, mutta tuossa tulee vielä bonuksena se, että joutuu vieraita kersoja katselemaan. Se vain ei voi kiinnostaa.

Toinen on se, että lasten kanssa joka päivä on samanlainen. Kävin pienemmän kanssa kahdestaan uimassa ja olihan se ihan kivaa kuunnella niitä hölinöitä ja vastailla parhaan kykynsä mukaan. Pelottaa jo etukäteen, kun kesällä uidaan koko ajan ja mihin se uimareissu tuosta muuttuisi. Samanlaista menoa ja samat tai vastaavat kyselyt ja uimakilpailuthan sieltä on tulossa. Mitä järkeä siinä sitten taas on ja missä kohtaa se onnellisuus lymyää?

Ehdoton ei lapsille, olemattomat plussat kumoutuvat välittömästi, jos niiden kanssa joutuu viettämään enemmän aikaa.

Noin muuten on mennyt oikein hyvin, olen ollut ehkä jopa hieman yllättynyt kuinka hyvin pärjään niiden kanssa ja miten helppoa lasten kanssa on olla. Haluaisin silti käyttää aikani johonkin ihan muuhun, mutta tuo nyt vain on hinta mikä on maksettava, koska haluan kuitenkin äidin kanssa olla.

 

[Pavlovin Koira]

...

Taitaa olla sanottu ennenkin, mutta suurinpiirtein tuollainen oli suhtautumiseni lapsiin ennenkuin sain sellaisia itselleni. Ja luultavasti pitkästyisin kuoliaaksi jossain päiväkodin/koulun kevätjuhlassa ellei oman lapseni suuri hetki olisi esiintyä siellä - tänä iltana taas.

 

[Midnight Rambler]

Eiköhän ne kevätjuhlat ym. turhakkeet ole pakkopullaa useimmille lapsillekin. Lomillehan ne vaan haluavat, eivätkä veivata jotain teatteria innostuneiden opejen iloksi.

 

[Pavlovin Koira]

Eiköhän ne kevätjuhlat ym. turhakkeet ole pakkopullaa useimmille lapsillekin. Lomillehan ne vaan haluavat, eivätkä veivata jotain teatteria innostuneiden opejen iloksi.

Mua häiritsee niissä joidenkin vanhempien yli-innokkuus kuvaamiseen, ennekaikkea videokuvaamiseen. Jotkut katsovat oikeudekseen tunkea kaikkien eteen vain että saisivat kuvata tilaisuutta. Ei vissiin tule mieleenkään että joku voisi haluta katsoa tilaisuutta myös siellä?

Sama juttu häissä, ristiäisissä, hautajaisissa jne. Jatkuvasti on joku hyppimässä edessäsi paikasta toiseen päästäkseen parempiin asemiin kameransa kanssa.

 

[TosiFani]

Eiköhän ne kevätjuhlat ym. turhakkeet ole pakkopullaa useimmille lapsillekin. Lomillehan ne vaan haluavat, eivätkä veivata jotain teatteria innostuneiden opejen iloksi.

Osa lapsista/ nuorista haluavat esiintyä aina kun on mahdollisuus, osa on kanssasi samaa mieltä.

 

[Snakster]

Osa lapsista/ nuorista haluavat esiintyä aina kun on mahdollisuus, osa on kanssasi samaa mieltä.

Sujuva esiintyminen ja framilla oleminen ei suorastaan kuulu kansakuntamme ykkösvahvuuksiin, joten noita taitoja on ihan hyvä harjoitella melko pienestä pitäen. Tosin en tiedä, miten pedagogisesti eri sortin ammattikasvattajat noihin tilaisuuksiin suhtauvat ja mahdolliset hyödyt saattavat tulla vähän vahingossakin, mutta ehdottomasti kannatan kaikenlaisen esiintymisen harjoittelua. Siitä tosin olen samaa mieltä, että rasittavia tilaisuuksia nuo ovat eikä tilannetta yhtään helpota se, että suurin osa vanhemmista on niin jumalattoman tohkeissaan omiensa suorituksista.

Ja lisätään vielä se, että harmillisesti noissakin tilaisuuksisa näkyy vahvasti sukupuolittunut kasvatuskäytäntömme ja myös mielikuvituksettomuus. Paljon olisi parantamisen varaa.

 

[Target]

Joo, en ymmärrä. Minkä helvetin takia lapsellisten/lapsettomien pitää julistaa oikein yleisönosaston palstoilla oman onnellisuutensa paremmuutta. Täysin absurdi keskustelunaihe minulle. Ja olen onnellinen kahden lapsen isä. Jossakin vaiheessa luulimme ettemme ehkä saa lapsia ja se oli aika kova paikka meille molemmille, mutta jos niin olisi käynyt niin eiköhän silti olisi ennen pitkää voitu ihan onnellista elämää viettää.

Ootko sää mää vai mää sää. Samoja polkuja ollaan tallattu. Ensiksi ajateltiin, että keskitytään B-vaihtoehdossa maailmanmatkailuun yms. Kuitenkin a-vaihtoehto toteutui ja nyt sitä roudataan jälkikasvuja, samat 2 kpl, treeneihin.
Pointtina se että jos tilanne olisi toinen, ei elämä olisi ollut mitenkään vähempiarvoista. Mutta meillä tuo lapsettomuus ei olisi ollut oma valinta.

 

[pernaveikko]

Se piti vielä lisätä, että nyt on myös selvinnyt miksi lasten kanssa ei voi käyttää alkoholia. Kyse ei todellakaan ole siitä, että ei pystyisi huoltotehtäviin tai pienokaiset pelkäisivät humalaista. Kaiken tuon pystyisi järjestämään käyttäytymisellä.

Vaikka olisi miten mieto krapula, niin eihän tuota naurettavaa aamusirkusta voisi kenenkään pää kestää, jos ei ole täysin skarppina. Mielummin on kokonaan ilman ja lähtee sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää lenkille. Siitä tulee sitten taas toinen ongelma, kun viisivuotias ei välttämättä uskalla tuota hetkeä olla yksin edes isosiskon kanssa. Puhumattakaan, jos aivan yksin joutuisi olemaan, DVD on tuohon sentään hyvä keino. Ja puhelin, aina voi soittaa äidille, jos siltä tuntuu. Se on opetettu ja osataan, mutta siltikään ei ole helppoa.

Ei lapsia.

 

[Pavlovin Koira]

Se piti vielä lisätä, että nyt on myös selvinnyt miksi lasten kanssa ei voi käyttää alkoholia.

Nyt selvästikin löit synonyymit alkoholin käytön ja ryyppäämisen välille. Kyllä meillä juodaan saunakaljoja ja ruuan kanssa viiniä myös lasten kanssa ja saatetaan vaimon kanssa jäädä illalla vähän tissuttelemaankin muttei tietenkään aleta aamuun asti dokaamaan. Krapulassa oleminen nyt on ylipäätäänkin niin perseestä, että sen hankkimista kannattaa välttää oli sitten lapsellinen tai ei.

 

[mikse]

Osa lapsista/ nuorista haluavat esiintyä aina kun on mahdollisuus, osa on kanssasi samaa mieltä.

Mä luulen, että noi ihan nuorimmat skidit (päiväkoti- ja kerholaiset ym) vielä ovatkin suurin osa suht innoissaan noista hässäköistä. Sitten, kun mennään ala-asteelle ja ikää tulee lisää, alkavat noi menettämään mielenkiintoaan ja olemaan pakkopullaa isommalle osalle. Sinänsä joku nuorempi ala-astelainen osaakin jo varmasti esiintyä mukiinmenevästi muutenkin kuin omien vanhempiensa mielestä kun taas esim noi meidän kundien kerhosählingit on suht kaukana organisoidusta toiminnasta. Tosin ei kai sitä kukaan oletakaan.

Tänä vuonna pikkukundien kerhossa oli onneksi järjestetty päätöstempaukseksi temppurata pihalle. Siinä kelpasi kundien ja muiden skidien touhuta vanhempiensa kanssa, luovemmat saivat sitten maalailla ja piirrellä. Meidän kundien harakanvarpaista päätellen saavat kyllä jatkaa fudiksen parissa. Ja toki tuollakin joku videokameran kanssa heilui.

 

[Snakster]

Vaikka olisi miten mieto krapula, niin eihän tuota naurettavaa aamusirkusta voisi kenenkään pää kestää, jos ei ole täysin skarppina.

Aikuisella on valta ja mahdollisuudet kouluttaa ja kasvattaa lapsia myös aamutoimien osalta. Kyllähän kouluikäinen saa itse leivät duunattua ja telkkarin päälle. Aamupala nro 2 syödään sitten vanhempien brunssin aikaan klo 11.00 alkaen. Lasten kanssa voi ihan hyvin rentoilla ja samalla arvelisin lapsistakin tulevan aavistuksen rennompia kansalaisia, joilta ei pasmat mene täysin sekaisin, jos joskus lounas ei olekaan klo 12.00 sharp.

 

[#76]

Ja toki tuollakin joku videokameran kanssa heilui.

Nelivuotias tyttö tykkää todella paljon katsoa parin vuoden takaista tarhan kevätjuhlaa videolta. Ihmettelee tosin missä pikkuveli oli sillon ( ei ollut vielä syntynyt ). Toinen vetoava juttu on äitinsä puhelimessa oleva lyhyt vauva örinä, missä on tyttö pienenä. Jaksaa kuunnella sen useaan otteeseen putkeen.

Eihän se 2-5 vuotiaiden esitys mitään taidetta ole, mutta tyttö ollut usean viikon innoissaan laulamassa esityksen lauluja ja kovasti harjoitellut. Se nyt vaan on osa perhe-elämää ja parisuhdetta, että välillä tekee juttuja mistä muut tykkää vaikkei ne itseä kauheasti kiinnostaisi. Aika näyttää innostuuko lapset jostain jutusta mitä en itselleni valitsisi ikipäivänä harrastukseksi. Silti ollaan menossa mukana.

Nukuttiin taannoin tytön kanssa teltassa ja pitäisi joku viikonloppu lähteä lähimetsään aidosti telttailemaan hänen kanssa. Onhan se mukava, kun nelivuotias on innoissaan että pääsee nuotion ääreen ja isin kanssa telttailemaan. Ilmoitti selvästi, että äidillä ja pikkuveljellä ei ole telttaan asiaa :D Tosin piti vähän toppuutella, kun halusi olla viikon telttailemassa.

 

[Snakster]

Nukuttiin taannoin tytön kanssa teltassa ja pitäisi joku viikonloppu lähteä lähimetsään aidosti telttailemaan hänen kanssa. Onhan se mukava, kun nelivuotias on innoissaan että pääsee nuotion ääreen ja isin kanssa telttailemaan. Ilmoitti selvästi, että äidillä ja pikkuveljellä ei ole telttaan asiaa :D Tosin piti vähän toppuutella, kun halusi olla viikon telttailemassa.

Meillä on myös suunnitteilla vaellusretki tytön kanssa ja mukaan lähtee toinen samanlainen isä-tytär -kaksikko. Nastaahan tuosta tulee, vaikka aika eri meiningillä mennään kuin aikuisten kanssa.

 

[Hepitus]

En ymmärrä

En ymmärrä keskustelua pitäisikö lapsia tehdä vai ei. Ihmiset, jotka tekevät lapsia ja ne jotka eivät tee, toimivat täysin itsekkäästi.

Ihmiset, jotka tekevät lapsia, saavat mielihyvää siitä, että heillä on jälkipolvea jota kasvattaa, tuntevat ylpeyttä "tiedon siirrosta" (kuten myös junirovalmentajat), saavat nautintoa pyytteettömästä rakkaudesta jne.

Ihmiset, jotka eivät tee lapsia, saavat nautinnot, kun he voivat tehdä ja mennä vapaasti, nauttia kaikesta.

Lastentekoa on turha selitellä tulevilla veronmaksajilla tai tekemättömyyttä maailman ylikansoittumisella. Kyllä ne lapset tehdään ihan muista syistä. Joskus se syy voi olla se, että se toiminto, joka johtaa siemensyöksyyn, oli vain niin vastustamaton sillä hetkellä.

Sulkekaa ketju ja tehkää tai älkää tehkö niitä lapsia.
-H-

 

[sampio]

Muutamia hajanaisia kommentteja viimeisimpiin aiheisiin tässä, TQoFE:n viimeisimmän viestin luin aikoinaan, mutta en nyt enää siihen palaa. Näin on varmasti mielekkäintä ihan meidän molempien sekä kanssapalstailijoiden kannalta.

Hajanaisessa järjestyksessä omia mietteitäni, aloitetaan vaikka alkoholista. Minä en koskaan ole kännissä ollut, enkä toivottavasti olekaan, mutta juon n. kerran viikossa oluen. Joskus kiskaisen sen ruoan kanssa, joskus saunan jälkeen. Satunnaisesti otan viiniä ruoan kanssa. En oikeastaan näe mitään syytä sille, etteikö lapsen nähden voisi alkoholia nauttia, jos aikuinen kykenee vetämään rajat käytölleen. Örveltäminen on sitten asia erikseen, sitä en soisi näkevän sen enempää lasten kuin aikuistenkaan. Minä jouduin isukkini sekoiluja muksuna jonkin verran kestämään, mutta ne loppuivat onneksi aikanaan ja nykyään hän on raitis.
---

Juhliin pätee mun käsittääkseni se sama kuin mihin tahansa organisointiin ja asioiden järjestämiseen - hyvin hoidettu keskimäärin myös toteutuu hyvin ja päinvastoin. Jos muksujen juhlan laatii heidän kyvyilleen sopivaksi, se on varmasti lapsille todella iso juttu ja itsevarmuusboosti sekä vanhemmillekin vähintään siedettävää seurattavaa. Olen ollut itse pääasiassa hyvin tai kohtalaisesti järjestetyissä lastenjuhlissä, ja joo, ei niitä pakollisia muiden esityksiä aina jaksaisi seurata. Kummasti kuitenkin jonkinlaista empatiaa on ilmassa, kun tajuaa, että joillekin niiden vieraiden muksujen esiintymiset ovat aivan yhtä tärkeitä kuin mulle oman lapseni.

Pakko kyllä tähän väliin kehua oman tyttöni koulun tähänastisia juhlia, jotka ovat olleet varsin sujuvia ja näpsäköitä, vaikka vuorotellen joulu- ja kevätjuhlassa esiintyykin puolet koululaisista.

Minä en näe kuvaamista erityisen rasittavana ongelmana, ellei kuvaajat luule nauttivansa jotain erityisoikeuksia pilata muiden näkyvyyttä. Ylipäätään olen sitä mieltä, että nuo juhlat ovat ihan hauskoja tapahtumia lapsille, jos hommaan on paneuduttu ja aikuinen asennoituu niihin hiukan eri tavalla kuin 80 euron rockspektaakkeliin.
---

Ja vielä onnellisuuskeskusteluunkin otan osaa. Nimittäin tuon onnellisuuden kokemisen tutkimuksiin vedoten taitaa pystyä kääntämään ihan miten päin vaan.

Tässä päinvastainen tulos: Tutkimus: Lapsiperheiden vanhemmat onnellisempia kuin sinkut | Helsingin Uutiset

Tästäkin voi jotain mietteitä saada: Lapsi: onni vai onnettomuus?

Tämä on aika neutraalia pohdiskelua koko aihepiiristä alkaen siitä, että mitä se koettava onnellisuus lopulta on: Tilastokeskus - Kyllä se siitä ajan myötä

Aika loogista tuo viimeisen linkin matsku; nuori ja pienituloinen huoltaja on kokonaisvaltaisesti aika kovassa koulussa. Nuori on ehkä odottanut vanhemmuudesta jotain taikatemppua, ja jos noita käppyröitä katsoo, ei liene mikään yllätys, että heikoin arvo on 15-19 -vuotiailla 4+ lapsen vanhemmilla. Yli kolmekymppisenä tulotaso alkaa vakiintua, mikä helpottaa arkea, parisuhde on vakiintunut, elämä on vakaampaa. Myöhemmin lapset koetaan pääasiassa positiivisena asiana.

Sanotaan nyt näin, että mua henkilökohtaisesti kovasti ihmetyttää sellaisen normaalilla toimeentulolla ja terveydellä varustetun henkilön arvomaailma, joka kykenee läheiset ja positiiviset ihmissuhteensa arvottamaan onnettomuutta tuottaviksi. Tuo Järvilehdon maininta onnellisuuden kahdesta puolesta on sikäli ihan fiksua turinaa, että varsin usein näissä keskusteluissa painottuu nimenomaan hedonistisuus eikä syvemmät tuntemukset. Niitä harva lapseton edes osaa aavistaa, koska näkee lapsessa vain vaivan ja kuluerän, mikä on ymmärrettävästi osan onnellisuuden kokemisen esteenä. Esim. itse voin kyllä myöntää, että olen joutunut luopumaan omasta onnellisuudestani siinä mielessä, etten pääse harrastuksiini aivan niin vapaasti kuin ennen muksuja ja väsynytkin olen ollut usein näiden vuosien aikana. Vastapainona on vain kilokaupalla sellaisia onnellisuuden kokemuksia, joita ei asiaa kokematon voi ymmärtää. Varmaan sitä eudaimoniaa sitten.

Vähän sekavaa juttua, mutta tarkennan tarpeen tullen.

 

[DC.PAPA]

Vähän sekavaa juttua, mutta tarkennan tarpeen tullen.

Eipä tarvitse ainakaan minulle tarkentaa.

Tuossa Järvilehdon jutussa oli lopussa se kaikki hyvin tiivistettynä omasta mielestäni:

”Lapset ovat monelle elämän tukijalka. Niitä ei hankita siksi, että vanhemmat olisivat hyvällä tuulella päivittäin. Lapset ovat jotain sellaista, mitä voi rakastaa enemmän kuin itseään”, Järvilehto kertoo.

Omani ovat jo omille teilleen lähteneet, mutta oli helvetin makeeta niiden kehitystä seurata ja mukana touhuta. Päivääkään en vaihtais.

 

[Rod Weary]

Aika hinnatonta vetää Piltin ja vau.fi teettämät tutkimukset tähän argumenteiksi. En väitä tuloksia painottuneiksi saati puolueettomiksi, koska en ole saanut lakattua vielä nauramasta.

 

[obi-wan]

Minä suuresti ihmettelen tätä lahkolaismeininkiä mitä täällä jossain vaiheessa aina huomaa. Eikö se perkele riitä että ne joiden valinta on lapset, menevät valitsemaansa suuntaan ja ne ketkä valitsevat toisin, ottakoon sen suunnan?

Ei vittu, en vaan tajua. Sitten kun vielä on ne, jotka ovat valitsemattaan jollain tiellä.

 

[sampio]

Aika hinnatonta vetää Piltin ja vau.fi teettämät tutkimukset tähän argumenteiksi. En väitä tuloksia painottuneiksi saati puolueettomiksi, koska en ole saanut lakattua vielä nauramasta.

Lähinnä nyt löytyivät ensimmäisenä, ja joo, meinasin ensin jättää tuon ensiksi mainitun pois, mutta tuumasin, notta aivan sama. Jos lapsettoman tutkijan päätelmiin nojataan, niin ei kai tuossa sen kummempaa ole...

Järvilehtoa oli lähinnä haastateltu, sehän ei mikään tutkimus ollut. Eikös sillä ollut ihan pointti kohdillaan, vai argumentoitko sen kumoon nauramiseltasi?

Kokeillaan nyt tätä varsin asiallista referaattia eri tutkimuksista: Tuoko lapsi onnea? - Artikkelit - Meidanperhe.fi

Toki tuo on Meidän Perheestä, joten pääset nauramaan jälleen. Harmi vain, että näyttäisi olevan lopputulema enemmän sellainen, että lapsiperhekin voi olla onnellisempi kuin lapseton. Riippuu siitä, mitä onneksi kokee. Vanhemmalla on verrattavissa laajempi skaala aineistoa tässä suhteessa, vaikka se kuinka pahalta inttävästä vastapuolesta tuntuisikin.

 

[DC.PAPA]

Minä suuresti ihmettelen tätä lahkolaismeininkiä mitä täällä jossain vaiheessa aina huomaa. Eikö se perkele riitä että ne joiden valinta on lapset, menevät valitsemaansa suuntaan ja ne ketkä valitsevat toisin, ottakoon sen suunnan?

Ei vittu, en vaan tajua. Sitten kun vielä on ne, jotka ovat valitsemattaan jollain tiellä.

En ole ketjua vähään aikaan lukenut, mutta lahkolaismeininki tais olla ketjun alkupuolella, korjaa jos olen väärässä. Eiköhän asia ole jo tullut puitua loppuun asti, ainakin omasta puolestani voin sanoa:

Minulle on aivan sama mihin ratkaisuun kukakin päätyy, oli syyt mitkä tahansa, aivan sama. Ne ketkä eivät asiaan itse pysty vaikuttamaan, ovatkin toinen tarina.

 

[Rod Weary]

Toki tuo on Meidän Perheestä, joten pääset nauramaan jälleen. Harmi vain, että näyttäisi olevan lopputulema enemmän sellainen, että lapsiperhekin voi olla onnellisempi kuin lapseton. Riippuu siitä, mitä onneksi kokee. Vanhemmalla on verrattavissa laajempi skaala aineistoa tässä suhteessa, vaikka se kuinka pahalta inttävästä vastapuolesta tuntuisikin.

Älä nyt käsitä väärin. Minusta kaikki tutkimukset ovat mielenkiintoisia ja tuloksia on yleensä kiva lukea. Kunhan muistaa hiukan filtteroida asiaa mahdollisimman objektiivisesti, jos meinaa inttää asiasta jonkun kanssa. Mutta tarkoititko lopputulemalla sitä, että lapsiperheiltä kysyttäessä, mikä on parasta elämässä, vastaus on lapset? Vaikuttaa hiukan nollatutkimukselta.

Ehkä onnellisuudesta voisi keskustella jossain toisessa ketjussa hiukan kattavammin.

 

[#76]

Onnellisuus on aika abstrakti käsite ja itsellä ainekin vaihtuu jopa päivän aikana. Viikon kun muksut on heränny enne kuutta, niin on onnellisuusmittari aika nollilla. Toisaalta kun tyttö tulee ja halaa, niin tumtuu varsin hyvältä.