Ideaalitilanteessa koti olisi lapselle paras mahdollinen paikka kasvaa, mutta valitettavasti usein ei niin ole. Vaikkei mentäisi auereihinkaan, niin kuva hellästä ja rakastavasta mutta lujasta äidistä, joka auttaa läksyissä ja laittaa ruokaa, ei ole läheskään aina todellisuutta.
Tämä siis oli vastaus siihen kun prof puck pyysi perustelemaan jotain Anneli Auer-heittoa, joka taas oli vastaus siihen, että proffan mielestä suomessa ei anneta arvoa kotiäitiydelle.
No nyt täytyy kyllä ihmetellä tuota lainaamaani tekstinpätkää ihan alusta loppuun. En oikein ymmärrä, että mikä on parempi paikka kasvaa kuin koti? Lastenkoti vai katu? Vai ajatko tässä takaa nyt sitä, että kotiäidin kasvattama lapsi on huonommassa asemassa päivähoidossa olevaan lapseen nähden.
Jos näin on, niin argumentin vuoksi muistelen ääneen, että Timo T.A:n vaimo Nina Mikkonenhan puhui jossain vaiheessa päiväkodista jonain natsi-saksan keksimänä kasvatuskoneistona. Nykytiede pitää kyllä väittämää aika poskettomana, kyllähän suuressa ryhmässä kasvattamisella on aika suuret edut, tosin en kyllä näe isoja päiväkotiryhmien kokoa parhaana mahdollisena tilanteena, siinä on kuitenkin aika suuret mahdollisuudet jäädä muiden varjoon, jos nyt sattuu olemaan sellainen lapsi, jonka himassa ei hirveästi lapsen kanssa tajuta puuhailla. Samoin taas isossa ryhmässä saattaa olla pari niinkin vaativaa muksua, että tätien kaikki huomio menee sitten niiden huomioimiseen.
Nykyään kun puhutaan varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä, niin alleviivataan ensimmäinen elinvuosi tärkeimpänä, mutta painotetaan silti ensimmäistä kolmea vuotta tärkeänä. Siinä mielessä joku perhepäivähoito tai omassa perheessä hoitaminen (jos on sisaruksia) olisi ideaalitilanne.
Itse ajattelisin, että sisaria lukuun ottamatta ensimmäinen vuosi saisi mennä aika vähällä seurustelulla ja maailmaa voisi opetella etupäässä äidin ja isän kanssa. 2-3 v. aikana sitten pienessä ryhmässä esim. perhepäivähoidossa.
Eikä sinne isoihin ryhmiinkään ihan hirveä kiire pitäisi olla esim. ennen 5. ikävuotta, perhepäivähoito voisi olla siihen asti aikalailla hyvä vaihtoehto. Isoon rymään sitten 5 vuotiaana ja treenailla sitten siinä sitä isossa ryhmässä olemista aina eskarin kautta kouluun. Ainakin oman näkemykseni mukaan, sellainen vahva yksilö jolla on mennyt kaikin puolin nappiin pärjää paremmin isossa ryhmässä. Vaikka siis päiväkotiin meneminen ei ole millään tavoin vahingoittava asia.
Ja sitten tuo väittämä siitä, että äiti joka olisi " hellä ja rakastava mutta luja, joka auttaa läksyissä ja laittaa ruokaa" ei vastaa todellisuutta läheskään aina.
Juu ei vastaakkaan läheskään aina, ei kai meillä olisikaan niin paljoa ongelmia lasten kanssa jos niin olisi. Tuossahan on aikalailla perusasioita, minkä tulisi olla hallussa: Rajoja ja rakkautta, hoivaa, huolenpitoa ja tukea.
Tästä kyllä pitäisi lähteä, että nämä asiat olisi hanskassa. Arvostettu presidenttimme Sauli "messias" Niinistöhän oli suojelemassa tätä "ihan tavallisia asioita" kampanjaa. (Jonka mainitsen tässä välissä olevan sisällöltään ihan ok, mutta agendaltaan ihan pielessä koska kyseessä oli puolivillainen vaalilupauksen täyttäminen ja samalla kolmannen sektorin kampanjointi). No jokatapauksessa ne sisällöt oli tosissaan ihan ok, loppujen lopuksi turvalliseen ja hyvään kasvuympäristöön ei ihan ihmeitä tarvita. Sellainen Winnicottmainen riittävän hyvä vanhemmuus on ihan hyvä lähtökohta mihin vain.
Loppujen lopuksi sanon vaan sen verran, että olen proffan kanssa samaa mieltä siitä että kotiäitiyttä ja äitiyttä ylipäätään ei arvosteta suomessa tarpeeksi, eikä oikeastaan vanhemmuuttakaan. Meillä on kyllä maailman paras kasvatus- ja koulutusjärjestelmä, mutta silti ollaan todella kaukana siitä että oppia vanhemmuudesta menee juuri sinne missä sitä eniten tarvitaan. Lapsia tekee suomessa eniten juuri se ryhmä jolla on heikoimmat pelimerkit hoitaa homma himaan kunnolla.
Mutta ei nyt kyyniseksikään kannata heittäytyä, meillä on kyllä ongelmista (taloudellisesti huono- osaiset perheet ja lastensuojelun asiakkuuksien määrät*) huolimatta kuitenkin maailman parhaat koulutustulokset, eli toisaalta voidaan sanoa että suomessa kasvatetaan prosentuaalisesti maailman parasta väestöä.
*Lastensuojelun asiakkuuksien määrä on myös osittain tilastoharha,mm. koska lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuutta laajennettiin 2009. Ja toisaalta myös sen vuoksi, että meillä lastensuojelun asiakkuus on usein aika pitkäaikainen.
